"Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi."
Tarkoittaako tämä sellaista, että joku on tullut uskoon ja hylännyt entisen syntielämänsä ja alkanut elää niinkuin kristityn kuuluu mutta sitten luopunut ja palanut vanhoihin synteihin?
Eihän kaikille uskoontulon yhteydessä tapahdu mitään syntien hylkäämistä vaan joillain saattaa jatkua entinen elämä melko samanlaisena paitsi että on uskossa?
Tarkoittaako tämä sellaista, että joku on tullut uskoon ja hylännyt entisen syntielämänsä ja alkanut elää niinkuin kristityn kuuluu mutta sitten luopunut ja palanut vanhoihin synteihin?
Eihän kaikille uskoontulon yhteydessä tapahdu mitään syntien hylkäämistä vaan joillain saattaa jatkua entinen elämä melko samanlaisena paitsi että on uskossa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." Matt. 6:24
"Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee". 2.Tim.2:19
"Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni." Luuk. 14:33
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;" Hepr. 12:14
- Jumalaa on rakastettava ja palveltava yli kaiken.
- Kaikesta tietoisesta vääryydestä ja synnistä on luovuttava.
- Jumalan tahdon tekeminen on pelastuksen ehto. Matt.7:21
- Ilman jokapäiväistä pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa.
Yleensä opetetaan, että ihminen pelastuu yksin uskosta ilman tekoja. Mutta eikö juuri nuo käskyjen pitämiset ja syntien hylkäämiset ole niitä tekoja? Mitä Jeesus tarkoitti sillä Taivaallisen Isänsä tahdolla jonka tekemällä pelastuu?
"Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef. 2:10
Syntivaelluksesta poiskääntyneen, uudestisyntyneen uskovan tulee vaeltaa KUULIAISENA Jumalan tahdolle.
Vanha ihminen on pantava pois. Se on tuomittava kuolemaan. Gal.5:24.
Vain sen kautta, kuoleman ja ristin kautta, voi tulla Jeesuksen opetuslapseksi. Ja vain sen kuoleman ja ristin kautta, lihan tahdon hylkäämisen kautta, voi uusi luomus kasvaa Kristuksessa Jeesuksessa.
Uusi luomus tekee sen, mikä vanhalle ihmiselle on mahdotonta: uusi luomus haluaa kuuliaisena vaeltaa Jumalan tahdossa, Hänen edeltäpäin valmistamissaan hyvissä teoissa.
Entä jos ihminen ei edes tajua syntisyyttään eikä pyytele sitä anteeksi, elää samalla tavalla kuin ennenkin paitsi että uskoo? Eikö hän silloin olekaan uudestisyntynyt?
Minua alkoi kiinnostamaan nyt se, että onhan kuitenkin asioita, joista ihminen ei pääse eroon, vaikka kuinka mieltäisi ettei se ole hyvä. On siis kaikenlaisia riippuvuuksia jo, eikä kaikille anneta vapauttavaa voimaa päästä niistä tuosta vain simsalabim. Kadehdin esim. suuresti erästä miestä, josta uskovaiset olivat rukoilleet, että hän pääsi tupakanpoltosta. Hän sitten pääsi siitä. Tuo ei tietenkään ole mikään pääsynti eikä ainoa synti, mutta joka tapauksessa riippuvuus, joka pahasti vahingoittaa. Kuitenkaan en ole päässyt siitä, enkä usko että koskaan pääsenkään. Usein näin ulkopuolelta luullaan, jostain näkyvästä asiasta, ettei tuo ihminen kadu mitään, ja tämän vuoksi ei sitten tietysti mitään muutakaan. Mielestäni itselläni on tuosta pahempia syntejä ja tietysti sitten tietysti sitten se ihmisen yleinen syntisyys. Silti Jumala on luonut minuun uskon Kristukseen, ja näin ollen arvelen, että muidenkin kohdalla on näin, kuka mihinkin kiinnittää huomionsa, ja kuka mistäkin saa lopulta vapautuksen. Hyvään tietysti pyritään, mutta onko meillä kaikilla samat edellytykset? Eivätkö tilanteet ole kuitenkin paljon monimutkaisempia käytännössä?
Toisen Pietarin kirjeen toinen luku puhuu
uskovien keskuuteen tulleista valheen opettajista, jotka
"KIELTÄVÄT HERRAN". (2 Piet 2:1)
He eivät siis ole tulleet Herran Jeesuksen kanssa siihen suhteeseen,
jossa he tuntevat Herran, ja Herra tuntee heidät.
He ovat tulleet ainoastaan tuntemaan Herran tien.
He tietävät kyllä, että Jeesus on Herramme ja Vapauttajamme,
mutta eivät ole tulleet Hänen omikseen.
Niin eikö 2. Piet. 2 puhu vääristä opettajista eikä uskosta luopuneista tavallisista ihmisistä jotka eivät ole mitään opettajia? Ainakin otsikkona taisi olla väärät opettajat ja heidän tuomionsa muistaakseni?
Pääosassa ovat väärä opettajat.
Mutta katkelmassa mainitaan myös toinen joukko,
jota nuo väärät opettajat pettävät:
"Puhuen ylimielisiä, tyhjiä sanoja
he lihan himoissa viettelevät irstauteen niitä,
jotka tuskin ovat päässeet eroon eksyksissä vaeltavista.
He lupaavat näille vapautta,
vaikka itse ovat turmeluksen orjia.
Sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on."
Siis nuo väärät opettajat eivät ole Jeesuksen omia,
ja he viettelevät niitäkin, jotka juuri ovat tulossa
Jeesuksen omiksi ja Jeesuksen vapauttamiksi,
takaisin synnin orjiksi.
Kirjeessä puhutaan niistä jotka ovat päässeet eroon maailman saastasta tultuaan tuntemaan Jeesuksen. Usein yhdistetään uskoontulo ja saastasta eroon pääsy toisiinsa mutta onko se aina niin että kun uskoon tulee luopuu myös synneistä?
Eli onko kyseessä uskon kautta puhdistuneet jotka ovat luopuneet oikeasta opista ja palaavat vanhaan syntielämään ja vetävät muita mukanaan?
Viittaat tuon luvun jakeeseen 20:
"Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan
Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta
ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon,
mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi,
niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi."
Tämä joukko ei ole pääosassa tuossa luvussa (2 Piet 2).
Pääosassa ovat väärät opettajat.
Tuossa jakeessa, johon viittaat, puhutaan niistä,
jotka ovat "paenneet" maailman saastutuksia,
kun ovat tulleet tuntemaan sen,
että Jeesus Kristus on meidän Herramme ja Vapauttajamme.
Mutta sitten nuo väärät opettajat, jotka ovat tämän luvun pääroolissa,
ja jotka tosiasiassa kieltävät Herran,
tulevat ja johdattavat näitä kääntymäisillään olevia harhaan.
Usein uskoontuloon liitetään maailman saastasta ja synneistä eroon pääseminen ja uskosta luopumiseen liitetään usein synnin tekeminen. Mutta onko se todellisuudessa aina näin? Mielestäni eivät kaikki uskoontulevat tee mitään kummempaa parannusta vaan elävät melko samalla tavalla kuin ennenkin. Ja uskosta luopumiseen ei tarvita synnin tekemistä tai että synnin pettämänä luopuu.
Ihminen ei todellakaan ole uskossa jos jatkaa samaa elämää kuin ennenkin.. Ei todellakaan ole. Uskoontulo aiheuttaa AINA kääntymyksen synneistä, ihan aina. AITO uskoontulo näkyy MUUTOKSENA! On totta että jokainen ollaan vaan ihmisiä ja jokainen tekee virheitä, mutta jos esim alkoholisti tulee uskoon ja jatkaa ryyppäämistään niin ei hän kovin vakuuttavasti ole uskoontuloa kokenut. KOSKA jokainen uskovainen tietää että joka temppeliään saastuttaa ei usko kovin vahvaa ole.. Meidän seurakunnassa kävi paljon niitä jotka heti ovista ulos päästyään jatkoi siitä mihin edellinen päättyi ja nyökytteli kovasti saarnan aikana mutta sana ei heissä synnyttänyt mitään.. Sitä se on, niinku sana sanoo.. katsot itseäasi kuvastimesta mutta heti kun käännyt pois niin unohdat sen mitä näit. Jos ei sana sinussa pysy niin ei herrakaan sinussa pysy, näin sanoo sana.. joka tekee mitä sana sanoo tekee viisaasti, näin sanoo sana ja kukaan ei voi muuta väittää.. Uskoontulo näkyy muutoksena, näin sanoo sanakin ja kukaan ei voi muuta väittää.. Itse pääsin ennen uskoontuloani kaikista riippuvuuksistani eroon, tupakka jäi kuin seinään kun koin sisälläni etten enään tarvitse sitä, en ollut koskaan aiemmin 15v aikana kyennyt siitä luopumaan.. kaikki muutkin riippuvuudet jäi yksitellen kun koin vaan sisälläni etten enää tarvitse niitä..
Mulla on yksi "uskovainen" kaveri joka pääs viinasta ja huumeista eroon, meni naimisiin ja koetuksessaan lankesi avioeroon ja takaisin vanhoihin kuvioihin.. HÄNEN tilansa ei tällä hetkellä ole kovin hyvä, 2,5vuotta on kulunut.. Jokaista meitä koetellaan, siinä se usko kasvaa.. Mutta uskoontulo näkyy ihmisessä. KÄÄNTYMINEN on sen paras sanamuoto, kääntyminen vanhasta elämästä.