Kirjoitin runon jonka halusin jakaa tällä palstalla, jos täällä vielä joku minut muistaa. Äsken postasin sen väärälle palstalle, koska en osaa käyttää tätä uutta suomi24:sta. Anyway runo:
kaikki on muuttunut
minä YKSIN,
olen puutunut.
kaikki on muuttunut
minä YKSIN,
olen puutunut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runo on erittäin puhutteleva, psykologisesti osuva ja lyhyydessään mieleen jäävä. Joskus elämässämme tapahtuu todellakin sellaisia muutoksia, että koemme jäävämme yksin. Sisäisesti tunteemme tekevät lakon, koemme masennusta ja puudumme sekä henkisesti, että hengellisesti.
Älä jatka tätä vuottaa eristäytyneenä. Käy jossain seurakunnan tilaisuuksissa, mielellään pienpiirissä yksinäisenä ja puutuneenakin. Runosi kuvaama tilanne ei jatku loputtomiin. Jos sinulla on yksikin ystävä, puhu hänelle - ja puhu Jumalalle rukouksessa. Vielä kerran: runosi oli erittäin hyvä kuvaamaan tiettyä elämäntilannetta, se oli täysosuma.
Kiitoksia vastauksesta.
En usko, että tajusit koko runoani aivan täysin kuten sen olisin halunnut jonkun tajuavan. Yritin hakea monimuotoisuutta runossani.
Arvostan silti näkemystäsi, ja myös uskon, että puheesi minun hakeutumisesta seurakuntaan toivottavasti tekevät sen.
Silti, koska puhuit masennuksesta, ja kaikesta kirjoitin tälläisen runon:
Kuolin. Tulin takaisin.
Voitin.
Tämä runon tarina on burnoutti jonka koin nuorena, muistelin pahimpia elämäni hetkiä ja sain tuon aikaan. Mutta koska kirjoitit runostani niin positiivisesti, ajattelin kirjoittaa hieman pidemmän runon myös, tämä ei koske omaa elämääni, vain ainoastaan elämää:
---
Kaksi lasta rannalla, ja suuren virran varrella.
Kaksi istuu allalleen, ja katsoo toisiaan haaveineen.
Toinen lähtee kotiansa kohti.
Toinen unelmiansa kohti.
Kun vierineet on vuodet.
Tuo unelma uudet tuulet.
On lapset jo kasvaneet.
Ja varttuneet, ja oppineet.
On nyt silta on valmis yli virran suuren voittamattomankin.
Ja nyt on päivä jolloin he suutelevat toisiansa viimeinkin.
---