Osaatteko, tarkkavaisuushäiriöistä kärsivien lasten vanhemmat, sanoa näin jälkeenpäin että olisiko jo vauvaikäisenä voinut huomata jostain tietystä käyttäytymisestä, että kyseessä on erityislapsi?
Merkkejä vauvassa?
Iines
3847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En oikein usko että aivan vauvan olemuksesta voisi jotain johtopäätöksiä adhd:n suuntaan vetää. Vaikka jotain muista vauvoista poikkeavia piirteitä ilmenisikin voivat olla aivan normaalia eri lasten ominaisuuksia. Kyllä vasta tuollaista leikki-ikäistä voidaan alkaa hahmottaa piirteiltään erikoisesti käyttäytyväksi enkä oikein ymmärrä mitä hyötyä edes olisi tietää onko vauva tuleva adhd tapaus kun ei tuossa vaiheessa ymmärtääkseni ole vielä mitään tehtävissä.
Toki mitä aiemmin vanhemmat saavat tietää lapsensa kärsivän oireyhtymästä sen paremmat valmiudet heillä on auttaa lastaan hyväksymällä tämän mahdolliset vaikeatkin piirteet. Monastihan käy niin että kun lapsi käyttäytyy ns. hankalasti oletettaan hänen olevan kurin puuteessa ja sekä koulussa että kotoan saatetaan vain pahentaa tilannetta kun ei tiedetä perimmäistä syytä.
Jos nyt sitten kuitenkin yritetään olla jälkiviisaita vauva-ajan suhteen niin esim meillä ensinnäkin synnytys oli kaksi viikkoa yliaikainen ja silloinkin tarvittiin "käynnistystä". Kaikki oppimiset alkoivat pienellä viiveellä muihin vauvoihin nähden, esim puolivuotiaana vasta kääntyi ympäri, kävelemään 15 kk jne. Olisi nukkunut vaikka kuinka pitkät päiväunet ja toisaalta heräili yöllä itkemään eikä meinannut rauhoittua millään. Kun oli nukahtanut esim automatkalla piti jättää nukkumaan ja heräämään omia aikojaan. Jos unet keskeytyivät esim vaatteita riisuttaessa sai raivokohtauksen, huusi kuin syötävä ja rauhoittui vasta pikkuhiljaa kun oli täysin hereillä. Hieman vanhempana kun olisi hiljalleen pitänyt oppia kuivaksi niin ei onnistunut. (Itseasiassa yökastelu jatkui pitkälle kouluikään ja päivälläkin sattui vielä vahinkoja ainakin ekaluokalla.) Puheen kehityksessä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia, päinvastoin oppi sanoja normaaliajassa eikä mitään äännevirheitä ilmennyt. (lukemaan oppi5-6 vuotiaana).
Mutta kuten sanoin ei vauvasta mielestäni voi vielä sanoa juuta eikä jaata. Vasta leikki-iässä voi alkaa ihmetellä vakavasti mahdollisia ongelmia.
Moi!
Meillä taas kävi niin päin, että lapsi syntyi 6 viikkoa ennen laskettua aikaa eli keskosena (syytä ennenaikaiseen synnytyksen käynnistymiseen ei tiedetä). Vauva sai kuitenkin 10 apgarpistettä, kaikki ok, ei mitään poikkeavaa synnytyksessä, ei happivajausta tms. eli terve poikalapsi. Vauvaikä oli kuitenkin todella raskas ensimmäiset pari vuotta. Lapsi oli todella levoton, koliikkivaivoiksi ajateltiin, mutta ne eivät alkaneet eivätkä varsinaisesti ikinä loppuneet vaan lapsi nukkui noin 2-3 h yhteen kyytiin öisin ja sen jälkeen itkukohtauksia, joiden vuoksi piti kannella ja rauhoitella sylissä puolisen tuntia (omat yöunet katkesivat jatkuvasti). Tätä öistä kantelukierrettä kesti noin 2-vuotiaaksi. Tätä nykyäkin (10 v) poika herää vähintään kerran yössä ja käy vessassa, kulkee ympäri taloa ja jatkaa sitten usein unia vanhempien sängyssä, josta hänet määrätietoisesti kannetaan takaisin omaan sänkyyn aina. Eli häiritsee yhä muidenkin nukkumista. Hänet diagnosoitiin ADHD:ksi 5-6-vuotiaana. Toimintaterapiaa saanut, koulua käy henk.koht. kouluavustaja tukenaan. Tiedollisesti pärjää hyvin. Sosiaalista kanssakäymistä ikäisten kanssa vähän eikä oikein kavereita. Hänellä todettu myös as-oireyhtymän piirteitä käyttäytymisessä.
Oman kokemukseni myötä olen aina ajatellut, että adhd-lapsemme oli vauvaikäisenä erilainen vauva kuin muut perheemme lapset (joilla ei mitään vaivaa koskaan ja jotka 'terveitä').
Minulla on 2 ADHD lasta. Vanhempi oli vauvana helppo tapaus, mutta jotenkin ei sietänyt pitkään sylissä oloa eli kosketusta. Vanhempanakin kun jo kykeni puhumaan ei sietänyt kosketusta. Jos laitoin käden hänen hartioilleen, hän sanoi, että ota pois, tuntuu pahalta. Hän oli kosketusherkkä, myös kuuloherkkä. Toinen taas oli vauvana tosi vaikea. Tosin korvatulehduskierre alkoi heti syntymästä, mutta hän ei nukkunut ensimmäisenä ikävuotenaan yhtään yötä. Nukkui noin 2 tuntia ja sitten huusi loppu yön. Mutta tämä lapsi rakasti sylissäoloa ja kosketusta. Että näin meillä.