Palstan persuporvarien ykköstykki näyttää vaihtuneen Antipunikista Työeläkeläiseen, koska Tyäkkäri on pistänyt kommareille reippaasti kampoihin, mutta Antipunikki ottanut monessa aloituksessa turpiinsa.
Antipunikki on kanssa huomannu tyäkkärin etumatkan ja koittaa kampittaa tenttaamalla tyäkkäriä riistosta, mutta tyäkkäri on niskan päällä. Antipunikki on häviöllä, koska yrittää olla marxtuntija, vaikka ei tunne marxin oppeja juur ollenkaan. Tyäkkärihän ei tunnetusti välitä marxin teorioista hittojakaan, vaan vetelee omia teorioitaan. Siinä tyäkkärin vahvuus.
Seurataan tilannetta, koska Antipunikkia tilanne harmittaa selvästi kun ahdistelee tyäkkäriä.
Antipunikki on kanssa huomannu tyäkkärin etumatkan ja koittaa kampittaa tenttaamalla tyäkkäriä riistosta, mutta tyäkkäri on niskan päällä. Antipunikki on häviöllä, koska yrittää olla marxtuntija, vaikka ei tunne marxin oppeja juur ollenkaan. Tyäkkärihän ei tunnetusti välitä marxin teorioista hittojakaan, vaan vetelee omia teorioitaan. Siinä tyäkkärin vahvuus.
Seurataan tilannetta, koska Antipunikkia tilanne harmittaa selvästi kun ahdistelee tyäkkäriä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Antipunikki:
"Niin, toveri "työeläkeläinen", kerrohan ihan omin sanoin, että mitä marx tarkoitti riistolla."
Työeläkeläinen:
"Olen korkeintaan tässä mielessä kaveri, "toveri" en koskaan. Sana TOVERI on komusaasteinen!"
Tämmöstä keljuilua palstapersujen nokkaäijien kesken - valtataistelua. Siinä tyäkkäri on nytte niskan päällä. Sekös antipunikkia risoo.
Vaikka se ei asiaan ehkä edes liity niin en ole, en ole ollut enkä tule olemaan palsta enkä oja PerSu!
Minun mielipiteeni joita ajoittain esitän ovat ihka itse havaittuja kohtuullisen havaintoajan aikana. Siihen ei ole tarvittu varsinaisia oppi-isiä kuten eräillä.
Pyrin myös oikaisemaan jos sanoja käytetään vastin niiden varsinaista merkitystä nyky suomen kielessä kuten vaikkapa "riisto" sanaa jota komukat tykkäävät viljellä kun ei ole varsinaista sanottavaa.
Ei täällä myöskään ole mitään kilpailua vaan säät ynnä muut tekijät vaikuttavat osallistumiseen sekä erään tyyliset kirjoitukset joissa ei oikeasti ole päätä eikä häntää.
Kun lähdetään jostain asiasta keskustelemaan niin katson jankkaamisen turhaksi ja muutaman kierroksen jälkeen yritän hillitä itseni muuttamaan aihetta tai keskustelua.
Tämän laatuinen keskustelu joka tässä on aloitettu on aivan turha ja voisittekin ottaa jotain oikeita aiheita käsittelyyn! Toivottavasti ylläpito osaa vetää asiasta oikeat johtopäätökset!
Mutta ottelussa Työeläkeläinen vastaan Antipunikki, olet selkeessä johdossa. Onnittelut!
Antipunikki yrittää määrällä korvata laadun. Te keskittyy asiaan.
tyäkkäri on vakuuttavampi
"Seurataan tilannetta, koska Antipunikkia tilanne harmittaa selvästi kun ahdistelee tyäkkäriä. "
Sama huomio. Näyttää jopa ap kannalta pahemmalta. Työkkäri vetää ap lonkalta neniin. Ap koittaa tähdätä eikä silti osu.
Kyssäri molemmille. Mitä tykkäätte helsinkiläisen persun aloitteesta luetteloida syrjäytyneet kasteihin ja rakentaa kastiasumalueet sen pohjalta? Pitäskö peräti alueet aidata ja kulkuluvat ja silleen.
Eihän tuo ihmisten luokittelu mitään uutta ole, molemmat sosialismithan sitä harrastivat vain hieman eroavin kriteerein.
Vieläkin sitä tapahtuu tälläkin palstalla kun kirjoitetaan riistokapitalisteista, porvareista jne. Vaikka esim. porvareita ei edes ole se on vain historiasta periytyvä sanonta jolla komut pyrkivät jotain itselleen positiivista osoittamaan.
Gettoutuminen ei ole suurella varmuudella mikään hyvä keino hallita yhteiskunnan kehitystä, parempiakin varmasti löytyy. On vaikkapa laitettava lisää vastuuta omasta elämästä jokaiselle sosiaalisia tukiaisia nauttiville, kolmas sektori tarvitsee aina uusia osallistujia. 20 tuntia yhteiskunnan avustamista viikossa kummasti vähentää luisumista epätoivoon ja samalla pitää järjestynyttä elämää yllä ja siten työkykyäkin kun se ilon hetki/surun hetki koittaa uuden työpaikan muodossa.
Ap olis vaan pyöritelly peukaloitaan.
Hyvä työkkis!
Palstalla on aika paljon kansantaloudellisia aloituksia. ap on huuli pyöreänä, postittaa ikivanhoja monistuksiaan eikä kykene mielipiteisiin. Työkkärillä on sentäs sanomisia aiheisiin.
keskustelua oleelliseen suuntaan, joten pohdittavaksi kaksi kysymystä:
1. Miksi työkkis bonjaa?
2. Miksi Ap möhlii?
Olen aina ajatellut omalla nupilla eivätkä muiden ajatukset ole päässeet läpi ennen perusteellista pohdintaa.
Niin kotona kuin työssä olen aina joutunut itse päättämään asioista joten sitä on syntynyt kokemusta ajattelusta ja vieläkin se osin luistaa vaikka kieltämättä ei yhtä hyvin kuin -70 luvulla.
Miksi työkkäri meni kehumaan itseään. Mulle se ois kuulunu.
Aloitetaan alusta.
Työkkärin etu ap nähden on se työkkärillä on aivot ja hän haluaa käyttää niitä.
"Työkkärin etu ap nähden on se työkkärillä on aivot ja hän haluaa käyttää niitä. "
juur näin. työkkis käyttää aivojaan. toisaalta ihan tervettä, että tyäkkäri hiukan kehaisee itteäänkin. Mutta kysymykseen, miksi ap möhlii, ei taira löytyä yhtä vastausta. Ap on semmonen palstan murheenkryyni.
Käyttämällä aivojaan ne saa pysymään paremmassa kunnossa ja dementian tulo viivästyy. Käyttäkäämme niitä! Omia siis, aivoja!
Oliskohan ap-lla ollut liian tiukka isä. Kuritti liian paljon. Epätoivo kalvaa vieläkii.
"2. Miksi Ap möhlii? "
Antipunikki luulee että mitä enemmän työtä tuotetta työtä kohti uhrataan, sen arvokkaampi tuote olisi.
Työkkäri lyö heti luut takamuksiin. Markkinahinnan ollessa annettu voittoa voi lisätä vain alentamalla kustannuksia. ap on väittänyt koko syksyn toisin: Kustannuksia tulisi jatkuvasti lisätä ja niin saataisiin tuotteelle enemmän arvoa ja hintaa.
Työkkäri tietää omasta kokemuksesta arvolain sisällön (vaikka hän kiistää sen Marxin houreena). Kilpailun ja voiton lisäämisen sisältö on alentaa kustannuksia ja alentaa tuotteen hintaa. Näin yritys pysyy markkinoilla ja kasvuyritykselle arvolaki on ehdoton sisältö. Tuotteen kustannusten ja hinnan alentuminen johtaa huonot yritykset vararikkoon ja kasvuyritys valtaa niiden tuotannon markkinoilla. Voiton suhdeluku voi alentua mutta voiton määrä omistajille kasvaa.
Antipunikki poliittisena persuteoreetikkona putoaa kärryiltä ensimmäisessä mutkassa kun taas Työkkärin yritys kasvaa ja menestyy ilman palkkojen alentamisiakin ja valtiokin saa osansa. Työkkäri reaalisena yrittäjänä ei mene utopistipolitrukkien ansaan.
Työkkärin firma kaatuisi alta aikayksikön, jos ryhtyisi nostamaan tuotantokustannuksia tuotannon pysyessä samana. Työkkäri ei edes ajattele näin.
Kun muutkin yritykset toimivat samoin, arvolaki vaikuttaa kaikkialla ja tuotteiden hinnat alentuvat niihin uhratun työmäärän alentuessa. Vararikkoutuneet kaatuvat ja yhteiskunnan tulisi olla valmis sijoittamaan työttömät muihin töihin. Myös työajan lyhennys tulee mahdolliseksi samoinkuin sotun ym. kehittäminen.
Aikanaan pentuna luin Tex Willerin seikkailuja muistaakseni aika paljonkin. Nyt hän on palannut ja alkanut peesata ajatteluani, en olisi uskonut joskus -50 luvulla.
Kai tuo muutoin on ainakin melkein haarukassa mutta yksi kohta jäi hieman vaivaamaan. Se ei ehkä aina koske yksinyrittäjää mutta osakeyhtiöyrittäjissä se hieman menee ohi ainakin jos osakkailla on tarkoitus kehittää yritystä.
"Voiton suhdeluku voi alentua mutta voiton määrä omistajille kasvaa." Voiton suhdeluku on jotain muuta kuin mitä tilinpäätöksistä voi lukea olisikohan "käyttökate" parempi ilmaisu tuloksesta puhuttaessa? Toisaalta mahdolliset voittovarat jotka saadaan kun tuosta katteesta poistetaan poistot ja maksetaan verot ovat yrityksen varoja eivät omistajien. Yritys voi halutessaan maksaa noista joko sen tilinpäätöksen tai aiempien voittovaroista osinkoa jotka sitten ovat omistajien varoja siinä suhteessa kuin omistajat ovat yritystä omistaneet.
Yrityksen voittovarat ovat yrityksen omaisuutta eivät omistajien, vasta maksetut osingot ovat omistajien varoja. Yleensä jos yritystä kehitetään jätetään yrityksen kassaan osa voittovaroista ja niillä voidaan ajan mittaan kehittää yritystä monella tavalla kuten voitte kuvitella ja samalla yrityksen arvo nousee.
Yritystä voidaan tietysti taloudenkin osalta hoitaa monella tapaa. Joku haluaa vain äkkiä rahaa taskuunsa mutta meillä oli tarkoitus elättää itsemme ja kehittää yritystä.
Yhteiskuntahan ei voi täydellä palkalla kaikkia työttömiä työllistää vaan kyllä se vastuu on toimivilla yrityksillä. Meillä on tänäänkin liian raskas julkinen sektori koska kunnatkin velkaantuvat, sitä on kevennettävä!
Työtä pitää voida myydä ulos eli vientiin ja talous on laitettava vientikuntoon vaikka hieman ottaisikin pattiin jossain kohden. 10 vuoden päästä, se on tosi lyhyt aika jälkeenpäin ajatellen, se tekee meistä varsin tyytyväisiä ja tulevat sukupolvet kiittelevät kun jätimme velattoman yhteiskunnan heille.
Alkutekstissä kuvattu tapahtumaketju kertoo Marxilaisen filosofia kuvaamassa prosessista uuden ja vanhan välisestä vastakkainolosta ja niiden välisestä dialektiikasta kilpailusta, jossa yleensä uusi jossain vaiheessa voittaa sen vanhan, tullakseen itse jossain vaiheessa vanhaksi, ja itse syrjäytetyksi.
Voiton suhdeluku on puhtaasti tekninen suure. Se on puhtaan (vuotuisen) voiton suhde aineellisiin työvoimakuluihin. Siinä on jo huomioitu sijoitetun kiinteän pääoman lyhennykset, raaka-aineet ym. kuluina.
Eikö yksin- tai ihan pieni yrittäjä (1-5 työntekijää) toimi samoin kuin osakeyhtiö, jos aikoo hankkia leipänsä pitkässä juoksussa. Pienyrittäjänkin on viisasta jättää osa tuloksesta kuluttamatta sattumien tai kehittämisen varalle.
Jos pienyrittäjä saa vähintään ammattimiehen palkan ja etumiehen lisän ja omista ylitöistä urakoiden hankkimiseksi ym. lisäkorvauksen, hän sekä mahdolliset työntekijät saavat korvauksen työstä ja maksavat palkastaan velvoitteet yhteiskunnalle ja yhteiskunta saa yritykseltä tuotteita niin eikö asia ole okei. Voidaan vielä hyväksyä erityinen hyvän miehen lisäkin yrityksen vetäjälle. Yksinyrittäjä saa luonnollisesti kaiken tuloksen käytettäväkseen.
Käsitykseesi viennistä voi puoleksi yhtyä. Mutta kun kaikkialla leikataan palkkoja ja julkisia tuloja niin eikö ostaminen vähene samaa tahtia.
Vienti-idelogia ei sellaisenaan kelpaa maailmantalouden kehittämiseen.
Osakeyhtiöt seuraavat voiton suhdelukua. Se kertoo tuotannon kannattavuudesta ja antaa vihiä ryhtyä toimiin, jos se laskee. Voiton suhdeluku yhtäältä laskee mutta yritykset toimillaan pyrkivät nostamaan sitä ylös ja se on klaari mikäli se ei tapahdu
hiostamisen tai palkkojen laskemisen avulla.
Se halutaanko nostaa palkankorotuksilla yksityistä kulutusta vai suunnata se yleisiin tarpeisiin, on päättämisongelma. Yleensä ottaen molempia tarvitaan.
Jos on yksinyrittäjä niin tuo firmaan investointi saattaa olla vähemmän esillä, hänhän ei ole muista kuin itsestään vastuussa.
Riippuu myös siitä millä alalla tuo yksinyrittäjä toimii, jos kyseessä on palveluala vaikka remonttimaalari niin firmalla ei välttämättä ole tarvetta muuhun kuin pensseleihin ja pieneen määrään muita työkaluja mutta jos kyseessä on vaikka kallionporaaja tai autoilija niin tuota omaisuutta varten pitää jättää osa säästöön koska sitä pitää huoltaa, korjata sekä joskus uusia.
Meillähän joskus vietiin kulutustavaraakin mutta kustannukset ovat nollanneet sen kaupan ja olemme siirtyneet investointitavaroihin eli isompaan kauppaan nappikaupasta. Jos yleensä halutaan taloudellista toimintaa niin tarvitaan erilaisia laitteita sen suorittamiseen olkoon palkat millaisia hyvänsä joten investointitavaran myynti on osin helpompaa kuin kulutustavaran tietyissä olosuhteissa.
Kun talous on pyörinyt velaksi vuosia mikä nyt on tilanne niin kestää hetken aikaa ennen kuin ongelma selvitetään. On jo kuitenkin selviä merkkejä ilmassa markkinoiden paranemisesta, eikös Espanjakin juuri irrottautunut tukitoimista? Se, siis koko Eurooppa lähtee käyntiin kunhan jokainen laittaa asiansa kuntoon, sitä on helpottanut naapuriapu jota mekin olemme osin antaneet vaikka osa meistäkin on sitä parkunut.
Palkkoja ei voi nostaa kulutuksen lisäämiseksi vaan palkkojen on oltava suhteessa työn tuottavuuteen jotta talous pyörisi. Sinuna jättäisin käyttämättä termiä voiton suhdeluku ja alkaisin käyttää reaalisempia ilmaisuja kuten myyntikate, käyttökate, liikevoitto ja lopuksi tilikauden voitto/tappio. Pelkkä sana voitto ei merkitse muualla kuin veikkauksessa tai urheilussa mitään eksaktia.
"2. Miksi Ap möhlii? "
Pulma on ratkennut. Antipunikki ei ymmärrä yleisestä kansantaloudesta yhtään mitään. Vielä vähemmän hän ymmärtää yritystaloudesta. Kun siirrytään reaalitalouteen suhteessa valtioiden päätöksiin, hän on tipahtanut kärryiltä tykkänään. Kahden viimeisen kohdalla hän ei pysty osallistumaan keskusteluun.
Miksi näin on ?
Antipunikki on lukenut yhden Marxin lyhyen kirjoituksen "Työpalkka, hinta ja voitto" ja sekosi. Hän oletti Marxin kertovan tuotannon kehittymisen veturiksi jatkuvan hintojen nostamisen ja kustannusten lisäämisen. Näin muka kapitalisti rikastuisi.
Hänelle jäi taruksi Marxin lausunto "murehdittavasta erehdyksestä" vaikka Marx kertoo siinä päinvastaisesta eli tuotantokustannusten jatkuvasta alentamisesta voiton lähteenä markkinahinnan ollessa annettu.
Näin antipunikki ei ymmärtänyt työnarvoteoriaa ja siihen liittyvää arvolakia ja voiton suhdeluvun alentumistehdenssiä. Siitä johtuen lisäarvo ja voitto olisivat pelkkää hämyä ja joista kukaan ei saisi tolkkua.
Mitä antipukille jäi käteen? Ei luutakaan. Lihat rapisi jo alkumetreillä.
Työeläkeläinen tunnustaa voiton, tilinpäätöksen ja voiton mittaamisen erilaiset muodot (käyttökate ym.). Olen varma että Työeläkeläinen tunnustaa apukirjanpidon tai apulaskelmat erilaisten kustannusten seuraamiseksi. Erilaiset kustannukset ovat ja ne ovat seurattavissa ja voitto on laskettavissa. Sekä myös se, että ne tulevat esille riittävän selkeästi, joten sentilleen niiden saamattomuudesta puhuminen on lapsen joikumista.
Tästä voimme päätellä, että antipunikki ei ymmärrä minkäänlaisen nykyajan yrityksen kirjanpidosta mitään. Vielä vähemmän sitä, että jo 1800 luvulla lännessä oli vallitsevana kaksinkertainen kirjanpito, joka jo sinällään on kustannuslaskelmaa.
Työeläkeläinen tietää yritystaloudesta olennaisen. Antipunikki on siitä autuudesta ulkona.
Tilanne 5 - 0, ehkä enemmänkin.
Oikeastihan voiton Tex näkee vasta tilinpäätöksestä, ei mistään välillä suoritetuista kannattavuuslaskelmista. Noissahan harvoin otetaan huomioon muita eriä kuin suoraan tuotantoon vaikuttavat. Käytännössä yleensä tiedetään, miten suuri katteen tulee olla jotta lopullinen tulos olisi positiivinen eli veronmaksukelpoinen.
En ole yritystalouden asiantuntija mutta tuon verran mitä nuppiin on tarttunut vuosien mittaan pitää jokaisen joka on kiinnostunut työpaikkansa taloudesta ymmärtää, tosin osaomistajana minulla on ollut mahdollisuus tutustua siihen ehkä syvällisemmin kuin mihin joku hitsaaja telakalla pystyy ilman erityistä mielenkiintoa sillä ymmärtäisin julkisten yhtiöiden tilinpäätöstietojen olevan myös julkisia.
Mielestäni tämän aiheen käsittely ei enää parane jatkamalla vaan voinemme siirtyä, kuten eduskuntakin, normaaliin päiväjärjestykseen käsittelemään SKP:n plussia ja miinuksia sekä sen mahdollisuuksia nousuun uskonpuhdistuksen tietä.
Keskustelun päättäminen tältä erää sopii. Mitä mieltä lie mieltä aloituksen tekijä.
Yksi asia. Käsittääkseni kaikkien yritysten tilikertomukset ovat julkisia. Niitä täytyy hakea jostain. Osa yrityksistä julkistaa niitä itse.
Mitä suurempi yritys ja sitten yritysrypäs on, täytyy olla jonkin verran tietoa, miten sieltä kaivellaan tiedot. Lakien säätämä tilintarkastus onkin sitten ammattilaisten hommaa.