luopio

Ei tietenkään ole luopio, jos ei ole jättänyt Jeesusta. Joskus seurakunnan jättämisen syynä voi olla ihan inhimillinen syy: on loukkaannuttu ihmissuhteissa, joskus tulee kutsu johonkin tehtävään, vaikkapa lähetyskentälle ja helluntaipiirissä ei ole sopivaa kanavaa lähettämiselle. Voi olla myös perhesyitä. Menee naimisiin toiseen seurakuntaan kuuluvan kanssa. Omassa seurakunnassa on eräs entinen vapaakirkon veli, joka muutti paikkakunnalle avioliiton myötä. Sitten on luopioitakin, että he jättävät kokonaan uskon.

hellari... kirjoitti:

Ei tietenkään ole luopio, jos ei ole jättänyt Jeesusta. Joskus seurakunnan jättämisen syynä voi olla ihan inhimillinen syy: on loukkaannuttu ihmissuhteissa, joskus tulee kutsu johonkin tehtävään, vaikkapa lähetyskentälle ja helluntaipiirissä ei ole sopivaa kanavaa lähettämiselle. Voi olla myös perhesyitä. Menee naimisiin toiseen seurakuntaan kuuluvan kanssa. Omassa seurakunnassa on eräs entinen vapaakirkon veli, joka muutti paikkakunnalle avioliiton myötä. Sitten on luopioitakin, että he jättävät kokonaan uskon.

Lue lisää

Jotkut kokevat seurakuntaan kuulumisen / kuulumattomuuden sellaiseksi, ettei heidän pidä laisinkaan kuulua mihinkään seurakuntaan rekattuna jäsenenä, vaikka käyvätkin seurakunnassa sanankuulolla.

Olen itse just tuollainen.

Ja syy tähän on yksinkertainen. Meinaan aikoinaan, kuuluessani erääseen seurakuntaan rekisteröitynä jäsenenä, vein sitten erään lähimmäiseni siihen 'omaan' seurakuntaan sanankuulolle. Mutta toisen kerran veinkin hänet naapuriseurakuntaan. Ja kun se tuli sen 'oman' seurakunnan tietoon, niin jo vain alkoi urputtaminen asiassa. Eräs vanhempi sisar äsähteli isoon ääneen julmistellen, että mitä sinä niitä sinne viet, ommaan seurakuntaanhan ne pittää tuua! Ja kun se sama toistui eräässä toisessa samansuunnan seurakunnassa, niin silloin mie aattelin, että ei persettivie, tällainen touhu ei kyllä sovi minun verille. Erosin kyseisestä seurakunnasta maistraatissa virallisesti asiat paperille kirjoittaen.

Nyt ei sitten kenelläkään ole mitään syytä alkaa julmistelemaan minulle siitä, mihinkä seurakuntaan minä kenetkin kulloinkin vien sanankuulolle sillä asenteella, että Isä Jumala johdattaa itsekutakin, kun me rukoillen kuljemme.

Olemmehan me voittamassa sieluja ensisijaisesti Kristukselle Jeesukselle, ja hän johdattaa sitten tuon voitetun sielun tahtomaansa seurakuntaan, mikäli katsoo sen voitetulle sielulle tarpeelliseksi.

hellari... kirjoitti:

Ei tietenkään ole luopio, jos ei ole jättänyt Jeesusta. Joskus seurakunnan jättämisen syynä voi olla ihan inhimillinen syy: on loukkaannuttu ihmissuhteissa, joskus tulee kutsu johonkin tehtävään, vaikkapa lähetyskentälle ja helluntaipiirissä ei ole sopivaa kanavaa lähettämiselle. Voi olla myös perhesyitä. Menee naimisiin toiseen seurakuntaan kuuluvan kanssa. Omassa seurakunnassa on eräs entinen vapaakirkon veli, joka muutti paikkakunnalle avioliiton myötä. Sitten on luopioitakin, että he jättävät kokonaan uskon.

Lue lisää

" Ei tietenkään ole luopio, jos ei ole jättänyt Jeesusta "

" Raamatun mukaan uskon kohde kuitenkin tulisi olla JEESUS ! "

mieti tuota kirjoitti:

" Ei tietenkään ole luopio, jos ei ole jättänyt Jeesusta "

" Raamatun mukaan uskon kohde kuitenkin tulisi olla JEESUS ! "

Raamatun mukaan uskon kohde on Jumala.
Teillä on tuo "Jeesus yksin"-harhaoppi.
Asetatte Jeesuksen etualallle.

Jeesus Itse aina puhui ja opetti Isän tahdosta.

Jeesus opetti meille Isä Meidän-rukouksen, jota ei koskaan kuule helluntailaisten tilaisuuksissa. Hän EI opettanut mitään "Jeesus meidän"-rukousta.

Koko uskontonne perustus on harhaoppinen, sisältäen lukuisia harhaoppeja, kymmeniä.

erittäin asiallinen kommentti . ja tosi on

"Synti" on aina helluntaiseurakunnan ulkopuolella. Helluntailainen ei tee syntiä. Jos hän tekee, hän ei seurakunnan mukaan ole helluntailainen, vaan heti sen ulkopuolella ja ulkopuolelle kuuluva "luopio". Hän on luultavasti saanut luterilaisen basillin, tai muuta yhtä turmiollista, sillä hellari ei yksinkertaisesti voi tehdä syntiä, hän on jättänyt synnin kauas taakseen ja pyhittyy omissa teoissaan.

Voi, millainen ilme on hellareilla kun he katsovat ihmistä, joka ei teeskentele ja puhu heidän maireaa kaanaankieltään, joka ei ole mitään aitoa Kaanaan kieltä tietenkään, sellaista ei todellisuudessa edes enää ole, paitsi kenties palestiinalaisilla. Kaanaan, filistealaisten kieli kai oli arabiaa?

Kukaan ei ole niin vastenmielinen otus kuin öljyinen helluntaipastori, kultaisine kantasormuksineen, tuoksuen Kakolalta.
.