Olen 18v nuori nainen ja minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus keväällä 2012. Olen käyttänyt siitä lähtien Seronil 20mg 1x1 ja aluksi se tuntui auttavan todella paljon. Olen myös käynyt psykoterapiassa nyt yhden vuoden ja se on tuntunut auttavan myös. Nyt kuitenkin ahdistus on iskenyt päälle ja kovaa. Tuntuu, että masenuslääkkeeni turruttavat kaikki tunteeni enkä pysty enää itkemään vaikka olisi kuinka paha olla. Olen myös käyttäytynyt neljä vuotta itsetuhoisesti, ja sorruin taas eilen viiltämään käsiäni ja jalkojani (olin siis ollut kuivilla kesästä lähtien, enkä koskaan ennen ole viiltänyt jalkojani). Tuntuu, etten enää välitä mistään eikä se edes sattunut.. Mut mua pelottaa ja ahdistaa ajatus siitä, että täytyisi vaan jatkaa.. Oonkin miettinyt Auroraa, mutta en ole uskaltanut ottaa sinne yhteyttä. Help..anyone..? PLEASE !
MITÄ HELVETTIÄ MÄ TEEN?!?
Brookethebroken
7269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
20 mg on todella matala annos keskivaikeaan masennukseen. Otahan yht.hoitotahoosi.
Samaa mieltä.. itsellä vaikea masennus ja annos on 250mg tuo 20g ei kyllä auta mitään
"Nyt kuitenkin ahdistus on iskenyt päälle ja kovaa. Tuntuu, että masenuslääkkeeni turruttavat kaikki tunteeni enkä pysty enää itkemään vaikka olisi kuinka paha olla."
Kokemasi reaktio on täysin normaali SSRI:n aiheuttama lopputulos. "Masennuslääkkeet" turruttavat kaikki ihmismäiset tunteet, ilosta, innostuksesta, ahdistuksesta, onnesta, masennuksesta, rakkaudesta, välittämisestä, empatiaan ja seksuaaliseen haluun ennemmin tai myöhemmin. Kyvyttömyys nauttia, nauraa vastakohtaisesti itkeä ja tunteilla muutoin on klassinen lopputulos kaikille "mielialalääkkeille". "Masennuslääkkeet" eivät yleisistä uskomuksista huolimatta korjaa tai auta masennuksen poistamisessa tai parantamisessa mitenkään muutoin kuin lamaamalla ihmisaivot tunteettomuuteen. Toinen, mutta yleensä lyhytaikainen vaikutus on aivoja kiihottava, mikä ilmenee maniana, euforiana tai yleisenä pilvenä. Molemmissa tapauksissa lääkkeen vaikutus on aivoille AINA haitallinen ja vahingoittava.
"Olen myös käyttäytynyt neljä vuotta itsetuhoisesti, ja sorruin taas eilen viiltämään käsiäni ja jalkojani"
"Masennuslääkkeet" eivät ole ratkaisu itsetuhoisuuteen, sillä ne lisäävät sitä. Yleensä itsetuhoiset ajatukset poistuvat mahdollisen aloituspsykoosin jälkeen noin muutamassa viikossa, mutta palaavat ajan mittaa takaisin potentiaalisesti entistä kovempina. Tähän vaikuttaa luonnollisesti se, että aineet ovat syöneet henkilön ihmisyyden sisältäpäin ja muuttaneet elämän yhdentekeväksi. Harva meistä voi elää onnellisena, jos ei voi tuntea elävänsä. Olen pahoillani, että sinulla on tuollaisia tunteita.
"Oonkin miettinyt Auroraa, mutta en ole uskaltanut ottaa sinne yhteyttä."
Aurora niin kuin mikään muukaan mielenterveysasema ja -päivystys ei osanne tunnistaa oireitasi lääkevaikutukseksi ellei kohdallesi satu todellinen lottovoitto. Ongelma on sama kaikkialla Suomessa, joten et eteläsuomalaisena ole mitenkään muita epäonnekkaampi. Voit testata heidän osaamistaan soittamalla päivystykseen ja tiedustelemalla mitä he ovat mieltä oireistasi ja lääkkeiden yhteydestä niihin. He syyttänevät oireistasi psyykkisiä ongelmiasi, mutta vaikka en sinua tunnekaan, osaan jo kertomasi perusteella sanoa, että kyseessä on mitä ilmeisemmin fluoksetiinin vaikutus. Mielenterveysalalla toimivilla psykiatreilla ja hoitohenkilökunnalla on aniharvoin riittävää osaamista tai koulutusta tunnistamaan lääkevaikutus psyykkisistä ongelmista.
Jos haluat kertoa kysyisin alkoiko tunteettomuus ja välinpitämättömyys kehittymään sen jälkeen kuin alotit aineen käytön? Sanoit, että sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia pidempään kuin olet ainetta käyttänyt. Onko itsetuhoisuus vähentynyt, lisääntynyt tai muuttanut ilmenemismuotoaan mitenkään ainekäytön aloittamisen jälkeen?
Ei pidä paikkaansa ainakaan kaikkiin masennuslääkkeisiin tuo sinun väittämäsi. Sen voin kertoa ihan empiirisestä kokemuksesta hienosti sanottuna.
On totta että ssri-lääkkeet aiheuttavat joillekin tunteettomuutta, joillekin taas eivät. Maniaa voi joillekin tulla, kaikille ei.
Ssri-lääkkeitäkin on paljon, joissa on eri vaikuttavat aineet, jokin ei sovi toiselle, toiselle sopii. Jotkin aiheuttavat agressiivisuutta, erityisesti alkoholin kanssa, toiset ei.
Hirveää yleistystä sanoa kaikki saman lajityypin lääkkeitä samanlaisiksi, vaikka vaikuttavat aineet olisivat ihan erityyppisiä. Paljon riippuu myös oikeasta annostuksesta, sitä voi olla tarpeen isontaa tai pienentää joskus.
Lopetin viiltelyn viime syksynä (lääke aloitettiin siis keväällä 2012). Sen jälkeen olen sortunut muutamia kertoja viiltämään eikä se oikeastaan ole muuttanut muotoaan. Tietysti kivunsietokykyni on kasvanut tässä vuosien varrella ja viillot ovat syventyneet. En kuitenkaan ole samaa kohtaa viiltänyt kuin kerran (paitsi eilen ekan kerran)..
Mikä aiheuttaa sinun pahan olosi? Mitä pahaa olet joutunut kokemaan että haluat helpottaa pahaa oloasi viiltelemällä? Viiltelyhän on yritys helpottaa omaa pahaa oloaan edes hetkeksi, kun kipu vie huomion henkisestä pahasta olosta.
Ei sinun tänne niitä ongelmiasi tarvitse kertoa jos et halua mutta jollekin kyllä, esim. terapeutillesi. Heillä on vaitiolovelvollisuus ja voit luottamuksellisesti puhua ihan mistä asioista vain.
Sinun pitäisi yrittää käydä niitä pahan olon syitä läpi jonkun kanssa ja saada tukea niiden käsittelemiseen ja niistä selviämiseen. Ei se paha olo muuten lähde lopullisesti.
H.....ti sanon minä olen niin vihainen noille lääkkeille, juuri sen takia, kun eivät paranna ihmistä, vaan turruttavat tunteet ja vievät ihmiseltä ilon.
Jatka psykoterapiassa käyntiä. Ja koska nuo lääkkeet eivät ole sinua auttaneet, niin eikö niitä voi lopettaa lääkärin valvonnassa ohjeiden mukaan.