rukoukset ei auta hevon häntää

hei,tuohon voisi vastata monella tavalla,ehkä tärkein on kumminkin ,että pitää luotta sihen että jumala vastaa tavalla tai toisella ,ylensä jos emme saa sitä mitä pyydämme jumalalta,se selviää myöhemmin että pyytämämme asia ei ollutkaan meille sopiva,nythän tietenkin on miljona asiaa jotka heti keksimme ,entäs tämä ,esim joku sairastuu vakavasti ,ja rukoilemme heidän puolestaan eikä mitän tunnu tapahtuvan,mutta sinäkin joudumme nöyrtymään jumalan tahtoon ,emme tiedä hänen tarkoitusperää ,mutta yleisesti heti kun joku mene huonosti ollaan jumalaa syttämässä,miksi ei saatanaa ,hänhän tahtoo meidän epäonnistuvan kaikessa,mutta kumminkin syytämme jumalaa ,eikö meidän tulisi miettiä tätä asiaa,itse ajattelin pitkään tällä lailla että jumalaa ei ole eikähän kuuntele meitä .mutta kyllä hän on ja takulla kuule meitä, mutta meidän syntisyytemme ,on rukouksien tiellä,asia menee niin että pyydetän sydämen pohjasta anteksi, kaikki nekin mistä emme tiedä ,ja kaikki annetaan anteksi ,ne kipeimätkin asiat,silloin olet tehnyt sen minkä jumala on sinulta pyytänyt ,ja ylensä tämän jälkeen alkaa rukouksiin tulla vastauksia jopa enemmän kun olemme pyytänet ,näin käynyt minulle ,en takulla ole sinua parempi ihminen,siihen voit luottaa ,voi kestää pitkänkin aikaa ennekun tulee vastaus jumalalta ,se mitä meidän tulee oikeastaan rukoilla jumalta on että jaksamme odottaa ,ja kyllähän hän sihenkin auttaa,kysymys on yksinkertaisesti uskosta ,tohtia uskoa että olemme hyvissä käsissä,kun rukoilemme,en tiedä mitään mahtavampaa tunnetta , kun huomaa että asiat alkaa mennä niinkun on rukoilut,kunhan malttaa odottaa ,anna jumalan johdattaa sinua,hyvien asioitten pariin ,hyvää syksyä sinulle ,ina, terv lasse

Suosittelen myös sinua lukemaan erään David Wilkersonin saarnan.. minua ainakin auttoi:)

"KUUSI SYYTÄ MIKSI RUKOUKSIIMME EI VASTATA".

http://www.tscpulpitseries.org/finnish/tssixrea.htm

meillä on rukouksia kuuleva Jumala, mutta ei Hän sinulle lotto voittoa anna jos sitä rukoilet.
On muuten vastailut minulle yllin kyllin, vaikka olen huono ihminen, huonompi kuin sinä

Olen ehkä vähän sellainen ihminen itse että kovin moni ei uskoisi raamattua lukevan ja rukoilevankin joskus. Muutoin ns. "tavallinen" suomalainen eli ev.lut uskonnossa rippikoulun käynyt ja nuorempana joulukirkossa kerran vuoteen säännöllisen epäsäännölisesti. Lähinnä silloin kun oli vielä isovanhempia, vanhempia ja sukua muutenkin elossa enemmän. Vaikka ikää on vasta alle 30 niin silti aikalailla kato käynyt ja vähän nuo kirkossakäymiset ym. jääneet.

Kuitenkin elämässä mm. sairastelujen ja muidenkin ongelmien muodossa tasaisesti aina ollut jotain sellaista joka näitä uskonasioita ja rukoiluakin on joskus laittanut ajattelemaan ja "harrastamaan". Tosin ihan yksinään, edes avovaimon nähden en ole koskaan raamattuun koskenut rehellisiä ollaksemme.

Jotenkin rukous ja sensellainen on ehkä vähän sama kuin kalkkitabletti aikanaan mummolle joka oli varma olevansa kuolemansairas kaikkine vaivoineen. Eli pääpointti on se että miten ITSE kokee asian ja eipä tuosta nyt haittaakaan ole jos niin sanoo. Eihän siinä mitään menetäkään. Jos ruokouksesta saa sellaisen olon että sillä jotain "voittaa" niin eipä tuo pahaksi ole. Ja aina jos joskus sitten tapahtuukin jotain positiivista jota on toivonut niin jos sitä on kauan rukouksissa ajatellut niin tuohan se jotenkin sellaisen tunnun että mitä jos...?

Jos kuitenkin ihan suoraan sanon niin eipä tuossa koskaan mitään sellaista ole tapahtunut omallakohdalla josta syystä erityisesti uskoisin "rukouksen voimaan", yleensä jutut menneet aina päinvastoin...mutta ehkä se on vähän sellainen ns. henkireikä itselle joskus.

Vähän sellainen asia että en oikein mihinkään hyötyihin usko, en ole oikein sellainen ihminen näissä uskonasioissa mutta kaippa sitä jotenkin, ainakin tuossa "kalkkitabletti" muodossa sitten ajattelee, eli haittaa ei ole ja ihan omasta päästä kiinni miten asiat kokee. Joskus kun vaikealta tuntuu niin saattaa raamattua lukea vähän aikaa ja rukoilla hetken. Jos ei edes usko että siitä mitään konkreettista hyötyä on muuta kuin hetkellinen vähän parempi olo itselle niin sehän riittää. Ainakin itselle.

Rukoilen joka ilta ja mieleen tulee varsin hyvin yksi ilta vajaa 4 vuotta sitten, kun rukoilin kovasti Jumalaa auttamaan tekemään vaikean ratkaisun. Itkin ja rukoilin kauan..yhtäkkiä minulle tuli hyvin rauhallinen ja tyyni, onnellinen olotila ja tiesin mitä pitää tehdä. Muistan vieläkin tuon kokemuksen!

Me uskovaiset pysymme ja jaksamme juuri siksi olla uskossa kun rukoukset kuullaan taivaassa ja niihin vastataan.Itse Jumala antaa vastauksia ja ennen kaikkea pitää huolen meidän tarpeista.joskus tuntuu siltä ettei rukouksia kuultaisi eikä kuulu vastausta mutta kun jaksat maltillisesti odottaa niin saat olla aivan varma että vastaukset ovat tuhat kertaa varmempia kuin postin odotteluja vastaukset sellaisia johon on helppo luottaa ja turvata .jos epäilet niin mitä häviät jos annat jumalalle itsesi kokonaan lupaan ettet tule pettymään kuten ihmis suhteissa käy!siunausta sinulle Iina

Mutta niin vain on. Rukousten kuuleminen on eri juttu kuin että asiat menisi hokkuspokkus niinkun me rukoillaan. Mun puolesta on rukoiltu monta kertaa. Äiti ja isä ja isovanhemmat aloitti sen. Sitte oon joutunut pyytään apua joissain kriiseissä ja sairauksissa. Silti on kuolema käynyt meidänkin kotona kutsumattomana vieraana. Silti jokainen rukous on kuultu. Yks ruotsalainen pappi sano kerran, kun joku vihan ja terrorinisku surmasi ihmisiä.. että miten paha paikka maailma olisi, jos ei olisi ihmisiä, jotka rukoilevat toistensa puolesta.
Jotain sellaista se on. Rukouksiin uskominen.
Moro