Miksi sinä mies teet mulle näin?! Mä toivoin elämältä vain että saisin paeta metsään ja ruveta erakoksi jottei kukaan enää satuttaisi minua, sitten sinä tulit jostain sekoittaan koko hienon suunnitelmani.
paeta olen sinua yrittänyt. unohtaa kaikin keinoin, mutta sinä et poistu ajatuksistani. Miksi vaikka itse sinua pakenin ja sinut torjuin?
Välillä mä olen sulle vihainen koska olet päässyt koskettaan mun sydäntäni ja tunkeutunut mun ajatuksiini asumaan. Olisi ehkä jopa helpompaa jos torjuisit minut. Pääsisin vähemmällä. Sen sijaan olet aina ollu mulle niin ihana, enkä voi olla ihastumatta suhun vain enemmän.
haluat kai aloitetta minulta? tiedän.. olet loukkaantunut torjunnastani. haastat mua. Haluat laittaa mut vuorostani tekeen jotain asioiden eteen jos tosissani sut haluan.
Toisaalta olet raivostuttava kun vaadit multa niin kovin suurta askelta johon en tiedä pystynkö yksin. Se laittaa kiukuttaan. Toisaalta saat mut hiljaa hymyileen sillä juuri tuota taidan tarvita. Pidän siitä miten käsittelet mua ja tätä outoa tilannetta välillämme.
Jos tunnistat ja minua täällä ikävöit: Älä luovuta suhteeni. Ja anna anteeksi torjuntani
muille: joskus toinen saattaa torjua vaikka voimakkaasti ihastunut olisikin
paeta olen sinua yrittänyt. unohtaa kaikin keinoin, mutta sinä et poistu ajatuksistani. Miksi vaikka itse sinua pakenin ja sinut torjuin?
Välillä mä olen sulle vihainen koska olet päässyt koskettaan mun sydäntäni ja tunkeutunut mun ajatuksiini asumaan. Olisi ehkä jopa helpompaa jos torjuisit minut. Pääsisin vähemmällä. Sen sijaan olet aina ollu mulle niin ihana, enkä voi olla ihastumatta suhun vain enemmän.
haluat kai aloitetta minulta? tiedän.. olet loukkaantunut torjunnastani. haastat mua. Haluat laittaa mut vuorostani tekeen jotain asioiden eteen jos tosissani sut haluan.
Toisaalta olet raivostuttava kun vaadit multa niin kovin suurta askelta johon en tiedä pystynkö yksin. Se laittaa kiukuttaan. Toisaalta saat mut hiljaa hymyileen sillä juuri tuota taidan tarvita. Pidän siitä miten käsittelet mua ja tätä outoa tilannetta välillämme.
Jos tunnistat ja minua täällä ikävöit: Älä luovuta suhteeni. Ja anna anteeksi torjuntani
muille: joskus toinen saattaa torjua vaikka voimakkaasti ihastunut olisikin
Vastaukset 141
Vanhimmat
Nyt seitinohuisa pitää myöntää että osuu taas jotain kohdilleen, puolin ja toisin "pakenemiset" sekä aiemmin muualla koetut sattumiset jne. Ja metsiin eksyminen erakoksi.. Jos nyt sattuisit olemaan juuri hän niin en tod. luovuta kun vastassa on ainoa ihminen jota vastaan olen tuntenut mitään vahvemmin.
Eteenpäin.
En ole ap, mutta jotain sun viestissä osuu kohdilleen. Ei luovuteta. Vaikka mä välillä näytän päästäväni irti, oot kuitenkin sydämessä, etkä lähde sieltä kulumallakaan. Uskon taas unelmiin ja tiedän että säkin uskot vielä.
Voi kuinka ihana viesti. Vosin niin kuvitella (ainakin toiveissani), että se on häneltä jota ikävöin. En mä ole luovuttanut sun suhteen, enkä ole sulle vihainen, koska ymmärrän kyllä isossa kuvassa mistä kaikki johtuu. Anteeksi olen jo antanut kaiken. Torjumisesi kyllä satutti syvältä, koska olinhan jo kerennyt rakastua suhun ja haaveilin yhteisestä tulevaisuudesta.
Tauon aikana olen miettinyt asioita kaikilta kanteilta, myös järkevästi ja olen tullut siihen tulokseen, että me kyllä pärjättäisiin ja onni olisi meille mahdollista, jos vain antaisit meille mahdollisuuden.
Yhteyden ottojeni suhteen olen ollut varovainen, koska en ole sua halunnut säikytellä yhtään enempää, kuin on tarvis. Minulla ei ole mihinkään kiire, koska tiedän nyt, että haluan sinut. Voitaisiin puolestani aloittaa ja edetä rauhallisesti, sinulle sopivan aikataulun mukaan. Jos vain uskaltaisit antaa minulle jonkinlaisen vastauksen, ihan vaikka muodollisen, että saataisiin keskustelu yhteys auki.
mikä tauko ja mihin vastaus? :)
Laitoin uuden vuoden viestin hänelle to iltana FBookiin, vaikka siihen tai ihan kaikki yhteyden otot kelpaa = ) Eikä tarvii kaikkee tietää tai olla varma mistään, kunhan sais keskustelu yhteyden vaan, ei siis myöskään ole mihinkään kiire. En todellakaan halua painostaa.
Tauko on siis aika, kun ei olla tapailtu, eikä myöskään viestitelty ennen joulua. = )
Ikävä kyllä en enää ketään päästä lähelleni.
Joka satuttaisi kuten sinä teit.
Voit huoletta olla erakko ketään en huoli takaisin koskaan vaikka sydämessäni rakastankin sinua.
ehdotonta ja dramaattista
laitan sulle vielä viestiä tässä kun kehtaan, koska sua kannattaa näköjään vielä siis yrittää, rakkaudella ....!
Aloittaja on varattu?
Näyttäis siltä huh.. Taas se rakkaus teettää mitä ihmeellisimpiä asioita mut se on elämää se :)
Mitä tapahtui, jos saan kysyä?
Ootko siis AP.?
En ole varattu!
Senkin pakenia, nyt heti takaisin kullan kainaloon sieltä
Juu metsään vaan ja erakoksi. Pakkohan näille on nauraa :)
Tarinat elää ihmisten suissa ja saa uusia muotoja. Kuka hukuttautuu seuraavaksi pieneen puroon ( ei mainittu) vielä.
Asun metsässä kuin erakko uskoo ken älkää mutta ihan totta ei nyt ihan ulkohuussia mutta puulämmitys (en aio hukuttautua pieneenkään puroon vaikka putkeen ei menekkään se ei ole vaihtoehto.)Vuosi jo mennyt jolkkottanut menojaan yksin olen melkein sen ollut kunnes kaksi satutettua ja kolhittua kohtas toisensa mutta onko siinä kaksi liikaa.....minä ainakin uskallan vielä uskoa ja luottaa että vaan se ikiaikainen aika sen osaa osoittaa mitä tulevaisuus tuo ja päivät kyllä kantaa ne kuluvat eteenpäin vaikka ei haluaisikaan olisi peiton alla käppyrässä silmät kiinni niin kello se vaan jatkaa eteenpäin joten sekään ei kannata.
Varattu en ole ja tapailtu emme ole koskaan. Emme kovin hyvin edes tunne toisiamme.
Muille en ala selventämään täällä yleisesti mikä pakenemiseni sai aikaan. Asia ei johtunut mitenkään hänestä. Hän tietää kyllä syyn. Keksittyä tämä ei ole.
Torjunnastani johtuvan vihan otan vastaan mutta vain häneltä.
En pahalla. Sorry jos vaan joskus huvittaa nää aloitukset. Jokainen tietenkin käsittelee omat tunteet omalla tavalla. Joskus kirjoitin aika avoimesti täällä. En lukenut juuri muitten, kirjoitin vaan. Ja myöhemmin tajusin mitä avoimuus täällä merkitsee - ei ainakaan hyviä asioita. En ole ilkeyttäni huvittunut, lähinnä itselleni nauran myös, silleen myös tyhmä oon.
Nimettömänä ei ole avointa. Enpä usko että osaisit nyt kertoa minulle mitkä syyt minun torjunnassani häntä kohtaan oli takana etkä takuulla tietäisi vaikka vastaan sinua kävelisin että täällä kirjoitan.
Nimimerkin takaa ketään ei voi varmaksi tunnistaa ja se joka niin väittää tai luulee on vainoharhainen hullu ja ehdotan silloin hoitoon lähtöä.
Minun kaltaisia tekstejä täällä on olut useita jotka sopisi minuun täysin. juurikin tällaisia kuin yllä kirjoitin. olen huomannut samaa ongelmaa monilla täällä.
On tekstejä joista alan miettiin että olenko unissani käynyt kirjoittamassa kun täsmälleen kuin minun näppäimistöstäni olisi. Tunnistus on mahdotonta ja yksityiskohtia tuossa nyt ei ollut. niinkun jo yltä huomas.
muutamat jo ajatteli että sopii heihin. eli teksti on juuri sitä mihin tähtäsin: ympäripyöreää. jos en sukupuoltani olisi laittanut niin todennäköisesti olisi myös tullut luulo että voisin olla mies kirjoittaja.
Nyt on jo väitetty ett olen varattu, luultu että tarina on keksitty. kuviteltu että täällä on joku exä itkemässä exänsä perään jne. eli ei tunnista. ei siis tarpeeksi yksityiskohtainen. sorry. olet väärässä.
Olen kertonut sinulle, että sinua rakastan..vaikka mitä tapahtuisi
En ole S. sorry
Yksi toinen lukee myos tata ketjua ja tunnustautuu S naiseksi.
Ken siella ymmartaa syyt?
Olisitkohan P..........
Anteeksi sinulle ap ketjuusi sekaantumisesta.
P........................... ? kutsuit?
Joskus olin kyllä hieman suuttunut, mutta enhän minä oikeasti mitenkään voi olla jatkuvasti katkera henkilölle, joka sai minut tuntemaan niin suuresti. Kaikki on nyt hyvin. Paremmin olisi toki, jos sinä/hän olisit tässä. Minuun voi aina ottaa yhteyttä. Ehkä on kuitenkin parempi, etten täällä ala tunnistelemaan mitään, sillä en halua herätellä turhia toivoja itsessäni. Unohdan tämän kirjoituksen. Sydämeeni varastoituna sinut/hänet kuitenkin pidän.
etkä unohda. kirjoitus jää mieleesi. Mietit mitä jos sittenkin.. ja sitten saatat miettiä jos ei niin voisiko syy olla kuitenkin jokin samankaltainen.
tyhmä?miks näin paljon vastauksia..?;)
Kuumia tunteita herättävä teksti varmaankin syynä vastauksien määrään. Toivoa ja vihan tunteita pintaan tuomaa. ehkä monia pakenijoita? :)
Pakenija. OK, olen väärässä, myönnän.
Ps. Yleensä väärässä ja nyt väärässä paikassa. Kai se sitten niin, meillä kaikilla on ollut joku tarve purkaa ajatuksia. Minä kuitenkin opin täällä jotakin, harvoin nykyään, nyt koko aamun, niitä näitä.
Hyvää jatkoa ja onnea sinulle :)
Nyt lähden kattomaan miten elämä Irlissä onnistuu.
plussasin koska minusta on hienoa että ihminen myöntää jos erehtyy.
Kyllä. sinä olet oikeassa että välillä varsinkin sellaisilla yksin pohtija luonteilla on tarve johonkin purkaa ajatuksiaan. Aina ei ystävät ole oikea ajatuksien purku kanava. Joskus pelkää että asiat lähtee leviään. ajattelen itseäni ja tätä toista joten vaikenen.. ei kaikki halua että torjunta aletaan levitteleen ympäri kyliä.. silti jotenkin ne ajatukset on purettava..
Jos aloitukseni kellon aikaa katsoo.. voi päätellä jo jotain.. :) ajatukset ja ikävä pyöri päässä vieden yöuniani. Tämän asian purkaminen oli ainoa tie saada viimein nukuttua. Toimi minulle. :)
Tuosta: "muille: joskus toinen saattaa torjua vaikka voimakkaasti ihastunut olisikin "; Oletusarvoisesti torjunta on kuitenkin aina torjunta.. joten me kaikki torjutut voitais nyt samantien porukalla sopia, ettei tämän perusteella aleta tekemään taas uusia lähestymisyrityksiä.. ;-/
Torjunta on aina torjunta, se on totta.
Syitä niihin on monia, eikä läheskään aina syy ole siinä lähestyjässä.
Itselläni kävi kanssa samalla tavalla ja erinäisistä syistä johtuen en voinut/uskaltanut jäädä hänen kanssaan keskustelemaan.
Tietenkään en saa koskaan kerrottua niitä syitä hänelle kun ei edes tunneta eikä koskaan tavata, mutta syy ei ollut hänessä vaan minun aikaisemmissa kokemuksissani.
Mieheen luottaminen on vaikea laji... opettelen sitä vielä.
Torjunta on aina torjunta, eikä torjujan edes pidä joutua sitä perustelelmaan :-}
Aivan tosissaan; kyllä minä kuitenkin uskon, että normaalilla tunneälyllä varustettu ihminen tunnistaa vivahde-eroja erilaisten torjuntojen välillä.
Mieheen (ihmiseen) luottaminen on tosiaan vaikea laji... ei kannatakaan oppia liian "hyväksi" siinä; Miten hyvin sitä oikeastaan tuntee edes rakkaimmat lähimmäisensä.. puhumattakaan jonkun näennäisesti mukavan limanuljaskan salatuista päämääristä.. 8-[
Minä lupaan, etten tee " uusia" lähestymisyrityksiä" sen verran olen jo kaikesta päätellen ymmärtänyt. Sulle :) aina hyvää toivon, minne tiesi sitten viekään.
etkä ole. et ole luovuttanut sitten alkuunkaan! älä valehtele. Niin ihana sinä viimeksikin olit. Sulle
toisaalta.. ehkä juuri sinä olet sellainen ei-niin-tosissaan-torjuttu torjuttu.. mistäpä sen voisi tietää.. ;-|
Ja sinä minut tunnet. Jos niin, niin tuon sydämen ota kyllä!
?
Kyllä. ensimmäinen arvaus joka meni ihan oikein.
Just eronnut vai?
en ole just hiljattain eronnut.
Vastaan tähän väliin, että mulla myös 03 alueella kävi näin.
Ja mun kohdalla oli juurikin tuo ero vaikeasta ihmissuhteesta, henkistä väkivaltaa, mielenterveysongelmia, mustasukkaisuutta ja jopa itsemurhayritys... huoh, mitä siitä joutuukaan kokemaan. Sitä jaksaa aikansa kannatella toista, mutta tuon hänen viimeisen tempun jälkeen lähdin ja hyvä niin.
En osannut kuvitellakaan, että joku voisi minusta kiinnostua olin niin ihmeissäni.
Se että oliko torjutulla miehellä sen vertaa tunneälyä, että ymmärtää nämä vivahde-erot... No epäilen kyllä vahvasti :)
Mies oli kyllä kiinnostava, komea ja mukavan oloinen, joten harmittihan se oma reaktio.
Mutta niin piti käydä, nyt alan olla toipunut eikä se vanha suhde enää vaivaa mieltäni. Sinkkuna edelleen ja ihan hyvä niin.
alotus meikäläiseen täysin,jos ois 05a
Tämähän aloitus voi sopia monen tilanteeseen joka johtaa vastauksiin, mutta kysynpä yleisen hyvän nimessä kun tällaista on omalle kohdalle joskus sattunut että miksi antaa toiselle pakit jos on toisesta kiinnostunut ja jopa ihastunut jos ei ole varattu?
Eihän siinä ole mitään mieltä..
Satuin tänne ihan vahingossa ja päätin kommentoida koska sinun aloittajan puolesta toivon kovasti ettei tuon sinun ikävöinnisi kohde vain ole jo luovuttanut ja mahdollisesti tunteet hiipuneet. Kukaan ei välttämättä kestä toisen huomiotta jättämistä, pakenemista ja torjuntaa.
Onpa kyseessä nainen tai mies niin ei ne tunteet vaikka kuinka voimakkaita alunperin tai jossakin vaiheessa olisikin selviä ihan mistä tahansa varsinkin jos toinen pakenee, torjuu kaikein keinoin sekä antaa ymmärtää että toinen ei ole kaivattu.
En voi ymmärtää mikä siinä toisen lähestymisessä ja puhumisessa on niin vaikeaa jos varsinkin tilaisuuksia on sekä jos tuo toinen osapuoli on niin ihana toista kohtaan kuten aloittaja antaa ymmärtää.
Tällä tavoin voidaan pilata mahdollinen tuleva suhde jossa voisi olla onneakin. Jos vanhat asiat vaivaavat sekä edelliset pettymykset jne. niin ne pitää tietysti käsitellä pois alta ennen kuin uutta aloittaa, mutta samalla olisi hyvä ehkä toiselle kertoa asioiden tilasta eikä vain torjua sitä ihmistä joka lähelle pyrkii.
Kerron tämän siksi koska joskus on käynyt minulle näin ja on aika rankkaa kuulla jälkikäteen että se ihminen jota kohtaan oli lämpimiä tunteita ja joka antoi pakit ja jonka muiston joutui hautaamaan sitten syvälle olisikin ollut kiinnostunut, mutta ei saanut sanaa suustaan. Vielä oudommaksi asian tekee jos kyseinen ihminen alkaa olemaan sitten jonkun toisen ihmisen kanssa josta ei ole kunnolla kiinnostunut tai harrastaa yhden yön juttuja.
Lisäksi lisäisin että kun nainen annat miehelle torjunnan niin muista että mies ei tunnista mitään vivahde-eroja välttämättä kuten kuvittelet että se olisi joku "ehkä". Miehelle sanat ovat suorempia, asiapitoisempi ja todempia kuin naiselle. Varsinkin tietyille miehille. Jos sanot miehelle "ei kiinnosta" niin se tarkoittaa "ei kiinnosta" -eikä jotain muuta.
Omien menneisyyden kokemusten perusteella toivon todella että teillä kahdella olisi vielä mahdollisuus johonkin -itsellä on joskus sydän särkynyt tällaisessa tilanteessa, joten kovasti on myötätunto teidän kahden puolella.
aloittaja, sori jos sanon, mutta vaikutat pelkurilta. Vieläpä itsetuhoiselta sellaiselta.. ja tiedät miten pelkureille rakkaudessa käy.
Tsemppiä kuitenkin.
Minä tiedän sen. Tiedän tuon ihan kaiken. minun oli pakko tehdä silloin asiat niinkuin tein. En ollut valmis. olen pilannut asioita aikaisemmin siksi että olen lähtenyt suhteeseen olematta valmis. Se on vieläkin kipeämpää tapailla jotakuta kuukausia ja sitten joutua toteaan että; sori mutta en pystykään tähän juuri nyt. siinä satuttaa itseään ja toista paljon paljon enemmän kuin tällä tavalla toimien.
ajattelin että koska itsellä asiat vielä ihan kesken menneisyyteni kanssa en voi jotten tuhoa ketään vahingossa. Ihastunut olin ja olen vieläkin ja tiesin että riskinä on että hän unohtaa mut täysin eikä kykene ymmärtämään. Otin sen riskin harkitusti. Enhän mä pakosti hänelle se oikea nainen edes olisi. tai ei hän pakosti minua tosissaan edes ajatellut. halusi ehkä vain tutustua paremmin.
Ajattelin että jos joskus vielä kohdataan kun aika oikea ja hän pysyy minun mielessä ja minä hänen niin tästä voisikin ehkä tulla jotain aitoa. Jos taas hän löytää onnen jonkun muun kanssa, se on sitten niin. Silloin niin ei ollut tarkoitettu.
Pelkuri olen sen tiedän. menneisyyteni vaikuttaa siihen paljon ja minun oli tasattava tilit menneisyyteni kanssa jotta voisin kyetä sen päälle rakentaan jotain oikeaa ja aitoa. en mitään valheellista. yritin toimia kaikkia kohtaan oikein ja ajatella järkevästi..
" Silloin niin ei ollut tarkoitettu. "
Kuvottavin asia mitä voi koskaan ajatella.
Mitään ei ole tarkoitettu. Ei ole olemassa kohtaloa. Älä jätä asioita jonkun ihmeen sattuman varaan tai sellaisten kuvitelmien että joku jossain ohjaa tätä kaikkea.
Ihmiset mokaavat. Sinä mokasit. Myönnä se ja tee asialle jotakin. Älä siirrä vastuuta elämästäsi jollekin toiselle ihmiselle äläkä ulkopuolisille sattumuksille tai millekään "menneisyyden taakalle".
"Pelkuri olen sen tiedän. menneisyyteni vaikuttaa siihen paljon ja minun oli tasattava tilit menneisyyteni kanssa jotta voisin kyetä sen päälle rakentaan jotain oikeaa ja aitoa. en mitään valheellista. yritin toimia kaikkia kohtaan oikein ja ajatella järkevästi.. "
Ei. Sinä olit vain pelkuri ja kykynemätön kommunikoimaan tuon henkilön kanssa. Piste.
"Otin sen riskin harkitusti. "
Et sinä mitään riskejä ottanut. Riskin ottaminen oli sitä että se mies teki aloitteen ja todennäköisesti olisi ollut valmis käsittelemään asioita kanssasi. Sinä et ollut.
Sinä et ottanut riskejä. Sinä pakenit. Sinä luovutit. Sinä torjuit. Sinä pelasit sen itsesi kannalta turvallisesti.
Et todellakaan ajatellut järkevästi. Älä keksi tekosyitä miksi toimit noin. Torjuit toisen itsekkäistä syistä ja kun olit pelkuri.
Kerron nämä asiat sinun parastasi ajatellen koska olen ollut vastaavissa tilanteissa joskus myös sinä osapuolena joka ei uskalla tehdä aloitetta. Ei pidä keksiä selityksiä omille teoilleen eikä vedota menneisyyksiin vaan tajuta että elämä on tässä ja nyt.
Joko teet asioille jotain tai sitten et tee. Loppu on aina ihmisen omassa päässä tapahtuvaa selittämistä kulloinkin tapahtuville asioille joihin itse kuitenkin on ollut osallisena.
Pakenet edelleen sitä mitä teit ja keksit sille selityksiä. Kaiken hyvän lisäksi tuossakin kaiketi oli kysymys siitä että tämä mies halusi tutustua vain paremmin.
Sitten itket ikävä-palstalla omien tekojesi seurauksia puhuen omista tunteistasi ja jopa siitä kuinka sinä vihaat sitä miestä.
Minun arvaus on sen perusteella mitä itse joskus olen kokenut että jos olet osoittanut jonkin sortin kiinnostusta miestä kohtaan ja sitten antanut pakit niin mies pitää sinua sekopäisenä pelurina eikä todellakaan minään "ajattelen muiden parasta kun en halua omiin ongelmiini sotkea ketään ja satuttaa ketään" tyyppisenä naisena.
Tämä miehen mielipiteenä. Harkitkaa asioita ennen kuin niitä teette ja muultakin kannalta kuin miltä teistä tuntuu ja jälkikäteen selitätte että siinä oli jotain järkeä.
Sori avautuminen, mutta tuli vanhat muistot pintaan kun joskus on tehnyt kaikkensa että suhde voisi onnistua ja alkaa niin toinen mätkäyttää siihen päälle torjunnat josta selvittyäsi kuulet sitten joskus että nainen olisi ollutkin kiinnostunut niin voin sanoa että se v1tuttaa.
siitä en tiedä mitä hän ajattelee mutta sen tiedän miten homma olisi minun osalta mennyt.
tämä olisi ollut "suhteen" kulku:
muutamia kertoja tapaamisia. mulla voimakas ahdistus. Tapaamisten vähnetäminen voimakkaan ahdistuksen takia, läheisyyden välttely. . lopulta ahdistuneisuus olisi ollut niin suurta että olisin pilannut koko jutun vetäytymällä ihan täysin.
Ongelma kun oli etten kyennyt ottamaan vastaan läheisyyttä, rakkautta, en kosketuksia, en kuulla että minua joku rakastaa.. kaikki johti paniikkireaktioon tahtomattani. Minun oli pakko käsitellä mennisyys pois alta.
ei sellaisessa tilanteessa voi mennä tapailu suhteeseen jos kerran ei kykene olenkaan mihinkään mikä siihen liittyisi!
eikä kysymys ollut halusta. Kun on rikottu niin on rikottu ja siihen ei auta kuin aika. Enkä mä sitä miestä vihaa eiköhän se aloituksessa tullut selväksi.
Täällä kaipaan kyllä mutta valitsin näin koska elämäntilanne niin pakotti ja seison jokaisen valintani takana. tekisin saman uudelleenkin jos tilanne tulisi vastaan. tämä oli ainoa oikea tapa toimia siinä tilanteessa.
Jonkun ulkopuolisen -kuten minun- on mahdoton arvioida miten se teidän suhde olisi mennyt. En tiedä myöskään miten tunnet tämän kyseisen miehen niin siltä osin asiaa mahdoton kommentoida.
Sen sanon suoraan että vaikutat aliarvioivan miehen aika pahasti etteikö hän ymmärtäisi jos olisit kertonut että aloitatte hitaasti koska sinulla on menneisyydessä asioita. Toinen vaihtoehto olisi ollut sanoa että "olen kiinnostunut, mutta myöhemmin koska juuri nyt tahdon pitää taukoa suhteista". jne.
Vaihtoehtoja siis oli. En tiedä onko niitä tuon miehen kohdalla enää. Vaikka kuinka yrität itsellesi selittää että tekisit saman uudelleen niin asetappa hetkeksi itsesi tuon miehen asemaan jos joku antaisi sinulle pakit tuolla tavoin ja noilla syin?
Elämäntilanne ei pakottanut sinua yhtään mihinkään. Elämäntilanne pakottaisi jos olisit ollut varattu tai sinulla olisi lapsi jne. Mutta nuo sinun ongelmasi ovat itse päässäsi luomia jotka asetit esteeksi suhteelle kun sinua "ahdisti".
Jospa nyt kuitenkin olet tyytyväinen. Ainakin hyvin selität itsellesi miten joku noin järjetön juttu on "ainoa oikea tapa toimia".
Voin vain kuvitella että jos se mies käy läpi samoja asioita kuin minä joskus kävin niin se mies ajattelee että sinä ihmisenä olet todellakin niin rikki ihan omasta syystäsi ja tunne-elämäsi sekaisin olon takia ettei sinusta yksinkertaisesti ole kumppaniksi.
Hyvät mahdollisuudet pilataan täydellisellä typeryydellä ja sillä että joku torjuu jonkun joka on vilpittömästi kiinnostunut tai jopa ihastunut vedoten siihen että menneisyys painaa. Ihan sairasta sanon minä.
Tästä on olemassa vielä yksi sairaampi versio jossa nainen etsii jotain väliaikaista seuraa ihan sen takia että voisi unohtaa tuon miehen joka hänestä välittää.
Sitten kehtaat miettiä vielä että onkohan tuo mies suuttunut sinuun ja pitääkö sinun tehdä aloite yms.
Ehkä olet menneisyytesi kanssa nyt sujut, mutta oletkohan nykyisyyden?
Yritän painottaa tässä sitä että aloittaja ottaisit vastuuta itsestäsi ja tunteistasi myös jota koet etkä laita niitä menneisyyden tai epämääräisen ahdistuksen piikkiin.
On joitakin varsinkin naisia jotka nauttivat suorastaan itsetuhoisista suhteista joissa mies mahdollisesti ryyppää, hakkaa ja pettää sekä kohtelee naista muutenkin huonosti.
Näitä sitten nainen kiertää kiertämistään kun se on niin "jännää" ja niin suuria intohimoja koetaan. Lopulta nainen on jo niin rikki ettei ole koskaan edes ymmärtänyt mitä RAKASTAMINEN todella tarkoittaa.
Kyse on sitten lopulta siitä onko siinä seuraavassa miehessä joka hänet kohtaa halua yrittää opettaa sitä naista ja yrittää paikata sitä naista kasaan. Yleensä se menee vielä niin että nainen syyttää niitä exiään, tunteitaan tai jotain ulkopuolisia asioita vaikka todellisuudessa hän itse on valinnut ne miehet suhteisiin ja antanut itseään kohdeltavan huonosti.
Pakeneminen ei ole mikään uroteko eikä mikään "oikea tapa toimia". Ei koskaan.
Mennyt on tietysti mennyttä, mutta vasta siinä vaiheessa kun otamme itse vastuumme teoistamme ja valinnoistamme sekä kannamme niiden seuraukset pystymme myös tekemään jotain asioille nyt ja tulevaisuudessa.
Ennen sen tajuamista, pakenemme ja olemme noiden harhojen vankeja.
Se mitä seuraavaksi valitset ja teet, määritelkööt sinut uudestaan.
Kyllähän mä ymmärrän ei kyse ole ymmärtämättömyydestä ollut minun kohdallani missään vaiheessa.olen ollut hyvin perillä jatkuvasti siitä miten olen loukannu. lues aloitus siitähän sen jo huomaa.
Oma taustani oli sellainen että halusin toimia näin. piste. asiasta ei tarvitse enempää keskustella. se on mennyttä ja sitä ei takaisin saa. Sen sijaan tulevasta ei tiedä. sitä ilolla, kiinnostuksella ja jännityksellä odotan. Uusia tuulia kun viimein asiat on päässäni järjestyksessä ja viimein on aika uudelle Hyvää jatkoja.
eiköhän tuo minun pidättäytyminen hyppäämästä "laastari suhteeseen" ole juurikin sitä vastuunottoa. Hain aikaa ja tilaa tehdäkseni tilin menneisyyteni kanssa ja siihen hain ihan ulkopuolista apua. tarvitsin sitä. Se oli se minun "pakeneminen"
en paennut ongelmia vaan pakenin omaan rauhaan saadakseni aikaa käsitellä ne ongelmat pois!
Toiset neuvoo hyppään suhteesta toiseen. ottaan lohduttajan. käyttään jota kuta hyväksi jotta selviää edellisestä suhteesta. ei. se on väärä tapa ja siihen en ryhtynyt. tuskin kukaan unelmoi siitä että seurustelu kumppani puhuu suhteessa "exä sitä, exä tätä. exä, tota. oot kuin exäni, "
se on väärin ja siksi torjuin. vanha loppuun ennen uuden aloitusta on minun näkemys.
No jos elättelet toiveita vielä siitä yhdestä miehestä niin on todennäköistä ettet joudu pelkästään tekemään aloitetta vaan myös antamaan selityksen miksi toimit noin.
Itse kuulun siihen miesporukkaan joka kyllä sinniikkästi jaksaa yrittää kun on vielä mahiksia, mutta torjunta ja pakit ovat juuri niitä mitä ne ovat ja sen jälkeen alkaa unohtamisprosessi sekä siirtyminen pois niistä tunteista.
Jonkun toisen kohdalla suhde voikin onnistua, mutta ainakin itse ajattelisin että tunteita on loukattu sekä ne ovat jo mahdollisesti alkaneet kuihtua pois.
Toimit ehkä näennäisesti muita ajatellen vaikka et todellisuudessa välittänyt tuon miehen mahdollisista tunteista pätkääkään, vain omista tunteistasi ja "ongelmistasi".
Vihjeenä vastaisuuden varalle, anteeksipyynnöllä on hyvä aloittaa. Jos koet ettei sinulla ole anteeksipyydettävää, selitettävää jne. niin sitten kannattaa miettiä millaista suhdetta odotat.
"Oma taustani oli sellainen että halusin toimia näin. piste. asiasta ei tarvitse enempää keskustella. se on mennyttä ja sitä ei takaisin saa. "
Tuo mies saattaa haluta keskustella. Ota se huomioon.
"Uusia tuulia kun viimein asiat on päässäni järjestyksessä ja viimein on aika uudelle "
Taisi mennä lapsi (tuo mies) sen pesuveden mukana.
Tsemppiä ja hyvää jatkoja silti vaikka en ymmärrä näitä "olen kiinnostunut/ihastunut mutta torjuin koska blah-blah-blah"
Kuten yllä sanoin: "Olisi ehkä jopa helpompaa jos torjuisit minut. Pääsisin vähemmällä. "
ehkä sitä odotan että minut torjutaan. pelottavampaa olisi se toinen vaihtoehto.Joutusin todella kovan tilanteen eteen. Vapauteenhan minä nimenomaan olen pyrkinyt ja suhdetta pakoillut.
Tulevaisuus on jännittävä sillä menneisyyden kahleet on poistumassa kokonaan ja se vapaus on jännittävää. Toi se eteen mitä tahansa.
ja MINÄ PÄÄTÄN KOSKA SEURUSTELLA HALUAN JA KOSKA EN. sitä ei päätä kukaan muu ihminen minun puolesta eikä todellakaan vastoin minun omaa tahtoani sitä tehdä. Jos se että en ole valmis ei ole ok. toiselle niin sit saa luvan kävellä ulos mun elämästä. en kaipaa sellaisia miehiä.
MUTTA..
Miksi tämä asia sinua näin paljon liikuttaa? Miksi sillä on mitään väliä sulle on että mitä minä aijon?
Suhteeseen mennään yleensä yhteistuumin.
"ja MINÄ PÄÄTÄN KOSKA SEURUSTELLA HALUAN JA KOSKA EN. sitä ei päätä kukaan muu ihminen minun puolesta eikä todellakaan vastoin minun omaa tahtoani sitä tehdä. "
Kuulostaapa hyvältä.
Annat kiinnostuneelle miehelle pakit. Keksit tarinoita päässäsi miksi teit niin. Lopulta päädyt siihen että se olet sinä joka päätät milloin haluat seurustella ja koska et.
Tuosta miehestä varmaan tuntuu tosi hienolta kun esität asiasi noin hänelle?
Osaatkohan olla parisuhteessa jossa yhdessä päätetään asioista sekä keskustellaan? Myös niistä vaikeistakin?
"Miksi tämä asia sinua näin paljon liikuttaa? Miksi sillä on mitään väliä sulle on että mitä minä aijon? "
Ajattelenpahan tuota miestä sekä myös sinuakin kun olen ollut tuollaisessa tilanteessa.
Pahinta on tuo sinun asenteesi joka on että "mä teen mitä haluun ja asiat menee sitten niinkuin ne menee ja jos ne ei mene niinkuin mä haluun niin sitä ei ollut tarkoitettu sitten tai mies saa häipyä pois minun elämästäni.
Siitä paistaa läpi keskustellukyvyttömyys ja pelkkä asioiden ja tunteiden kohtaamattomuus. Nimimerkkisin on "pakenija" joka ei liity selvästi tähän tilanteeseen vain vaan myös nähtävästi suhteisiin yleisesti.
"Tulevaisuus on jännittävä sillä menneisyyden kahleet on poistumassa kokonaan ja se vapaus on jännittävää. Toi se eteen mitä tahansa. "
Anna kun arvaan. Et oikeasti edes välitä tuosta miehestä vaan vain itsestäsi, tunteistasi ja tahdot sinkkuilla nyt vapaana menneisyydestäsi sekä katsoa ketkä kaikki ovat sinusta kiinnostuneita.
Taruilet itsestäsi kaikenlaista ja tarinoit miten asiat menivät ja menevät. Ehkä kaipaat draamaa elämääsi vaikka tosiasiassa voisit muuttaa asiat sormia napsauttamalla tai muutamia sanoja sanomalla tietyille oikeille ihmisille. Se ei oikeasti ole niin hankalaa.
Syy miksi kirjoitan tähän johtuu vain siitä että hämmästelen aina tällaista ajatusmaailmaa ja miten ihminen voi toimia tietyllä järjettömällä tavalla vedoten milloin mihinkin.
"Jos se että en ole valmis ei ole ok. toiselle niin sit saa luvan kävellä ulos mun elämästä. en kaipaa sellaisia miehiä. "
Sinähän et tuota sille miehelle sanonut vaan torjuit hänet.
Jälkikäteenkö alat hänelle jäkättää kun hän kysyy että miksi torjuit hänet aiemmin että "no mä päätän milloin mä haluun seurustella ja milloin en, ja jos et sitä tajuu niin painu ******!"
Miten ihminen voi uskoa tällaiseen moskaan itse ja vielä vedota johonkin tunteisiin että mies aiheuttaa jotain tunteita hänelle keskellä yötä jos toimii kuitenkin noin?
Sinuna tsekkaisin asenteeni ennen kuin suuntaan sitä odottavaa tulevaisuutta kohti.
No eikös se niin mene että toinen osapuoli ei yksin sitä päätä. eöli jos SINÄ nyt haluaisit seurustella MINUN kanssa ja minä taas haluaisin jonkun toisen kanssa tai en kenenkään niin ethän SINÄ voisi minua siihen pakottaa jos en halua! ja sama toisinpäin!
Nyt sinun tekstisi antaa ymmärtää että vaikka toinen osapuoli ei olisi valmis ja kärsisi ja surisi vielä edellistä suhdetta niin silti sinun tahtosi mukaan olisi mentävä ja sen toisen OLISI PAKKO ALKAA SUHTEESEEN SINUN KANSSASI KOSKA SINÄ NIIN TAHDOT!
ei homma noin mene. Omalla kohdalla oli niin että en ollut valmis joten torjuin. se on totuus. tein päätöksen koska EN OLLUT VALMIS. tässä hetkessä en pyydä mitään. en niin yhtään mitään. ainoastaan halusin luoda toivoa jos hän jostain kumman syystä tätä lukisi ja kaipaisi ja pahoitella etten vain siinä hetkessä saanut itsestäni irti mitään..
mutta sinun kanssa puhumisen jälkeen olen tajunnut että parempi vain unohtaa. kiitos että valaisit minua ja annoit vastauksia joita vailla olin.
Kenelle sinä olet vihainen?
Et sinä kovin järkevästi tästä asiasta keskustelu. Ymmärrät varmaan että minä en ole tuo mies, mutta tuo mies voi suhtautua asiaan kuten minä teen ja kysellä miksi asiat menivät kuten menivät?
"Nyt sinun tekstisi antaa ymmärtää että vaikka toinen osapuoli ei olisi valmis ja kärsisi ja surisi vielä edellistä suhdetta niin silti sinun tahtosi mukaan olisi mentävä ja sen toisen OLISI PAKKO ALKAA SUHTEESEEN SINUN KANSSASI KOSKA SINÄ NIIN TAHDOT!"
No se varmaan olisi aivan yhtä järkevää kuin olla kiinnostunut jostakin miehestä ja antaa tälle silti pakit kertomatta että edelliset jutut vaivaavat.
Varmaan tajuat että aika moni muukin kärsii vanhoista asioista ja saattaa miettiä vanhoja suhteita muitakin kuin sinä?
Se on hienoa ettet ottanut laastasiruhdetta tilalle, mutta yritän tässä teroittaa sitä että sinulla on outo suhtautuminen omaan valintaasi torjua joku ihminen jonka kanssa voisi kaiketi olla molemminpuolisia tunteita?
" tässä hetkessä en pyydä mitään. en niin yhtään mitään. ainoastaan halusin luoda toivoa jos hän jostain kumman syystä tätä lukisi ja kaipaisi ja pahoitella etten vain siinä hetkessä saanut itsestäni irti mitään.. "
Niinpä.
Kirjoittelet vain tänne, samalla kun se mies saattaa KÄRSIÄ tälläkin hetkellä tai on hautaamassa viimeisiä tunteitaan sinua kohtaan.
Sinullehan se käy koska "sitten siinä vain käy niin" on se sinun mottosi.
"mutta sinun kanssa puhumisen jälkeen olen tajunnut että parempi vain unohtaa. kiitos että valaisit minua ja annoit vastauksia joita vailla olin. "
Kyllä. Ehdottomati. Unohda ja pakene. Sen sinä osaat parhaiten. Siinä et voi epäonnistua!
mitä tämä asia sulle edes kuuluu?
Pikaisesti tämän ketjun lukien, vaikutat ymmärtäväiseltä kaverilta.
Toivottavasti asiasi järjestyvät sen "oman karkulaisesi" kanssa ja saatte asiat juteltua selviksi.
Tämä siis tuolle" vanhoja muistoja"
Kuumista tunteista voisi melkeinpä luulla, että tämä riitelevä kirjoittaja pari riitelisivät nyt omia henkilökohtaisia välejään selviksi.
Alemmas vastaus ensin: MÄ en tunne tuota kirjoittajaa. Täällä ei tunne ketään!
Ja tällä kirjoittajalle tiedoksi että turha puhua kun et todellakaan näytä olevan yhtään kartalla minun viimeisistä 5 kuukaudesta. Puhu oletuksiasi jollekin muulle mutta älä tule mulle puhumaan niinkuin tietäisit jostain jotain.
Kerron kysyttäessä kasvotusten mitä elämässäni on viime kuukausina ollut. tänne en ala julkisesti puolustamaan itseäni sinulle koska se vaatisi liian henkilökohtaisten tapahtumien paljastamista 5 viimeisen kuukauden ajalta.
Joten jos voin tukkisit suus nyt noista luuloista minuun koskien. Et tunne et tiedä joten OLE HILJAA
Vanhoille entä jos olisit ollut valmis antamaan anteeksi mutta toinen halusi vaan nöyryyttää?
En jaksanut lukea koko ketjua loppuun mutta pakko tähänkin oma sormenjälkensä laittaaa. Kaikkein eniten mikä silmiin pisti se
Kohta jossa luki. "Valitsee" ne miehet. Harva
ennen kuin puhut toisenpuolesta ihminen kuule valitsee Väkivaltaisen puolison itselleen ja kokemuksesta tiedän ettei väkivaltaisen ihmisen käytös näy ihan heti vaan se alkaa pikku hiljaa. Ensin nipistelyä, sitten läpsäisy jne... itse en halua enää ikänä seurustella kun itse koitat olla hyvä, kiltti, rehellinen.. mutta sekään ei riitä..
Miksi sä taruilet tänne? Ootko mun housuissa, häh?
Kiinnostava ketju, varsinkin vuoropuhelu "pakenijan" ja "vanhoja mustoja" välillä.
"Vanhoja muistoja"-tyypille voisin sanoa, että et kyllä ihan täysin ymmärrä miten vakavasta "traumasta" ap: "kaltaisen" henkilön kohdalla on kyse, ei todellakaan ole pelkästään asenne kysymys ja hoidu sormia napsauttamalla. Otit kuitenkin mielestäni esiin monia hyviä pointteja.
Pakenijalle voisin taas sanoa, että pelkästään aika ei haavojasi tule parantamaan, vaan sinun täytyy pystyä luottamaan mahdolliseen partneriin, uskaltaa kertoa hänelle mistä on kyse ja kuinka ahdistuksien kanssa tulee toimia ja miten niihin tulee suhtautua jne.. Sinun yksinkertaisesti täytyy uskaltaa heittäytyä suhteeseen. Tämä vaatii erittäin ymmärtäväisen ja monella tapaa älykkään partnerin. Jos joskus löydät tällaisen sopivan tyypin, niin ei todellakaan kannata uskoa kohtaloon ja väistää omaa vastuutaan. Sulle sopivia partnereita ei ymmärtääkseni kävele ihan joka päivä vastaan (saattaa kuulostaa tylyltä, mutta niin kai se on meidän kaikkien osalta). Olet jo aika pitkällä, kun pystyt noin selkeästi analysoimaan tunteitasi ja käytöstäsi.
Nämä olivat vain minun pohdintojani ketjun perusteella. En väitä, että tietäisin mistään mitään (teidän asioista). Vastasin omien kokemuksieni perusteella, niihin tuntemuksiin ja ajatuksiin, joita "keskustelu" herätti. Selvästikin olette molemmat ajattelevia ja ymmärtäviä ihmisiä. = )
Kyllä. Tämä on kirjoitus mistä samaa mieltä. Minun tilanteeni ei tosiaan ole ollut mikään helppo ja yksinkertainen. Luottamisen vaikeus on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Olen hermoillut itsekin asiaa. En valehtele kun sanon että kun tämän kaipaamani ihmisen tapasin ja tajusin etten mitenkään pysty edes tutustuun vaikka kuinka halusin kun kyseessä alkoi oleen isoa ihastusta puoleltani niin itkin ja löin nyrkeillä tyynyyn. Olen itkenyt luottamisen vaikeutta paljon ja sitä miten se ei onnistu vaikka tekisi mitä.Itsensä pakottaminen, painostaminen ja syyllistäminen ajoi tilanteen vain pahempaan.
tosiaan eilen en hermostuksissani oikein jaksanu asiaa enempää edes avata mutta ammattiapuun hakeuduin kaiken takia. Suurimmat syyt että tilanne ajoi minua täysin loppuun. Luottamisen vaikeus vaikeutti koko minun elämää. Kaikkea. Olin omassa vankilassani. jonka kaltereita en saanu ravistettua rikki vaikka kuinka huusin ja potkin ja löin. Olin ja pysyin siellä peläten että pahempaa vielä sattuu.
Minun suojamuurit olu korkealla. suojasin itseäni kaikelta. Koko kehoni puolustustilassa. Kaikki mikä oli suhteeseen liittyvää oli vaaroja. rakkaus oli vaara. Siinä ihminen tuli liian lähelle minun "mieltäni" "sydäntäni" ja koko kehoni meni puolustus ja vastustus tilaan. En voinut mitään sille mitä tapahtui. koko järjestelmä meni päälle automaattisesti.
Ammattiavussa minulle annettiin ohje: Mene omaa tahtiasi pikkuhiljaa. Luottamus palaa ajan kuluessa. Älä anna kenenkään painostaa sinua suhteeseen jos et ole valmis. Sinä vastaat elämästäsi ja terveydestäsi. Rauhassa.
Tämä on hyvä ohje kaikille kohtalotovereillenikin. Itse hermoilin ja koska asia suututti minua hyvin paljon että sen ongelman takia joudun satuttaan toisia Ja menetin ehkä sen josta välitin todella paljon ja jota täälläkin kaipaan. toimin niin etten edes itse ymmärrä omaa toimintaani ja olisin voinut toimia paremminkin, mutta sitä ei voi muttaa. turha jossitella kun se on menneisyyttä.
Haluan keskittyä tulevaan. Olen käynyt isoja juttuja läpi ja toivon itselleni vähän edes onneakin välillä.
Hermostutti kirjoittajan "vanhoja muistoja" kirjoitukset sillä niistä tuli hyvin ymmärtämätön käsitys myös mulle. Keskustelen jos saan edes vähän ymmärrystä mutta jos sitä en saa en myöskään keskustele. Tämän asian joka itseäni koskee minä kuitenkin tiedän paremmin.
kuvitelmia ja oletuksia hänellä paljon joista vain murto osa osuu minuun. Osa kylläkin.
Tässä nyt on todellakin vain minun tarinani siitä miksi minä olen joutunut torjumaan. Totta on että uskaltaa pitäisi suhteeseen mutta ei painostuksen saattamana. sillä saa kaiken menee ihan pieleen. ei oikea tapa.
sen olen tiedostanu jo että mahdolliselta kumppaniltani tilanne vaatisi iso kärsivällisyyttä koska kaikki ei päätöksessä. Kokemani menneisyyden jälkeen ei ole helppo tehtävä lähteä uskaltaan luottaan.
Se vaatii toiselta niin paljon ymmärrystä, kärsivällisyyttä ja ehdotonta rehellisyyttä. Mies elämässäni ei saisi yhtään horjuttaa luottamusta välillämme siinä vaiheessa kun sitä yritän rakentaa. Jokin pienikin asia saattaa romahduttaa kaiken peruuttamattomasti.
Koska olen tiedostanu kuinka vaativa ja tulenarka tämä asia on olen luovuttanut. En ole kokenut oikeudekseni vaatia keneltäkään niin suuria ponnistuksia eteeni. Tilanteeni vaatisi toiselta ihan liikoja.
Se luottamus mitä kaipaat on lähinnä luottamusta itseesi.
Tuo on hyvä että tiedostat "en ole kokenut oikeudekseni vaatia keneltäkään niin suuria ponnistuksia eteeni. "
Tietynlainen vetovoima voi syntyä täysin vääristä syistä ja itseluottamuksen ollessa alhaalla, tulee ihastuttua helposti mahdottomuuksiin.
Tein itsekin tuon luovutuspäätöksen joskus. Kovalla yksinäisellä työllä olen päässyt paljosta aiemman elämän painolastista.
Taas itseluottamuksesi palautuessa saat paljon voimaa ja kykenet tekemään paremmin päätöksiä siitä milloin olet oikeasti valmis ja millainen mies sinulle oikeasti sopii.
Muuten samaa mieltä mutta ihatuksen kohdalla pakko sanoa että se on tässä kohti jotain erilaista outoa ja sellasta jonka takia onkin ollut vaikea unohtaa. Ei ihan tavallinen pikku ihastus. Odotin kylläkin juuri tuota että haen vain syytä/ihmistä johon takertua selvitäkseni. Mutta tämä ei nyt vaikuta sellaiselta. Yleensä ne on kovin ohimeneviä juttuja silloin. Tämä ei ole ollut sitä.
Kyllä! asiaa tuskaillessa ja syyllisyyttä purkaessa minulle neuvottiin että "katsele miehiä rauhassa kavereina. Tutustu ja katsele millaisia luonteita ja persoonia ympäristöstäsi löytyy.
Älä lähde suinpäin mihinkään ettet toista kokemaasin ja valitse rinnallesi uutta samanlaista miestä. (siihen on iso riski) "
asia on moniulotteinen ja minulla ei ole oikeutta pyytää ketään käveleen kanssani sitä vaikeaa ja kivistä tietä läpi. vaatien super kovaa kestävyyttä ja vahvaa rehellisyyttä. Tuon omat menneisyyteni haamut mahdolliseen suhteeseen ja jos olen täysin keskeneräinen niitä haamuja on paljon. saatan alkaa toistaan traumaani uuden ihmisen kanssa kuvitellen hänet minun entiseni kaltaiseksi ja tuonkin mennisyyden nykyisyyteeni
Tosiaan tykitän vielä lisää kovaa puolustusta tähän jotta teroitan tämän asian hyvin selväksi niillekin joilta se ymmärrys puuttuu.
Minulla siis tosiaan traumaattisia tapahtumia edellisessä suhteessa ja kärsin PTSD oireistosta. Tuossa siitä lisää.
http://www.traumajadissosiaatio.fi/TR/ptsd.html
Tähän oireistoon liittyen välttämis käyttäytymistä joka kohditsui traumaan liittyviin asioihin. Trauma oli parisuhteessa tapahtunut joten välttämiskäytös keskittyi sille alueelle. Olin siis traumatisoitunut ja kärsin itse voimakkaasti. Linkissä tarkka kuvaus oireistosta josta itse kärsin.
Ja tämän takia kirjoittajalle "vanhoja muistoja" hermostuin. Hän ei selkeästi tiennyt mistä puhuu. Joten tässä nyt faktaa pöytään.
Täällä on ennenkin vilahdellut kirjoituksia joista saa käsityksen että traumaattisia suhteita ollu takana ja luottams kadoksissa. Vertaistukiryhmiin hakeutuneita jne. Joten tuosta linkistä voi siksi olla ehkä hyötyä myös joillekin muille joiden ihastus ehkä kokenut jotain samaa kuin minä ja pakenee siksi suhteita.
Et sinä nyt kovin sinut vaikuta asian kanssa olevan vieläkään.
Valitettava FAKTA on se että jos ajattelet tuota mahdollista suhdetta tuohon mieheen niin teit SILTI enemmän haittaa sille kun et kertonut että et ole juuri nyt valmis suhteeseen.
Jos joku on antanut sulle ohjeet käyttäytyä noin jossain terapiassa niin kyseisen tyypin ammattitaito on kovin puutteellinen.
Kukaanhan ei ole käskenyt mennä suhteeseen ja on omituista jos koet että tuo mies on sinua "painostanut" suhteeseen ilmaisemalla kiinnostuksensa.
Ymmärrät kai että tuo mies tajuaa näistä asioista yhtä vähän kuin me muut ennen kuin olet niistä kertonut?
Jokatapauksessa joudut todennäköisesti käsittelemään noita asioita jatkossakin ja ne tulevat esiin kun parisuhde alkaa joten jos et ole valmis niitä avaamaan sille toiselle osapuolelle tarvittaessa vaan annat, pakit, torjut, pakenet jne. (myös suhteen aikana) niin ei sillä toisella ole eväitä todennäköisesti jatkaa sitä suhdetta.
Tällöin et ehkä tajua miltä siitä toisesta tuntuu ja miten pahalta tuntuu.
Hyvin usein ne olisivat vielä aika helposti korjattavissa joko puhumalla tai ainakin kertomalla että vika ei ole siinä toisessa ihmisessä.
Valitettavasti jos omaksut uhri/marttyyri-asenteen jossa vetäydyt joka kerta kun nämä vaikeat asiat voisivat nousta esille tai niitä joutuisit ehkä käsittelemään kohtaamaan jonkun toisen henkilön ollessa läsnä niin sitten kannattaa pysytellä ihmissuhteista ylipäätään erossa.
"Ja tämän takia kirjoittajalle "vanhoja muistoja" hermostuin. Hän ei selkeästi tiennyt mistä puhuu. Joten tässä nyt faktaa pöytään. "
Totta vitussa tiesin niiden asioiden valossa joista kerroin. Sinun "faktasi" liittyvät suhteellisen harvoihin tapauksiin vaikka tosin se on todettava että aika usein monelle muullekin ihmiselle voisi suositella terapiaa saman asian tiimoilta.
Silti se ei asiaa muutu miksikään että jos annat jollekin pakit tai torjut vaikka et tahtoisi niin asiaan kuuluu kyllä että kerrot myös sen syyn etkä luota vain ihmisen ymmärryskykyyn.
Me muut ihmiset varsinkaan täällä palstalla emme ole ajatuksenlukijoita miten pahasti jotakuta on satutettu ja toisaalta nuo eivät ole mitään tekosyitä kohdella toista ihmistä huonosti.
Yllättävillä ihmisillä mukaanluettuna tämän viesitn kirjoittaja voi olla kokemusta mm. terapiasta sekä vaikeista ihmissuhteista.
Lisään tähän loppuun että muista että LUOTTAMUS rakennetaan molemminpuolin ja se on kaksisuuntainen tie. Jos mies ei kykene luottamaan sinuun milloin sinä päätät ettet tahdokkaan seurustella, et ole valmis, pakenet jne. niin sitä luottamusta on mahdoton myöskään sinun ehkä kokea sen miehen puolelta.
Muistutan että tuolle miehelle ne pakit olivat edelleen pakit ilman selityksiä. Tiedä vaikka hän ajattelee että pidät häntä epäkiinnostavana seksuaalisesti tai jotain ties mitä.
Ilman kyseiselle henkilölle puhumatta asioista niitä asioita ei voi myöskään selvittää.
Tietysti jos tänne palstalle kirjoittaminen auttaa selvittämään omia ajatuksia niin hyvä niin, mutta kuten näet niin täällä on varmaan aika paljon tapauksia joissa on saatettu kokea vastaava tilanne (ilman posttraumaattista stressiä kuitenkin).
Ei mua tarvitse tyhmänä pitää. kaiken tuon olen tiedostanut jo vuosi takaperin.
Ymmärrän kyllä. Toisinaan kun omat tunteet kaaoksessa sitä toimii ristiriitaisesti ja kykenemättä ottaa ihan kaikkea huomioon. Jos ei tiedä itse miten pitäisi elää eikä osaa kertoa edes itselleen miksi tuntee tai reagoi jollain tietyllä tavalla niin on kovin kovin vaikea sitä ilmaista järkevästi uloskaanpäin. kyllä se käytös on sitä samaa kaaosta ja ristiriitaisuutta ilmentävää mikä on sen hetken pään sisäinen tila.Se ei silti tarkoita että tahallaan loukata olisin halunnut tai haluaisin edelleenkään.
Jos toinen ihminen nyt varattu ja onnellinen niin miksi lähtisin enää asiaa vatvomaan hänen kanssaan? Se sekoittaisi asioita turhaan.
Eikö silloin ole oikeampaa vain kärsiä hiljaa siitä omasta virheestä ja antaa toisen elää sitä omaa onneaan valitsemansa ihmisen kanssa ?
Itse minä päätöksen tein ja hän teki omansa ja nyt tilanne tämä. minä kaipaan ja kärsin aikani ja jatkan sitten elämääni.
Tietysti jos tuo ihminen on jo varattu niin eihän sille asialle mitään mahda.
Sitä mitä yritän selittää on ylipäätään näiden asioiden pakeneminen ja se ettei niistä puhu.
Tähän olisi monta tarinaa niin omalta kohdalta (mm. ihastunut nainen on kohdellut kuin pas*aa kunnes kiertotietä saa tietää että antoi pakit vaikka ei olisi halunnut jonkun ihan typerän syyn takia) kuin kavereiden (ihastumassa oleva nainen pelaa muiden miesten kanssa ja torjuu kaverini koska ei kykene osoittamana tunteitaan).
Onpa kyseessä sitten tuo ihminen tai joku toinen niin se tilanne kun joudut käsittelemään noita menneisyyden juttuja tai jotain muuta voi tulla uudelleen esille.
Kyse on siitä miten silloin reagoit?
Pakenetko ja sanot "en mä pysty nyt", jälkikäteen kertoen itsellesi tarinoita kuinka "se ei ollut oikea hetki kun en ollut valmis" tai "niin ei ollut tarkoitettu".
Mutta mitä tulee tähän sinun viimeiseen viestiin johon vastaan niin se vaikuttaa hyvin järkevältä mietinnältä sinulta. Ei kukaan ole sinua tyhmänä pitänyt. Et ehkä ilmaissut itseäsi tarpeeksi selvästi tuossa alussa.
Sitä ei pääse pakoon että meistä jokainen joutuu olemaan avoin mahdollisista ongelmista menneisyydessä jos ne vaikuttavat suhteeseen. Ainakin sillä tavoin että pelkkä vetäytyminen ja puhumattomuus ei ratkaise. Toisen tulee tietää ainakin se ettei vika ole hänessä.
Viimeisenä pointtina muuten se etten itsekään luota ihmisiin oikeastaan lainkaan. Minun tapauksessa tietysti naisiin. Sen vuoksi ihastuminen kestää pitkän ajan kehittyä ja kiinnostus vaikka heräisi niin en ehkä toimi samalla tavoin kuin ns. "normaali mies". Lopputulos on se että aloitteet ovat mitä ovat ja tapahtuvat yleensä väärillä tavoilla tai väärään aikaan joka johtaa sitten torjuntoihin jne.
Yritän vain sanoa että meillä kaikilla on omat ongelmamme. Pitää vain yrittää. Ehkä löytyy sitten joku joka ymmärtää. Tai sitten ei ja joutuu olemaan ja kärsimään yksin.
Kuten jo aiemmin sanoin, tsemppiä!
En varmaksi hänen tämän hetkistä suhdetilannetta tiedä mutta en myöskään haluaisi lähtee selvittämään asiaa jos sillä sotkisin jotain.
Joskus jopa ajattelin että hän valehteli vihaisena sen että olisi varattu koska hermostui minun vaikeuteen mutta koska olen luulossa että hän varattu niin en oikein voi lähteä asiaa selvittämään. siksi olen ollut vain hiljaa. (ja nyt tuli sit yksi ja ainoa oletus hänestä jonka tänne kirjaan. muusta vaikenen)
En siinäkään ole ihan ääliö. kyllä minä nyt herran jestas tajuan etten ole ainoa laatuani jolla on ollu vaikeaa ja joka ei luota helposti. Mutta kun tilanne itsellä päällä niin ei silloin oikein riitä energiaa toisten ajattelulle. siksi juurikin se suhde siinä tilanteessa olisi olut tosi huono idea. Olin keskellä itseäni ja omia ongelmiani. ei sinne väliin mahtunu oikein ketään toista kun väkisin taklaamalla.
Joo olisi pitänyt puhua, mutta jos nyt ajattelet että mullainen on traumaattisia asioita kokeneen ahdistuneen ihmisen sielunmaailma.. Siellä on piileviä itsetunto ongelmia, itsensä arvottomana pitämistä, tulevaisuuden näköalattomuutta.. jne sitä on herkillä ja saattaa alkaa kuvitteleen että toinen vain leikkii tai ettei toinen vain kehtaa sanoa että ei kiinnosta. Voi kokea häpeää itsestään ja ongelmistaan niin paljon ettei vain oikein kenellekään vähän vieraammalle osaa asiasta puhua.
asioissa on aina kaksi puolta. sekä minun että sen toisen.
Lueskelin keskusteluamme tuossa uusiksi koska mulla on tapana kiihtyessä lukea vain osan ja hermostua ja skipata sitten loput ja suoraan vastata.
Outoa mutta toistit tismalleen yhden lause litanjan samalla tavalla kuin hän ketä kaipailen joskus mulle viestissä laittoi. Varmaan sattumaa.. mutta tosi outoa sellaista. Kuulostanko mä täysin vieraalta sinulle kirjoituksineni?
Älä nyt ala sekoilemaan täällä. En ole takuuvarmasti se jota kaipaat. Ei täältä ketään tunnista ja kuka tahansa voi kirjoittaa samankaltaista tekstiä kuin toinen tai toistella jotain samanlaista fraasia tai lausetta.
Itse kirjoitit aiemmin näin:
"Nimimerkin takaa ketään ei voi varmaksi tunnistaa ja se joka niin väittää tai luulee on vainoharhainen hullu ja ehdotan silloin hoitoon lähtöä.
Minun kaltaisia tekstejä täällä on olut useita jotka sopisi minuun täysin. juurikin tällaisia kuin yllä kirjoitin. olen huomannut samaa ongelmaa monilla täällä.
On tekstejä joista alan miettiin että olenko unissani käynyt kirjoittamassa kun täsmälleen kuin minun näppäimistöstäni olisi. Tunnistus on mahdotonta ja yksityiskohtia tuossa nyt ei ollut. niinkun jo yltä huomas.
muutamat jo ajatteli että sopii heihin. eli teksti on juuri sitä mihin tähtäsin: ympäripyöreää. jos en sukupuoltani olisi laittanut niin todennäköisesti olisi myös tullut luulo että voisin olla mies kirjoittaja. "
Älä etsi sitä henkilöä täältä vaan selvitä asiat oikeassa elämässä tarvittaessa.
Kiersit kysymykseni. :) et vastannu kysymykseeni kuulostanko mä täysin vieraalta sinulle kirjoituksineni? Vastasit minun sanoilla. Mä olen ihminen joka epäilee kaikkea ja kaikkia. Joten vastaus ei vakuuttanut. Mutta ei sillä nyt niin väliä koska olet ihan oikeassa tuossa että ei täältä vaan oikeassa elämässä.
Mä nyt vain en voi koska olen luulossa että hän varattu. Mä en ole sitä naistyyppiä joka varattuja yrittää. Jos olisin ollu ajatuksella että hän sinkku niin yhteydenottoni olisi tullut jo kuukausia sitten ja olisin itse ehdottanut että nähtäis ja asiat selvitettäis.
Voisin tietysti kysyä asiaa mutta.. onko sillä sitten merkitys jos kerran oli niin helppo ottaa toinen? En ehkä oikein osaisi luottaa sanoihinsa tai ainakin se olisi vaikeampaa.. täytyy miettiä..
Nyt yrität jo luodata minulta vastauksia että olenko varattu jne. ja sopiiko tuo kuukausia tilanteeseesi.
Sinun täytyy tosiaan itse miettiä. Sehän riippuu täysin siitä voitko selvittää asiaa muuta kautta tai voitko kysyä häneltä kuulumisia muuten tai uskallatko sujauttaa kysymyksen hänelle.
Minulla niitä vastauksia täällä ei ole.
En sulta niitä kyselly. siinä olet väärässä. asia ei kuulu mulle etkä sä edes kertois enkä mä jaksa oikein väitteleen ja kaivaan sulta asioita alkaa.. :)
katsoo nyt...
mielenkiintoista. minäminäminäminäminä.
kenestäs sitten pitäsi puhua? Naapurista vai alkaa kavereista jauhaan nimillä?
Joo siis jos halutaan puhua tässä ketjussa mun lisäksi ihan toisen osapuolen yksityisistä asioista niin voin niitä puhua. minusta se vain ei ihan korrektia alkaa puhuun ilman lupaa ja kunnollista tietoa toisesta mitään.
Pidättäydyn siksi puhumasta mitään toisen nimissä. puhun vain siitä mistä tiedän eli omista ajatuksistani.
jos taas joku vieras ihminen häiriintyy siitä että lukee ketjua jossa keskutelen yksityiselämäni ihastuksesta ja torjunnan syistä niin olet väärässä ketjussa. tämä kun aloituksena oli ns. päiväkirja teksti tai kirje kaipaukseni kohteelle.
Kaikkien ihmisten elämässä "minä" on suhteellisen keskeisessä asemassa. Varsinkin jos "minälle" on tapahtunut jotain hyvin traumaattista, niin muihin elämän tärkeisiin asioihin voi olla hyvin vaikea ottaa kantaa ilman että tuo "minä" tulee hyvin vahvasti kuvioihin.
Tuon säälittävän tyhmän kommentin kirjoittajaa ei selvästikään kiinnosta mikään muu kuin hänen omat rakas tyhjä "minäminäminäminäminä.":nsä. Miksihän tuollainen tyyppi edes viitsii käydä tunteet-keskustelupalstoilla, jos toisten ihmisten tunteet merkitsevät hänelle noin paljon.
kiitos tästä tuesta. En suinkaan ole unohtanu ajatella tätä toista osapuolta ja hänen tunteitaan ja mitä hän mahd. ajattelee ja tuntee.
Mulla on pitkä lista oletuksia niistä. en vain koe oikeudekseni heittää niitä tänne julkiseen ruodintaan. Ne on enemmän kahden kesken juteltavia asioita. Minusta on väärin alkaa arvaileen ja olettaan mitään toisen ajatuksista ja tunteista. Ja täydellistä moukkamaisuutta on vetää ne TÄNNE julkiseen kirjotteluun.
Piikki ei ollut lainkaan tähdätty aloittajaan. Anteeksi, että annoin "voi vitsi kuinka"-kommentoijan provosoida itseni laskeutumaan hänen tasolleen.. :(
Tosiasia on, että MUN pitäisi pysyä pois näiltä tunteet-keskustelupalstoilta.. mutta aivan päinvastaisesta syystä kuon tuon "voi vitsi kuinka"-tyypin.
Kiitos tästä kirjoituksestasi, vaikka itkin, kun luin tätä ketjua, niin paljon sieluuni sattuu. Olen itse tullut torjutuksi ja hylätyksi ja tämä aloittamasi ketju nosti taas ne tunteet pintaan. Minä välitin, hän välitti, kumpikaan ei käsittääkseni vaatinut toiselta liikaa, eikä ollut mitään "hetimullekaikkitänne"-meininkiä.
Kaikkea hyvää elämääsi, yritetään jaksaa.
sit meitä itkijöitä on kaksi.. itse olen itkenyt tämän ja eilisen päivän. itkenyt vihaa, pettymystä ja surua ja sitä etten tästä juurikaan ole puhunut joten tämä avautuminen täällä on nostattanut aika paljon tunteita pintaan..
kaikkea hyvää myös sinulle. :)
Kuvaat mitä on tapahtunut minulle .. eipä minullakaan ollut kaikki ilman ongelmia
päätin että en ole minä joka otan yhteyttä. Olinhan minä joka pistin seis suhteelle jopa enemmän kuin toinen osapuoli
sä siis olit ihan suhteessa jonkun kans? mä en niin pitkälle ehtinyt. en tätä juurikaan tuntenut..
Eli ehdotat samaa päätöstä kuin mihin omalla kohdalla päädyit?
mietin..
Ei tilannetta voinut sanoa suhteeksi etäisyyttä oli todella paljon ja molemmilla lapsiakin.
Millä tavalla haluaisit, että mies sua lähestyisi viestissä, että et kokisi painostamisena tai liiaan pelottavana?
Oli tarkotettu AP:eelle, mutta muutkin karkulaiset saa toki vastata.
No onpas tästä kehkeytymyt mielenkiintoinen ketju. Itsekirjoitin omasta tilanteestani tuolla aikaisemmin ja olen tyytyväinen ettei tilanteeni on sen pahempi. Eikä se henkilö päässyt satuttamaan minua pahemmin. Olen voimakas ja lähdin siitä suhteesta pois, jätin henkisesti sairaan ihmisen.
Tein sen koska olisin sairastunut itse.
Miten sitten lähestyä sirpaleista koottua ihmistä... hmmm... siinäpä vasta pulma. Rauhallisesti ja ajan kanssa edeten. Hätiköivä mies saa minut vaan etäämmälle.
Jos lähestyy viestillä niin voisi kertoa ihan aidosti kiinnostuksestaan ja halusta tutustua. Yhteydenpitokin voisi alkuun olla vaikka pelkkää viestien vaihtoa.
Itselläni noista tapahtumista on kulunut jo puoli vuotta. Heti silloin törmäsin kiinnostavaan tyyppiin, mutta en todellakaan ollut valmis minkäänlaiseen kanssakäymiseen miehen kanssa.
Nyt olen saanut etäisyyttä asioihin, olen vahvistunut, deittaillutkin jopa...
Nyt voisin olla valmis tapaamaan uudestaan sen miehen ;)
kysymys on vaikea.. koska vaurioit minussa on syvät ja sen takia reagoin vahvasti tahtomattani.
Hiljaa rauhassa ajan kanssa. Pahin ajatus minulle on että multa vaadittaisiin heti kaikkea. painottaa sitä että välittää juuri minusta ja haluaa rauhassa tutustua. haluaisi minusta jotain enemmän mutta kaikki mun ehdoilla ja sillä tahdilla mihin minä pystyn. Tärkeintä on tehdä selväksi että ne tunteet minua kohtaan on sen vahvuisia että on valmis kestään sen että nyt mennään minun ehdoilla.
Itse olen kovasti suojelemassa myös mulle tärkeitä ihmisiä tältä sonnalta mitä jouduin läpi käymään, koska en ole luottanut että kenenkään muun pää kestäisi tätä käydä kanssani läpi.Läheisen kipuilu ja kärsimys on helvetillistä seurata sivusta.
Jos mun lähelle pyrkii pitää olla varma että todellakin tietää mitä haluaa ja että on valmis kestään sen että mahdollisen suhteen alku ei mene ihan normaalin kaavan mukaan. ei yhtä helposti ja että silti on valmis siihen. Se pitää takoa hyvin vahvalla mielipiteellä minulle koska en epävarmoja selittelyitä usko.
Mies joka ei vielä tiedä haluaako oikeasti tuon naisen ja mitä naista kohtaan tuntee on vaarallinen. Sellainen epävarmuus saa minut epävarmaksi ja suojaus on taas heti pystyssä. Jos ei ole varma omista tunteistaan ja halustaan olla naisen kanssa ei kannata leikkiin ryhtyä.
Tällainen tapaus kun minä en ole oikea kohda pelkän seksin hakemiselle tai pienelle lohdulle ykinäisyyteen. Leikkiminen olisi minun kohdalla hyvin kohtalokasta siksi ne suojaukset minulla päällä ovatkin varmistamassa että täydellistä ja lopullista tuhoa ei saada aikaan.
pahimpia tällaisessa tilanteessa on lähteä painostus linjalle tai murskata jo muutenkin luottamuksen kanssa kamppailevan ihmisen kykyä luottaa kierolla pelillä. Esim. pelaamalla sen ihmisen tunteilla, valehtelemalla, yrittämällä tehdä mustasukkaiseksi tai sanoa että välittää ja sitten hylkää.
sellaiset tavat on varmoja keinoja saada muutenkin rikki ja luottamisen kanssa vaikeuksissa oleva ihminen täysin luovuttaan ja pakeneen. Voi olla että uutta mahdollisuutta ei enää saa.
Tarkoitan että vaikka ymmärtäisin tuon kaiken takana olevat tunteet ja motiivit sekä olisin anteeksi antanut. Minun puolustusjärjestelmäni ei sitä olekaan sisäistänyt vaan puolustus on yhä korkeammalla.
turvallisuuden tunteen luominen on tärkeää koska edessä on peloissaan oleva ihminen joka kokee tarvetta suojautua joko hyökkäämällä tai pakenemalla.
itse haaveilen ihan stressittömästä alusta.ihanne olisi se että voisin olla varma siitä että toinen välittää ja haluaa minut kaikesta huolimatta ja on päättäväisesti lähelläni. ei kuitenkaan painosta tapaamisiin. antaa mulle omaatilaa niin paljon kuin tarvin. Ei painosta suhteeseen. kaikki rauhassa omalla painollaan.
Ensi lähestyminen yhtä varovasti. jos jo tietää omat tunteensa niin itse haluaisin ehkä että jotenkin varovasti ne mulle tuodaan esille. Ehkä se yhteydenpito voisi kulkea ensin kaverillisella tasolla jotta luottamus syntyy.
Kyllä, Voimme kulkea ensin kaverillisella tasolla jotta luottamus syntyy.
ja kukahan sä mahdat olla?
Tämähän vois olla jopa mulle mutta siitä ei ole noin pitkä aika
Saako ap:ltä kysyä millä tavalla miehen lähestyminen ja sinun torjuntasi suuripiirteisesti tapahtui?
ei saa. se ei kuulu tänne palstalle. Riittää jos sanon että en juurikaan selitellyt tai ihan hyvin asiaa hoitanut koska en oikein osannut asioita selittää itsellenikään.
Miksi kysyt? oletko itse torjunut vai torjuttu?
Tuonne ylemmäs tulleeseen kysymykseen jatkan vielä että kysymys ei ole vain yleensä tällaisen ihmisen kohdalla kyvystä luottaa esim. vastakkaiseen sukupuoleen vaan luottamisen vaikeus on laajentunut niin syväksi että se ihminen hakee uudelleen luottamusta myös elämän kantavuuteen ja itseensä.
Itselleni sinkku elämässä murskaavinta on olut huomata miten epärehellisyyttä ja kieroilua täynnä voi tämä maailma olla. ihmiset hakee seksiä keinoilla millä hyvänsä. valehtelee. Ihmiset joihin luulee että voi luottaa pettää sun luottamuksen yhdessä sekunnissa. Sanoja tulee "välitän susta" "luota minuun" "rakastan sinua" "päästäisit lähellesi" ja motiivi näille sanoille on vain saada minusta seksikumppani. Todellinen välittäminen onkin sitten kyseenalaista.
Mihin tällaisessa maailmassa voi hajonnut ihminen luottaa kun näkee kaikkialla vain petosta ja omanedun tavoittelua?
Sen uskon että jos tänne päätyy ikävöimään jotain todellisen elämän ihmistä niin varmasti on tunteet todellisia. Tuskin tänne ihan huvikseen tullaan.Mutta tuolla ulkomaailmassa..meno on karuakin karumpaa. petoksia valheita, pettämistä, itsekkyyttä, oman edun tavoittelua, kieroilua.
sellaisena minä olen sinkku aikanani alkunut tämän maailman näkemään..siksi niihin puoli tutun sanoihin voi ola vaikea uskoa ja se vaatiikin aikaa ja kärsivällisyyttä toiselta odottaa kunnes uskon
Niin no ei kai sitä torjunnaksi voi kutsua jos se tapahtuu ennen kuin mitään varsinaisia aloitteita on kerennyt tekemään. Kuitenkin luulen, että tunteeni olivat melko helppo huomata, vaikka niitä yritin hillitä ja piilottaa ylpeyteni vuoksi. Hänen tekonsa vahvistivat sitten sen, mitä osasin jo aavistaa.
Se sattui silloin. Petyin, mutta en häneen vaan itseeni. Mitäs tuli oltua niin naiivi. Mielpiteeni tästä naisesta ei ole muuttunut: arvostan häntä vieläkin. Silti en halua jäädä roikkumaan sinne missä minua ei kaivata. Parempi jatkaa elämää sillä itsesäälissä en suostu rypemään, vaikka vielä joskus sen erään tytön todelliset tuntemukset mieltäni askarruttavat.
Pahin asia mikä mua loukkaa on se että oletetaan asioita ja tehdään päätökset sen mukaan. Ei kysellä että mitä mielessä liikkuu? mitä tunnet? vaan oletetaan ja toimitaan.
Minua on yhdessä suhteessa loukattu pahasti kyseessä olevalla tavalla. entiseni ei kysellyt vaan oletti ja toimi. Paskoi sillä sitten täysin mun luottamukseni häneen ja minä taas toimin kaikessa hiljaisuudessa niin että etsin itselleni asunnon ja muutaman viikon kuluttua löi sormuksen ex-mieheni käteen ja ilmoitin että sen tilanteen valossa miten se toimi niin en näe syytä jatkaa suhdetta. muutan pois olen jo uuden asunnon löytänyt ja sopimukset on kirjoitettu,
Se omalla oletuksellaan sinetöi suhteemme kohtalon.
Totta että myös mä syyllistyn olettamiseen välillä joten en saisi asiasta valittaa mutta tässä nyt oli erään suhteeni päätös näytös kuvattuna yllä esimerkkinä.
Kysyä kannattaa ennen kuin tekee johtopäätöksiä ja toimii harkitsemattomasti ja sinetöi kohtaloa
Kiitos vastauksista sulle pakenija.
Seuraavat asiat ajattelin hänelle viestittää:
En oleta hänen mahdollisista vastauksistaan mitään muuta, kuin ne ovat.
En odota, enkä vaadi häneltä mitään.
Jos joskus alkaa tapahtua uudelleen lähentymistä, se tulee tapahtumaan täysin hänelle sopivalla tavalla ja aikataululla.
En ole hetken mielijohteesta ikävissäni liikkeellä, vaan olen miettinyt kaikki mahdolliset asiat moneen kertaan läpi tarkasti.
Olen myös kuunnellut tunteitani syvällisesti.
Olen nyt 110% varma, että haluan juuri sinut.
Taidokasta (muka) teatteria.
Aloita uusi ketju lässynläälle.
Tuo ei varmaan täällä auta.. jos siis kuvittelit hänen täältä tuon lukevan ja jotenkin osaavan arvata että juuri hänelle tuon suuntasit.
"Raksu ei" voisi vaan suosiolla vaihtaa ketjua mitä lukee niin ongelma poistuu sillä. tartte tänne tulla valittaan
En siis ajatellut, ihan hänelle henk.koht. ajattelin lähettää, mut tää on vaan niin vaikeeta, että pitää tarkkaan miettiä mitä sanoo, että ei säikyttele, eikä painosta ja jne., kunhan tässä harjoittelin ja ajattelin ääneen ja ehkä myös vähän keskustelua herättelin. Viestin hänell aion kirjoittaa kaikessa rauhassa, harkiten ja kivaan muotoon, ennen kaikkea, niin ettei väärinymmärryksiä pääse tapahtumaan ja se tulee olemaan vain hänen silmilleen.
jos texti ei miellytä ja jos sulla on ongelmia :)
No sitten herää kysymys mulle jonka esittäisin varmaan jos itse saisin yllä mainitsemasi viestin: Miten voit olla nyt 110 % varma että haluat minut (siis hänet) ? Mikä on muuttunut niin että voit nyt olla asiasta varma?
Miten vakuutat asian niin että ko.ihminen uskoo sen?
..unohtanut M
=)
Oon ollu kyllä varma jo pitkään ja olen sen hänelle kertonut, ollaan siis lyhyesti seurusteltu. Sille, jos hän ei sitä usko sen jälkeen, kuinka häntä olen kohdellut ja mitä ollaan juteltu jne., niin enhän voi sitten mitään. Mutta on hän kyllä kertonut miten hyvin olen häntä kohdellut hänen mielestään ja kuinka ymmärtäväinen olen ollut jne., eli uskon, ettei siitä jää kiinni (hän on myös sanonut minulle, ettei usko, että jättäisin hänet). Enemmänkin kai siitä kyse uskaltaako/pystyykö/haluaako hän suhteeseen kanssani. Haluaako hän jakaa omat ongelmansa minun kanssani ja pystyykö hän luottamaan minuun niin paljon, että uskaltaa tehdä sen.
Kaikkee ei voi aina saada, mutta en aio luovuttaa, ennen kun keinot loppuu, koska olen tarkkaan harkinnu kaikki jutut ja skenaariot... Olen tullut siihen tulokseen, että haluan yrittää vielä, riskeistä huolimatta, koska uskon, että meillä ois mahdollisuus, olosuhteisiin nähden, tasapainoiseen ja meille kummallekkin hyvään ja turvalliseen parisuhteeseen.
Vähän sekavaa tekstiä, kun paljon asiaa lyhyesti...
Se on muuttunut, että tietyt asiat ovat selvinneet, tulleet ilmi eron jälkeen, joita hän ei kyennyt kertomaan suhteen alussa, eikä avoimesti suhteen aikana, joten enää ei hänen tarvitse, eikä hän edes pysty "piilotelemaan" niitä.
Juuuu, kyllä. Pitää yrittää vielä, koska on mahdollisuus hyvään ja turvalliseen parisuhteeseen.
Kysymys sinulle nimim. pakenija- seurustelitko koskaan tämän miehen kanssa? Ei tarvitse vastata jos et halua. Toivon kohdallenne onnellista loppua joka tapauksessa.
Lue ketjus, jos kiinnostaa. Selviää kyllä.
*ketju
Miten pakenija itse reagoisit, jos tämä ko. mies lukisi tämän ketjun ja näkisi/tunnistaisi siitä itsensä ja sinut? Sulkeutuisitko pahemmin ja jatkaisit pakoa vai olisiko se enemminkin helpotus? Eli ns. uusi alku "suhteen" syvenemiseen, vai menisitkö vielä pahemmin solmuun tunteidesi kanssa?
Jos oikea mies tunnistaisi eikä joku joka tunnistaa ehkä minut ja sitten vain kuvittelee että häntä tarkoittaisin vaikka olisin suunnannut tämän jollekin toiselle niin ei siitä silloin haittaa olisi.
Vääriä tyyppejä en halua häiriköimään mua. SE alkaisi ahdistaan!
Riippuu tietenkin täysin tästä toisesta osapuolestakin..
Mitä hän minusta ajattelee..? onko hän varattu? Haluaisiko hän juuri mun kanssa jotain enemmän vai jonkun muun..? miten nämä mun ongelmat vaikuttaa hänen ajatuksiin musta? onko hän vihainen mulle (tästä ketjusta) tai torjunnasta.. ? jne
Oletteko molemmat samalta paikkakunnalta?
kyllä.
Kyllähän noi on täysin sellasia asioita mitä sun täytys suoraan kysyä häneltä! :) Eihän se oikea mieskään voi olla varma, että just HÄN on se OIKEA mies, kun tää kuitenkin on anonyymiä touhua. Saattaahan häntäkin ahdistaa lukea tätä ketjua siinä mielessä. Oletko ollut edes minkäänlaisessa yhteydessä tähän tyyppiin viime-aikoina? Luulis et jos olet, ni ei sekään varmaan niin höppänä ole, ettei osais lukea rivienvälistä sun mielenmaisemaa ja yhteyden ottamisen syitä?
No nyt mua alkoi jo ahistaa enkä jaksa enempää vastailla. liikaa kysymyksiä. :D
Toisekseen olen paska valehteleen joten joutuisin taas puhuun totta ja sitten taas sitä jolle nämä suuntaisin ahistaisi lisää joten.. pakko vetää happihypyt ennen tällaisiin kysymyksiin vastaamista ja miettiä vastaanko ollenkaan, :)
Tiedät että haluan sinut. Mutta selvittelyä vaatii.
Kenelle tuon suuntasit? Mulle?
Mä en edelleenkään tiedä kyllä yhtään mitään..arvelen kyllä jotain muttaa.. täällä menee ihan sekaisin eikä tiedä enää mistään mitään kun ei tiedä kuka tunnistaa ja kuka vaan pelleilee ja provoaa ja kuka luulee vaan että hänestä puhun.. arg..
meen pois kun alkaa nuppi sekoaan..
"Pakenijan" ja "vanhoja muistoja" henkilöiden kirjoitukset osoittavat minkälainen vyyhti syntyy kun ei puhuta. Ja jos ei puhuta niin sittenhän joutuu olettamaan niin se vaan menee. Ja kun vaan oletetaan niin hommat menee päin p:tä. Jokaisella on traumansa ja vaikeutensa ja fiksu kumppani osaa huomioida nämä. Tämä puolin ja toisin. Jos toista rakastaa niin kyllä häntä varmasti haluaa auttaa ja ymmärtää ja toisalta jokainen aikuinen varmaan ymmärtää, että kaikkia vanhoja asioita ei voi kaataa toisen niskaan vaan asioita voi jakaa ystävien ja tarvittaessa ammattiavun kanssa. Mutta rehellisyyttä ja avoimuutta ja annoksen rohkeutta se vaatii. Kukaan ei myöskään ole täydellinen ja kaikki tekee virheitä.Toinen on aina helppo tuomita, mutta sitäkään ei kannata tehdä, jos ei tiedä koko totuutta.
No, mä kyllä unohtelen, mutta en ole unohtanut. Elämä jatkuu muistojen, vaikka ei niitä kuin mielessä, mutta niiden kera. Tuskin koskaan unohdan, eikä tarvetta siihen. Pääasia, että elämä jatkuu jotenkuten.
Ja niinhän tämä maailma pyörii..
Minäkin voin samaistua sekä ap:n että vanhoja muistoja nimimerkkien tarinoihin. Itsekin pakenijana tiedän mitä on paeta.
Mun puolustus on, että olin nuori ja hullu. Halusin kokea ties mitä. Ja hups, taidan vieläkin sellainen. ;)
Haluat jakaa persettäsi siis.
Sitähän se "halusin kokea ties mitä" tarkoittaa.
No huhhuh.. Olihan pitkä stoori kaikkine kommentteineen. Voisin melkeen nähdä itseni tossa "miehen roolissa", mut omat kokemuksen liukuu tonne 1,5-2 vuoden taakse, mut oli siinä sopassa vikaa aikas paljon itsessäkin, omissa teoissa ja myös sanoissa. Ja toisesta osapuolesta on aika vaikea sanoa ku eipä oo sen syvällisemmin asiasta tullut keskusteltua, toki vaikutti aika paljon "pakenemiselta" ja siinä kyl etäisyydetkin kasvo ihan uusiin sfääreihin, niin ettei nyt ihan heti tullut mieleen lähteä perässä vinkumaan/selvittämään tilannetta. Otin aika pahasti itteeni, mut loppupeleissä asia on niin et siinä lähinnä pettyikin omiin odotuksiinsa(eipä ne kummosia ollut), enkä toiseen ihmiseen.
Käsittelin tän tapahtumakirjon mielessäni siten et lähinnä turrutin mieleni niistä silloisista ajatuksista(lue:odotuksista) ja päätin odotella vaikka hamaan tappiin asti, et tää toinen saa selkiytettyä ajatuksensa ja ottaa sit joskus yhteyttä jos on ottaakseen. Toki jotain ujoa yhteydenottoakin on ilmennyt, mutta aika mitäänsanomattomaksi siitä itse jäi, kun ei oikein tiedä miten suhtautua, kun toisen tunteista ja ajatuksista on suht. vaikea ottaa selvää. Ja jos itse rupeis jotain lässyttää ni varmaan lähtis "Pako: season 2." käyntiin ja sit sais taas ihmetellä pitkän toven lisää tätä meininkiä. Tekstis oli kuitenkin hyvää ja antoisaa, kun sain vähän avarampaa katsetta tilanteeseen ja näin ollen osaan ehkä olla vieläkin vähän maltillisempi tän yhden mimmin suhteen. :) Koitahan pärjäillä. Ja suosittelen kohtaamaan niitä omia pelkoja vaikka ne ylitsepääsemättömiltä voi joskus tuntua. Toivottavasti saat sen ikävöimäs kumppanin rinnalle avuksi sitten. Good luck, have fun!
Tästä on kyllä tosiaan tullut yllättävän pitkä ketju. En ihan tällaista odottanut vaikka arvelinkin että sana "torjunta" täällä aiheuttaa sen että saan aikaan aikamoista vastaanottoa..
Itseni ei ollut tarkoitus lähteä avaamaan asioitani näin paljon mutta aloituksen tehtyäni ja yön yli nukuttuani ajattelin että: noh, "nostetaan nyt kissa pöydälle" kerran täällä niin monet miettii torjunnan syitä ja pelokkaita karkailevia ihmisiä.
Kyllä tästä kirjoittaminen on ollut raskasta ja ahdistanut on antaa itsestäni niin isoa siivua jonnekin keskustelu palstalle.. tuntuu kuin sielustani olisi nyt osa revitty pois ja vähän sellainen ns. paljas olo. Teidän muiden armoilla...
onneks pääsääntöisesti vastaukset kuitenkin ovat olleet minua kunnioittavia vaikka eriävää mielipidettä onkin ollut. Suurin osa sen kuitenkin ilmaissut nätisti.
Tämä on kuitenkin aika arka ja tuore asia elämästäni jota on tuoreuden takia kovin vaikea avata edes nimettömänä ja kasvottomana.
Mukavaa jos tämä nyt on ollut edes sen verran hyödyksi että ymmärrys asihin on kasvanut ja olen pystynyt ilmaiseen itseäni selkeästi niin että siitä mun kokemuksesta saa kiinni.
Toivottavasti sulle itsellesi on ollut eniten apua siitä että olet pystynyt tänne purkamaan tuntojasi.
Olisi kiva tietää tarkemmin miten koit toisen osapuolen, lähestyikö hän miten sinua ja miten torjuit.
Kyllä tästä hyötyä on ollu. Monella tapaa. Jouduin nostaan asian takaisin käsittelyyn ja on ollu ihan kiva huomata että muillekin on sattunut jotain saman tyylistä ja he reagoinut samalla tavalla.
Tämä on ollut kovin hämmentävä kokemus sillä en ole oikein tunnistanut omaa käytöstäni itseeni kuuluvaksi ja olen miettinyt monesti että mikä mussa on vikana kun en pystykään jatkaan normaalisti uuteen suhteeseen.. Täällä välissä on tullut muilta samantyyppistä kokeneilta kertomuksia että samalla tavalla reagoinu ovat. ei suhteet kiinnostanu jne.
Se on helpotus huomata etten minä nyt ihan kummajainen ollukaan tämän ongelmani kanssa ja jos muutkin selvinny ja pystynyt lopulta uuteen suhteeseen niin ehkä sitten minäkin siihen kykenen.
Näyttää myös hiukan siltä että minut on joku tunnistanu..(oliskohan ihan hän josta tässä ketjussa olen puhunut.) kysymys tarkennukset viittaa niin siihen että nyt on tullu jollekin osuma. Tiedä sitten kuinka oikea mutta kyllä tämä tainnut nyt hyödyttää vähän suuremmassakin mittakaavassa asioita.
Hassua sattumaa jos näin todella on että kerrankin aloitus on kulkeutunut ihan oikean ihmisen luettavaksi. Ehkäpä siitä pitää ottaa ihan puhelimella tässä selvää että onko arvaukseni mennyt oikeaan. :)
Mua hävettää se oma tapani miten siinä tilanteessa käyttäydyin.
Lähdin vaan tilanteesta pois mitään sanomatta!
En tiedä mikä hiton katkos tuli mutta menin vaan siitä toisesta niin hämilleni etten saanut sanaa suustani.
Mies oli kyllä ihan mukavan oloinen ja näköinen, mutta mutta vaan niin huono elämäntilanne silloin (kuten tuolla jossain keskellä ketjua kerroinkin).
Facepalm-fiilis tulee vieläkin!
Mulla nää tapahtumat asettui Riihimäelle ja elokuun lopulle. Siitä on jo kulunut aikaa, mutta oma käytökseni häiritsee. Olisin halunnut selittää hänelle mistä oli kyse, mutta eipä osunut enää kohdalle.
Täytyy siis toivoa, että lukee näitä vaikka joskus sadan vuoden päästä, tunnistaa itsensä ja ymmärtää.
Otitko selvää?!?! :) Ois aigamagee jos osui:D
En vielä. Oon vähän pihalla enkä oikein tiedä mitä pitäisi ajatella tai tehdä. Nämä keskustelupalsta tunnistukset kun epäilyttää
Kokoajan vaivaa epäily että tää on vaan jonkun kaverin (tai vähemmän kaverin) pilaa tms.
Vaikea tietää oikein mitä pitäisi ajatella. Jos ei luota livenä niin vielä vaikeampaa sitä on luottaa sitten täällä jossa kukaan ei varmaan oikein luota tunnistuksiinsa täysin.
Kyllä mä kerron sitten tänne mikä totuus kunhan nyt oon päässy perille siitä miten pitäisi oikein toimia.
vaivaa myös että mitäs sitä oikein sanoisi.
sanat on vähän hukassa. :)
Mitenkä helppoa teidän on kohdata toisenne, näettekö toisianne usein? Vai oletteko tekemisissä ollenkaan?
En usko että kukaan kanssasi pilailisi, aika psyko pitäisi olla jos olisi noin keskittynyt toisen asioihin, kirjoittelisi pitkiä stooreja. Älä murehdi sellaista.
Oot kyllä pitkän ketjun saanut aikaiseksi ja oikeastaan ole yllättynyt (positiivisesti), että joku kirjoittelee tuntojaan näin laajasti, vaikea uskoa. Sen vielä haluaisin sanoa, että täällä kyllä helposti saa päänsä pyörälle. Kyllä teidän pitäisi tuota vyhtiä purkaa, se ei kyllä onnistu kuin näkemällä. Vaikeeta teille, jos ette missään edes näe toisianne tai välttelette. Toivotan onnea teille.
Voi hyvänen aika.
Miten voit sanoa, että oli mukavan oloinen, jostain random tyypistä jonka kanssa ette vaihtaneet sanaakaan?
"miten koit toisen osapuolen, lähestyikö hän miten sinua ja miten torjuit. "
Kysymykset joihin meinasin jättää vastaamatta mutta vastaan nyt osaan kun unetonta yötä valvon tätä lueskellen ja miettien mitä ajatella. :)
lähestymiseen ja torjuntaan en mene mutta se miten tämän miehen koin..siihen voin vastata.
Aluksi leimasin häntä paljon pleijeriksi ja hän uskoakseni tietää tämän kyllä.
Mutta kun tutustuin häneen paremmin niin aloin ymmärtään että hän oli tainnut kiinnostua minusta oikeasti. Avoimmuus omista asioistaan ja halu auttaa minua kieli siitä. Hänestä tullut kuva oli pelkästään positiivinen.
hän oli mulle jotenkin niin kovin kiltti ja kohteli mua jotenkin niin kovin hyvin..jopa vihaisena ollessaan.
Olen tottunut niin hirveään kohteluun ja kielenkäyttöön miesten toimesta että hämmästyn jo enemmän sitä jos sellaista en saakkaan. Ja tämä mies sai mut jatkuvasti yllättymään positiivisesti.
Ainoa miinus tuli sitten myöhemmin siitä kerroin tuolla ylempänä sen takia tulkintani palasi lähtöruutuun enkä enää uskonut mitään aikaisemmasta tulkinnastani. mapitin asian lokeroon: yksipuolinen ihastus. jätin sen sinne toivoen hänelle kaikkea hyvää ja onnellisuutta.
Mielipiteeseen hänestä muuten se ei vaikuttanu. ajattelin vain että itse olin tulkinnut asioita väärin.
Ehkäpä pari yhdessä nukuttua yötä ja harvoja mukavalta tuntuvia näkemisiä... maybe..?
Syyllistyi siis olettamiseen? (kuten sinäkin?) ja se laski olettamasi luotto-pisteet nolliin? Pyytänyt sinua luottamaan, sanonut että välittää, ehkä jopa puhunut rakkaudesta.. Sitten jouduit jättämään hänet yksin oman onnensa nojaan henkisen epätasapainon ja joidenkin muiden syiden vuoksi ja nyt vaan yrität unohtaa (kuitenkin pyydät olemaan luovuttamatta?) Tasan ei käy onnenlahjat. Tiedä sitten onko tässä tarinassa voittajia (tarina tuntuu vielä keskeneräiseltä)?!
Enkä mä voi unohtaa hänet. Sinä sekoitit kaiken.
Mitä voisin tehä jos en onnistu missäkään