Sanoihan Kalevi Sorsakin Kekkosen olevan oikein oiva demari ja Kekkonen myhäili tyytyväisenä.
"Kirkko piti aluksi Kekkosta turvana Neuvostoliiton ja kotimaisen äärivasemmiston uhkaa vastaan. Kekkonen kuitenkin halusi liittää äärivasemmiston osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja provosoi kirkkoa kärkevillä mielipiteillään. Kirkossa huomattiin, että Kekkosesta ei ole sen luottomieheksi"
"Kirkko piti aluksi Kekkosta turvana Neuvostoliiton ja kotimaisen äärivasemmiston uhkaa vastaan. Kekkonen kuitenkin halusi liittää äärivasemmiston osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja provosoi kirkkoa kärkevillä mielipiteillään. Kirkossa huomattiin, että Kekkosesta ei ole sen luottomieheksi"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kekkonen oli luterilaisen seurakunnan jäsenenä kirkolle varmasti luotettavampi ehdokas kuin kirkosta eronnut Fagerholm. Mutta eiköhän hänen mielipiteensä ja tapansa ottaa kantaa tunnettu myös piispojen ja pappien parissa ennen vuoden 1956 vaalejakin. Tosin hekin lukeutuivat vanhoillisiin ja uudistusmielisiin ja koska Kekkonen halusi uudistaa myös kirkkoa, suhtautuminen vaihteli sen mukaan. Tuosta Neuvostoliitto-heitosta en ymmärrä, miten se erityisesti kirkkoon liittyy.
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/3A95C32CD725345FC22579430047F5DC?OpenDocument&lang=FI
Aika hurjaa:
"Kirkko koki haastajikseen kaikki vasemmistopuolueet SDP:tä myöten, eikä presidentti ojentanut auttavaa kättään. Kekkonen halusi integroida äärivasemmiston kannattajat osaksi suomalaista yhteiskuntaa, kun taas kirkon asenne oli lähes päinvastainen."
"Poliittista tukea kirkko haki lähinnä kokoomuksesta, sillä liittoutuminen radikalismin vastavoimana esiintyneen Suomen Kristillisen Liiton kanssa ei kirkon johtoa innostanut."
"Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa kirkon ja valtion eroa ajanut kansanrintama jäi kirkon huojennukseksi tappiolle"
Tutkijan mukaan kirkko (tai ainakin sen vanhoillinen siipi) olisi halunnut presidentin siis omaksi poliittiseksi lakeijakseen kaikkia vasemmistopuolueita vastaan. Lisäksi se oli hyvin kokoomusmielinen.
Suomessa on aina ollut tapana, että presidentti asettuu puoluepolitiikan yläpuolelle ja pyrkii toimimaan tasapuoliseksi. Eli aivan oikeinhan Kekkonen toimi. Omituista jos kaikki piispat ja papit eivät tätä tajunneet.
Tuostakaan tekstistä ei käy ilmi, miten "Neuvostoliiton uhka" kohdistui erityisesti kirkkoon. Toki siinä todetaan:
"Ristiriidoista huolimatta kirkko piti Kekkosta isänmaan ystävänä ja oli valmis myönnytyksiin, joita ulkopolitiikan katsottiin vaativan."
"Suomessa on aina ollut tapana, että presidentti asettuu puoluepolitiikan yläpuolelle ja pyrkii toimimaan tasapuoliseksi"
Miten sitten Kekkonen saattoi käydä "omaa väkeään", siis maalaisliittolaisiakin vastaan poliittista taistelua jopa "itäisen vaalipiirin" rahoituksella?
"Kekkosen omien päiväkirjamerkintöjen mukaan kekkonen ja kgb-kenraali vladimirov päättivät syrjäyttää valtiomies Virolaisen kepun johdosta ja asettaa väyrysen kepun kellokkaaksi.
"
Outoa. Kaikki muut paitsi Kekkonen ja Vladimirov ovat pitäneet Väyrystä pyrkyrinä (kielteisessä tai myönteisessä mielessä), joka on itse asettunut "kellokkaaksi" milloin mihinkin tehtävään. Vaikea uskoa, että Väyrynen olisi ollut edes vuonna 1981 noiden kahden heittopussi tahdoton heittopussi ja vässykkä.
Joka tapauksessa Väyrysen valitsi kepun puheenjohtajaksi kepulaisten puoluekokous. Väyrynen voitti VIrolaisen äänin 1737–1611.