Uskova väheksyy itseään

No en kyllä kokonaan allekirjota tuota. Otetaanpa nyt vaikka tapaus JC. Tollo ja yksinkertainen hihhuli, joka yliarvioi oman päättely- ja ymmärryskykynsä ja erittäin pahasti. Todellisuudessa JC on todella typerä ja tietämätön. Ymmärtämätön tollo menee ja vielä rehvastelee ettei perehdy tieteelliseen, testattuun ja objektiiviseen tietoon, jota on helposti kaikkien saatavilla. Sen sijaan JC esittää täällä palstalla omia hörhöilyjään.

Mutta siitä oon samaa mieltä että nää Jeesuksen morsiamet ja luomakunnan kruunut korottavat itsensä kaikkien, jopa Jumalan yläpuolelle. Ja tästäkin tollo ystävämme JC on erityisen hyvä esimerkki.

Minä olisin aika paljon eri mieltä. Monella palstan vakiofundiksella asia on tasan päinvastoin. Usko antaa heille heidän tulkintansa mukaan oikeuden pitää omia mielipiteitä Jumalan lausumina totuuksina. Logiikka menee jotenkin niin, että koska minä olen ainoassa oikeassa uskossa ja satun olemaan tätä mieltä, niin sen täytyy olla "johdatusta", joten minun mielipiteeni ovat Jumalan mielipiteitä.

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tieteen tulokset yritetään kuitata vain "erehtyväisten ja puutteellisten ihmisten" tuotoksiksi ja omat Raamatuntulkinnat ja oma käsitys Raamatusta ylimalkaan ovat siis jotain muuta kuin ihmisen johtopäätöksiä. Raja itsen ja Jumalan välillä on siis hämärtynyt.

Fundamentalistinen usko on uskovalle tapa pitää itseään nöyränä ja "hyvänä" ihmisenä, mutta olla samalla äärimmäisen omahyväinen besserwisser.

"Ihminen joka jatkuvasti vetoaa Jumalaan ja Raamattuun väheksyy omaa päättely- ja arvostelukykyään."

Haluaisin esittää tähän toisen lähestymiskulman, joka ollee ristiriidassa tuon väitteen kanssa.

Mitä yhteistä on kreationismilla ja Jeesuksen lupauksella palata sukupolvessa? Molemmat ovat kirjoitettua tekstiä kirjassa ja eikä kummallekaan löydy todisteita todelisuudesta. Jos Jaakob katsoo ulos ikkunasta, hän ehkä näkee Luojan luoman maailman, mutta ei näe jälkeäkään Jeesuksesta. Fundiksemme uskoo siis todistamattomaan ja jopa asiaan, joka on ristiriidassa hänen uskonsa todellisuuden kanssa. Ehkä hän tekee hyveen uskostaan epäuskottavaan - mitä vahvemmin hän uskoo mahdottomaan, sen hurskaampi on hän Jumalansa silmissä? Mutta jopa fundiksen on perusteltava asioita itselleen ja koska hän elää Raamatun todellisuudessa, on hänen löydettävä perustelunsa sieltä: luovittava vertauskuvien, ihmeiden ja ristiriitojen merellä, jossa ainoa valonlähteensä on hänen oma uskonsa. Mutta mikä usko se onkaan! Jos ihmisten on käveltävä vetten päällä, he kävelevät. Jos lehmien on lennettävä, ne lentävät. Ja päästäkseen haluamaansa lopputulokseen, fundiksen on pääteltävä, tulkittava, pääteltävä, pääteltävä jne. Joten sanoo fundis mitä tahansa, hänen uskonsa elinehto on hänen päättelykykynsä.

Ev.lut papeilla on tapana sitä että miksi pitäisi kuunnella jotain 2000 v. vanhaa kirjaa kun itsellä on mukamas parempi viisaus.

Tuota omaa viisauttaan he ovat jaelleet niin ansiokkaasti että kirkosta erotaan eroakirkosta.fi:n laskurin mukaan n. 500 eroavan päivävauhdilla.
--Kenties näiden finnteologien sekoilu ei oikein miellytä lampaita, hehe.

Itse olen tietenkin selvittänyt Raamatun jumalallisen alkuperän ennenkaikkea sen ylivertaisen yksinkertaisen viisauden seuraamisella.

Otetaanpa esimerkki: Yksi käskyistä sanoo että Älä tee huorin.

Suomen kansasta 99 % harrastaa esiavillosia tai muuten vain avioliiton ulkopuolisia suhteita ja kärsii aborttitulvista, ei-toivotuista lapsista, äpäristä, sukupuolitautien kirjosta, avioeroista, avoeroista, sydänsuruista, mustasukkaisuusmurhista, yms. ikävistä seurauksista, mutta silti Kotimaa-lehdessä finnteologit sanovat että kannustaminen huorintekokäskyn noudattamisee on vierasta nykykirkolle.

Niin että päättelehän avaaja tästä että olisiko ihmisten viisaampaa kuunnella raamattua kuin omaa "viisauttaan"?

Tässä heti yksi, joka ei todellakaan väheksy omaa, ylivertaisena pitämäänsä päättelykykyään.

jyrri:
"Itse olen tietenkin selvittänyt Raamatun jumalallisen alkuperän ennenkaikkea sen ylivertaisen yksinkertaisen viisauden seuraamisella."

Hän oikeastaan vihjaa, että on ylivertaisella viisaudellaan ymmärtänyt täysin (ainoana maailmassa?) Raamatun sanan ja Jumalan tahdon täydellisesti. Eihän Raamatun jumalallista alkuperää voi itse selvittää sen viisauksista, ellei ymmärrä täydellisesti näitä viisauksia ja niiden merkityksiä.

Repe se tekee huorin kun on ensin suututtanut eukkonsa. Minnekäs se oma tahto nyt katosi?

Siinä Repe on jyvällä että pitää valita sellainen puoliso ettei tee edes mieli vieraisiin.

Minä olen raamikas ystävällinen heppu ja olen siksi koko ikäni saanut karistella löyhämoraalisia sivummalle, ja olen erittäin iloinen siitä että olen siinä onnistunut täydellisesti ja avio-onnikin kukoistaa täydellisesti.

Toisaalta Raamattu kyllä kieltää panemasta lappua luukulle, joten olisiko ollut viisasta muijalle kuunnella Raamatun viisautta niin ei olisi ukko hyppinyt vieraisiin?

Hyviä kommentteja, kiitos niistä.

Väheksyminen ei ole paras mahdollinen ilmaisu, olisi parempi sanoa niin että ulkoistaessaan asiat Jumalalle ja Raamatulle ihminen ohittaa oman ajattelu-, päättely- ja arvostelukykynsä kokonaan. Tämä näyttää pohjautuvan auktoriteetin tarpeeseen ja jonkinlaiseen tietämisen pelkoon. Tätä uskova ei itse tajua ja jotkut onnistuvat peittämään tiedonpelkonsa itseltään "meidän ole tarvis arvioida Jumalan töitä"-retoriikalla. (Toisin sanoen "lakkaa kyselemästä tai saat ympäri korvia.")

Ylimielisyydestä arvioisin että palstan vakavikot[1] eivät ole ylimielisiä tahallaan eivätkä luultavasti itse tiedä esittävänsä asiat niin että vaikuttavat ylimielisiltä.

[1] Oletan yhä vain että Jaakob, *JC, miikanaahum ja toni t ovat tosissaan; pidän perusteena edelleen sitä että piruilija tuskin pystyisi olemaan yhtä jäykän johdonmukainen.