Mitä mieltä olette?
Tuntuu että ainakun olen ihmisten ilmoilla niin että ihmiset jotenkin säälivät minua tai ovat pahoillaan puolestani.
Uskon vahvasti että masennukseni ( olen vaikeasti masentunut ) paistaa läpi jotenkin vaikka kuinka yritän esittää normaalia tai käyttäytyä normaalisti.
Minulla on aina sama ilme naamalla, koska en halua näyttää tunteitani mitenkään, eli en hymyile koskaan enkä naura enkä itke, lyhyesti sanottuna en ilmeile. Puhun yleensä tosi tylsästi sillä pyrin siihen että minusta ei saada minkäänlaista kuvaa tai käsitystä.
Näkeekö ihmisestä että se on henkisesti sairas?
Voiko masennus näkyä päällepäin?
vaikeamasennustaja
99
5906
Vastaukset
- Stoalainen
Itse olen hieman samanlainen tuon ilmeen kanssa, mutta kykenen hieman hymyilemään ja vähän naurahtamaankin olosta riippumatta. En ole ainakaan huomannut, että ihmiset huomaisivat kun oloni on surkea.
Tuo ilmeettömyys on vain itselleni aikamoinen ongelma, kun en haluaisi olla tämmöinen. Mutta minkään tunteiden esille tuonti on vain niin äärettömän hankalaa. Kun edes tietäisi miksi näin on nykyään, koska aina näin ei ollut.- näkyy
Minun mielestäni ihmisestä VOI nähdä selkeästi onko hän henkisesti sairas vai ei.
Erilaiset ohimenevät tunnetilat sen sijaan ovat vaikeammin nähtävissä, jos ihminen on luonteelta sellainen, ettei kykene näyttämään tunteitaan helposti.
Se, että naama on ns. peruslukemilla ei tarkoita että olisi henkisesti sairas.
Tietyn tyyppisen masennuksen voi tunnistaa jos ihmisen voimat eivät riitä normaaliin elämään ja ennen kaikkea ihmissuhteiden hoitamiseen. Todennäköisesti sinä, aloittaja voit olla masentunut jos et esimerkiksi kykene hoitamaan ihmissuhteitasi yhtä hyvin. Masennuksen tunnistaa mielestäni kaikista parhaiten juuri noista ihmissuhteista. Toisaalta on vaikea sanoa kuka on masentunut ja kuka ei, koska masennustakin on niin eri asteista, voi olla kaamosmasennusta, lievää masennusta, vakavaa masennusta, jostakin elämäntilanteesta johtuvaa masennusta jne... Kyllä, masennus näkyy päälle päin. - Ei välttämättä
näkyy kirjoitti:
Minun mielestäni ihmisestä VOI nähdä selkeästi onko hän henkisesti sairas vai ei.
Erilaiset ohimenevät tunnetilat sen sijaan ovat vaikeammin nähtävissä, jos ihminen on luonteelta sellainen, ettei kykene näyttämään tunteitaan helposti.
Se, että naama on ns. peruslukemilla ei tarkoita että olisi henkisesti sairas.
Tietyn tyyppisen masennuksen voi tunnistaa jos ihmisen voimat eivät riitä normaaliin elämään ja ennen kaikkea ihmissuhteiden hoitamiseen. Todennäköisesti sinä, aloittaja voit olla masentunut jos et esimerkiksi kykene hoitamaan ihmissuhteitasi yhtä hyvin. Masennuksen tunnistaa mielestäni kaikista parhaiten juuri noista ihmissuhteista. Toisaalta on vaikea sanoa kuka on masentunut ja kuka ei, koska masennustakin on niin eri asteista, voi olla kaamosmasennusta, lievää masennusta, vakavaa masennusta, jostakin elämäntilanteesta johtuvaa masennusta jne... Kyllä, masennus näkyy päälle päin.Minä väitän, että masennus voi näkyä päälle päin, mutta voi olla näkymättäkin. Itselläni on keskivaikea masennus, ollut vuosia eivätkä minulle läheisimmätkään ihmiset ole koskaan huomanneet mitään. Ei perhe, ei kaverit... Toisin kuin aloittaja, en pyri pitämään naamaa peruslukemilla vaan elämään hetkessä. En keskity joka millisenkuntia siihen, että ajattelen miten masentunut olen. Voin nauraa ja pitää hauskaa kavereiden kanssa ja kun jään yksin ajatusteni kanssa se vasta näkyy. Ei sitä aina voi huomata.
Lisättäköön vielä, etteivät ihmiset kaduilla myöskään katso muita oikeasti. Onhan tuolla tullut kuljettua milloin missäkin tilassa silmät ruvella tai käsi kantositeessä tai vaikka kyynärsauvojen kanssa, eikä kukaan katso kahdesti. Jos jostakusta tuntuu, että ohikulkijat tuijottavat ja varsinkin jos kokee heidän tuijottavan jonkin tietyn tunnetilan mukaan, koko homma löytyy ihan omasta päästä. Tai sitten on lähtenyt kadulle alasti.
- sdfg
Voi, mutta sitä ei voi ymmärtää, kuin sen kokeneet.
- gdfgdfgdfgdfg
Niinpä... Ne ei tajua joilla sitä ei ole ollut!!
- Anonyymi
Ihan niin, kun itse on saanut kokea masennuksen voimat niin tietää että toisella ei ole helppoa
- gfdgd
Ehkä, ehkä ei..
- fgfsdg
Riippuu ihan. Ja sittenhän on näitä masentuneita, jotka esittää että kaikki on hyvin.
Voimia!- 1101101111
Jotku on vain kasvatukseltaan sellaisia, että omia suruja/murheita ei näytetä eikä kerrota. Vaikka joku kyisikin asiasta niin arvioidaan henkilö ensi, mahdolliset seuraukset, haitat/hyödyt ja siltä pohjalta päätettän että kerronko vai enkö.
Tiedä nämä asiat varsin hyvin koska olen itse kasvatuseltani tälläinen, en halua esittää että kaikki on muka hyvin en vain osaa näyttää muille miltä minusta tuntuu oikeasti, minulla ei ole käyttäytymis... mallia miten esittää tuntemus. Ja luontoni ei anna siaa ajtukselle että romahtaisin jokun nähden.
En vain voisille mitään. - näkyy
1101101111 kirjoitti:
Jotku on vain kasvatukseltaan sellaisia, että omia suruja/murheita ei näytetä eikä kerrota. Vaikka joku kyisikin asiasta niin arvioidaan henkilö ensi, mahdolliset seuraukset, haitat/hyödyt ja siltä pohjalta päätettän että kerronko vai enkö.
Tiedä nämä asiat varsin hyvin koska olen itse kasvatuseltani tälläinen, en halua esittää että kaikki on muka hyvin en vain osaa näyttää muille miltä minusta tuntuu oikeasti, minulla ei ole käyttäytymis... mallia miten esittää tuntemus. Ja luontoni ei anna siaa ajtukselle että romahtaisin jokun nähden.
En vain voisille mitään.Tuohon kasvatusmalliin olen itsekkin törmännyt. Se on mielestäni epäreilua ja jopa surullista, että joissakin perheissä ollaan vaan nenä kiinni ruudussa eikä ymmärretä tunteiden näyttämisen merkitystä!
Mikä siinä on niin vaikea opettaa lapsille, että tunteista kuuluu puhuu ja siinä ei ole mitään epänormaalia näyttää ja kokea niitä. - vaikeaa
1101101111 kirjoitti:
Jotku on vain kasvatukseltaan sellaisia, että omia suruja/murheita ei näytetä eikä kerrota. Vaikka joku kyisikin asiasta niin arvioidaan henkilö ensi, mahdolliset seuraukset, haitat/hyödyt ja siltä pohjalta päätettän että kerronko vai enkö.
Tiedä nämä asiat varsin hyvin koska olen itse kasvatuseltani tälläinen, en halua esittää että kaikki on muka hyvin en vain osaa näyttää muille miltä minusta tuntuu oikeasti, minulla ei ole käyttäytymis... mallia miten esittää tuntemus. Ja luontoni ei anna siaa ajtukselle että romahtaisin jokun nähden.
En vain voisille mitään.Mun perheessä isä on sellainen että hänen mielestään ongelmista ei saa pihahtaakaan vaan esittää vaan normaalia ja vahvaa ihmistä. Muuten kuulemma elämässä ei pääse pitkälle. Äiti taas on sellainen että pitäisi kokoajan olla selvittämässä mitä kuuluu. "Mitä kuuluu?" voi olla muuten masentuneelle tosi paha kysymys. Mitä siihen voi vastata niin ettei oma äiti huolestu tai loukkaannu?
- 1101101111
näkyy kirjoitti:
Tuohon kasvatusmalliin olen itsekkin törmännyt. Se on mielestäni epäreilua ja jopa surullista, että joissakin perheissä ollaan vaan nenä kiinni ruudussa eikä ymmärretä tunteiden näyttämisen merkitystä!
Mikä siinä on niin vaikea opettaa lapsille, että tunteista kuuluu puhuu ja siinä ei ole mitään epänormaalia näyttää ja kokea niitä.Meillä ei tuijoteta koko ajan ruutua. En vain halua aiheuttaa hellekään turhaan vaivaa saati olla takka tai tiellä. Mulla on melko pitkä koulukiusaamishistoria. Kerran kun keroin asiasta niin mitä saikaan aikaan sillä? Haukut siitä, että ei minua kukaan kiusaa, että jos minua joku kiusaisi niin se olisi jo huomattu. Ja siitä, että olin tuhlannut opettajan aikaa turhila syytöksillä. (Kerroin siis opettajalle kiusaamisesta.) Arvaappa haluaako tuollaisen tylytyksen jälkeen kertoa kellekään mistään, varsinkin kun itsetunto on jo valmiiksi olematon. (Siis kertoa kellekään sellaselle joka voisi tuntea minut jossain, täällä on nyt lähes saman tekevää kerronko vai enkö.)
- deppressive disorder
Haluaisin tutustua tekemääsi tutkimukseen kuten esimerkiksi siihen mikä on otoksen koko.
- Kärpix
Onko norsulla kärsä? Onko virtahevolla paksu nahka? Vastauksen tietää ilman laajempaa tutkimusta.
- ei tiedä
Kärpix kirjoitti:
Onko norsulla kärsä? Onko virtahevolla paksu nahka? Vastauksen tietää ilman laajempaa tutkimusta.
Minulla on kädet ja naapurin ihmisellä on kädet. En ole masentunut mutta naapuri on masentunut.
- stereotyyppi
Kärpix kirjoitti:
Onko norsulla kärsä? Onko virtahevolla paksu nahka? Vastauksen tietää ilman laajempaa tutkimusta.
Taidat olla aika masentava tyyppi!
- vaikeasti masentunut
Itse olen masentunut, ja olen puhunut läheisilleni näkyykö se minusta.......ja he sanoivat ilmeettymyytenä,ei hymyn häivää.elottomuutena!Näin koen itsekin ei ole mitään tunteita joskus "purskahtaa"hirveä itku.
- blackclothesfat
Masentuneen tunnistaa heti, yleensä läski mustissa vaatteissa
- ,--,,-ilopilleri.,.,
Kyllä maseentuneen tunnistaa helposti yleensä näyttää kävelevältä ruumilta, ei mitään eloa jäljellä. Jaksavat varmaan kävellä paikasta toiseen sen takia kun ei tiedä mitä muutakaan tehdä.
- lääkittynä olo näkyy
Masennusta ei päällepäin huomaa, mutta lääkityn olemuksen osaa tarkkasilmäinen poimia väkijoukosta.
Masennuslääkityt henkilöt myöskin käyttäytyvät tavalla, joka monesti pistää silmään. Ikävä kyllä ylläoleva Kärpix on osunut oikeaan kommenteineen.
Se, että tähän vedetään nimekkäitä julkkiksia jotka ovat masennuksesta kärsineet, on aivan pöhköä. Luuleeko joku ressukka oikeasti, että kukaan valistunut henkilö suostuu syömään masennuslääkkeitä? Jos on täpäkkää, niin varmasti hakeutuu sellaisiin terapioihin ja elämäntapavalmentajien läheisyyteen että oksat pois.
Nämä julkisuuden henkilöt saavat siis keskusteluapua, tukea antavaa terapiaa ja todennäköisemmin selviävät tällä tavoin takaisin tavallisten kuolevaisten pariin.- kauhea yleistys
Millä tavalla masennuslääkitys näkyy ihmisestä? Kenties vanhat, hyvin sedatiiviset lääkkeet saattavat aiheuttaa jotain (väsynyttä tokkuraisuutta, suun kuivuutta ym.) varsinkin hoidon aluksi, mutta uudemmat eivät kyllä mitään näkyvää tai "tuntuvaa".
- ItseäänHoitava
kauhea yleistys kirjoitti:
Millä tavalla masennuslääkitys näkyy ihmisestä? Kenties vanhat, hyvin sedatiiviset lääkkeet saattavat aiheuttaa jotain (väsynyttä tokkuraisuutta, suun kuivuutta ym.) varsinkin hoidon aluksi, mutta uudemmat eivät kyllä mitään näkyvää tai "tuntuvaa".
Naurettavaa väite, että valistunut ihminen ei söiti lääkkeitä. Pikkumasikseen sitä ei tarvi joo. Mut jos on oikeasta masennuksesta kyse, se on välttämätön. Terapia toki tukee sitä, hyvä tsetti käyttää molempia yhdes.
Nykyiset SSRI- eli uuden polven masislääkkeet ovat eri juttu, kun mitä vaikka 50-70 vuotiaat kroonisesti masentunneet ovat käyttäneet nuoruudestaan lähtien - en tiedä voiko sanoa näihin päiviin asti. Mutta ne ovat juuri niitä, mitkä jättävät ihmiseen "jäljen". "Tössähtänyt", motorisesti kankea yms... Kyllä tiedätte, ei voi olla huomaamatta, jos kadulla tulee vastaan.
Ja suun kuivuminen, joo. Mut voi aiheutua myö smuiden lääkkeiden käytöstä. Täytyy huolehtia siitä, että käyttää kuivalle suulle tarkoitettu hammastahnaa, tarvittaessa myös suuvettä (Biotene hyvä merkki, itse käytän sitä, saa apteekista).
- pienestäkii
Riippuu minkä tasoista masennusta. Riippuu masentuneen persoonasta. Itse olen miellyttämishaluinen, velvollisuudesta elävä ihminen joka haluaa kaikille hyvää ja auttaa muita. Tämän vuoksi minusta ei pitkään aikaan nähnyt päällepäin. Satunnaiset käytökset saattoi herättää huomiota..
Ylä ja ala-aste - koulukiusaaminen
Vuosi 2009 - Alaikäiset teinikänniöverit ja vuodattamiset. Sammu puistoon. Poliisit hakevat. Lastensuojeluilmoitus. Äitini onnistuu sen kumoamaan... asia jäi sikseen
Vuosi 2010 - Sairaalaan liiallisen laihduttamisen takia. Rytmihäiriöt ja veriarvot tolaltaan.
Vuosi 2011- Näiden.. ei-niin-laillisten päihteiden kokeilut. Ja toki niistä kiinni jäänti. Muutan pois kotoa koska välit kiristy niin pahasti vanhempiin. Ainooseen voimavaraan.
Vuosi 2012- Romahdus työelämässä. Totaali "burn-out". Todetaan yksityisellä keskivaikea masennus. Hoito aloitetaan mutta lopetan sen.
Vuosi 2013- Viinalla lotraamista. Velaksi juomista. Käyttäytymisongelmat. Peliriippuvaisuus on uusi elämänlähde. Sekin velaksi. Hain apua ja se alkoi lupaavasti. Lääkärin aika peruttiin tämän sairastumisen vuoksi. Ihan sama, kohtalo määräsi.
Vuosi 2014 - Hain nyt apua ensimmäisen ja viimeisen kerran. Jos tämä ei auta niin on Sen aika.
Eli olen onnistunut päältäpäin näyttämään normaalilta, mutta joka vuosi ollut jotain mikä olisi voinut herättää huomion masennukseen. Mutta taidokkaasti olen sen peittänyt. Syömishäiriöisenä etenkin valehtelun ja esittämisen on oppinut. Toisaalta myös alavalintani ja opintojen tähden en puhu tai näytä masennustani. Eikä nuokaan nyt yllä olevat pahalta kuulosta, mutta kaikki olleet sellaisia tilanteita, joissa olisi ollut hyvä jonkun kysyä, onko kaikki hyvin.
Nykyään esimerkiksi vanhempani ovat huomanneet masennukseni. En jaksa puhua heille siitä. Baarissa moni huomaa. Ei ehkä sano suoraan, mutta esimerkiksi joku sanoo, että näkee kaukaa että mua on satutettu ja mua sattuu. Vaikka esitykseni oli mielestäni hyvä. Junassa eräs kysyi, miksi näytän niin masentuneelta. Ennen ihmiset sanoivat ilopilleriksi. En ole kuulut tätä moniin vuosiin enkä varmaan tule kuulemaankaan. - siili1
Minulla on mennyt nimenomaan niin, etten ole millään meinannut saada asianmukaista hoitoa, koska en "näytä masentuneelta". Viimeiseen asti yritän pitää kulissia yllä. Nykyään jo näytänkin masentuneelta. En ole lihava enkä mustissa vaatteissa, mutta ilmeetön olen ja liikkeet hidastuneet.
Aloitin tämänhetkisellä terapeutilla eron jälkeen, jolloin tuskin jaksoin hengittää, päässä humisi ja oli epätodellinen olo. Nyt kun erosta alkaa olla reilu vuosi, kykenen paremmin taas toimimaan, vaikken näe elämässä mitään tarkoitusta ja koko ajan on kamala olla. No mitä sanoo terapeuttini? "Sinä et ole masennusta nähnytkään!" Mitenköhän terapeutti sitten selittää sen, etten juuri muuta enää mieti kuin itsemurhaa? Se on mielessäni ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla. Teki kyllä mieli vetää pataan. Pitänee syödä itsensä turvoksiin ja hankkia niitä mustia vaatteita. - sciztoid
Näkeekö ihmisestä että se on henkisesti sairas?
Eduskunnan kyselytunti on hyvä ja informatiiviinen ohjelma jossa todella näkyy mielisairauksien koko kirjo.- humour
Varsin hyvää mustaa huumoria, i like it. Ja sain vielä kunnon naurut, kiitos siitä sinulle. :)
Jos vakavaa masennusta, niin että ollaan jo eristäydytty, että tilanne on jatkunut kauan, tottahan sellainen näkyy. Masennusta on niin monenasteista. Sitää vastaan pitää taistella kynsin hampain, ihan elämänikäisesti.
Olen aina ihmetellyt ja edelleen ihmettelevä, että omia syvän masennuksen merkkejä ei seurata ja käsitetä, ja tapella vastaan tiedosatamatta, ettei välttämättä koskaan täysin parannuta, koska taipumus on aivoperäinen.
Masennus on tuhonnut elämäni, mutta olen voinut elää näin vanhaksi, 76v. vain ja pelkästään sinnittelemällä syvien depressiokuilujen yli mm. hengitystekniikkoja hyväksi käyttäen.
Itsemurha-ajatuksia vastaan olen taistellut 40v. nykyään kuitenkin ne unohtaen, koska vanha jätkä kaatuu ns. vain saappaat jalassa.- Max Martin
Masennus on molekyylitasolla tietenkin elimistön puutostauti, jolloin on puutetta serotoniiinista ja omegarasvahapoista ainakin tai oikeastaan kaikki sairaudet aiheuttavat masennusta. Eli huono terveys masentaa. Yksinkertaisesti. Masentuneen todellakin erottaa jo ulkonäöstä: hampaat tippuu suusta, iho on kalpea, hiukset tippuu... ensin on puutetta serotoniinista ja sitten onkin jo syöpä. Masennus lisää syöpiä, vaikka oikeasti se onkin toisinpäin eli syöpä alkaa oireilemaan ensin masennuksella ja sitten, jos on kyvyttömyyttä hoitaa omaa henkistä tasapainoaan niin sitten se koko elimistökin romahtaa syöpäsolujen tasoiseksi.
Tähän perustuu näiden ravintolisävalmisteiden ohjeetkin, että niitä kuuluisi ottaa käyttöön siinä vaiheessa, kun aktiivisuus vähenee ja mieliala alenee siis siinä vaiheessa, kun kipeys alkaa tuntumaan lieväoireisena masennuksena. Psyykkisesti normaaleille ei syöpiä oikeastaan edes tule ilman masennusta, sillä he huomaavat ne psyykkisen tilan muutokset. Sitten taas monet elävät niin aivokooman kaltaisessa tilassa, että syövätkin vaan tulevat ja sitten ei olisi ikinä arvannutkaan, mutta normaalit yleensä huomaavat terveydentilan heikentymiset psyykkisesti. Syövän oireet kuuluisi siis hoitaa jo lievinä mielialamuutoksina.- tositarua
Nimimerkki Max Martin. Älä jauha paskaa.
- Max Martin
tositarua kirjoitti:
Nimimerkki Max Martin. Älä jauha paskaa.
Maailman suurimpia huijauksia oikeastikin on varmaan tehnyt Amerikan psykiatria, joka on määritellyt tämän psyykkisen tilan huonovointisuuden kokonaan väärin. Ja siitä syystä menikin sitten kaikki pieleen, sillä juuri sen psyykkeen hoidon pitäisi olla noin niinkuin jokaisen elämäntehtävä suorastaan eli sitä omaa mielialaansakin pitäisi osata tarkkailla. Niin sitten Amerikan psykiatria alkoi väittämään masennuksen olevan joku täyshenkimaailman juttu, kuten joidenkin tyyppien tuntemista tai sitten joku työpaikka. Ja tällä tavoin sitten se ihmisen psyyke ikäänkuin kiellettiin kokonaan tai sen merkitys aliarvioitiin. Tänä päivänä etenkin, kun olisi jopa sitä molekyylitason tiedettäkin lääkärien tukiopetukseen olemassa vaikka kuinka paljon niin sitten ei siihenkään jaksa kukaan perehtyä. Kun sitten niin ikävästi näkyisi heti, että eihän se masennus ollutkaan väärän värinen villapaita, vaan molekyylitason puutosoiretta, joka sitten lisää kaikenlaista sairastuvuutta.
Kapitalismi, baby factory ja masennuksen määritelmä sille tasolle, että saako sitä pillua vai ei. Kansansuosio ja sosiaalinen asema on Amerikan masennusdg. ja samalla sitten koko tärkein diagnoosi elimistön tilasta on unohdettu.
Terveyden kannalta siis tärkeimpiä tekijöitä on hyvä vastustuskyky ja masennusoireiden tunnistaminen. Masennus on siis se aivojen osuus terveyden ylläpitämisessä ja sitten se pitäisi kyetä huomaamaan, että nyt on terveys vaarassa tai uhattuna jotenkin. Mutta amerikkalaiset sitten päättivät unohtaa ajattelemisen merkityksen kokonaan. Syynä tähän oli se, että neurologia ja psykiatria ovat kaksi eri oppialaa, jotka keskenään tekivät sopimuksen, ettei niillä ole mitään tekemistä toinen toistensa kanssa. Ja neurokemialliset molekyylit sitten vaan sattuvat olemaan sama asia molemmissa oppiaineissa. Lääketieteessä tämä hajaannutettu malli ei vaan toimi, sillä terveys on niin yksinkertainen asia sitten loppujen lopuksi.
Narsismi on hyvä terveys ja itsevarma olo. - puutostila
Masennuksen voi aiheuttaa muukin kuin pelkkä molekyylitason puutos kehossa.
Kaikista pahin aiheuttaja voi olla henkinen rasitus ja siihen vielä päälle kaikki maailman d-vitamiinin ja auringonvalon puutokset...
Itselläni olen ainakin huomannut, että heti kun tulee talvi ja pimeää, niin mielialani saattaa laskea ilman mitään järkeen käyvää syytä ja usein tulenkin siihen tulokseen, että minulla on pakko olla kehossa jokin vakava puutostila, jos en jaksa normaalisti päivällä toimia. Sekin on yksilöllistä, mistä ja miten voi tulla masennusta, mutta minun kohdallani ainakin puutostilat aiheuttavat sitä.
Mutta tuskin kukaan uskoo että syövän voi huomata terveydentilan heikentymisestä psyykkisesti. :-/ - Sinulla
puutostila kirjoitti:
Masennuksen voi aiheuttaa muukin kuin pelkkä molekyylitason puutos kehossa.
Kaikista pahin aiheuttaja voi olla henkinen rasitus ja siihen vielä päälle kaikki maailman d-vitamiinin ja auringonvalon puutokset...
Itselläni olen ainakin huomannut, että heti kun tulee talvi ja pimeää, niin mielialani saattaa laskea ilman mitään järkeen käyvää syytä ja usein tulenkin siihen tulokseen, että minulla on pakko olla kehossa jokin vakava puutostila, jos en jaksa normaalisti päivällä toimia. Sekin on yksilöllistä, mistä ja miten voi tulla masennusta, mutta minun kohdallani ainakin puutostilat aiheuttavat sitä.
Mutta tuskin kukaan uskoo että syövän voi huomata terveydentilan heikentymisestä psyykkisesti. :-/"Itselläni olen ainakin huomannut, että heti kun tulee talvi ja pimeää, niin mielialani saattaa laskea ilman mitään järkeen käyvää syytä ja usein tulenkin siihen tulokseen, että minulla on pakko olla kehossa jokin vakava puutostila, jos en jaksa normaalisti päivällä toimia."
Voi olla kaamosmasennus. Kaamosmasennukseen yleensä auttaa kirkasvalohoito. Joissakin kirjastoissa voi olla kirkasvalo laitteita, jos haluat ensin kokeilla toimiiko se, ennen kuin ostat itselle. - jo pelkkä Fe auttaisi
Max Martinilla tiukkaa tietoa masennuksen perusasioista. Juuri molekyylitasolta nuo masennuksenkin lähtevät. Kyseessä onkin kuin onkin elimistön puutostauti. Siihen voidaan vaikuttaa. Mitä aikaisemmin aloitetaan, sen parempia tuloksia saadaan.
- Ei sua mikää vaivaa!
Masennus ei välttämättä näy ulospäin.
On paljon ihmisiä jotka toimivat ulospäin tehokkaina ja tiptop-siisteinä pakolliset kuviot kotinsa ulkopuolella voimansa pinnistäen -- ja sitten kotona kun ovi sulkeutuu takana niin romahdetaan ja maataan vaikka sohvalla puhti pois totaalisen väsähtäneenä ja seuraavana päivänä puunataan naamari taas kuntoon.
Heitä on aivan mahdoton silmämääräisesti erottaa masentuneiksi elleivät itse ota asiaa esille tai hae hoitoa olotilansa selvittämiseksi.
Jotkut peittävät hyvin huolellisesti vakavankin masennuksen pursuilevan iloisuuden ja energisen, ulospäinsuuntautuvan auttavaisuuden ja uhrautuvaisuuden taakse. Miten voi tietää ulospäin silmämääräisesti henkilön hautovan itsemurhaa kun katselee kuinka Iloinen Inkeri hymyillen leipoo korvapuusteja työpaikan kahvitaukoa ilahduttamaan? Ei mitenkään, ellei Inkeri luota sen verran johonkin ihmiseen, että itse kertoo tälle että nyt ei todellisuudessa oikein skulaa.
Toisaalta aivan terveillä ihmisillä voi olla perusilme väsähtänyt ja iloton -- varsinkin jos asutaan suomessa missä se kuuluu ihan normaali-ilmeenä katukuvaan. - Max Martin
Hyvä esimerkki tästä masennuksestakin on syövänpelko, joka oli melko yleinenkin sairauspelko vielä joskus Tsernobylin aikoihin 1980-luvulla ja sen hoitokin on todella yksinkertainen eli bentsodiatsepiinit poistavat sen syövänpelon. Teorian mukaan ne syöpäsolutkin lähettävät sitä pelkosignaalia aivoihin, eikä ole mitään syytä epäillä nykytieteen oppien mukaan etteikö näin tapahtuisi, sillä syöpäsolut signaloivat oikeastaan todella paljonkin erilaisia kemokiineja, sytokiineja ja muita merkkiaineita niin myös aivot huomaavat sen sairaan solun viestimisen. Koko syöpäbiologia perustuu syöpäsolujen viestien tutkimiseen ja sitten psykiatri vain keksi, ettei ne viestit sentään aivoihin saakka voi kulkeutua. Ja tähänkin oli perusteena vain se, että ei kukaan voi olla niin älykäs oikeasti. Ja samaan aikaan kaikki muut oppivat jo erottamaan sen syövänpelon syövän esioireeksi, joka pitäisi sitten osata hoitaa pois.
Bentosdiatsepiinien merkitys syöpälääkkeenä on olemassa, mutta silloin aikoinaan sitten, kun niiden haitat olivat niin pienet, niin sitten psykiatri otti siihenkin sellaisen kannan, että eihän ne voi olla tehokkaita, kun tukkakin pysyy päässä. Lapsisyöpäpotilaat olivat niin aivopestyjä niihin hoitoihinsa, ettei heistä oikein ole sitten arvioimaan sitä kokonaisvaikutusta terveyteen. Bentsoilla voisi hoitaa syöpää ja niidenkin teho varmaan on noin 50% eli paljon parempi kuin yhdelläkään sairaalan sytostaatilla ja sitten tässä kohtaa etenkin sitten jotenkin sairaalamaailma otti niin järkyttävän typerän kannan, että bentsoilla ei mitään syöpiä saisi edes yrittää parantaa.
Jokainen järkevä lääkäri vastaanotollaan oikeastikin kirjoittaisi syöpäpelkopotilaille sitä bentosdiatsepiinia ja siten sitten syöpien määrä vähenisi ainakin jossain tapauksissa, mutta sitten kun lapsisyöpäpotilaat pääsivät johtamaan kansanterveyttä niin he jopa totesivat lapsisyöpien muokkaavan luonnetta juuri oikeaan suuntaan. Tässä kohtaa se maailman terveys sitten romahtikin, kun bentsotkin siirrettiin kielletyiksi tabuiksi. Ja terveillä oli niin hankala narsismi todettuna, kun syöpäpotilasjärjestö sitten oikein aktivoitui tarjomaan seksiterapiaa yöllisiä tiirikkareissuillansa ja sitten he tartuttivat sitä syöpäänsä raiskaamalla ja ihan vaan psyykkisistä syistä. Kun vastustetaan niitä syöpäpotilaisen hyväntekeväisyysretkiä ja huudetaan vaan zombeiksi.- Max Martin
Voiko oikeastikaan typerämpää syytä sotaan ollakaan kuin se, että Naton Microsoft meni naimisiin, eikä Naton pojat hyväksyneet sitä, kun se oli heille niin hyvä vitsi, että Microsoft meni naimisiin ja sitten sitä nauretaan vuodesta toiseen... Miten oikeastikaan tämä Microsoft voi edes tappaa nauruun?
- Max Martin
Max Martin kirjoitti:
Voiko oikeastikaan typerämpää syytä sotaan ollakaan kuin se, että Naton Microsoft meni naimisiin, eikä Naton pojat hyväksyneet sitä, kun se oli heille niin hyvä vitsi, että Microsoft meni naimisiin ja sitten sitä nauretaan vuodesta toiseen... Miten oikeastikaan tämä Microsoft voi edes tappaa nauruun?
Ja sitten vielä sekin, kun se Microsoft meni naimisiin tapahtui jo 13 vuotta sitten, eikä Naton poitsut ole vieläkään siitä toipuneet. Niin mikä onkaan se psyykkinen taso oikeasti?
- 10+19
Pitkän ja synkän masennuksen voittaneena on tietysti helppo sanoa jälkeenpäin, että kannattaa joskus yrittää hymyillä vaikka suurimman osan ajasta vituttaa.
Ei ole kaupan kassatytön vika jos olet masentunut. Ei se ole kenenkään muunkaan vika. Ei edes itsesi. Tylsää se on mörtsiä mielialaansa muille jakaa. Pieni hymy tuo yleensä hymyn takaisin. Sen saaminen on palkitsevaa. Kannattaa kokeilla. Ei maksa mitään eikä siitä niin hirveästi vaivaa ole. Eikä pieni hymy tarkoita mitään tunteiden näyttämistä. Se on kohteliasta.- Max Martin
Mutta tähänkin kohtaa kannattaa muistaa se, ettei ihminen oikeastikaan ole mikään koira, joka viestii hymyllään tai muilla eleillään, vaan se masennus-niminen psyykkinen ominaisuus on jotain ihan muuta kuin hyvää käytöstä joillekin kassaneideille. Ja miksi sitä masennustakaan edes sitten pitäisi aina siirtää jonnekin koiratestausten tasolle, että kulmakarvat sitten kertoisivat totuuden...?
- 10+19
Max Martin kirjoitti:
Mutta tähänkin kohtaa kannattaa muistaa se, ettei ihminen oikeastikaan ole mikään koira, joka viestii hymyllään tai muilla eleillään, vaan se masennus-niminen psyykkinen ominaisuus on jotain ihan muuta kuin hyvää käytöstä joillekin kassaneideille. Ja miksi sitä masennustakaan edes sitten pitäisi aina siirtää jonnekin koiratestausten tasolle, että kulmakarvat sitten kertoisivat totuuden...?
Mä en ole koskaan nähnyt hymyilevää koiraa tai en ole sellaista osannut tulkita vaikka hännän heilutus kai hyvästä fiiliksestä kertoo.
Sen sijaan hminen viestii sekä puheilla että eleillään. Puolen sekunnin hymy ja katse silmiin. Sillä voi kokeilla. Kuntouttavaa. Ja kuten todettu. Yleensä sillä saa hymyn takaisin. Tai vastaa hymyyn hymyllä. Se on kuntouttavampaa kuin äkkiä uskoisikaan. - Max Martin
10+19 kirjoitti:
Mä en ole koskaan nähnyt hymyilevää koiraa tai en ole sellaista osannut tulkita vaikka hännän heilutus kai hyvästä fiiliksestä kertoo.
Sen sijaan hminen viestii sekä puheilla että eleillään. Puolen sekunnin hymy ja katse silmiin. Sillä voi kokeilla. Kuntouttavaa. Ja kuten todettu. Yleensä sillä saa hymyn takaisin. Tai vastaa hymyyn hymyllä. Se on kuntouttavampaa kuin äkkiä uskoisikaan.Ihminen ei sittenkään viesti eleillään niin paljoa, kuin mitä yliopistojen psykologit toivoisivat, vaan se on täysin paranoidisen skitsofrenian tasoinen oppi. Fanittaa muita ja sitten elää omissa harhoissaan, että olisi lukutaitoa kehonkielestä. Erityisesti nämä raiskaavat psykiatrit elelevät niin täysin omissa elekieliharhoissaan, kun nyrkiniskukin on merkki ihailusta ja sodat jäävät kokonaan huomaamatta. Tietyssä kunnossa olevia psykiatrejahan saa ihan vapaasti käyttää nyrkkeilysäkkinä ja se vaan lisää heidän työstään saamaa mielihyvää. Kun näkee niitä aitoja vihanpurkauksia niin he tulevat jopa onnelliseksi ja niin kiero on psykiatrien mieli. Koska silloin esimerkiksi Al Qaidan perhe sitten vaan tarvitsee lisää kyrpähoitoa ja sitähän se psykiatri on luotu tekemään omasta mielestään.
Koira irvistää, eikä puhu. Ihmisethän oikeasti kommunikoivat puheellaan ja tämä olikin tällainen joku Amerikan parodia ulkomaalaisista, että he lopettivat puheen kuuntelun, kun Amerikan pommitukset alkoivat. Kukaan ei oikein ymmärrä sitä, miksi amerikkalaiset valitsivat oman loppunsa tähän tyyliin rakkauteen luottaen, että miksi meitä niin rakastetaan, että kaikki vaan ihailevat amerikkalaisia.
Tämä hymyasiakin on sellainen, että uskomattoman monellekin puhkeaa tänä päivänä täysparanoidia yhdestä ilmeestä, sillä psyykkinen taso on niin heikko monilla. Ihmisethän hymyilevät ihan tahdonalaisesti ja sitten puoli maailmaa uskoo siihen oppiinkin vielä, että jopa hymy olisi jonkinlainen spontaani refleksi.
Amerikan psykiatri Suomessa kerran kysyi hymyn nähdessään, että mikä toi on ja sitten vastaus oli, että en kerro ja sitten hän keksi sen itse. Eihän kukaan edes joudu kysymään, mikä hymy on ja miksei kukaan hymyile amerikkalaisille, kun imee kyrpää? - Max Martin
Max Martin kirjoitti:
Ihminen ei sittenkään viesti eleillään niin paljoa, kuin mitä yliopistojen psykologit toivoisivat, vaan se on täysin paranoidisen skitsofrenian tasoinen oppi. Fanittaa muita ja sitten elää omissa harhoissaan, että olisi lukutaitoa kehonkielestä. Erityisesti nämä raiskaavat psykiatrit elelevät niin täysin omissa elekieliharhoissaan, kun nyrkiniskukin on merkki ihailusta ja sodat jäävät kokonaan huomaamatta. Tietyssä kunnossa olevia psykiatrejahan saa ihan vapaasti käyttää nyrkkeilysäkkinä ja se vaan lisää heidän työstään saamaa mielihyvää. Kun näkee niitä aitoja vihanpurkauksia niin he tulevat jopa onnelliseksi ja niin kiero on psykiatrien mieli. Koska silloin esimerkiksi Al Qaidan perhe sitten vaan tarvitsee lisää kyrpähoitoa ja sitähän se psykiatri on luotu tekemään omasta mielestään.
Koira irvistää, eikä puhu. Ihmisethän oikeasti kommunikoivat puheellaan ja tämä olikin tällainen joku Amerikan parodia ulkomaalaisista, että he lopettivat puheen kuuntelun, kun Amerikan pommitukset alkoivat. Kukaan ei oikein ymmärrä sitä, miksi amerikkalaiset valitsivat oman loppunsa tähän tyyliin rakkauteen luottaen, että miksi meitä niin rakastetaan, että kaikki vaan ihailevat amerikkalaisia.
Tämä hymyasiakin on sellainen, että uskomattoman monellekin puhkeaa tänä päivänä täysparanoidia yhdestä ilmeestä, sillä psyykkinen taso on niin heikko monilla. Ihmisethän hymyilevät ihan tahdonalaisesti ja sitten puoli maailmaa uskoo siihen oppiinkin vielä, että jopa hymy olisi jonkinlainen spontaani refleksi.
Amerikan psykiatri Suomessa kerran kysyi hymyn nähdessään, että mikä toi on ja sitten vastaus oli, että en kerro ja sitten hän keksi sen itse. Eihän kukaan edes joudu kysymään, mikä hymy on ja miksei kukaan hymyile amerikkalaisille, kun imee kyrpää?Niin eihän kukaan oikeastikaan rosvoille, murhaajille ja seksityöläisille ole koskaan hymyillytkään ja sitä sanotaan luokkaeroksi, ettei köyhille niin puhuta, eikä niille hymyillä, eikä niitä tervehditä. Ja sitten kerjätään pikku hymyä, kun pääsee näkemään pikkuhousuja ja sitten vauvoja taas odotellaan. Pommi tulee Amerikkaan, ei mitään muuta ja edes tätä asiaa ei tyhmä amerikkalainen pysty oppimaan, sillä he niin rakastuivat rikkaaseen Suomeen.
- dfyjisdfyhsdfygsdfh
Max Martin kirjoitti:
Niin eihän kukaan oikeastikaan rosvoille, murhaajille ja seksityöläisille ole koskaan hymyillytkään ja sitä sanotaan luokkaeroksi, ettei köyhille niin puhuta, eikä niille hymyillä, eikä niitä tervehditä. Ja sitten kerjätään pikku hymyä, kun pääsee näkemään pikkuhousuja ja sitten vauvoja taas odotellaan. Pommi tulee Amerikkaan, ei mitään muuta ja edes tätä asiaa ei tyhmä amerikkalainen pysty oppimaan, sillä he niin rakastuivat rikkaaseen Suomeen.
Syötkö sä Leponexia?
- Max Martin
dfyjisdfyhsdfygsdfh kirjoitti:
Syötkö sä Leponexia?
Ei, kun minä kuulun Al Qaidaan ja räjäyttelen niitä ydinvoimaloita silloin, kun menee hermot. Se on paljon tehokkaampaa kuin mitkään pillerit ja lievittää stressiä.
- Varaventtiili 1
Max Martin kirjoitti:
Niin eihän kukaan oikeastikaan rosvoille, murhaajille ja seksityöläisille ole koskaan hymyillytkään ja sitä sanotaan luokkaeroksi, ettei köyhille niin puhuta, eikä niille hymyillä, eikä niitä tervehditä. Ja sitten kerjätään pikku hymyä, kun pääsee näkemään pikkuhousuja ja sitten vauvoja taas odotellaan. Pommi tulee Amerikkaan, ei mitään muuta ja edes tätä asiaa ei tyhmä amerikkalainen pysty oppimaan, sillä he niin rakastuivat rikkaaseen Suomeen.
Henkinen sairaus suojaa jostainsyystä muilta sairauksilta , se on varaventtiili .
Olen näin kuullut , toivon että näin on .
Masennuksella on puhdistava vaikutus , ponnistele sitkeästi kohti valoa .
Älä käytä liikaa lääkkeitä vaan ole terapiassa , etene päivä kerrallaan .
Masennus on kasvattanut minua .
Maxiakin hänen sairautensa suojaa ehkä siltä syövältä .
- mazzowa
REVA päähän ja siilä siisti.
- ksddsocjcksosiue
Tottakai sen näkee, mutta ei välttämättä kuten kuvittelet..Ihmiset voivat pitää sinua tylsänä tai omituisena, kun olet ilmeetön. Yleensä kaltaisiasi pidetään ärsyttävinä ja teihin ei juuri haluta pitää yhteyttä, koska yhteyttä ei saada. Masentunutta on vaihea lähestyä, koska ei tiedetä, mitä sille voisi tehdä.
- Maaennus on tunne
Jos tulisit minua vastaan kadulla, niin näkisit kasvoillani perusilmeen. Jos näkisit minut 'Liisa-valittajan' kanssa näkisit laaja-alaisen ilmekirjoni. 'Liisan' kanssa on kiva jutella, sillä hän ei esitä mitään. Jos näkisit minut masentuneena, jolloin toivon vain kuolevani ja sekunnissa kasvoillani on kyyneljoet, niin luulisit todella minun tekevän seuraavaksi itsemurhan. Hallitsen arjessa tunteeni, mutta en estä tunteiden tuloa esille, kun on turvallinen ympäristö. Sama tilanne muidenkin tunteiden kanssa.
Masennusta on siis aivan terveenä reagtiona asioihin. Luulottelen vahvasti, että masennus muuttuu krooniseksi OSALTAAN sen vuoksi, että ihminen ei uskalla olla masentunut, kun on aihetta olla masentunut. Ja luulottelen myös, että runsas psyykelääkkeiden käyttö vaikuttaa ihmisen ulkonäköön. Ihminen ei jaksa huolehtia ulkonäöstään, koska lääkkeet osaltaan vievät sitä ihmisen omaa kontrollia pois. Aloittaja kysyi jotenkin, että näkeekö masennuksen ulkonäöstä. Vastaisin, että pidä neutraali ilme tässä raa'assa maailmassa ja kun olet turvallisessa ympäristössä niin anna täysillä tunteiden näkyä ja tuntua.- kevätperhonen
NAULAN KANTAAN! Masennus on TERVE REAKTIO vallitsevaan tilanteeseen, käsillä oleviin asioihin, jotka ovat aiheuttaneet surua, kenties on tullut VÄÄRINYMMÄRRETYKSI JA KALTOINKOHDELLUKSI, voi olla aoittain jopa epätoivoinen olo. Onneksi Luojani on säästänyt itseni kuitenkin itsetuhoisuudelta (Vaikka sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ja varsinkin taudin graavimmassa oirekuvassa se on hyvinkin tavallista ja yleistä.)
Ja jos on ollut masentunut, pahimmillaan tosiaan niin, että tiukkaa on tehnyt esim. raahautua suihkuun (oma tilanteeni kotioloissa 10 vuotta sitten). Toki ihmisten ilmoille yrittää tsempata, onhan ihmisellä jokin omanarvontunne, yrittää olla ystävällinen ja korrekti, vaikka olo ei olis hääppöinen. Kukapa sitä julkisesti haluaa leväyttää elämäänä ihmisten eteen. Olemaan PALJAS, HAAVOILLA, PIENI, PARKA, ONNETON? Itselläni ei ollu tmuuta vaihtoehtoa, koska kaikki asiat tuntuivat menevän metsää kokoajan.
Mutta rohkeus kannatti. Nyt olen /OLEMME jo voiton puolella. KIITOS ihmiset tsempistä, sanoista, VARSINKIN SANATTOMISTA katseista (myötämielisitä), pienistä ystävällisyyden eleistä.
Aina ei tarvita sanoja (olen oppinut). Aina niitä ei yksinkertaisesti ole.
Mutta aika parantaa, sanotaan. "Eteenpäin elävän mieli -"
- Turhia luulojakin on
No eivät ihmiset sillä tavalla tuntemattomia katso. Tuntemattomiin ei ylipäänsä kiinnitetä huomiota kuin ohimennen.
Sen sijaan kyllähän ilmeistä ja olemuksesta voi nähdä, jos ihminen ei voi hyvin. Jos on aina ollut hillitty ja ujo, masennusta ei ehkä huomaa, mutta jos joku ulospäinsuuntautuneempi ja iloluontoinen selvästi muuttuu, niin kyllähän sen huomaa. Masentunut voi olla usein aika ilmeetön, mikä näyttää kovalta ja ylpeältäkin, vaikka olisi ihan jotain muuta.
Tietysti pitää ottaa huomioon sekin, että masentunut mieli voi panna ihmisen luulemaan pahinta, esimerkiksi, että on kauhean tai omituisen tai sairaan näköinen. Jotkut pelkäävät, että heistä näkee lääkkeiden käytön. Kannattaa olla kriittinen tällaisia ajatuksiaan kohtaan, ettei lipsahda vainoharhaisuuden puolelle. - kevätperhonen
AP:lle, kulta.
(luin muutaman kommentin jonkin matkaa tuota ketjua alaspäin, eli tiedoksi vaan kaikille keskustelijoille, teitäkin ajattelin tuossa - eli tässäpä ajatuksiani mitä tuli mieleeni:
Alkoi aikalailla masentaa ihmisten tietämättömyys, asenteellisuus, OUTOUS. Niin eri maailmasta ovat kuin itse. Eli siis ihmisiä, ajattelisin, jolle nekisen puolen jutut, sairauksista puhutammakaan ovat mysteeri - ja eritoten, jos osuisi omalle kohdalle SUURI SYNTI JA HÄPEÄ. Eihän ihminen nyt yksinkertaisesti saa olla ELÄMÄNILOTON. Jotain täytyy olla siis korvienvälis, OTTAIS VAAN ITSEÄÄN NISKASTA KII EIKÄ VÄLITTÄIS TURHISTA. Helpommin sanottu kuin tehty...
Masennus on siis nimittäin vakavasti otettava psyykkinen sairaus. Se lamauttaa, estää tuntemasta mielihyvää oikein mistään. Eli ihminen, jos tunnistat OMAN TILASI hankkiudu ihmees hoitoon. Ja mitä kautta, vinkkaampa, miten itse toimin 10 vuotta sitten kun masennuin.
Työ (vuorotyö hoitoalalla, onneksi sentään ei 3-vuorotyö) IMI KAIKET MEHUT. Menin päiväunille töiden jälkeen herätäkseni ilta 8:lta ja todetakseni, että oho, mitenhän tuo puoli tuntia tai tunti vierähti 3Ksi. Eli väsymys ja voimattomuus on valtava. Oli täysi työ ponnistella, että edes jaksoi raahautua suihkuun. Kun tuossa pisteessä olin, kävelin lähimmälle (oman alueen) TERVEYSASEMALLE. Siellä psyk. sairaanhoitajan kans jutskailin. Pääsin lääkärin juttusille, sain lääkkeitä masikseen. Yleislääkärin ammattitaito riittää mielenterveysasioissa masennuksen hoitoon, mutta jos alkaa ilmetä tarvetta erityissairaan hoitoon (Psyk.), silloin saa lähetteen toisaalle. (kerronpa vähän tarinaani, mut uudes viestis ettei tule liian pitkä...)- kevätperhonen
Eli sitten meni seur. 5 vuotta masislääkkeillä, minkä jo nyt tajuan olleen itselleni väärä ratkaisu. Sain nimittäin diagnoosin kaksisuntainen mielealahäiriö tyyppi2 about 4 vuotta sitten. Se todettiin avo psyk.polilla. Aika kuitenkin ennen tuota enteili tuota kaksisuuntaisuutta, mutt jotenkin siinä kesti, ennen kuin tuli se yksi kunnon maniajakso ennen kuin diagnoosi voitiin asettaa. Sen jälkeen kun diagnoosini varmentui, sain OIKEAT lääkkeet, pääsin terapiaan ja elämä alkoi helpottua suurilta osin. Jos nimittäin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa hoidetaan masisilääkkeillä, se tekee AINAKIN OMASSA TAPAUKSESSANI - sahavaa oloa, ärtyneisyyttä. Sitä masista se piti kyllä loitolla, mutta aiheutti siitä huolimatta tosi paljon AHDISTUSTA, mikä tuntuu yhtä ikävältä.
Oma kaksisuuntainen mielialahäiriöni painottuu masennukseen, on siis ainakin painottunut tähän mennessä.
Kun sain sen eka maniajaksoni keväällä olisko ollut (-09 tai -10), reagoin valoon siten että meni maniaan (tai ainakin sen hypomanian) puolelle. Käytin tuolloin masislääkettä, ja se yhtälö nyt sitten meni vain niin. Ellen olisi käyttänyt, ehkei sitä maniaa olisi tullut. Mut hyvä et tuli, niin nyt olen jo paljon paremmassa balanssissa. Niin "kamalammalta" kuin tämä kaksisuutainen kuulostaakin. Minkäs teet, tässä on kysymys vahvasta sukurasitteesta niin äidin kuin isän suvussa. Eli alttius sairastua EPÄSUOTUISISSA OLOSUHTEISSA on silloin suuri. Ympäristöllä on suuri merkitys, SEN TUELLA TAI TUEN PUUTTEELLA siis. En halua kuitenkaan osoittaa sormellani ketään, syyllistää. Elämä on. Asiat menee niinkuin on tarkoitettu. Olen oppinut tästä paljon, kasvanut ihmisenä. Ja tämä keissi mikä on ollut päällä - LUULEN ETTÄ KANSSAIHMISET OVAT MYÖS OPPINEET TÄSTÄ JOTAIN. ELLEI MUUTA NIIN SUVAITSEVAISUUTTA TOISIA KOHTAAN. Haluammehan soutaa samassa veneessä?
Nyt tuli pakkasta ja vähän lunta. Saa nähdä tuleeko lunta siinä määrin, että pääsisi vielä Helsingissä hiintämään.? kai se tarkottais sitä, että pakkasen pitäis laskea jonnelin 0-5 pakkasastetta tienoille.? Eikö se usein ole sellainen sää, kun sataa lunta - ei kovin korkeapainetta.
Muutoin kevätperhonen odottaa jo kevättä!
Voi Luoja annoit lumen
tulla maan
valkeaksi teit.
(Katsokaa youtubesta Jacqueline du Preen Elgarin sellokonsertto (puoli h ekstramatskuineen). Lahjakas sellisti menehtyi 42.vuotiaana MS-tautiin. Maailmaan mahtuu mielenkiinotoisia tarinoita... Näitä tunnelmista suuntaan pakkasen lenkille. ja se aurinko - se tuli just nyt esiin...:))
- arksa19
Hei!
Mitä jos seuraavan kerran vain yrittäisit näyttää tunteesi toiselle. Se voisi helpottaa. Olen itse huomannut, että kun tunteensa saa tuotua julki, niin olo on paljon parempi sen jälkeen. Tunteiden näyttämisen voi oppia. Jos annat toiselle jotain itsestäsi, niin saat sen kaksinverroin takaisin. Ehkäpä vastapuoli on samassa tilanteessa. Eikö jossain tutkimuksissakin ole tutkittu, että nauraminen on hyvästä. Jos ei muuten niin sitten vaikka väkisin voit huijata aivojasi parempaan mieleen.
Eikö nauruterapiaakin ole olemassa?- kevätperhonen
AP, en tiedä, kuka olet. "Sanoin" kulta, kun tuo aloituksesi tuli niin kohti, ja ajattelin ,että olisit vähintään halin tarpeessa. Kosketuksessa on voimaa. Kun saa kosketusta, ihminen lähtee tervehtymään ja parantumaan melkein kuin itsestään. Itse olen tuota mieltä.
Itseäni ei ole sattuneesta syystä kauheasti naurattanut 1,5 vuoden aikana. Mutta enköhän tästä ala vielä hymyelemään ja naurelemaankin.. ;D
Joskin voi mulla olla aavistus siitä kuka olet, mutta vain aavistus. - valitettavasti
kevätperhonen kirjoitti:
AP, en tiedä, kuka olet. "Sanoin" kulta, kun tuo aloituksesi tuli niin kohti, ja ajattelin ,että olisit vähintään halin tarpeessa. Kosketuksessa on voimaa. Kun saa kosketusta, ihminen lähtee tervehtymään ja parantumaan melkein kuin itsestään. Itse olen tuota mieltä.
Itseäni ei ole sattuneesta syystä kauheasti naurattanut 1,5 vuoden aikana. Mutta enköhän tästä ala vielä hymyelemään ja naurelemaankin.. ;D
Joskin voi mulla olla aavistus siitä kuka olet, mutta vain aavistus.Arksa 19, kommenttisi oli ehkä AP:lle, mutta ei se mitään.
Jos AP on oikeasti masentunut, niin ei siinä päätöset auttaa ruveta naureskelemaan auta yhtään mihinkään, mielestäni --
Hoitoon mielummin! Ei ole synti eikä häpeä.
- ölkölk
Voi näkyä vaan voipi olla näkymättäkin. Riippuu aika pitkälti siitä, kuinka tärkeää sairastuneelle itselleen on kasvojen säilyttäminen. Koska vaikka masennuksesta kuinka puhuttaisiin ja tietoisuutta lisättäisiin, se on silti monille sairastuneille suuri häpeän paikka, heikkouden merkki. Moni on hämmästynyt kuullessaan että toinen vanhemmistani on masentunut. Oma mieheni taas ei huomannut että masennukseni oli uusinut, koska en antanut sen näkyä missään. Tietysti oikein vakavasti masentunut ei pysty salailemaan asiaa samassa taloudessa asuvilta, mutta tässä lievän ja keskivaikean sairauden kohdalla se vielä join kuin onnistuu.
- kevätperhonen
Hei! Poimin tekstistäsi kaksi sanaparia: "kasvojen säilyttäminen" ja "heikkouden merkki".
Niin, kyllähän sitä ihminen mielellään haluaa / haluaisi säilyttää kasvonsa. Olenko itse menettänyt kasvoni tämän keissin - moni varmaan ymmärtää, mitä tarkoitan - vuoksi / keskellä? Jonkun mielestä voi ollakin niin. Itse ajattelen, että tässä tilanteessa mulla ei ole ollut juuri vaihtoehtoja / menetettävää. Olen toiminut niin, kuin olen parhaaksi nähnyt - tai oikeammin, miten koen että on ollut toimittava, jotta tilanteeseen saataisiin jotain selkoa. Jotta asioista saisi jotain tollkua. Nyt on levollinen ja hyvä mieli.
Joskin edelleen on hieman sellainen olo, että ONKOHAN JOTAIN VÄÄRÄÄ LUULOA / "TIETOA" OLLUT LIIKENTEESSÄ, JÄLLEEN KERRAN. TUNTUU, ETTÄ EN OLE IHAN KARTALLA SIINÄ, MISSÄ MAHD. JOIDENKIN AJATUKSET KULKEE. Haluan olla kuitenkin luottavaisella mielellä, että eiköhän ajan myötä asiat selkiydy. Sen tässä haluan sanoa, että jos jollakulla mietityttää tai askarruttaa jokin asia, minulle voi tulla rohkeasti juttelemaan / ottamaan yhteyttä vaikka sitten puhelimitse. Kas näin ASIAT OIKENEE, SELKENEE, SELKIYTYY..
Heikkouden merkki jonkun mielestä voi olla esim. se, että sairastuu psyykkisesti. Totta toinen puoli. Herkät ihmisethän ne ovat, jotka sairastuvat mielenterveysongelmiin (epäsuotuisissa olosuhteissa).
Itseni mielestä taas toisaalta heikkouden / KYVYTTÖMYYDEN merkki on puolestaan se, ettei osaa / kykene puhumaan asioista. Esim. tunteista. Onko ihminen silloin LUKOSSA? Varsinkin jos täytyy olla se varsinainen naamari päällä, ei uskalla olla sitä, mitä on, sekin on mielestäni heikkoutta. Itsellänikin jotain em. heikkouksista on tämän keissin yhteydessä ilmennyt. Eiköhän se ole niin, että jokaisessa on heikkoutensa ja vahvuutensa.
Itse koen, että oma vahvuuteni on se, että olen "perhekulttuurista", missä on aina puhuttu kaikesta. Mitään tabuja ei ole ollut (äidin ansiosta). Ja tämä jos mikä vaikuttaa siihen mitä suuremmissa määrin siihen - mielestäni -, keitä me olemme, miksi me tulemme. Toki asioiden eteen voi tehdä myös paljon. Jo shaluaa ja näkee tarpeelliseksi / aiheelliseksi. Se on sitten sitä työtä ja vaivaa, luulisin.
Haluaisin rohkaista kaikkia käymään kohti itsessä niitä pimeimpiäkin puolia. Se voi alkuun tuntua tuskalliselta - mutta elämä on sen arvoinen. Sinä (minä myös) ja kanssaihmiset olette (olemme) ansainneet sen!
- dsfdsfsdfsdf
On masentavaa nähdä masentuneita, pilaavat vain päiväni valituksillaan. Typaikallani on henkilö joka on kuin kävelevä ruumis ja on kiusallista olla hänen kanssaan, menisi vaikka sairaslomalle
moi..voi se näkyä just ilmeettömyydellä ja liian varovaisella käytöksellä,mitä just mainihit tuossa.itte oon huomannu et ei kannata esittää mitään on joko masentunu ja ilmeetön tai parempana päivänä yrittää ainaskin puhua avoimesti ja suht normaalisti..elikkäs oo vaan oma ittes äläkä mieti mitä muut ajattelevat,ku ite ainaskin huomannu että sitä sillon jo alkaa kuvitteleen että mitä "paskaa"nuo taas musta puhuu.ja ku uskaltaisit etkä pyrkis siihen että oisit tylsä masentunu,ni huomaisit että kohta vois jopa hymy irrota naamalta ihan vahingossa:)..t:vaikeasti kanssa-masentunu.itte oon edistyny nuissa asioissa vaikka aikaa ja voimia se on vieny paljon,sit on vielä paljon tehtävää.mut hyvää talven alkua sulle ja muutenkin voimia arkeen.
- huomiokammoinen
Tuo on kyllä oikein tuo varovaisuus, itse en uskalla tehdä mitään missä voisi joutua huomion keskipisteeksi
- vuorotyömasis
Enemmän voisi keskustella ja ottaa esiin aihetta vuorotyön vaikutus masennukseen.
Ihan kokemuksesta kirjoitan, sillä vuosia sitten tein kolmi-vuorotyötä eli ilta-aamu ja yö-vuoroja ja en koskaan ennen vuorotyötä ollut masentunut , vaan tulin kyllä sen kokemaan muutaman vuoden vuorotyörumbaa tehdessäni. Aloin saamaan myös jotain ihme paniikkikohtauksia tuona aikana keskellä päivää.
Lähdin opiskelemaan päätoimisesti vuosiksi ja päivärytmi normalisoitui - se pelasti minut- masennus ja totaalinen voimattomuus sekä paniikkikohtaukset hävisivät.
Menin opiskelujen jälkeen uudelleen vuorotyöhön ja tadaa- puolen vuoden rumban jälkeen masennus ja lötkö olo oli palannut.
Jätin vuorotyön lopullisesti vuosia sitten .. eikä ole masennusta sen jälkeen näkynyt.
Vuorotyö ei välttämättä sovi kaikille, voi aiheuttaa sydämeen rytmihäiriöitä joillekkin - toislle masennusta ja paniikkihäiriöitä kuten minun tapauksessani.
Ehkä lepo ja palautuminen vuorojen välillä ei ollut riittävää omalla kohdallani.
Kokemuksia muilta? - bnvccbv
Toisten kasvot vain ovat kuin avoin peili, vaikka kuinka yrittäisivät peittää.
- Pokerface
Kyllä täällä sellaisia pokerinaamoja löytyy että vaikea sanoa painaako joku niiden mieltä ennen kuin aukasevat suunsa.
- paskakasaluuseri
Minusta ei kukaan usko että olen vaikeasti masentunut.
On yllä nimittäin sellainen naamari heti kun astun ulko ovesta ulos ettei kukaan usko että olen masentunut sillä olen oppinut peittämään sen täysin
En usko että kukaan edes arvaisi että olen masentunut, olen ihan eri ihminen yksin kuin muiden seurassa- kulissit
Et ole paskakasaluuseri vaan äärettömän vahva ihminen.
Itsekin pystyin piilottelemaan masennusta neljä vuotta kunnes lopulta parisuhteen loppuminen aiheutti jonkinsortin burn outin ja kertakaikkiaan en kyennyt tekemään enää mitään.
Kävin ammattiauttajalla ja itkin koko ensimmäisen kerran 1,5h niin että nestehukka oli lähellä. Siitä sain niin paljon voimaa että hakiessani lääkitystä lääkäriltä vanhat kulissit nousivat pystyyn ja lääkäri ihmetteli että olenko muka masentunut ja sanoi ihan suoraan etten näytä yhtään masentuneelta. Silloin tuli sellainen häpeän tunne ja tuntui että vaivaan vaan lääkäreitä turhaan ja enhän minä ole masentunut. Onneksi sain kuitenkin lääkityksen ja elämäni on nykyään ihan täysin erilaista kuin silloin masentuneena.
Suosittelen hakemaan apua. - paskakasaluuseri
kulissit kirjoitti:
Et ole paskakasaluuseri vaan äärettömän vahva ihminen.
Itsekin pystyin piilottelemaan masennusta neljä vuotta kunnes lopulta parisuhteen loppuminen aiheutti jonkinsortin burn outin ja kertakaikkiaan en kyennyt tekemään enää mitään.
Kävin ammattiauttajalla ja itkin koko ensimmäisen kerran 1,5h niin että nestehukka oli lähellä. Siitä sain niin paljon voimaa että hakiessani lääkitystä lääkäriltä vanhat kulissit nousivat pystyyn ja lääkäri ihmetteli että olenko muka masentunut ja sanoi ihan suoraan etten näytä yhtään masentuneelta. Silloin tuli sellainen häpeän tunne ja tuntui että vaivaan vaan lääkäreitä turhaan ja enhän minä ole masentunut. Onneksi sain kuitenkin lääkityksen ja elämäni on nykyään ihan täysin erilaista kuin silloin masentuneena.
Suosittelen hakemaan apua.Käyn kyllä psykiatrilla viikottain mutta en ole kertonut siitä kenellekkään.
Olen kyllä henkisesti todella kuollut ja tuon naamarin ylläpitäminen on todella raskasta, se vie viimeisetkin voimat jokapäivä.
Olisi hyvä jos ei tarvisi esittää mitään mutta kukapa jaksaisi sitten katsella ihmistä joka on henkisesti kuollut, ei varmaan kukaan
- ilmeetönilme
Olisi mielenkiintoista tietää mitä ilmeettömistä henkilistä yleensä ajatellaan silla kuulun myös kyseiseen ryhmään. Pidetäänkö minua outona vai?
- 666lol6666
En kyllä haluaisi tutustua ilmeettömään ihmiseen kun en tiedä mitä se ajattelee, olisi outoa
- 1+24 = 455453
666lol6666 kirjoitti:
En kyllä haluaisi tutustua ilmeettömään ihmiseen kun en tiedä mitä se ajattelee, olisi outoa
No pitäisikö sitten ilmeillä koko ajan, sekö ei olisi outoa?
- Ikuinen pellekö...
En koe ilmeettömäksi itseäni, vaan päinvastoin!
Minä kroonisesti ahdistus-masennus-persoonana olen oppinut liian hyvin näyttelemään. Pystyn halutessani olemaan hymyilevä, älyllisellä tavalla huumorintajuinen, ikään kuin reipas, ja toisiakin tukeva, vaikka mulla kotona kammarissani on kuinka kamala olo; tuska, ahdistus, masennus, näköalattomuus, rakkaudettomuuden tunne, yksinäisyys.
Olen oppinut kompensoimaan liian hyvin eli siis yrittämään salata oikeat elämäntuntoni! Opin jo lapsuuskodissa, etten kielteisiä tunteita, en edes itkua voi näyttää. - Teatterikorkeakoulu vain minulta puuttuu, muutoin pärjäisin Hollywoodissa :) .
Joskus hankala lääkärissä todistella masista (lääkityksen jatkamisen tarvetta) kun asioistani saatan puhua hymyillen, 'varmuuden vuoksi'. Eiks tämmöinen oire ole kuin maneeri, hymyilen hätätilanteessa ja jännittäessä. Mahdoton uskaltaa olla oma itsensä, siitä kai ei ole kokemusta.- Ikuinen pellekö...
Jatkan jo aiemmin kirjoittamaani.
Sikäli minäkään en kyllä pysty täysin näyttelemään 'kaikki OK' -ihmistä, että silmät paljastavat. Nuo sielun peilit.
Huono itsetunto, jännitys (pelkomainen ahdistus), kaikenlaiset kompleksit omasta itsestä kyllä varmaan näkyvät sivullisille, herkille ihmisille... Silmät pälyilevät, tutkailevat extraa ympäristössä/ihmisistä. Tämmöinen juttu varmaan on minullakin aina päällä ja tarkat sen vaistoavat.
Vertaan nimittäin hyvä-itsetuntoisten, ns. terveiden ihmisten persoonaan, niin kyllähän tosiaan ilmeet ja tarkemmin, silmät, heijastavat sisäistä tasapainoa, eikö.
Kyllähän ihminen sisintään, oikeaa minäänsä, heijastaa, vaikka kuinka minäkin luulen onnistuvani näyttelemisessä. :(
Sitä paitsi, epäaitous heijastuu ja sellainen just ollen...
- awee4eeq3 4t34q
Vain naiset ja homot hymyilee tosi mies on aina hieman vihainen
- asdsadsaddfsdfds
En hymyile koskaan ja olen homo
- urg
Niin no ehkä suomalaisessa kulttuurissa.
- Lääkitty
Jos ihminen on masentunut ja ahdistunut, se näkyy kyllä. Valitettavasti. Olen sitä mieltä, että jos masennus ei käyttäytymisessä, toiminnassa tai ulkonäössä näy, onko sellainen ihminen todella oikeasti masentunutkaan.
- depis tappelus
Lääkitty. Noin minäkin asian uskon olevan. Syvästi masentuneella ilman asianmukaista hoitoa on vain pelkkä menolippu - ilman hyvää asemia.
- Antakaa minun olla!
Nyt olen laihtunut, mutta silloin, kun olin lihava, minulta kysyttiin muun muassa, että olenko koskaan laihduttanut. Lapsena olin hyvin laiha. Ihminen, joka minulta kysyi olenko koskaan laihduttanut, on kuollut. Hän oli piilomasentunut hohottaja, joka ei jaksanut elää. "
Toinen tapaus: Istun usein ravintoloissa hiljaa ja annan muiden puhua. Toinen pöydässä istuvista puolitutuista kääntyi puoleeni ja kysyi "miksi sä oot aina tommonen" Hän veti malliksi omia suunpieliään alaspäin, näyttääkseen, miltä minä näytän. Minua matkinut puolituttu on myös kuollut. Hän naureskeli liikaa kapakoissa.
Tässä vain kaksi esimerkkiä. Minä laahaan itseäni päivästä päivään. Teen hengitysharjoituksia ja koitan kestää. Nykyisin olen oppinut valitsemaan seurani. Jätän ihmiset, jotka ovat liian kiinnostuineita ja sanovat "miksi sä oot tommonen?"- hgfhhgfhfhgf
Että ihmiset osaa olla kamalia? Kuka on niin idiootti että kysyy masentuneelta " miksi olet tuollainen ? "
Tuon takia en uskalla tutustua ihmisiin sillä tuollaiset tilanteet pelottaa. - Ikuinen pellekö...
Hyvät kertomukset pistelit! Valitettavasti ovat totta.
Puhuttelevaa tosiaan.
Sinun viimeinen kappale on tukea-antava meille kaikille. - Näkymätön masennus
hgfhhgfhfhgf kirjoitti:
Että ihmiset osaa olla kamalia? Kuka on niin idiootti että kysyy masentuneelta " miksi olet tuollainen ? "
Tuon takia en uskalla tutustua ihmisiin sillä tuollaiset tilanteet pelottaa.Oma perhe ja lähipiiri kysyy juuri noin: miksi olet tuollainen. Ja aiempaan habituskeskusteluun kommentoisin,et ulkopuoliset ei yleensä näe, eivätkä usko, masennukseen(vaikka ois lihava ja lyhyttukkainen,minkä joku väitti paljastavan masentuneen).Ei vaik sairaus ois sitä luokkaa,että johtanut pois työelämästä. Aina sama "missä nyt töissä?" ja "no,et kyllä ainakaan sinä ole masentunut!"
- Meditaatio voi
Auttaa masennukseen ja ahdistukseen. Ap:n kysymykseen siitä, että näkyykö masennus, niin sanon, että ei näy. Itsekin saatan olla joskus ajatuksissani, enkä silloin hymyile tai ilmeile mitenkään, koska en ole tavallaan siinä hetkessä.
http://www.terve.fi/elamanhallinta/74923-meditaatio-vahentaa-masennusta-ja-ahdistusta-voi-lievittaa-myos-kipuja - huuhaa ukko
"Minulla on aina sama ilme naamalla, koska en halua näyttää tunteitani mitenkään, eli en hymyile koskaan enkä naura enkä itke, lyhyesti sanottuna en ilmeile"
tulee mieleen haluatko ees parantua??
vaikka minä oon hyvinki epä sosiialine tapaus itekki niin en oo kuitenkaan oo kuin paskat tuli justiin tai on tulossa housuun!
miksi sun ei sais näyttää mielialaas?
miksi et sais nauttia tilanne komiikasta??
jos ees yrittäsit nähä tässä maailmassa jotain hyvää niin ehkä voisit parantua siitä ns. masennuksestaki. ja sen takia ns koska tuntuus toi olotilas olevan tarkootuksella hankittua!!!- ½ senttiäkin liikaa
Oma ilmeettömyyteni johtuu tietysti myös mielenalakulosta, paremminkin loputtomasta näköalattomuudesta selvitä ikinä ns. vihreälle oksalle. (ilman narua tietty) myös synnynnäisestä as-ominaisuudesta. Hekin jokainen yksilöllisesti rakettuja.
Hyvin tarkkaa kurinalaisuutta, myös tietyn kuoren kasvattamista, ulkopuolisia varten, hassunnäköisen käyttäytymiseni takia.
- vaikeamasennus
Tuttuni ainakin näkevät sen ulospäin. Ennen masennustani olin aina laittautunut viimeisen päälle (olen aina ollut huolissani mitä muut minusta ajattelee...) ja kun masennuin en jaksanut enää käydä edes suihkussa. Hiuslisäkkeet ja ripsipidennykset vaihtuivat likaiseen ponnariin ja meikittömään harmaaseen naamatauluun.
- jjjjhiuuu
ihmisestä näkee,huomaa käytöksestä onko masentunut vai testosteropiikki päällä
- lääkityslooololo
Lääkitys näkyy ihmisestä, silmien mustuaiset on suuret ja silmät kiiltää.
Ja sitten jos on tosi vahva lääkitys niin tuntuu että se ihminen ei reagoi mihinkään- ghfghfghfhfghfg
Valitettavasti tuo kyllä pitää paikkaansa, olen itsekkin huomannut että ennen lääkitystä aamulla silmien mustuaiset ovat normit ja heti 250mg lääkeannosten jälkeen ne on 40% isommat se on aika pelottaka näky. Ja tosiaankin tulee aika zombie olo.
- apinankakka
En usko että masennus näkyy päällepäin kuvittelet mielessäsi vaan
- 1 + 1 = 11
No kokeile poistua kotoasi joskus?
- zombiejep5454
Masennus näyttää vahan samalta kuin walking dead sarjan zombiet
- blue muumi
Masennus myös voi heijastua ympäristöön sillä tavoin että se määrittelee esimerkiksi työpaikalla perusvireen.
Jos on vaikka pari masentunutta työvuorossa ja sun työ riippuu pitkälti heistä tai heidän asenteistaan niin kun masentunut näkee joskus kaikki asiat negatiivisena tai kaivaa asioista aina ne kielteiset merkitykset, niin kyllä se vie omatkin fiilarit .
Raskaaksi käy katsoa kun joka päivä naama valmiiksi vääränä ollaan vastassa eikä huomenentoivotuksiin viitsitä vastata kun niin masentaa.
Sitten kun pääsee tekemään töitä työpaikkaan missä ei esiinny masennusta -- niin sitä vaan hämmästelee että mikä hel'etti on kun ei ahdista ja työtki maittaa.
Niin suuri merkitys on ilmapiirillä missä työskentelee, siis hoitakaa masennuksenne ja itsenne takaisin hyvään kondikseen ennen kuin palaatte töihin tai haette sitä.
Sairaana ei saa tulla töihin,- 19+3
Meillä oli konttorilla pirun ilkeä akka, joka löysi joka päivä jotakin valitettaavaa muista ihmisistä. Hän itsehän oli täydellisyys.
Oli sellaisessa asemassa, että tiesi poissaolojen syyt.
Kun duunikaveri sai masis diagnoosin. Akka sai siitäkin hyvän syyn valittaa. Vihjaili ilmapiirin olevan huono tämän masentuneen takia.
Oikeasti oli itse osaksi syypää työntekijän masennukseen....
- ewrewrewrwerwerwe
Kyllä se varmaan näkyy.
Näen itsekkin että jos olen vaikka kaupan kassalla niin myyjä hymyilee iloisesti edellä olevalle ja sittenkun tulee minun vuoro niin ei edes tervehditä.
Sama ilmiö toistuu jokapaikassa.
Vosivat edes teeskennellä että minäkin olen ihminen vaikka tiedän että en ole.
Jokatapauksessa tuo tuntuu kamalalta mutta minkäpä sille voi. Kun en kykene olemaan normaali. - ...........
up
- aaabeeeceee
Kyllä masennus näkyy päällepäin, masentunut on jotenkin tyhjä ja ilmeetön, aina sama ilme naamalla ja ei osaa reagoida mihinkään millään tavalla.
Masennuslääkkeet myös tekevät silmistä kiiltävät ja isot mustuaiset, tuosta on todella helppo tunnistaa. - Anonyymi
Kyllähän erityisesti tuon vakavan masennuksen huomaa päällepäin.
- Anonyymi
Usein ei näy, mutta on toki tapauksia jossa näkee ettei roinen voi hyvin, silloin voi itse sanoa että olo ei ole mitenkään hyvä, mutta että menee ohitse aikanaan ihan itsestään
- Anonyymi
kaikki sannoo ettei minusta usko että oon henkisesti sairas koska näytän kuulemma tosi hyvinvoivalta. tän takia jotkut luulee että oon valehtelija.
- Anonyymi
heijän mielipije on vain typerä koska he ei ymmärrä sitä että ei sairaus näy aina ulkoisesti. heiltä puuttuu tieto.
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 856314
Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta
Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t303793törniöläiset kaaharit haaparannassa
isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/283150Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!
https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu3691706- 331398
- 271330
Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi46949Anteeksi kulta
En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv11946Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."
Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:11880- 42859