kuuleekohan kirkko täällä

Kaste on lapsen ensimmäinen raiskaus.

"Voisin vaikka kysyä, mitä teillä on mielessä ja miten vuosi on lähtenyt käyntiin."

Hienoa, että kirkko kuulee. :)

Vuosi on lähtenyt käyntiin kohtuullisen hyvin ja mielessäni pyörii juuri nyt se, miksi "hyville ihmisille" tapahtuu pahoja asioita. Kirjoittelin asiasta eilen illalla yhdessä ketjussa ja aamulla yhtäkkiä oivalsin, että eihän ainakaan Jeesus luvannut Jumalan suojelusta muille kuin seuraajilleen/apostoleille.

Mihin siis perustuu luterilainen käsitys siitä, että uskossa on lupa myös levätä? Sehän on selvää, että levätä saa fyysisesti yhtenä päivänä viikossa ja varmaankin myös sairaana, mutta hengessään pitää silloinkin valvoa. Minusta alkoi yhtäkkiä tuntua aika absurdilta se ajatus, että suurin osa luterilaisista luottaa Jumalan suojeluun vain kun on lapsena kastettu, käynyt rippikoulun ja käy ehkä kerran vuodessa kirkossa (ja silloinkin mahdollisesti kyseessä ovat häät tai hautajaiset). Synnin tekemistä ehkä vähän edes piilotellaan, jotta "hyvän ihmisen" maine säilyisi, mutta Jeesuksesta ei puhuta kenellekään mitään ja valvominen on unohtunut lähes täysin. Ja sitten jos jotain ikävää tapahtuu, ollaan kyselemässä, miksi Jumala sallii pahan tapahtua "hyville ihmisille"?

Minun nähdäkseni Raamattu ei tue ajatusta Jumalan suojelusta muiden kuin Jeesuksen seuraajien osalta. Ei Raamatussa luvata Jumalan suojelusta "hyville ihmisille", vaan niille, jotka Jeesus on lähettänyt matkaan. Eikä Raamatussa luvata, että meitä palkittaisiin pelkkien hyvin tekojen perusteella.

Ei varsinaisesti Pyhä Henki -palstan aihe, mutta haluaisin kuulla papinkin mielipiteen, koska tämä tuntuu ainakin yhtäkkiä aika radikaalilta ajatukselta.

*Faith* kirjoitti:

"Voisin vaikka kysyä, mitä teillä on mielessä ja miten vuosi on lähtenyt käyntiin."

Hienoa, että kirkko kuulee. :)

Vuosi on lähtenyt käyntiin kohtuullisen hyvin ja mielessäni pyörii juuri nyt se, miksi "hyville ihmisille" tapahtuu pahoja asioita. Kirjoittelin asiasta eilen illalla yhdessä ketjussa ja aamulla yhtäkkiä oivalsin, että eihän ainakaan Jeesus luvannut Jumalan suojelusta muille kuin seuraajilleen/apostoleille.

Mihin siis perustuu luterilainen käsitys siitä, että uskossa on lupa myös levätä? Sehän on selvää, että levätä saa fyysisesti yhtenä päivänä viikossa ja varmaankin myös sairaana, mutta hengessään pitää silloinkin valvoa. Minusta alkoi yhtäkkiä tuntua aika absurdilta se ajatus, että suurin osa luterilaisista luottaa Jumalan suojeluun vain kun on lapsena kastettu, käynyt rippikoulun ja käy ehkä kerran vuodessa kirkossa (ja silloinkin mahdollisesti kyseessä ovat häät tai hautajaiset). Synnin tekemistä ehkä vähän edes piilotellaan, jotta "hyvän ihmisen" maine säilyisi, mutta Jeesuksesta ei puhuta kenellekään mitään ja valvominen on unohtunut lähes täysin. Ja sitten jos jotain ikävää tapahtuu, ollaan kyselemässä, miksi Jumala sallii pahan tapahtua "hyville ihmisille"?

Minun nähdäkseni Raamattu ei tue ajatusta Jumalan suojelusta muiden kuin Jeesuksen seuraajien osalta. Ei Raamatussa luvata Jumalan suojelusta "hyville ihmisille", vaan niille, jotka Jeesus on lähettänyt matkaan. Eikä Raamatussa luvata, että meitä palkittaisiin pelkkien hyvin tekojen perusteella.

Ei varsinaisesti Pyhä Henki -palstan aihe, mutta haluaisin kuulla papinkin mielipiteen, koska tämä tuntuu ainakin yhtäkkiä aika radikaalilta ajatukselta.

Ketju, jossa pohdin eilen illalla tätä asiaa, löytyy täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11978382

Rakastaahan Jumala toki kaikkia ihmisiä, mutta sittenkin tämä mietityttää.