Taisi löytyä syy miksi parturiliikkeitä on maassa nykyään niin paljon, ettei töitä enää riitä kaikille. Tutkimuksen mukaan parturikampaajan ja ompelijan ammateissa on kaikkein vähiten stressiä.
"Mikään ammatti ei ole täysin stressitön, mutta käyttämiensä
kriteereiden ja tilastojen pohjalta CareerCast listaa
seuraavat ammatit melko vähäisen stressin ammateiksi.
1. Kuulotutkija.
2. Parturi-kampaaja.
3. Kultaseppä.
4. Yliopiston professori
5. Ompelija tai räätäli.
6. Ravitsemusterapeutti.
7. Lääkintärekisterin pitäjä.
8. Kirjastonhoitaja.
9. Multimediataiteilija.
10. Penkkiporan käyttäjä
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/naissa ammateissa stressaantuu vahiten/201401597245
Totta kai sellainen ala on suosittu joka ei stressaa tekijäänsä, on virkeä olo työpäivän jälkeen. Parturin saksien klipsuttelu ja väriaineiden levitys lienevät melko terapeuttista tekemistä.
"Mikään ammatti ei ole täysin stressitön, mutta käyttämiensä
kriteereiden ja tilastojen pohjalta CareerCast listaa
seuraavat ammatit melko vähäisen stressin ammateiksi.
1. Kuulotutkija.
2. Parturi-kampaaja.
3. Kultaseppä.
4. Yliopiston professori
5. Ompelija tai räätäli.
6. Ravitsemusterapeutti.
7. Lääkintärekisterin pitäjä.
8. Kirjastonhoitaja.
9. Multimediataiteilija.
10. Penkkiporan käyttäjä
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/naissa ammateissa stressaantuu vahiten/201401597245
Totta kai sellainen ala on suosittu joka ei stressaa tekijäänsä, on virkeä olo työpäivän jälkeen. Parturin saksien klipsuttelu ja väriaineiden levitys lienevät melko terapeuttista tekemistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Missä on vielä niitä ompelijoita, itse olin teollisuusompelijana -70--80 luvulla ennenkö kouluttauduin nykyiseen ammattiini, se ,se vasta oli tressaavaa, kun tehtiin nopeeta urakkatyötä eri työvaiheita, oli se tylsää ja tosi tressaavaa.
Ei ole, kaikki vaatetustehtaat on viety Kiinaan tai Vietnamiin niin ja Bangladeshiin, siellä jopa lapset ompelee urakalla vaatteita halvalla.
Meikäläisellä on ainakin jatkuva tressi toimeentulosta kampaajayrittäjänä ja jo 60v ei voi enään lopettaakaan sinniteltävä on jotenkin loppuun asti. Onneksi olen velaton.
Työ sinänsä on ihanaa ja luovaa, mutta sitä sais olla enempi.
Onko tuollaisia kultaseppiäkään enää oikein missään? Aika harvassa alkaa olla seppätekijät jotka tekee koruja tilauksen mukaan. Halpatuonti tai vaikka räätälityönäkin teettäminen ja tuonti Kauko-Idästä on polkenut hinnat niin alas, ja korujen käsintekijät todella ahtaalle.
Nimet toki kaiverretaan kihlasormuksiin, mutta siihen se alkaa monessa paikassa jäädä. Sama juttu kellosepillä, sepäntyö tahtoo rajoittua paristojen vaihtamiseen, ja kellonhihnojen lyhentämisiin.
Penkkiporan (???!) käyttäjä sijalla 10. hah hah, tutkimus v. 1955, joka on päivitetty lisäämällä siihen multimediataiteilija (mikä vttu sekin on)
Parturikampaajan ammatti on varmasti tressaava ja kysyy hermoja olla koko ajan asiakkaan silmien alla, mitä jos iskee ripuli, pierettää, tai pienikin ajatuskatko ja klips...lähtee tukku hiuksia väärästä paikasta, takaisin ei saa. Lisäksi joutuu sietämään vastemielisiä ihmisiä lähikontaktissa, ei muuta kun ap. kokeilemaan alaa, tuskin kestät päivääkään.