Juhani Suomi

mutta paljon kömpelömpi kuin Sorsa.

Koivisto kampitti Sorsan Demereiden sisäisessä pelissä. Pääministerinä ja "varakekkosena". Koivisto kampitti Sorsan Kekkosella.

Kansa ei aisrtinut mitääm muutakuin sen että Koivisto kävi Ruotsissa demarinaistenlehtien vieraina ja nämä lehdet kirjoitti että "Koivisto on söpö" Suomalaiset naiset oli tällä myyty.

Ruotsalaiset naistenlehdet Koivistosta tekivät presidentin. En tiedä kuinka paljon se reissu maksoi Demareille, mutta tuskin ne lehdet ilman korvausta tätä teki.

Heikki K kirjoitti:

mutta paljon kömpelömpi kuin Sorsa.

Koivisto kampitti Sorsan Demereiden sisäisessä pelissä. Pääministerinä ja "varakekkosena". Koivisto kampitti Sorsan Kekkosella.

Kansa ei aisrtinut mitääm muutakuin sen että Koivisto kävi Ruotsissa demarinaistenlehtien vieraina ja nämä lehdet kirjoitti että "Koivisto on söpö" Suomalaiset naiset oli tällä myyty.

Ruotsalaiset naistenlehdet Koivistosta tekivät presidentin. En tiedä kuinka paljon se reissu maksoi Demareille, mutta tuskin ne lehdet ilman korvausta tätä teki.

Lue lisää

"Ruotsalaiset naistenlehdet Koivistosta tekivät presidentin."

Niinpä tietysti... ja viisaudessaan eivät tehneet Tuho-Aholle samaa temppua.

Heikki K kirjoitti:

mutta paljon kömpelömpi kuin Sorsa.

Koivisto kampitti Sorsan Demereiden sisäisessä pelissä. Pääministerinä ja "varakekkosena". Koivisto kampitti Sorsan Kekkosella.

Kansa ei aisrtinut mitääm muutakuin sen että Koivisto kävi Ruotsissa demarinaistenlehtien vieraina ja nämä lehdet kirjoitti että "Koivisto on söpö" Suomalaiset naiset oli tällä myyty.

Ruotsalaiset naistenlehdet Koivistosta tekivät presidentin. En tiedä kuinka paljon se reissu maksoi Demareille, mutta tuskin ne lehdet ilman korvausta tätä teki.

Lue lisää

Kerro vielä se, miksi Koivisto oli niin suosittu myös suomalaisten miesten keskuudessa.

Ainakin monet mielipiteet, joita 70-luvulla kuulin Koiviston kannattajien suusta, kertoivat siitä, että tässä on nyt anti-Kekkonen, joka ei ole poliittinen juonittelija, vaan ajaa Suomen etua. Koiviston talouspoliittiset lausunnot olivat usein pessimistisiä ja tällä pessimismillä hän voitti suomalaisia puolelleen, koska asia ymmärrettiin niin, että Koisvisto ei kaunistele asioita, jos siihen ei ole todellisuudessa vastinetta. Tämä pessimistisyys tulkittiin niin ikään merkiksi rehellisyydestä.

Koiviston imagona oli ennen muuta rehellisyys ja epäpoliittisuus. Vastapoolina olivat Kekkonen, Karjalainen ja Väyrynen sekä Sorsa, jotka miellettiin poliittisiksi juonittelijoiksi. Ei tässä imagonmuodostuksessa ollut paljon ruotsalaisista naisten lehdistä sen paremmin kuin suomalaisista miestenlehdistä apua. Erkkolainen lehdistö saattoi kyllä olla apuna Koivisto-nosteessa. Hiuskiuhkarat ja rikkinäiset sukat tulivat kirjoituksiin vasta sitten, kun Koivisto alkoi olla jo valtansa huipulla. Eikähän sellaisilla asioilla kenestäkään presidenttejä ja valtiomiehiä leivota.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kerro vielä se, miksi Koivisto oli niin suosittu myös suomalaisten miesten keskuudessa.

Ainakin monet mielipiteet, joita 70-luvulla kuulin Koiviston kannattajien suusta, kertoivat siitä, että tässä on nyt anti-Kekkonen, joka ei ole poliittinen juonittelija, vaan ajaa Suomen etua. Koiviston talouspoliittiset lausunnot olivat usein pessimistisiä ja tällä pessimismillä hän voitti suomalaisia puolelleen, koska asia ymmärrettiin niin, että Koisvisto ei kaunistele asioita, jos siihen ei ole todellisuudessa vastinetta. Tämä pessimistisyys tulkittiin niin ikään merkiksi rehellisyydestä.

Koiviston imagona oli ennen muuta rehellisyys ja epäpoliittisuus. Vastapoolina olivat Kekkonen, Karjalainen ja Väyrynen sekä Sorsa, jotka miellettiin poliittisiksi juonittelijoiksi. Ei tässä imagonmuodostuksessa ollut paljon ruotsalaisista naisten lehdistä sen paremmin kuin suomalaisista miestenlehdistä apua. Erkkolainen lehdistö saattoi kyllä olla apuna Koivisto-nosteessa. Hiuskiuhkarat ja rikkinäiset sukat tulivat kirjoituksiin vasta sitten, kun Koivisto alkoi olla jo valtansa huipulla. Eikähän sellaisilla asioilla kenestäkään presidenttejä ja valtiomiehiä leivota.

Lue lisää

Monet sanomalehdet suomessa nostivat tämän Koiviston reissun hyvin näkyvästi esille. Hesarissa mm. kirjoitettiin" Koivisto ruotsalaisten naistenlehtien suosikki suomen presidentiksi". Tämän ympärille koottiin sitten julkisuuskuva joka syötettiin äänestäjille. "Söpö mies". Asiaosaamisestahan tässä kampanjassa ei ollut missään muodossa kysymys. Koivistolla ei sitä ollut kilpailijoihinsa verrattuna kovin paljon, josta syystä se piti pitää kampanjan ulkopuolella. Kaikki muut ehdokkaat olisivat "pesseet" asiaosaamisessa Koiviston mennentullen. Vaalitenttienkin pääteema oli tehdä extempore puheenvuoro englannin kilellä.

Tuskin kukaan muu suomalainen mies olisi kehdannut lähteä "pelehtimään" nuorten ruotsalaisten naistoimittajien kanssa viikonlopuksi saadakseen presidenttitaistolleen nostetta.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kerro vielä se, miksi Koivisto oli niin suosittu myös suomalaisten miesten keskuudessa.

Ainakin monet mielipiteet, joita 70-luvulla kuulin Koiviston kannattajien suusta, kertoivat siitä, että tässä on nyt anti-Kekkonen, joka ei ole poliittinen juonittelija, vaan ajaa Suomen etua. Koiviston talouspoliittiset lausunnot olivat usein pessimistisiä ja tällä pessimismillä hän voitti suomalaisia puolelleen, koska asia ymmärrettiin niin, että Koisvisto ei kaunistele asioita, jos siihen ei ole todellisuudessa vastinetta. Tämä pessimistisyys tulkittiin niin ikään merkiksi rehellisyydestä.

Koiviston imagona oli ennen muuta rehellisyys ja epäpoliittisuus. Vastapoolina olivat Kekkonen, Karjalainen ja Väyrynen sekä Sorsa, jotka miellettiin poliittisiksi juonittelijoiksi. Ei tässä imagonmuodostuksessa ollut paljon ruotsalaisista naisten lehdistä sen paremmin kuin suomalaisista miestenlehdistä apua. Erkkolainen lehdistö saattoi kyllä olla apuna Koivisto-nosteessa. Hiuskiuhkarat ja rikkinäiset sukat tulivat kirjoituksiin vasta sitten, kun Koivisto alkoi olla jo valtansa huipulla. Eikähän sellaisilla asioilla kenestäkään presidenttejä ja valtiomiehiä leivota.

Lue lisää

Nostit Koiviston suosion kasvusta esiin johtopäätöksiä, joihin olen itsekin joskus päätynyt. Tässä vähän lisää.

Yksi Koiviston suosion kasvun edellytys oli se, ettei hän ollut ryvettynyt missään demareiden puoluetehtävissä. Poliittinen henkilö hän oli, mutta ei sellainen poliitikko, joka politikoi, kähmii ja juonittelee pelkän puolueen edun nimissä. Ratkaisevinta minusta oli, että Koivistosta tehtiin vakiovieras silloisen tv1:n lauantain viihdeohjelmaan, jossa hääräsivät mm. Hannu Taanila, Lenita Airisto ja Vesku Loiri kaatuilemassa.

Koiviston pessimismi ja suorasukaiset, vaikkakin hyvin tulkinnanvaraiset lausunnot talouspolitiikasta tulkittiin viisaudeksi ja varovaisuudeksi. Koivistoa alettiin pitää miehenä, joka hallitsee talousasiat ja on hyvin harkitseva ennen kuin ottaa kantaa mihinkään.

Kiehkurat, sukat yms. olivat olennaisia, mutta niin oli myös lentopalloharrastus, jonka merkitystä ei pidä aliarvioida, sillä lentopallo oli tuolloin laji, jolla oli ylivoimaisesti eniten aktiiveja harrastajia sarjatasolla ja erilaisissa puulaaki- & kuntourheilujoukkueissa. En muista enää lukuja, mutta jos sanon, että lentopalloilulla oli tuolloin Suomessa yli puoli miljoonaa harrastajaa junnuista ikämiesjoukkueisiin, niin se kuvaa suuruusluokkaa

Lentopalloliitto edisti lajia perustamalla ja tukemalla kuntopalloilujoukkueita, joisa oli jäseninä "yhteiskunnan kermaa". Sikaariporras perustettiin jo 70-luvun alkupuolella, kun Kovisto oli vielä Suomen pankissa. Muita vastaavia oli puolenkymmentä, joissa pelasi suuryritysten ylintä johtoa. Tämä pohja oli siis olemassa ennen kuin Koivisto valittiin presidentiksi, vaikka asia sai laajempaa julkisuutta vasta sitten kun hän jo oli presidentti, mikä julkisuus kiusasi Koivistoa aika lailla.

Lentopallo oli Koiviston imagolle samaa kuin Kekkoselle hiihtäminen sekä kalastus- ja metsästysretket sillä erolla, että lentopallo joukkuelajina koettiin kansanomaisemmaksi ja sosiaalisemmaksi - tasa-arvoisemmaksi kuin "perässähiihto".

Heikki K kirjoitti:

Monet sanomalehdet suomessa nostivat tämän Koiviston reissun hyvin näkyvästi esille. Hesarissa mm. kirjoitettiin" Koivisto ruotsalaisten naistenlehtien suosikki suomen presidentiksi". Tämän ympärille koottiin sitten julkisuuskuva joka syötettiin äänestäjille. "Söpö mies". Asiaosaamisestahan tässä kampanjassa ei ollut missään muodossa kysymys. Koivistolla ei sitä ollut kilpailijoihinsa verrattuna kovin paljon, josta syystä se piti pitää kampanjan ulkopuolella. Kaikki muut ehdokkaat olisivat "pesseet" asiaosaamisessa Koiviston mennentullen. Vaalitenttienkin pääteema oli tehdä extempore puheenvuoro englannin kilellä.

Tuskin kukaan muu suomalainen mies olisi kehdannut lähteä "pelehtimään" nuorten ruotsalaisten naistoimittajien kanssa viikonlopuksi saadakseen presidenttitaistolleen nostetta.

Lue lisää

Mistähän pöpeliköstä olet oikein asioita seurannut. En oikein usko, että Keskustan valtalehdissäkään noin vääristynyttä kuvaa Koivistosta sentään leviteltiin, mutta onhan se toki mahdollista.

Koivisto on ollut poliitikoistamme se, jonka puutteeksi ei nyt asiaosaamisen puutetta ainakaan voi panna. Koivistoa pidettiin erityisesti taloudellisten asioiden osalta poliitikkojen keskuudessa ylivertaisena asiantuntijana, olihan hän mm. Suomen Pankin pääjohtajana. Pääministeriys ym. poliittiset tehtävät hioivat Koivistosta todella monipuolisen osaajan. Jos hänen heikko lenkkiään haluaa etsiä, se oli ehdottomasti oikeuspolitiikka. Siinä hän kieltämättä oli varsinkin presdidenttikausillaan välillä aika ulalla.

Mielipiteesi on todella erikoinen. Jos Suomesta pitää sotien jälekiseltä ajalta etsiä muutama asioiden kokonaisvaltainen asiantuntijapoliitikko, sellaisia olivat ennen muuta Kekkonen, Koivisto, Virolainen ja Sorsa sekä viime vuosilta Lipponen. Näitä ennen olikin sitten oikeastaan vain Paasikivi ja Tanner.

Mielipidepankki kirjoitti:

Mistähän pöpeliköstä olet oikein asioita seurannut. En oikein usko, että Keskustan valtalehdissäkään noin vääristynyttä kuvaa Koivistosta sentään leviteltiin, mutta onhan se toki mahdollista.

Koivisto on ollut poliitikoistamme se, jonka puutteeksi ei nyt asiaosaamisen puutetta ainakaan voi panna. Koivistoa pidettiin erityisesti taloudellisten asioiden osalta poliitikkojen keskuudessa ylivertaisena asiantuntijana, olihan hän mm. Suomen Pankin pääjohtajana. Pääministeriys ym. poliittiset tehtävät hioivat Koivistosta todella monipuolisen osaajan. Jos hänen heikko lenkkiään haluaa etsiä, se oli ehdottomasti oikeuspolitiikka. Siinä hän kieltämättä oli varsinkin presdidenttikausillaan välillä aika ulalla.

Mielipiteesi on todella erikoinen. Jos Suomesta pitää sotien jälekiseltä ajalta etsiä muutama asioiden kokonaisvaltainen asiantuntijapoliitikko, sellaisia olivat ennen muuta Kekkonen, Koivisto, Virolainen ja Sorsa sekä viime vuosilta Lipponen. Näitä ennen olikin sitten oikeastaan vain Paasikivi ja Tanner.

Lue lisää

tähän ainakin Väyrysen ja Ahon

Olihan Koivisto asiantuntija, mutta se vakaumus ja harha rahan arvosta meni ideologian piikkiin ja peitti koko hänen osaamisensa. Toiminta "yhden ja ainoan oikean aatteen" puolesta, tekee hänestä suomen historian suurimman talousmokaajan. Jos hän olisi luopunut siitä "vahvanmarkan" - ideologiastaan silloin kun näki että metsään mennään, olisi hän hyvinkin arvostettu talousmies.

Vai näkikö hän sitä metsään menoa itse ollenkaan? Jos hän ei sitä nähnyt, voi miinustaa vielä ne loputkin arvostukset pois hänen tililtään.

Mielipidepankki kirjoitti:

Mistähän pöpeliköstä olet oikein asioita seurannut. En oikein usko, että Keskustan valtalehdissäkään noin vääristynyttä kuvaa Koivistosta sentään leviteltiin, mutta onhan se toki mahdollista.

Koivisto on ollut poliitikoistamme se, jonka puutteeksi ei nyt asiaosaamisen puutetta ainakaan voi panna. Koivistoa pidettiin erityisesti taloudellisten asioiden osalta poliitikkojen keskuudessa ylivertaisena asiantuntijana, olihan hän mm. Suomen Pankin pääjohtajana. Pääministeriys ym. poliittiset tehtävät hioivat Koivistosta todella monipuolisen osaajan. Jos hänen heikko lenkkiään haluaa etsiä, se oli ehdottomasti oikeuspolitiikka. Siinä hän kieltämättä oli varsinkin presdidenttikausillaan välillä aika ulalla.

Mielipiteesi on todella erikoinen. Jos Suomesta pitää sotien jälekiseltä ajalta etsiä muutama asioiden kokonaisvaltainen asiantuntijapoliitikko, sellaisia olivat ennen muuta Kekkonen, Koivisto, Virolainen ja Sorsa sekä viime vuosilta Lipponen. Näitä ennen olikin sitten oikeastaan vain Paasikivi ja Tanner.

Lue lisää

Heh-heh, näin jälkeenpäin ajatellen on sanomattakin selvää, että Mauno Koiviston, tuon itseoppineen talousmiehen ja Turun sataman sosiaalisista suhteista väitelleen tohtorin olisi kannattanut jättää talousasiat ne todella osaaville ekonomisteille.

amatööripuuhastelijalle kirjoitti:

Heh-heh, näin jälkeenpäin ajatellen on sanomattakin selvää, että Mauno Koiviston, tuon itseoppineen talousmiehen ja Turun sataman sosiaalisista suhteista väitelleen tohtorin olisi kannattanut jättää talousasiat ne todella osaaville ekonomisteille.

Lue lisää

Ei pelkästään oppikirajaekonomisteille, vaan talousasiantuntijoille joilla olisi ollut omaakin järkeä ja ennenkaikkea taloustajua.

Nykyisinkin näitä oppikirjaekonomisteja pyörii liian paljon tuolla valtionhallinnossa.

Heikki K kirjoitti:

mutta paljon kömpelömpi kuin Sorsa.

Koivisto kampitti Sorsan Demereiden sisäisessä pelissä. Pääministerinä ja "varakekkosena". Koivisto kampitti Sorsan Kekkosella.

Kansa ei aisrtinut mitääm muutakuin sen että Koivisto kävi Ruotsissa demarinaistenlehtien vieraina ja nämä lehdet kirjoitti että "Koivisto on söpö" Suomalaiset naiset oli tällä myyty.

Ruotsalaiset naistenlehdet Koivistosta tekivät presidentin. En tiedä kuinka paljon se reissu maksoi Demareille, mutta tuskin ne lehdet ilman korvausta tätä teki.

Lue lisää

Koivisto oli todellinen peluri. Hän oli systemaattisesti taustalla vaikuttanut vallankäyttäjä.

Käyttiköhän Koivisto Kekkosen sairautta hyväkseen...

Åbo Akademin valtio-opin professori Sven Lindman tunsi Koiviston vaarallisuuden ja kertoi asiasta kirjassaan jo vuonna 1975. Ks. lisää alempaa.

Kansalainen sai lehtikirjoituksista kuvan, että Koivistosta tulisi erilainen presidentti kuin Kekkonen. Koivisto luovuttaisi mielellään Kekkosen käyttämän diktaattorimaisen vallan eduskunnalle.
Lehdistön kertoma Koiviston taloudellinen osaaminenkin oli kupla.

Todellisuudessa Mauno Koivisto oli kaikkea muuta kuin taloudellinen osaaja.

Pitää ihmetellä Koiviston taloudellisen vallankäytön uraputkea. Onko kyseessä jokin ohjaus meriittiin:
- vuonna 1966 valtiovarainministeriksi eduskunnan ulkopuolelta
- samaten pääministeriksi eduskunnan ulkopuolelta.
- Suomen Pankin pääjohtajaksi
- jälleen pääministeriksi, Suomen Pankista
- presidentiksi

Koiviston valtiontaloudenhoidon virhearvioinneista tai peräti TAHALLISUUDESTA on olemassa Presidentin Linnan oikeuspoliittisen seminaarin 6.5.1992 asiakirjat, joista on olemassa presidentti Halosen salassapitopäätös (TPK-päätös 3/30.7.2002) osoitteessa

http://www.promerit.net/halonen_manninen.phtml

Ko. tilaisuudessa oli kyse nimenomaan taloudellisiin eli pankkiasioihin liittyvästä Koiviston järjestämästä tilaisuudesta, jossa Koivisto kyykytti "väärän" päätöksen tehnyttä Korkeinta oikeutta Suomen korkeimpien oikeusoppineiden edessä!

Mielipidepankkikin tunnusti kommentissa Ohhoh

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004740021

"Jos hänen heikko lenkkiään haluaa etsiä, se oli ehdottomasti oikeuspolitiikka. Siinä hän kieltämättä oli varsinkin presdidentti kausillaan välillä aika ulalla."


Niinpä.
On perustuslainvastaista, että Koivisto ylittää oikeuspoliitisen seminaarin toimillaan Korkeimman oikeuden kuukautta aikaisemmin tekemän päätöksen!

Koiviston vallankäyttö oli voimakasta takahuonevallankäyttöä. Sellaista, jota Kekkosen vallankäyttöön tottunut kansalainen ei tajunnut.

Koivisto itse kirjoittaa sopivasta eli sosiaalidemokraattisten parlamentaarisuusperiaatteitten mukaisesta vallankäytöstään kirjassaan Kaksi kautta, sivulla 9:

”LUKIJALLE

Kotikaupunkini Turun ruotsinkielisen yliopiston, Åbo Akademin, valtio-opin professori Sven Lindman lähetti minulle vuonna 1975 eripainoksen mietteistänsä Presidentin asema ja perustuslakiuudistus. Tämän eri painoksen päälle hän oli käsin kirjoittanut tekstin, joka suomeksi kuuluu seuraavasti:

"Kun tässä eräänä päivänä väittelin Merikosken kanssa sanoin, että pitää ajatella tulevaisuutta. Jos esimerkiksi entinen oppilaani Mauno Koivisto valittaisiin presidentiksi, niin hänelle minä soisin vähän todellista valtaa."

Kuten tekstistä käy selville, Lindman ei ollut voimakkaan presidenttivallan kannattaja. Nämä samat ajatukset minä olin häneltä omaksunut, nehän sopivat yhteen sosialidemokraattisten parlamentaarisuusperiaatteitten kanssa.

Käsillä oleva kirja on raportti siitä, miten olen presidentin sisäpoliittisia valtaoikeuksia käyttänyt, olenko elänyt Lindmanin oppien mukaan."

Toinen sitaatti saman sivun lopusta:

"Tarkoitukseni oli tarkastella viime vuosien taloudellista kehitystä ja harjoitettua talouspolitiikkaa vain ohimennen ja niin, että oman linjani periaatteellinen oikeutus olisi tullut kirkastetuksi. Kuitenkin tutustuessani hallussani olevaan varsin laajaan talouspoliittiseen aineistoon, tämä aineisto alkoi puhua toista kieltä, se puhui tekemistäni virhearvioinneista ja laiminlyönneistä."

--

Ihmeellisintä Koiviston oikeuspoliittisen seminaarin salaamisessa on se, että Koivisto tulee käsitelleeksi kirjassaan asioita avoimesti. Samaten Koivisto oli elokuussa 1992 Ilta-Sanomien haastateltavana kertomassa samasta asiasta: Eikö presidentti voi arvostella Korkeimman oikeuden päätöstä?


Promerit.netin asiakirja puhuu asiasta, joka ei kuuluu demokratiaan.

Koiviston vahvan markan polittikalla ja oikeuspoliittisella seminaarilla oli Suomen valtiontalouden alasajoon kauaskantoiset seuraukset!

1990-luvun alun lamasta on syytetty Ahon hallitusta. Koivisto oli laman arkkitehti.
Tahallisuudesta, josta alussa mainitsin kertoo erään Koiviston miehen kaksi dokumenttia, joista ilmenee, että lama oli tehtävä.

Miksikö lama tehtiin?

Totuutta ja avoimuutta peräten

Jorma Jaakkola
email [email protected]

Jorma Jaakkola kirjoitti:

Koivisto oli todellinen peluri. Hän oli systemaattisesti taustalla vaikuttanut vallankäyttäjä.

Käyttiköhän Koivisto Kekkosen sairautta hyväkseen...

Åbo Akademin valtio-opin professori Sven Lindman tunsi Koiviston vaarallisuuden ja kertoi asiasta kirjassaan jo vuonna 1975. Ks. lisää alempaa.

Kansalainen sai lehtikirjoituksista kuvan, että Koivistosta tulisi erilainen presidentti kuin Kekkonen. Koivisto luovuttaisi mielellään Kekkosen käyttämän diktaattorimaisen vallan eduskunnalle.
Lehdistön kertoma Koiviston taloudellinen osaaminenkin oli kupla.

Todellisuudessa Mauno Koivisto oli kaikkea muuta kuin taloudellinen osaaja.

Pitää ihmetellä Koiviston taloudellisen vallankäytön uraputkea. Onko kyseessä jokin ohjaus meriittiin:
- vuonna 1966 valtiovarainministeriksi eduskunnan ulkopuolelta
- samaten pääministeriksi eduskunnan ulkopuolelta.
- Suomen Pankin pääjohtajaksi
- jälleen pääministeriksi, Suomen Pankista
- presidentiksi

Koiviston valtiontaloudenhoidon virhearvioinneista tai peräti TAHALLISUUDESTA on olemassa Presidentin Linnan oikeuspoliittisen seminaarin 6.5.1992 asiakirjat, joista on olemassa presidentti Halosen salassapitopäätös (TPK-päätös 3/30.7.2002) osoitteessa

http://www.promerit.net/halonen_manninen.phtml

Ko. tilaisuudessa oli kyse nimenomaan taloudellisiin eli pankkiasioihin liittyvästä Koiviston järjestämästä tilaisuudesta, jossa Koivisto kyykytti "väärän" päätöksen tehnyttä Korkeinta oikeutta Suomen korkeimpien oikeusoppineiden edessä!

Mielipidepankkikin tunnusti kommentissa Ohhoh

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004740021

"Jos hänen heikko lenkkiään haluaa etsiä, se oli ehdottomasti oikeuspolitiikka. Siinä hän kieltämättä oli varsinkin presdidentti kausillaan välillä aika ulalla."


Niinpä.
On perustuslainvastaista, että Koivisto ylittää oikeuspoliitisen seminaarin toimillaan Korkeimman oikeuden kuukautta aikaisemmin tekemän päätöksen!

Koiviston vallankäyttö oli voimakasta takahuonevallankäyttöä. Sellaista, jota Kekkosen vallankäyttöön tottunut kansalainen ei tajunnut.

Koivisto itse kirjoittaa sopivasta eli sosiaalidemokraattisten parlamentaarisuusperiaatteitten mukaisesta vallankäytöstään kirjassaan Kaksi kautta, sivulla 9:

”LUKIJALLE

Kotikaupunkini Turun ruotsinkielisen yliopiston, Åbo Akademin, valtio-opin professori Sven Lindman lähetti minulle vuonna 1975 eripainoksen mietteistänsä Presidentin asema ja perustuslakiuudistus. Tämän eri painoksen päälle hän oli käsin kirjoittanut tekstin, joka suomeksi kuuluu seuraavasti:

"Kun tässä eräänä päivänä väittelin Merikosken kanssa sanoin, että pitää ajatella tulevaisuutta. Jos esimerkiksi entinen oppilaani Mauno Koivisto valittaisiin presidentiksi, niin hänelle minä soisin vähän todellista valtaa."

Kuten tekstistä käy selville, Lindman ei ollut voimakkaan presidenttivallan kannattaja. Nämä samat ajatukset minä olin häneltä omaksunut, nehän sopivat yhteen sosialidemokraattisten parlamentaarisuusperiaatteitten kanssa.

Käsillä oleva kirja on raportti siitä, miten olen presidentin sisäpoliittisia valtaoikeuksia käyttänyt, olenko elänyt Lindmanin oppien mukaan."

Toinen sitaatti saman sivun lopusta:

"Tarkoitukseni oli tarkastella viime vuosien taloudellista kehitystä ja harjoitettua talouspolitiikkaa vain ohimennen ja niin, että oman linjani periaatteellinen oikeutus olisi tullut kirkastetuksi. Kuitenkin tutustuessani hallussani olevaan varsin laajaan talouspoliittiseen aineistoon, tämä aineisto alkoi puhua toista kieltä, se puhui tekemistäni virhearvioinneista ja laiminlyönneistä."

--

Ihmeellisintä Koiviston oikeuspoliittisen seminaarin salaamisessa on se, että Koivisto tulee käsitelleeksi kirjassaan asioita avoimesti. Samaten Koivisto oli elokuussa 1992 Ilta-Sanomien haastateltavana kertomassa samasta asiasta: Eikö presidentti voi arvostella Korkeimman oikeuden päätöstä?


Promerit.netin asiakirja puhuu asiasta, joka ei kuuluu demokratiaan.

Koiviston vahvan markan polittikalla ja oikeuspoliittisella seminaarilla oli Suomen valtiontalouden alasajoon kauaskantoiset seuraukset!

1990-luvun alun lamasta on syytetty Ahon hallitusta. Koivisto oli laman arkkitehti.
Tahallisuudesta, josta alussa mainitsin kertoo erään Koiviston miehen kaksi dokumenttia, joista ilmenee, että lama oli tehtävä.

Miksikö lama tehtiin?

Totuutta ja avoimuutta peräten

Jorma Jaakkola
email [email protected]

Lue lisää

Vakaan markan politiikka johti Suomen talouden tuhon tielle. Talouspolitiikan virheet moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky.

Presidentti Mauno Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka kirjattiin Holkerin hallituksen ohjelmaan kuten myös Esko Ahon hallituksen ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet.
Siitä syystä lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta. Suomen Akatemian tutkimuksen mukaan Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen poliittisten ja talouden päättäjät aikaansaama.
Koivisto ei toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen Pankin johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri Erkki Liikanen, jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen noususuhdanteessa. Tutkija Kalevi Kannuksen mukaan vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000 ja velkasaneerauksessa on vieläkin n. 70 000 ihmistä. Markkinoilta poistettiin n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan n. 14 500. http://www.saunalahti.fi/~promer1
Suomen Akatemian teettämä ja 25 miljoonaa markkaa maksanut tutkimus Suomen lamasta osoittaa selkeästi, että laman syyllisiä olivat Suomen talouden vastuulliset päättäjät. Pohjoismainen hyvinvointivaltion perusrakenteita tuhottiin korvaamattomalla tavalla. "Down from the heavens, up from the ashes", kirjoittajat Kalela, Kiander, Kivikuru, Loikkanen ja Simpura. Suomalainen painos on huomattavasti ohuempi nimeltään Laman opetukset ja sen on tehnyt Jaakko Kiander. Ns. Koiviston konklaavia on selvittänyt ansiokkaasti tutkija Kalevi Kannus Turusta yhdessä oikeuspoliittisen työryhmän kanssa. Lisää aineistoa löytyy "Rahan pelureista -suomen pankkikriisi 1991-1995" Internetistä osoitteesta http://www.saunalahti.fi/~promerl/rahanpelurit.html Vakaan ja vahvan markan puolustajia olivat presidentti Mauno Koiviston ohella Suomen Pankin Rolf Kullberg, Sirkka Hämäläinen ja Markku Puntila sekä johtokunnan jäsenet Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Pääministereinä toimivat Kalevi Sorsa, Harri Holkeri ja Esko Aho. Valtionvarainministereinä toimivat Erkki Liikanen, Matti Louekoski ja Iiro Viinanen. Suurimpien pankkien pääjohtajina toimivat Jaakko Lassila, Ahti Hirvonen, Ulf Sundqkvist, Seppo Lindholm ja Christopfer Wegelius sekä Pertti Voutilainen. Lisäksi on mainittava nimet Juhani Riikonen, Jorma Aranko, Heikki Koivisto ja Pekka Laajanen. Kovan markan juntan puheenjohtajaa Mauno Koivistoa ei syytetä mistään.

Koivisto oli mukana myös VS-yhtiöiden alasajossa sekä teki inkeriläispäätöksen. Kauko Parkkinen on kirjoittanut VS-yhtiöiden asiasta kirjan Laillinen Murha. Näyttää siltä, että herrat pelastuvat kuin ihmeen kautta. Oikeus ei voita koskaan, mutta totuus on armoton. Kettuherrat ja miljoonakonnat eivät osaa edes hävetä. He ovat meidän häpeämme, Suomen häpeä, kirjoittaa europarlamentaarikko Esko Seppänen.

KOIVISTON KONKLAAVI ON VALTIOPETOS?


Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa rikosasioissa. Kokouskutsu oli Martti Mannisen allekirjoittama ja päivätty 16.04.1992. Kokouksessa teemoina olivat:
1. Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus
2. Tuomioistuimen toiminnan arvostelu
Kokouksessa johti puhetta silloinen KKO:n presidentti Heinonen. Palaveriin osallistuivat: tasavallan presidentti Mauno Koivisto, rouva Tellervo Koivisto, KKO:n presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale, oikeusneuvos Per Lindholm, KHO:n hallintoneuvos Pekka Hallberg, kihlakunnantuomari Markku Arponen, ylituomari Olli Karikoski, pormestari Juha Kettunen, Itä-Suomen HO:n presidentti Esko Kilpeläinen, Vaasan HO:n presidentti Erkki Rintala, oikeusneuvos Mikko Tulokas, professori Allan Rosas, professori Heikki Ylikangas, tutkija Martin Schein, professori Aulis Aarnio, apulaisprofessori Jukka Kekkonen, erikoistutkija Jyrki Tala, professori Leena Kartio, professori Olli Mäenpää, dosentti Juha Pöyhönen, professori Kirsti Rissanen, professori Kaarlo Tuori, oikeustiet.lis. Veli-Pekka Viljanen, Antti Kivivuori, professori Jaakko Uotila, kansliapäällikkö Jaakko Kalela, erityisavustaja Martti Manninen ja Ratan johtaja Jorma Aranko.

Oikeustaistelijat ry:n puheenjohtajan Jorma Uskin mukaan poliittisen siunauksen ohjeistus sai Esko Ahon hallituksen ministerivaliokunnalta, johon kuuluivat pääministerin lisäksi Iiro Viinanen, Mauri Pekkarinen, Jan-Erik Enestam ja Toimi Kankaanniemi. Menettelyn yhtenä osana solmittiin 14.10.1993 SSP:n pilkkomissopimus, mikä allekirjoitettiin valtion puolesta 22.10.1993. Sopimukseen sisältyi nimetyillä aloilla toimivien yritysten omaisuuden vapaa realisointioikeus ja aikaa järjestelyjen tekemiseen annettiin 31.12.1994 saakka.

Käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoittaa Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002, että tuomarikunta on organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen. Näinhän se asia on. Kysymys on valtiopetoksesta, kun presidentti puuttuu riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan.
Epäilyille pohjaa Suomen poliittisen ja taloudellisten päätöksentekijöiden roolista Suomen taloudellisessa lamassa antaa Alpo Rusin kirja Mariankadun puolelta. Alpo Rusi kirjoittaa kirjassaan sivulla 50 seuraavaa:

Suomessa valtiojohdon tuska kasvoi syksyllä 1990. Ensin tehtiin poliittinen "vaalibudjetti", vaikka valtion tulopuoli oli jo pettämässä. Samalla rahapolitiikassa tehtiin vääriä päätöksiä: kovasta markasta tuli mantra ja poliittisen yhteistyökelpoisuuden ehto; pääomamarkkinat oli vapautettu kontrolloimattomasti ja liian myöhään. Idänkaupan romahdus alkoi valjeta joulukuussa 1990. Koivisto oli toivonut clearing kaupan poistamista järjestäytyneesti jo vuoden alusta alkaen. Kun kauppoja ei enää tehty poliittisin perustein, oli Suomen nauttima erityisetu mennyttä. Suomen vientiteollisuus luonnollisesti teki kaikkensa, että clearing kaupasta ei luovuttaisi.

Kun lukee Rusin kirjan ja Suomen Akatemian tutkimuksen niin ei voi välttyä ajatukselta, että Suomen poliittinen ja taloudellinen johto ovat laman keskeiset syylliset, mutta kansa pistettiin kärsimään asioista. Pankkituki maksettiin verovaroista, ylivelkaantuneiden omaisuus tuhottiin ja jo kahteen kertaan maksetut velat myytiin ulkomaille mahdollisten rikosten peittelemiseksi. Näin saatiin osa kansasta elinikäiseen velkavankeuteen ja merkittävä osa kansasta päätti päivänsä oman käden kautta. Eikö olisi syyttä vapauttaa ylivelkaantuneet vastuistaan ja purkaa Aktiv Hansa kauppa? On järjetöntä pitää ihmisiä velkavankeudessa loppu elämänsä, kun todelliset syylliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla. On syytä epäillä, että Suomessa toteutettiin ulosottokin perustuslain ja oikeustoimilain vastaisesti. Kun asiasta nostettiin hälyä niin oikeusministeri ilmoitti, että laki muutetaan vallitsevan käytännön mukaiseksi. Onko telekuuntelulaissa menossa samanlainen operaatio eli laki muutetaan vallitsevan käytännön mukaiseksi? On syytä epäillä Suomessa toteutettiin valtion toimesta ihmisoikeusrikoksia massamuotoisesti. Suomi on syytä palauttaa oikeusvaltioiden joukkoon.

Ei voi välttyä ajatukselta, että Stasi-epäilyt Alpo Rusia kohtaan oli poliittinen ajojahti. Johtuiko ajojahti kirjasta Mariankadun puolelta, mikä avoimesti kertoo esim. taloudellisen laman syyt. Miksi laillisuusvalvojat eivät puuttuneet asiaa, vaikka Alpo Rusia kohdeltiin perustuslain vastaisesti, kun hänet ainoana henkilönä otettiin julkiseen riepotteluun Stasi-listalta? Perustuslain 6 §:n mukaan kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti.

Erkki Aho kirjoitti:

Vakaan markan politiikka johti Suomen talouden tuhon tielle. Talouspolitiikan virheet moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky.

Presidentti Mauno Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka kirjattiin Holkerin hallituksen ohjelmaan kuten myös Esko Ahon hallituksen ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet.
Siitä syystä lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta. Suomen Akatemian tutkimuksen mukaan Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen poliittisten ja talouden päättäjät aikaansaama.
Koivisto ei toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen Pankin johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri Erkki Liikanen, jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen noususuhdanteessa. Tutkija Kalevi Kannuksen mukaan vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000 ja velkasaneerauksessa on vieläkin n. 70 000 ihmistä. Markkinoilta poistettiin n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan n. 14 500. http://www.saunalahti.fi/~promer1
Suomen Akatemian teettämä ja 25 miljoonaa markkaa maksanut tutkimus Suomen lamasta osoittaa selkeästi, että laman syyllisiä olivat Suomen talouden vastuulliset päättäjät. Pohjoismainen hyvinvointivaltion perusrakenteita tuhottiin korvaamattomalla tavalla. "Down from the heavens, up from the ashes", kirjoittajat Kalela, Kiander, Kivikuru, Loikkanen ja Simpura. Suomalainen painos on huomattavasti ohuempi nimeltään Laman opetukset ja sen on tehnyt Jaakko Kiander. Ns. Koiviston konklaavia on selvittänyt ansiokkaasti tutkija Kalevi Kannus Turusta yhdessä oikeuspoliittisen työryhmän kanssa. Lisää aineistoa löytyy "Rahan pelureista -suomen pankkikriisi 1991-1995" Internetistä osoitteesta http://www.saunalahti.fi/~promerl/rahanpelurit.html Vakaan ja vahvan markan puolustajia olivat presidentti Mauno Koiviston ohella Suomen Pankin Rolf Kullberg, Sirkka Hämäläinen ja Markku Puntila sekä johtokunnan jäsenet Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Pääministereinä toimivat Kalevi Sorsa, Harri Holkeri ja Esko Aho. Valtionvarainministereinä toimivat Erkki Liikanen, Matti Louekoski ja Iiro Viinanen. Suurimpien pankkien pääjohtajina toimivat Jaakko Lassila, Ahti Hirvonen, Ulf Sundqkvist, Seppo Lindholm ja Christopfer Wegelius sekä Pertti Voutilainen. Lisäksi on mainittava nimet Juhani Riikonen, Jorma Aranko, Heikki Koivisto ja Pekka Laajanen. Kovan markan juntan puheenjohtajaa Mauno Koivistoa ei syytetä mistään.

Koivisto oli mukana myös VS-yhtiöiden alasajossa sekä teki inkeriläispäätöksen. Kauko Parkkinen on kirjoittanut VS-yhtiöiden asiasta kirjan Laillinen Murha. Näyttää siltä, että herrat pelastuvat kuin ihmeen kautta. Oikeus ei voita koskaan, mutta totuus on armoton. Kettuherrat ja miljoonakonnat eivät osaa edes hävetä. He ovat meidän häpeämme, Suomen häpeä, kirjoittaa europarlamentaarikko Esko Seppänen.

KOIVISTON KONKLAAVI ON VALTIOPETOS?


Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa rikosasioissa. Kokouskutsu oli Martti Mannisen allekirjoittama ja päivätty 16.04.1992. Kokouksessa teemoina olivat:
1. Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus
2. Tuomioistuimen toiminnan arvostelu
Kokouksessa johti puhetta silloinen KKO:n presidentti Heinonen. Palaveriin osallistuivat: tasavallan presidentti Mauno Koivisto, rouva Tellervo Koivisto, KKO:n presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale, oikeusneuvos Per Lindholm, KHO:n hallintoneuvos Pekka Hallberg, kihlakunnantuomari Markku Arponen, ylituomari Olli Karikoski, pormestari Juha Kettunen, Itä-Suomen HO:n presidentti Esko Kilpeläinen, Vaasan HO:n presidentti Erkki Rintala, oikeusneuvos Mikko Tulokas, professori Allan Rosas, professori Heikki Ylikangas, tutkija Martin Schein, professori Aulis Aarnio, apulaisprofessori Jukka Kekkonen, erikoistutkija Jyrki Tala, professori Leena Kartio, professori Olli Mäenpää, dosentti Juha Pöyhönen, professori Kirsti Rissanen, professori Kaarlo Tuori, oikeustiet.lis. Veli-Pekka Viljanen, Antti Kivivuori, professori Jaakko Uotila, kansliapäällikkö Jaakko Kalela, erityisavustaja Martti Manninen ja Ratan johtaja Jorma Aranko.

Oikeustaistelijat ry:n puheenjohtajan Jorma Uskin mukaan poliittisen siunauksen ohjeistus sai Esko Ahon hallituksen ministerivaliokunnalta, johon kuuluivat pääministerin lisäksi Iiro Viinanen, Mauri Pekkarinen, Jan-Erik Enestam ja Toimi Kankaanniemi. Menettelyn yhtenä osana solmittiin 14.10.1993 SSP:n pilkkomissopimus, mikä allekirjoitettiin valtion puolesta 22.10.1993. Sopimukseen sisältyi nimetyillä aloilla toimivien yritysten omaisuuden vapaa realisointioikeus ja aikaa järjestelyjen tekemiseen annettiin 31.12.1994 saakka.

Käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoittaa Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002, että tuomarikunta on organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen. Näinhän se asia on. Kysymys on valtiopetoksesta, kun presidentti puuttuu riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan.
Epäilyille pohjaa Suomen poliittisen ja taloudellisten päätöksentekijöiden roolista Suomen taloudellisessa lamassa antaa Alpo Rusin kirja Mariankadun puolelta. Alpo Rusi kirjoittaa kirjassaan sivulla 50 seuraavaa:

Suomessa valtiojohdon tuska kasvoi syksyllä 1990. Ensin tehtiin poliittinen "vaalibudjetti", vaikka valtion tulopuoli oli jo pettämässä. Samalla rahapolitiikassa tehtiin vääriä päätöksiä: kovasta markasta tuli mantra ja poliittisen yhteistyökelpoisuuden ehto; pääomamarkkinat oli vapautettu kontrolloimattomasti ja liian myöhään. Idänkaupan romahdus alkoi valjeta joulukuussa 1990. Koivisto oli toivonut clearing kaupan poistamista järjestäytyneesti jo vuoden alusta alkaen. Kun kauppoja ei enää tehty poliittisin perustein, oli Suomen nauttima erityisetu mennyttä. Suomen vientiteollisuus luonnollisesti teki kaikkensa, että clearing kaupasta ei luovuttaisi.

Kun lukee Rusin kirjan ja Suomen Akatemian tutkimuksen niin ei voi välttyä ajatukselta, että Suomen poliittinen ja taloudellinen johto ovat laman keskeiset syylliset, mutta kansa pistettiin kärsimään asioista. Pankkituki maksettiin verovaroista, ylivelkaantuneiden omaisuus tuhottiin ja jo kahteen kertaan maksetut velat myytiin ulkomaille mahdollisten rikosten peittelemiseksi. Näin saatiin osa kansasta elinikäiseen velkavankeuteen ja merkittävä osa kansasta päätti päivänsä oman käden kautta. Eikö olisi syyttä vapauttaa ylivelkaantuneet vastuistaan ja purkaa Aktiv Hansa kauppa? On järjetöntä pitää ihmisiä velkavankeudessa loppu elämänsä, kun todelliset syylliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla. On syytä epäillä, että Suomessa toteutettiin ulosottokin perustuslain ja oikeustoimilain vastaisesti. Kun asiasta nostettiin hälyä niin oikeusministeri ilmoitti, että laki muutetaan vallitsevan käytännön mukaiseksi. Onko telekuuntelulaissa menossa samanlainen operaatio eli laki muutetaan vallitsevan käytännön mukaiseksi? On syytä epäillä Suomessa toteutettiin valtion toimesta ihmisoikeusrikoksia massamuotoisesti. Suomi on syytä palauttaa oikeusvaltioiden joukkoon.

Ei voi välttyä ajatukselta, että Stasi-epäilyt Alpo Rusia kohtaan oli poliittinen ajojahti. Johtuiko ajojahti kirjasta Mariankadun puolelta, mikä avoimesti kertoo esim. taloudellisen laman syyt. Miksi laillisuusvalvojat eivät puuttuneet asiaa, vaikka Alpo Rusia kohdeltiin perustuslain vastaisesti, kun hänet ainoana henkilönä otettiin julkiseen riepotteluun Stasi-listalta? Perustuslain 6 §:n mukaan kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti.

Lue lisää

Harmi vaan, että demarit työstävät uusia alustuksia, jotta tämä menisi vanhaksi seuraavalle sivulle!

Linkki
http://www.saunalahti.fi/~promer1
ei toimi enää.
Samat asiat löytyvät osoitteesta
www.promerit.net

Katso sieltä Oikeuspolitiikka-painikkeesta.

En nyt tähän ota kantaa kumpi olisi ollut parempi, mutta tämä Kekksokortilla pelaaminen Demarien sisäisessä valtataistelussa on tämän aloituksen ydinasia. Täällä on vuosikausia varsinkin Demarien taholta yritetty näimäkin tapahtumat vyöryttää Kekkosen niskoille.

Kuten Suomen kirjasta tulee esille, se Demaraiden ja Kekkoosen välien rikkoutuminen ei ollutkaan Kekkosesta johtuvaa, vaan Demareiden Koiviston ja Sorsan tahallinen teko. Näiden herrojen keskinäisen valtataistelun välinen.

Minusta tällainen törkeää pelaaamista. Presidentti- instituution sekoittaminen tällaiseen peliijn. Ja vielä tänäpäivänäkin rämä Sorsan ja Koivistonteko hiertää Keskustan ja Demareiden välejä. Tälläkin saitilla.

Alan nyt ymmärtää tämän Demareiden Kekkoskaunan. Siitä on syytetty Kekkosta, mutta todellinen syy onkin Demareiden valtataistelussa 70- 80 - luvuilla. Voisi olettaa että tällainen teko on myös "petos puolueen kannattajia kohtaan".

Tässä moni kirjoitus menee nyt uusiksi niistä kilometrien mittaisista kaunakirjoituksista joita tälläkin saitilla on suollettu esille.

Uskon, että juuri noin olisi käynyt. Eli Sorsa olisi presidenttinä kammennut presidenttiyden takaisin Kekkosen suuntaan. Oli onni, ettei häntä valittu.

Heikki K kirjoitti:

En nyt tähän ota kantaa kumpi olisi ollut parempi, mutta tämä Kekksokortilla pelaaminen Demarien sisäisessä valtataistelussa on tämän aloituksen ydinasia. Täällä on vuosikausia varsinkin Demarien taholta yritetty näimäkin tapahtumat vyöryttää Kekkosen niskoille.

Kuten Suomen kirjasta tulee esille, se Demaraiden ja Kekkoosen välien rikkoutuminen ei ollutkaan Kekkosesta johtuvaa, vaan Demareiden Koiviston ja Sorsan tahallinen teko. Näiden herrojen keskinäisen valtataistelun välinen.

Minusta tällainen törkeää pelaaamista. Presidentti- instituution sekoittaminen tällaiseen peliijn. Ja vielä tänäpäivänäkin rämä Sorsan ja Koivistonteko hiertää Keskustan ja Demareiden välejä. Tälläkin saitilla.

Alan nyt ymmärtää tämän Demareiden Kekkoskaunan. Siitä on syytetty Kekkosta, mutta todellinen syy onkin Demareiden valtataistelussa 70- 80 - luvuilla. Voisi olettaa että tällainen teko on myös "petos puolueen kannattajia kohtaan".

Tässä moni kirjoitus menee nyt uusiksi niistä kilometrien mittaisista kaunakirjoituksista joita tälläkin saitilla on suollettu esille.

Lue lisää

Keskustan kritisoiminen ei juonnu mihinkään 70- ja 80-luvuille. Sorsan kausihan oli Keskustan ja SDP:n suhteissa lämpimintä aikaa. Puhuttiin yleisesti Sorsan-Virolaisen hallituksesta ja yhteistyöstä. Demarien huonot välit Keskustaan ovat perua 50- ja 60-luvuilta, jolloin Kekkonen ajoi demarit poliittiseen paitsioon ja pyrki kaikin keinoin hajottamaan puolueen siinä lopulta myös onnistuen. Kekkosellahan oli tuolloin demareissa ns. ottopoikia eli omaa mielipidettä vailla olevia nelosketjun demareita, joita Kekkonen valikoi hallituksiin.

Tannerin ja Leskisen aikoina välit Keskustaan olivat viileät, samoin Lipposen aikana. Näistä ajoista Keskustan kauna demareita kohtaan ja vastavuoroisesti demareiden keskustakritiikki ovat peräisin, ei Sorsan kaudelta. Tavallinen kadunmies kyllä 70-luvulla puoluekannasta (paitsi keput ja kommunistit) riippumatta toivoivat Koiviston haastavan Kekkosen presidenttikamppailuun. Tämän kisan Kekkonen olisi nimittäin hävinnyt.

Kalevi poika kirjoitti:

Uskon, että juuri noin olisi käynyt. Eli Sorsa olisi presidenttinä kammennut presidenttiyden takaisin Kekkosen suuntaan. Oli onni, ettei häntä valittu.

Koivisto oli "kotisryssien" talutusnuorassa enemmän kuin Kekkonen konsanaan. KGB:n kenraali Vladimirov piti omien muistelmiensa mukaan Koivistoa läheisenä ystävänään. Hänelle Koivisto oli tietenkin "käyttöfrendi", mutta miten hyvin Koivisto tämän itse tajusi?

Baltian vapaustaistelun aikoihin toistakymmentä vuotta sitten Koivisto antoi tukensa Gorbatsoville ja moitiskeli baltteja typeriksi.

Mielipidepankki kirjoitti:

Keskustan kritisoiminen ei juonnu mihinkään 70- ja 80-luvuille. Sorsan kausihan oli Keskustan ja SDP:n suhteissa lämpimintä aikaa. Puhuttiin yleisesti Sorsan-Virolaisen hallituksesta ja yhteistyöstä. Demarien huonot välit Keskustaan ovat perua 50- ja 60-luvuilta, jolloin Kekkonen ajoi demarit poliittiseen paitsioon ja pyrki kaikin keinoin hajottamaan puolueen siinä lopulta myös onnistuen. Kekkosellahan oli tuolloin demareissa ns. ottopoikia eli omaa mielipidettä vailla olevia nelosketjun demareita, joita Kekkonen valikoi hallituksiin.

Tannerin ja Leskisen aikoina välit Keskustaan olivat viileät, samoin Lipposen aikana. Näistä ajoista Keskustan kauna demareita kohtaan ja vastavuoroisesti demareiden keskustakritiikki ovat peräisin, ei Sorsan kaudelta. Tavallinen kadunmies kyllä 70-luvulla puoluekannasta (paitsi keput ja kommunistit) riippumatta toivoivat Koiviston haastavan Kekkosen presidenttikamppailuun. Tämän kisan Kekkonen olisi nimittäin hävinnyt.

Lue lisää

Kalevi Sorsan muistelmissa "Kansankoti ja punamulta" on tarkat selostukset tuon ajan tapahtumista. Sorsa oli ilman muuta täysin lojaali Kekkosen mies. Kalevi Sorsa otti täysillä osaa Ahti Karjalaisen alasajoon kun oli ymmärtänyt sen olevan myös Kekkosen toive.

Kirjasta löytyy myös selitys sille, miksi Kekkonen menetti luottamuksensa Karjalaiseen. Sorsan mukaan Karjalainen teki pari pahaa mokaa huseeratessaan suoraan neuvostoliittolaisten kanssa ohi Kekkosen. Kekkonen oli purkanut suuttumustaan Sorsalle sanoen Karjalaisen olevan Suomen kannalta vaarallinen mies.

Heikki K kirjoitti:

En nyt tähän ota kantaa kumpi olisi ollut parempi, mutta tämä Kekksokortilla pelaaminen Demarien sisäisessä valtataistelussa on tämän aloituksen ydinasia. Täällä on vuosikausia varsinkin Demarien taholta yritetty näimäkin tapahtumat vyöryttää Kekkosen niskoille.

Kuten Suomen kirjasta tulee esille, se Demaraiden ja Kekkoosen välien rikkoutuminen ei ollutkaan Kekkosesta johtuvaa, vaan Demareiden Koiviston ja Sorsan tahallinen teko. Näiden herrojen keskinäisen valtataistelun välinen.

Minusta tällainen törkeää pelaaamista. Presidentti- instituution sekoittaminen tällaiseen peliijn. Ja vielä tänäpäivänäkin rämä Sorsan ja Koivistonteko hiertää Keskustan ja Demareiden välejä. Tälläkin saitilla.

Alan nyt ymmärtää tämän Demareiden Kekkoskaunan. Siitä on syytetty Kekkosta, mutta todellinen syy onkin Demareiden valtataistelussa 70- 80 - luvuilla. Voisi olettaa että tällainen teko on myös "petos puolueen kannattajia kohtaan".

Tässä moni kirjoitus menee nyt uusiksi niistä kilometrien mittaisista kaunakirjoituksista joita tälläkin saitilla on suollettu esille.

Lue lisää

Keskustan ja demareiden välit olivat erinomaiset Sorsan ja Virolaisen johtaessa puolueitaan.

Säröjä yhteistyöhön syntyi piansen jälkeen, kun Väyrynen nousi Virolaisen seuraajaksi.

Jos haluat sanoa, että välit menivät huonoiksi Koiviston ja Sorsan keskinäisen presidenttipelin vuoksi, niin en kinaa vastaan, mutta en ihan heti tuohon uskokkaan.

Mielipidepankki kirjoitti:

Keskustan kritisoiminen ei juonnu mihinkään 70- ja 80-luvuille. Sorsan kausihan oli Keskustan ja SDP:n suhteissa lämpimintä aikaa. Puhuttiin yleisesti Sorsan-Virolaisen hallituksesta ja yhteistyöstä. Demarien huonot välit Keskustaan ovat perua 50- ja 60-luvuilta, jolloin Kekkonen ajoi demarit poliittiseen paitsioon ja pyrki kaikin keinoin hajottamaan puolueen siinä lopulta myös onnistuen. Kekkosellahan oli tuolloin demareissa ns. ottopoikia eli omaa mielipidettä vailla olevia nelosketjun demareita, joita Kekkonen valikoi hallituksiin.

Tannerin ja Leskisen aikoina välit Keskustaan olivat viileät, samoin Lipposen aikana. Näistä ajoista Keskustan kauna demareita kohtaan ja vastavuoroisesti demareiden keskustakritiikki ovat peräisin, ei Sorsan kaudelta. Tavallinen kadunmies kyllä 70-luvulla puoluekannasta (paitsi keput ja kommunistit) riippumatta toivoivat Koiviston haastavan Kekkosen presidenttikamppailuun. Tämän kisan Kekkonen olisi nimittäin hävinnyt.

Lue lisää

Juhani Suomi on julkaissut viimeisetkin Kekkosen päiväkirjat ja siellä nämä asiat ovat.

Kekkoskauna tuli esille juuri Koiviston presidennttikampanjan aikana ja se tiivistyi nimenomaan Koiviston presidenttikaudella sille tasolle jossa se nytkin on. Sitä ennen en sellaista muista, jos omaa muistianikin tässä välissä kaivelen.

"käyttöfrendi" kirjoitti:

Koivisto oli "kotisryssien" talutusnuorassa enemmän kuin Kekkonen konsanaan. KGB:n kenraali Vladimirov piti omien muistelmiensa mukaan Koivistoa läheisenä ystävänään. Hänelle Koivisto oli tietenkin "käyttöfrendi", mutta miten hyvin Koivisto tämän itse tajusi?

Baltian vapaustaistelun aikoihin toistakymmentä vuotta sitten Koivisto antoi tukensa Gorbatsoville ja moitiskeli baltteja typeriksi.

Lue lisää

Koivisto tajusi neukkuja erinomaisen hyvin ja tiesi tarkasti missä heidän "ystävyydessään" milloinkin mentiin.

Baltian vapautumisen suhteen Koivisto veti tietoisesti hyvin riskejä välttelevää linjaa, joka jälkikäteen analysoituna on ollut monien mielestä tarpeettoman varovaista ja turhaan neukkuihin päin kallistuvaa.

Näin on kirjoitti:

Keskustan ja demareiden välit olivat erinomaiset Sorsan ja Virolaisen johtaessa puolueitaan.

Säröjä yhteistyöhön syntyi piansen jälkeen, kun Väyrynen nousi Virolaisen seuraajaksi.

Jos haluat sanoa, että välit menivät huonoiksi Koiviston ja Sorsan keskinäisen presidenttipelin vuoksi, niin en kinaa vastaan, mutta en ihan heti tuohon uskokkaan.

Lue lisää

Yritän vain sovittaa uudet "Kekkospaljastukset" senhetkiseen poliittiseen ilmapiiriin.

Näyttää siltä että monille Kekkostukijoille käy niin että heidän väitöskirjoilleen voidaan vetää paksu ruksi.

Ainakin Sorsa ja Koivisto tahallaan ja tarkoituksella rikkoivat henkilökohtaiset ja puolueensa välinsä istuvan presidentin kanssa.

Kekkosesta on yritetty tehdä "tutkimuksin" täysi "vihannes" loppuaikoina, mutta koska Kekkonen on pystynyt analysoimaan tämän vehkeilyn, tuskin siinä on ollut kovin vakavasta sairauden asteesta kysymys. Dementikko ei tällaiseen pysty.

ja lisäksi: kirjoitti:

Kalevi Sorsan muistelmissa "Kansankoti ja punamulta" on tarkat selostukset tuon ajan tapahtumista. Sorsa oli ilman muuta täysin lojaali Kekkosen mies. Kalevi Sorsa otti täysillä osaa Ahti Karjalaisen alasajoon kun oli ymmärtänyt sen olevan myös Kekkosen toive.

Kirjasta löytyy myös selitys sille, miksi Kekkonen menetti luottamuksensa Karjalaiseen. Sorsan mukaan Karjalainen teki pari pahaa mokaa huseeratessaan suoraan neuvostoliittolaisten kanssa ohi Kekkosen. Kekkonen oli purkanut suuttumustaan Sorsalle sanoen Karjalaisen olevan Suomen kannalta vaarallinen mies.

Lue lisää

Olisiko Sorsalla tarvetta etukäteen vähän siistiä paitaansa tietäessään mitä Kekkosen päiväkirjoista paljastuu?


"Kalevi Sorsa otti täysillä osaa Ahti Karjalaisen alasajoon kun oli ymmärtänyt sen olevan myös Kekkosen toive."


Kuitenkin Sorsa oli valmis "puukottamaan Kekkosta selkään" tilaisuuden tullen valtataistelunsa tiimellyksessä.

Karajalainenhan oli Sorsan "kilpailija" presidenttipelissä. Voisiko tämän nähdäkin siinä valossa.

Heikki K kirjoitti:

Olisiko Sorsalla tarvetta etukäteen vähän siistiä paitaansa tietäessään mitä Kekkosen päiväkirjoista paljastuu?


"Kalevi Sorsa otti täysillä osaa Ahti Karjalaisen alasajoon kun oli ymmärtänyt sen olevan myös Kekkosen toive."


Kuitenkin Sorsa oli valmis "puukottamaan Kekkosta selkään" tilaisuuden tullen valtataistelunsa tiimellyksessä.

Karajalainenhan oli Sorsan "kilpailija" presidenttipelissä. Voisiko tämän nähdäkin siinä valossa.

Lue lisää

Noin Sorsa tapahtumia muistelmissaan (jälkikäteen) kuvailee. Niistä heijastuu selvästi SDP:n sisäinen valtakamppailu. Hän painottaa tietenkin Koiviston häikäilemättömyyttä presidentin pallia tavoitellessaan. Kuinka nöyrästi Koivisto totteli Kekkosta tämän voiman päivinä ja kuinka röyhkeästi nousi tätä vastaan hänen terveytensä romahdettua.

Heikki K kirjoitti:

Yritän vain sovittaa uudet "Kekkospaljastukset" senhetkiseen poliittiseen ilmapiiriin.

Näyttää siltä että monille Kekkostukijoille käy niin että heidän väitöskirjoilleen voidaan vetää paksu ruksi.

Ainakin Sorsa ja Koivisto tahallaan ja tarkoituksella rikkoivat henkilökohtaiset ja puolueensa välinsä istuvan presidentin kanssa.

Kekkosesta on yritetty tehdä "tutkimuksin" täysi "vihannes" loppuaikoina, mutta koska Kekkonen on pystynyt analysoimaan tämän vehkeilyn, tuskin siinä on ollut kovin vakavasta sairauden asteesta kysymys. Dementikko ei tällaiseen pysty.

Lue lisää

En ole kovinkaan yksityiskohtaisesti perehtynyt Kekkosen kauden loppuaikoihin siitä kirjoitetun kirjallisuuden valossa, mutta tunsin aikalaisia, jotka pääsivät lähelle Kekkosen lähipiiriä ja kuulivat kaikenlaista ollessaan mukana esim. valtiovierailujen liikemiesseurueissa.

Tämän mukaan Kekkosella oli ennen sairastumistaan aika ajoin jaksoja, jolloin ikään kuin hukkasi konseptinsa eikä oikein tiennyt missä mennään. Tämän sanottiin tuottaneen hänelle ahdistuneita reaktioita, joissa hän syytti läheisiään juonittelusta. Näitä hetkiä ei ollut usein, mutta ne alkoivat toistua.

Työkuntoinen ja selväpäinen Kekkonen oli kuulemma suurimman osan aikaa, mutta tämä "kohtausten" arvaamattomuus alkoi rassata niitä, joiden oli pakko saada asioita hoidetuksi hänen kanssaan.

Ehkäpä Koivisto ja Sorsa ottivat etäisyyttä myös tästä syystä.

Heikki K kirjoitti:

En nyt tähän ota kantaa kumpi olisi ollut parempi, mutta tämä Kekksokortilla pelaaminen Demarien sisäisessä valtataistelussa on tämän aloituksen ydinasia. Täällä on vuosikausia varsinkin Demarien taholta yritetty näimäkin tapahtumat vyöryttää Kekkosen niskoille.

Kuten Suomen kirjasta tulee esille, se Demaraiden ja Kekkoosen välien rikkoutuminen ei ollutkaan Kekkosesta johtuvaa, vaan Demareiden Koiviston ja Sorsan tahallinen teko. Näiden herrojen keskinäisen valtataistelun välinen.

Minusta tällainen törkeää pelaaamista. Presidentti- instituution sekoittaminen tällaiseen peliijn. Ja vielä tänäpäivänäkin rämä Sorsan ja Koivistonteko hiertää Keskustan ja Demareiden välejä. Tälläkin saitilla.

Alan nyt ymmärtää tämän Demareiden Kekkoskaunan. Siitä on syytetty Kekkosta, mutta todellinen syy onkin Demareiden valtataistelussa 70- 80 - luvuilla. Voisi olettaa että tällainen teko on myös "petos puolueen kannattajia kohtaan".

Tässä moni kirjoitus menee nyt uusiksi niistä kilometrien mittaisista kaunakirjoituksista joita tälläkin saitilla on suollettu esille.

Lue lisää

...

Heikki K kirjoitti:

Yritän vain sovittaa uudet "Kekkospaljastukset" senhetkiseen poliittiseen ilmapiiriin.

Näyttää siltä että monille Kekkostukijoille käy niin että heidän väitöskirjoilleen voidaan vetää paksu ruksi.

Ainakin Sorsa ja Koivisto tahallaan ja tarkoituksella rikkoivat henkilökohtaiset ja puolueensa välinsä istuvan presidentin kanssa.

Kekkosesta on yritetty tehdä "tutkimuksin" täysi "vihannes" loppuaikoina, mutta koska Kekkonen on pystynyt analysoimaan tämän vehkeilyn, tuskin siinä on ollut kovin vakavasta sairauden asteesta kysymys. Dementikko ei tällaiseen pysty.

Lue lisää

...

Otsikossa kaikki kirjoitti:

...

Suomi on kirjoittanut pelkät Kekkosen päiväkirjat. Eli Kekkosen omat kokemukset. Siinä ei ole tulkintoja.

Heikki K kirjoitti:

Suomi on kirjoittanut pelkät Kekkosen päiväkirjat. Eli Kekkosen omat kokemukset. Siinä ei ole tulkintoja.

...

Otsikossa kaikki kirjoitti:

...

Voit kysellä sieltä.

Sekaisin Sorsakin olisi Suomen saanut. Yrittäjyyden kaataminen ja sosialisointi ovat demareiden perimmäinen tarkoitus.


Kirjoitin ylemmäsksi Koiviston vallankäytöstä

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004741329


Tallenna.

Olen sitä mieltä, että Koiviston toimet pitää käsitellä hänen vielä eläessään.
Kekkosen ajan salaisuuden ja niissä olevien "päätösten" seuraukset ovat pientä Koiviston konklaavin seurausten rinnalla.

Jorma Jaakkola kirjoitti:

Sekaisin Sorsakin olisi Suomen saanut. Yrittäjyyden kaataminen ja sosialisointi ovat demareiden perimmäinen tarkoitus.


Kirjoitin ylemmäsksi Koiviston vallankäytöstä

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004741329


Tallenna.

Olen sitä mieltä, että Koiviston toimet pitää käsitellä hänen vielä eläessään.
Kekkosen ajan salaisuuden ja niissä olevien "päätösten" seuraukset ovat pientä Koiviston konklaavin seurausten rinnalla.

Lue lisää

Koivisto vei Suomen lamaan.

Kyllä. kirjoitti:

Koivisto vei Suomen lamaan.

monien nimimerkkien alta.