Ruotsin eduskunnalle ja hallitukselle esitetyt vetoomukset, esimerkiksi otsikolla ”Ruotsin kielen asia Suomessa on meidän asiamme” (Språkförsvaret-verkosto, ”Svenskans sak i Finland är vår”, helmikuu 2011), Suomen sisäiseen normaaliin yhteiskunnalliseen ja kielipolitiikkaa koskevaan keskusteluun puuttumiseksi, ilmaisevat kaikkea muuta kuin skandinaavisen sivistysvaltion retoriikkaa.
Språkförsvaret-verkoston lähestymistapa suhteessa Suomen kielipoliittiseen tilanteeseen on vähintäänkin kaksinaamaista, ylenkatseista ja kaiken lisäksi sotaisaa, kun ottaa huomioon verkoston Ruotsissa ajamien kielipoliittisten linjausten selkeän ruotsikeskeisyyden (V-M Louekoski, ”Ruotsalaisen Språkförsvaret-verkoston ohjelmajulistus ja yhteydet Suomeen”, 28.12.2013).
Vaikka Språkförsvaret-verkosto on eräänlaisessa kielipoliittisessa puolustussodassa englannin kielen vaikutusta vastaan, tuo edellä mainittu vetoomus esille myös selkeän antipatian suomen kieltä ja suomenkielisyyttä vastaan.
Hengenheimolaisena tässä puolustussodassa Språkförsvaret-verkostolla on vain yhtenä mutta näkyvänä ja mainostettuna hahmona ruotsalainen kirjailija ja toimittaja John Chrispinsson.
Chrispinssonin osaksi ei liene suotu nähdä syytä sillekään, miksi suomen kielen ja suomenkielisen kulttuurin on saanut jalansijan autonomian aikaisessa Suomessa läntisen ruotsin kielen sijaan (V-M Louekoski, ”Svenska Dagbladet jatkaa kielipoliittisia ”Mainilan laukauksiaan””, 12.12.2013)?
Chrispinssonin kirjoituksia on julkaistu Svenska Dagbladetissa, joka on Ruotsin levikiltään kolmanneksi suurin ja Maltillista kokoomusta lähellä oleva sanomalehti.
Kyseenalaistaakseen Suomen itsenäisyyspäivän merkityksen ja tuodakseen esille ruotsalaisen median innokkuuden viljellä Suomessa alun perin etnisen ja rodullisen erottelun tarkoituksiin kehitettyä terminologiaa, Svenska Dagbladetin 6.12.2012 julkaisemassa kirjoituksessa ”Finlandssvenskarna fyller 100” (suom. ”Suomenruotsalaiset täyttävät 100”), Ludvig Hertzberg, todetaan muun muassa seuraavaa (V-M Louekoski, epävirallinen käännös suomeksi, 2.1.2014):
”Tänään vietetään itsenäisyyspäivää Suomessa, joka … Viiden vuoden kuluttua on 100-vuotispäivän aika: joulukuun kuudentena 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi oltuaan Venäjän valtakunnan suuriruhtinaskuntana vuodesta 1809, ja sitä aikaisemmin Suomi kuului silloiseen Ruotsiin.
Mutta jo tänä vuonna suomenruotsalaiset täyttävät todellakin 100. Tai kyllä, Suomessa on ollut ruotsinkielinen vähemmistö jo ikiajoista lähtien (vakiintunut ainakin 1100-luvulta lähtien), mutta itse käsitettä, suomenruotsalainen, kerrotaan käytetyn ensin 1912 … (tai nyttemmin jo vanhentuneesta ”ruotsinkielisistä suomalaisista”) … aluksi nationalistinen ajattelu, joka tosissaan heräsi henkiin jonkinlaisina identiteettikysymyksinä ja etnisyyteen liittyvänä itsetietoisuutena.”
Ainakin Svenska Dagbladet on rehellinen sen suhteen, että ennen eräiden ruotsinkielisten piirien luomaa tarvetta erottaa suomenkieliset ja ruotsinkieliset Suomessa toisistaan, kansamme yhteisenä nimityksenä on käytetty yhtä termiä ”suomalaiset” (ruots. ”finnar”).
Onk suomalaisia (ruots. ”finnar”) kohtaan tunnetun halveksunnan, erottautumispyrkimyksen ja kenties vihan ”puolustussodassa” otettu vieläkin vakavampia askelia?
Kysymys on tullut ajankohtaiseksi vastikään Svenska Dagbladetin julkaistua 29.12.2013 artikkelin ”Kieli, joka jakaa Suomen”, Negra Efendić.
Lehden verkkojulkaisussa on digitaalinen Suomen kartta, jonka niin sanottua ruotsalaisen Suomen (ruots. ”Svenskfinland”) aluetta kuvaavalla osalla kulkee merkittyjen paikkakuntien lävitse reitti, joihin merkintöihin sisältyy videonauhoitteita, missä kerrotaan meidän suomenkielisten oletetusta henkisestä taantumuksesta suhteessamme ruotsin kieleen ja suomenruotsalaisiin.
Koska kartan kruunaa John Chrispinssonin videotarina, lienee selvää, että Svenska Dagbladet on loihtinut lehden lukijoille jälleen monta syytä sisältävän tiedustelukartan meidän itäisten suomalaisten halvaannuttamiseksi erilaisilla kohdennetuilla ”sissihyökkäyksillä”.
Liittoutumattoman Ruotsin itämaan sodat jatkuvat – Suomen maaperällä!
Ruotsissa ei kyetä tunnistamaan omia rakenteellisia ääriaineksia?
Koska Ruotsi aikoo maksaa Suomelle kaiken aikaa kumuloituvan korvaussumman niistä turvatakuista, joiden takana se on saanut keventää puolustuspoliittisia menojaan ja sittemmin vielä vakoilla tietoliikennettämme Yhdysvaltojen ja takuulla omaksikin hyödyksi?
Ei ihan kaikkea voi saada, sillä siinäkin tuntuu olevan liikaa aihetta turvallisuus- ja ulkopoliittiseen skeptisyyteen, että maassamme toimii separatististen ajatusten levittäjiäkin sisältävä Ruotsalainen kansanpuolue.
Språkförsvaret-verkoston lähestymistapa suhteessa Suomen kielipoliittiseen tilanteeseen on vähintäänkin kaksinaamaista, ylenkatseista ja kaiken lisäksi sotaisaa, kun ottaa huomioon verkoston Ruotsissa ajamien kielipoliittisten linjausten selkeän ruotsikeskeisyyden (V-M Louekoski, ”Ruotsalaisen Språkförsvaret-verkoston ohjelmajulistus ja yhteydet Suomeen”, 28.12.2013).
Vaikka Språkförsvaret-verkosto on eräänlaisessa kielipoliittisessa puolustussodassa englannin kielen vaikutusta vastaan, tuo edellä mainittu vetoomus esille myös selkeän antipatian suomen kieltä ja suomenkielisyyttä vastaan.
Hengenheimolaisena tässä puolustussodassa Språkförsvaret-verkostolla on vain yhtenä mutta näkyvänä ja mainostettuna hahmona ruotsalainen kirjailija ja toimittaja John Chrispinsson.
Chrispinssonin osaksi ei liene suotu nähdä syytä sillekään, miksi suomen kielen ja suomenkielisen kulttuurin on saanut jalansijan autonomian aikaisessa Suomessa läntisen ruotsin kielen sijaan (V-M Louekoski, ”Svenska Dagbladet jatkaa kielipoliittisia ”Mainilan laukauksiaan””, 12.12.2013)?
Chrispinssonin kirjoituksia on julkaistu Svenska Dagbladetissa, joka on Ruotsin levikiltään kolmanneksi suurin ja Maltillista kokoomusta lähellä oleva sanomalehti.
Kyseenalaistaakseen Suomen itsenäisyyspäivän merkityksen ja tuodakseen esille ruotsalaisen median innokkuuden viljellä Suomessa alun perin etnisen ja rodullisen erottelun tarkoituksiin kehitettyä terminologiaa, Svenska Dagbladetin 6.12.2012 julkaisemassa kirjoituksessa ”Finlandssvenskarna fyller 100” (suom. ”Suomenruotsalaiset täyttävät 100”), Ludvig Hertzberg, todetaan muun muassa seuraavaa (V-M Louekoski, epävirallinen käännös suomeksi, 2.1.2014):
”Tänään vietetään itsenäisyyspäivää Suomessa, joka … Viiden vuoden kuluttua on 100-vuotispäivän aika: joulukuun kuudentena 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi oltuaan Venäjän valtakunnan suuriruhtinaskuntana vuodesta 1809, ja sitä aikaisemmin Suomi kuului silloiseen Ruotsiin.
Mutta jo tänä vuonna suomenruotsalaiset täyttävät todellakin 100. Tai kyllä, Suomessa on ollut ruotsinkielinen vähemmistö jo ikiajoista lähtien (vakiintunut ainakin 1100-luvulta lähtien), mutta itse käsitettä, suomenruotsalainen, kerrotaan käytetyn ensin 1912 … (tai nyttemmin jo vanhentuneesta ”ruotsinkielisistä suomalaisista”) … aluksi nationalistinen ajattelu, joka tosissaan heräsi henkiin jonkinlaisina identiteettikysymyksinä ja etnisyyteen liittyvänä itsetietoisuutena.”
Ainakin Svenska Dagbladet on rehellinen sen suhteen, että ennen eräiden ruotsinkielisten piirien luomaa tarvetta erottaa suomenkieliset ja ruotsinkieliset Suomessa toisistaan, kansamme yhteisenä nimityksenä on käytetty yhtä termiä ”suomalaiset” (ruots. ”finnar”).
Onk suomalaisia (ruots. ”finnar”) kohtaan tunnetun halveksunnan, erottautumispyrkimyksen ja kenties vihan ”puolustussodassa” otettu vieläkin vakavampia askelia?
Kysymys on tullut ajankohtaiseksi vastikään Svenska Dagbladetin julkaistua 29.12.2013 artikkelin ”Kieli, joka jakaa Suomen”, Negra Efendić.
Lehden verkkojulkaisussa on digitaalinen Suomen kartta, jonka niin sanottua ruotsalaisen Suomen (ruots. ”Svenskfinland”) aluetta kuvaavalla osalla kulkee merkittyjen paikkakuntien lävitse reitti, joihin merkintöihin sisältyy videonauhoitteita, missä kerrotaan meidän suomenkielisten oletetusta henkisestä taantumuksesta suhteessamme ruotsin kieleen ja suomenruotsalaisiin.
Koska kartan kruunaa John Chrispinssonin videotarina, lienee selvää, että Svenska Dagbladet on loihtinut lehden lukijoille jälleen monta syytä sisältävän tiedustelukartan meidän itäisten suomalaisten halvaannuttamiseksi erilaisilla kohdennetuilla ”sissihyökkäyksillä”.
Liittoutumattoman Ruotsin itämaan sodat jatkuvat – Suomen maaperällä!
Ruotsissa ei kyetä tunnistamaan omia rakenteellisia ääriaineksia?
Koska Ruotsi aikoo maksaa Suomelle kaiken aikaa kumuloituvan korvaussumman niistä turvatakuista, joiden takana se on saanut keventää puolustuspoliittisia menojaan ja sittemmin vielä vakoilla tietoliikennettämme Yhdysvaltojen ja takuulla omaksikin hyödyksi?
Ei ihan kaikkea voi saada, sillä siinäkin tuntuu olevan liikaa aihetta turvallisuus- ja ulkopoliittiseen skeptisyyteen, että maassamme toimii separatististen ajatusten levittäjiäkin sisältävä Ruotsalainen kansanpuolue.
Vastaukset 4
Vanhimmat
koko juttu tuolla http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/157497-sprakforsvaret-verkosto-ja-svd-agitoivat-suomalaisvihaa
Viides kolonna.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Viides_kolonna
Tämä rkp on sama asia kuin nashit, joita kävi täällä desantin vieraana.
Ja nykyään Ruotsissa on paljon avoimempaa suomalaisvihaa ja halua tuhota Suomi kuin tämänpäivän Venäjällä. Vaikkei Venäjäkään mikään pulmunen ole.
Kyllä Suomen on pidettävä armeija kuosissa että on mahdollisuus laittaa kovilla ja kohti yrittää se valloittajapolottaja sitten tulla Ruotsista tai Venäjältä.
ylös ylös hyvä juttu