Tiimalasi

Maapallolla on toki tulossa uuttakin keskiluokkaa varsinkin Kiinaan. Kirjoitukseni koski lähinnä länsimaita, joista keskiluokka on kadonnut tai katoamassa.

Resursseista voi hyvinkin tulla pulaa, jos väestö kasvaa ja keskiluokka globaalisti suurenee. Tämä kehitys on hyvinkin mahdollista samaan aikaan, kun sen keskiluokan sijainti maapallolla vain muuttuu enemän sinne Kiinan suuntaan.

USAn kohdalla viljelysalan riittävyys lienee taas parantumassa, koska enrgiahuollossa USA panee toivonsa liuskekaasuun. Tämä vapauttaa sis peltoalaa, kun ei tarvitse viljellä niin paljon biopolttoaineita varten. Peltopinta-ala tuskin tulee silti riittämään pitemällä aikavälillä, elleivät viljelymenetelmät tehostu. Tämä johtanee geenimanipuloudun ruuan aikaisempaa vahvempaan hyväksyntään.

Elintarvikkeiden kallistuminen ei ruoki Kepun kannatusta. Suomesshan ruokaa riitti yllin kyllin ennen EU-aikaa omasta takaa, mutta ruoka oli silloin ennätyskallista.

Vasemmistopuolueiden edessä on suuri tulevaisuus, jos keskiluokka alkaa kadota. Se tarkoittaa silloin politiikan vasemmistolaistumista, koska köyhillä ei silloin ole muuta turvaa kuin joukkovoima. Onhan tämä historiassa sen veraan montaa kertaa nähty.

Olen pahoillani, jos santa ja käsitteet olivat vaikeaselkoisia. Siitä huolimatta olte minusta ihan riittävästi ymmärtänyt kirjoitukseni sanoman ja kommenttisikin on arvokas.

Luokkajaot kuvaavat todellisuutta ja ovat sen kuvaamisen apuvälineitä. Kun katsomme historiaa taaksepäin, voimme havaita voimakkaita muutoksia luokkien koossa ja asemoinnissa.

Vasemmistolainen sivistyneistö halveksi ennen muuta pikkuporvarillisia tapoja. Varmaan siinä nähtiinkin se vaara, että ihmisen henkinen kapasitettii heikkenee materian vallan alle. Näin varmaan olikin. Yhtä lailla uskovaiset piirit halveksivat sitä samaa, koska rahan ja materian valta on pahaksi myös senkaltaiselle hengellisyydelle. Pikkuporvarillisuuden eräs ydin oli siinä, että rahan hankkimisesta tuli itseisarvoinen tavoite, kun perinteinen vasemistolaisuus koki rahan vain välttämättömänä välineenä hankkia perustoimeentulo, mutta ei kartuttaa pääomia. Lopulta olemmekin kovasti rahan pauloissa ja rahatalous elää jopa ihan omaa elämäänsä irrallaan reaalitaloudesta.

Pikkuporvarillisuuden ihannointi on johtanut vasemmistopuolueiden romahdukseen nykyisenkaltaisessa keskiluokkaisessa yhteiskunnassa. Keskiluokka haluaa nyt puolustaa asemaansa ja pikkuporvarillisia ihanteitaan. Siihen kuuluu esim. tilava asunto, kaksi autoa, purjevenekin tai kesämökki, vähintään kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa, turhamainen shoppailu, trendikkäät liikuntalajit jne. Nämä eivät ole suinkaan niitä asioita, joita vasemmisto 50 - 100 vuotta sitten tavoitteli. Se ei siis haikaillu suuren elintason perään vaan toimeentulon rittävyyden perään. Kun tavoitteet ylitettiin moninkertaisesti, se on johtanut nyyajan poliittiseen isäntappoon. Vasemiston epäonni on suuri paradoksi. Saavutettiin moninkertaisesti se, mitä haluttiin.

Nyt keskiluokan hiekka valuu kiihtyvällä vauhdilla tiimalasissa alaspäin. Kuten avauksessani totesin, ei meillä Suomessa vielä kovin näkyvästi, mutta samassa veneessä olemme muun läntisen maailman kanssa tässä kahityksessä. Mitään toivoa mistään samapalkkaisuudesta ei ole. Tiimalasiefekti tarkoittaa nimenomaan sitä, että tilaa on lasin kummassakin päässä. Ylhäällä pinnistelevät suurituloiset painovoimaa vastaan ja alapäässä ne, jotka haluaisivat lentää hiekkapöyssä edes vähän ylöspäin. Tiimalasin keskiosa on suppea kaula, mihin ei porukkaa enää tulevaisuudessa ehkä paljon mahdu. Tämä vie meitä sosioekonomisesti ja poliittisesti ajassa taaksepäin. Se tarkoittaa tuloerojen kasvua. On suuri määrä matalapalkkatyötä kuten jo nyt USAssa ja myös Saksassa ja sitten on suhteellisen vähäinen määrä johtotason töitä. Vaurausmittareilla se tarkoittaa jo nyt USAssa sitä, että prosentti kansasta omistaa vähintään puolet kaikesta varallisuudesta ja määrällisesti suurimmat alemmat tuloryhmät eivät omista juur mitään ja jos sattuvat asunnon omistamaan, senkin markkinahinta on romahtanut.

Talouslibrealismi tuli, näki ja voitti. Ei pikkuruinen Suomi mitään siinä pelissä mahtanut. Meillä oli tasan kaksi tietä. Toinen oli pyristellä mukana tässä kovassa pelissä ja yrittää pärjätä. Toinen tie olisi ollut suljetun ja säännellyn talouden tie, joista esimerkkejä ovat vaikkapa Valko-Venäjä ja osin Ukraina. Valisemalla sen tien, meillä vertailtaisiin elintasoa näihin itäisiin maihin ja meidät luettaisiin muutenkin osaksi sitä samaa itää. Kadehtisimme Viroa, emme enää Ruotsia, joka olisi tavoittamattomissa.

Talouslibrealismi on sekä onnistunut että epäonnistunut läntisin silmälasein katsottuna. Kiinalaiset ja intialaiset sen sijaan nostanevat talouslibrelismin suuret isät kuten Milton Friedmanin yhdeksi jumalakseen. Niin huikea varallisuuden nousu on varsinkin Kiinassa sen seurauksena muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut. Globaalissa mitassa talouslibrelismi on monista riisto-ominaisuuksistaan huolimatta hyvinkin sosiaalinen apparaatti. Jos asetetut nousevan kiinalaisen keskiluokan asemaan, et voi tulla muuhun johtopäätökseen. Mutta ei meidän pidä kinuskeja sen vuoksi kadehtia. Meillä kävi se säkä jo aiemmin.

Talouslibrealismin epäonnistuminen on länsimaista laatua. Se syö työpaikkoja, alentaa palkkatasoa ja sen mytä elintasoa. Se kohtottaa niiden elintasoa, jotka ovta ajoissa ymmärtäneet vaihtaa maata. Isänmaa ei enää ole jokin valtio, vaan se kunkin hallussa oleva osakesalkku. Tämän oivalluksen tehneillä menee ihan hyvin. Valtaosa ei ole sitä vaan osannut tehdä eikä monilla ole ollut siihen mahdollisuuksiakaan eli kansankielellä sanottuna massia.

Suomen kaltaisen pienen maan etu on joustavuus ja se, että olemme luonnonrikkauksien osalta köyhä ja köyhtyvä maa. Osasimme onneksi laajentaa ajoissa poispäin ainoasta luonnonrikkaudestamme eli metsistä ja myös metsäläisyydestä. Pelin ehdoilla pitää mennä, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Juuri sen vuoksi kaikenlainen häiriköinti kuten kepulainen aluepolitiikka on syvältä.