zyprexan omatoiminen lopettaminen

Ei zyprexan lopettamiseen vaikuta millään tavoin se onko siinä lääkärin siunaus vai ei. Samat vieroitusoireet ovat edessä - jos ovat. Lopettamisessa on tärkeää, että tunnistaa oireet ja pystyy henkisesti hallitsemaan niitä. Netistä saa hyvää vertaistukea.

Pahinta zyprexassa on se, että se aiheuttaa ajattelun omituisuutta ja päätöksenteon hankaluutta ja parkinsonin oireita.

Syötettiinkö sinulle osastolla vastoin tahtoasi tuota myrkkyä? Jos näin, olen pahoillani puolestasi. Se on rikos, josta syylliset eivät joutune koskaan vastuuseen.

Kaksi kuukautta on riittävän pitkä aika aivojen "koukuttua" neuroleptiin, joten lienee viisasta tehdä lopetus asteittain, jos siis haluat aineesta kokonaan eroon. Kaikki eivät saa vieroitusoireita, tai ainakaan kovia sellaisia, mutta sinunkin on hyvä perehtyä asiaan ennakolta, jotta osaat erottaa sekä fyysiset että psyykkiset oireet vieroitukseen liittyviksi. Lääkäreillä ja psykiatreilla on usein täysin olematon tietämys vieroituksesta tai vieroitusoireista ja itse asiassa harva osaa edes erottaa vieroitusoireita ja esimerkiksi tavallista psykoosia toisistaan. Siten omatoiminen tiedonhaku on ensiarvoisen tärkeää, jotta tiedät missä mennään, jos noita ongelmia tulee. Yleisin ja pelottavin vieroitusoire on niin kutsuttu vieroituspsykoosi. Olisi hyvä, että sinulla olisi joku henkilö johon voit tukeutua, jos tilanne muuttuu hälyttäväksi tai henkeäuhkaavaksi. Itsetuhoisuus ja itsemurha-ajatukset ovat nimittäin myös yleisiä vieroituksen aikana.

Kannattaa tehdä nettihakua vieroituksesta ja siihen liittyvistä oireista mahdollisimman paljon. Vertaistukea löytyy varmasti ja videoita youtubesta jne. Hakusanoina voi käyttää esimerkiksi: Antipsychotic, Neuroleptic, Withdrawal ja Symptoms tai suoraan tuotteen nimeä ja Withdrawal.

Kannattaa lopettaa neuroleptien syönti heti kun päästävät pakkohoidosta, vapaaehtoisesti jos joku ehdottaa niin ei edes kannata aloittaa.

Kuka ihme haluaa olla apaattinen zombie vapaaehtoisesti. 20mg on jo todella iso annos sitä paitsi. Kun lopetat niin huomaat että olet taas normaali oma itsesi etkä masentuneen oloinen kuten tuon lääkkeen vaikutuksen alaisena.

Yhdysvalloissa kyseisen lääkkeen valmistajaa vastaan on nostettu joukkokanteita. Eipä tästäkään lääkkeestä tiedä aiheuttaako pysyviä vammoja aivoille. Aivokemian se sotkee täydellisesti ja haittavaikutusten lista on pitkä kuin raamattu. Oletko huomannut edes muuta kuin haittavaikutukset?

Moikka
Olisi kiva kuunnella miten vieroituksesi onnistuu itse olen käyttänyt olantsapiinia tai risperdalia jo vuosikausia ja yrittänyt aina välillä lopettaa olen tiputtanut annoksen 15mg kertalaakista neljäsosaan samoin mirtazapin kanssa mulle pahin haitta on
unettomuus parhaimmillaan oon nukunnu n.4 tuntia yössä välillä oon sängyssä
mutta syvästä unesta ei oo välillä tietookaan vaikka oon vielä syöny rauhoittavia
myös hikoilu on lisääntynyt mitenkään sekavaksi tai muuta vastaavaa ei mulle
oo tullu
mulla diagnoosina on skitsoaffektiivinen ja en muka tuu toimeen ilman lääkeitä
saas nähdä miten käy
tseppiä

Itse olen syönyt yhtä neuroleptiä melkein kymmenen vuotta ja aloitin sen lääkkeen alle kolmekymppisenä sairauteen joka ei edes käypä hoito-suositusten mukaan vaadi jatkuvaa lääkitystä. Nyt kun asiaa mietin niin on edesvastuutonta antaa nuoren ihmisen syödä jatkuvasti isoa määrää neuroleptiä vaikkei minulla edes psykoosia tai maniaa ole koskaan ollut!! Tiedän että vieroitus on hankalaa ja aion lopettaa vaiheittain mutta en anna vieroitusoireiden estää mua lopettamasta tuota lääkettä.

Täällä parhaillaan taistellaan vieroitusoreiden kanssa, olen käyttänyt Risperdidonia keväästä 2013 yhdessä ssri: kanssa jotka lopetin syksyllä parin kuukauden vähentämisen jälkeen. Erittäin kovat fyysiset oireet ekat 2kk jonka jälkeen iski psyykkiset oireet niin kovana, että menetin toiminta kykyni. Taistelin ja välillä makasin vaan kotona, otin yhteyttä lääkäriin ja hän kehoitti ottamaan rispee pikkuannoksella 0,5-1,0mg pahimman yli ja sanoi, että voit sitten jättää sen pois koska tahansa kun olot tasaantuvat. No söin sitä 1,5kk ja päätin lopettaa, nyt 1,5 viikkoa olo on pahentunut päivä, päivältä ja taas ollaan samassa tilanteessa.
Pari päivää olen pystynyt vaan makaamaan, pää halkeaa, täysin voimaton olo, järki ei juokse, oksettaa jne.
Kysymys kuuluu onko nämä rispen vieroitusoireita vaan molempien myrkkyjen?
Ssri: tä käytin vuoden päivät ja rispe määrättiin mukaan kun ahdistukset olivat niin kovat. Mulla alkaa koulu viikon päästä ja haluan olla vapaa näistä aineista ja saada elämäni takaisin.
Mulla ei oo mitään psykoosia, tai muutakaan sairautta mulle ne vaan määrättiin kun ahdisti elämän asiat ja Tk lääkäri sanoi, että nämä helpottaa!!!!!!
Onko mitään helpotusta viekkareihin, nyt olen päättänyt että en usko lääkäreitä, eiks se ole niin, että kun ei mitään ota niin kyllä olotkin rupee helpottamaan (joskus) koska? Oon ollut työttömänä ja siinäkin on ollut kestämistä ihan tarpeeksi, nyt kun tuli tämä koulu saan elämääni uutta puhtia, niin nämä vierotukset on ihan Hel...tiä.
Kaiken kaikkiaan tää vieroitusoireilu on kestänyt kohta 5 kk.

Kannattaa aina lopettaa hitaasti ja varovaisesti omia reaktioita seuraten. Neuroleptit nostaa kipukynnystä ja väsyttää joten lopettamisen seurauksena voi usein olla kaikenlaiset kiputilat ja unettomuus.

Itse tein homman niin että vähensin isoimmasta annoksesta hyvin pieneen melko nopeasti tyyliin joka päivä pienemmäksi mutta sitten sen pienimmän ja viimeisimmän annoksen kanssa kitkuttelin jonkun aikaa ja otin esim. jokatoinen päivä. Silloin ne vieroitusoireet oikeastaan ilmaantuu. Kipuihin ei ole särkylääkkeet tehonneet joten kävin fysioterapeutilla hieronnassa, hoisin lämpimällä, kevyttä liikuntaa ja söin hyvin, joskus olen ottanut prednisonin(kortisoni). Välillä on mennyt oxamin jos oikein ahdistuu. Unettomuuteen olen käyttänyt tilapäisesti melatoniinia aina muutamien päivien kuureina ja tässä sitä nyt odotellaan että keho normalisoituisi. Oma kokemus on että vieroitusoireita tulee aina. Tosin itse söin neuroleptejä n.~3v. ja tuntuu siltä että seuraava vuosi menee näiden kummallisten oireiden kanssa. (Eipä se tosin ole sen kummoisempaa kuin neuroleptien syöminenkään hehe)

Toiset ei saa mitään vieroitusoireita, itse saan aina ja paljon. Psykiatria olisi hyvä konsultoida lopetuksessa mutta jos syystä tai toisesta ei halua niin tekisin lopetuksen varovaisesti ja omaa kehoa kuunnellen.

Tsemppiä!!

Moi, toi mun annos 0,5mg on pienin ja sitäkin puolitin ja jätin viimesen kahden viikon aikana päiviä väliin, eli oon omasta mielestä aika malitillisesti vähentänyt.
Mulla vaan pyörii mielessä, että olisko ne ssrin viekkarit vielä mukana kun niihin mä jouduin rispee uudestaan ottamaan, oli niin hirveät olot, ahdistus niistä pahin, nyt ei näissä oloissa ole ahdistus niin paha, vaan voimattomuus, paha olo kaikkiaan, jne.
Eli mullekkin tulee kait sitten herkästi ja voimakkaasti oireet, olisin kysellyt, että onko yleensä nerolepteillä lyhyemmät vieroitusoireet esim. Kun käyttöaika ja määrät on tämmöiset verrattuna ssriin.
Nää olot vaihtelee päivän mittaan ihan laidasta laitaan, nytkin on parempi kun pystyy kirjoittamaan.
Olen lukenut että jos vieroitusoireita tulee niin kestävät max. 2-3 vkoa, tää ei taida pitää paikkansa, mulla kyllä etuna edellä mainittu määrä ja aika?
Onhan tässä viikko vielä aikaa, ja kyllä niitä oloja jonkun verta kestää, mut sitten kun kunnolla iskee ei tosiaan pysty mihinkään, aika raadollista!

Joo, on tullut terapiakin mieleen, mutta 60-70 egee kerta on mulle mahdottomuus ja ei jaksais ahdistuksissa repiä auki niitä vanhoja asioita.
Mulla lepo toimii parhaiten oreiden helpottamisessa, mutta yksin kotona olla viikon tai kaksi yhteen menoon, rupee kaali siitäkin sekoamaan!
Tuli mieleeni, että jos ihan hirveeks heittää, niin onks tyhmää ajatella ottaa yks 0,5mg rispe siihen? Olisko se sama kun krapulaan ottais tasoittavan ja yrittäis selvitä sillä.
Vai onko sama kun bensaa heittäis tuleen, eli kärsiä vaan?
NoiHin bentsoihin en koske, olin niihin koukussa pari vuotta sitten, kun ahdistukseen määräsivät ja ihan viikon kahden ottamisella, oli kova taistelu päästä niistäkin eroon, eli kyllä tässä on nyt tarkoitus tosissaan lääkkeettömään elämään ja muutenkin saada se järjestykseen. Kyllähän mulla taistelutahtoa on löytynyt, vaikka monesti on usko ollut niin kovalla, että pilleripurkki on pyörinyt kädessä, mutta en oo ratkennut kun ton yhden kerran ja sekin lääkärin suosituksesta mihin en enään usko, väitti tosiaan ettei tule mitään ja voi koska tahansa jättää pois, juu,juu.

Kuis sulla nykyään sitten menee ja kauan on lopetuksesta?
Onko sulla viekkarit minkälaiset ja kuinka itse saat niihin helpotusta?
Ootko työelämässä vai sairaslomalla?

Aika jännää miten erillaiset noi oireet ovat eri ihmisillä, ei mun noita myrkkyjä tee yhtään mieli vaan päin vastoin, sen takiahan mä oon tässä taistellut jo pitkään, mutta kun tulee ne pahimmat olot niin se sietämätön olotila ajaa ajettelemaan ulospääsyä tilanteesta, tekis melkein mitä vaan jotta helpottais, siinä on kyllä vitsit vähissä ja menettää joskus suhteellisuuden tajunkin!
Onneks aina on sitten helpottanut, mutta sitä vaan pelkää, että taas huomenna on paskat olot.
Oot oikeassa, että ei kannata ottaa sitä yhtäkään pilleriä, koska ei taida auttaa kokonaistilanteeseen mitään, saattaa olla että sekoittaa vaan lisää?
Onks sulla mitään sivua tiedossa mistä vois lukea ihmisten kokemuksista lisää kun tää Suomi sivut?
Sais vahvistusta asialle ja jaksaisi uskoa asiaan että jonain päivänä ollaan normaaleita.
Kiitti sulle hyvistä vastauksista muuten! Ja toivon että asiat edistyy, kirjoitellaan tänne miten on mennyt meillä.

Sauna ja uinti auttavat melkein kaikkeen. Vaikka olisi lääketokkurassa niin kummasti se sauna herättää. Jos jaksat niin lämmität sen 120 asteeseen ja istut siellä kunnes iho kuivuu kokonaan ja alkaa kirvellä. Sen jälkeen uimaan ja jopan on mahtava olo.

Söin olantsapiinia 10mg kymmenen päivää ja lopetin sen myrkyn kun sekoitti ihan mun pään. Voiko niin lyhyestä ajasta saada vieroitusoireita???? Lopetin kolme päivää sitten ja olo on kamala

Kyllähän niitä tulee kun noin isolla annoksella seinään lopettaa, vaikka oletkin syönyt vain 10 pv. Kyllä siinä ajassa olanza jo sen verran aivokemiaa sekottelee että meneehän siinä palautumisessakin. Itse olen syönyt olanzaa 5mg annoksella noin vuoden verran psykoottisiin oireisiin ja nyt 2-3kk ollut tasainen vointi. Psykiatrin kanssa juteltiin niin sovittiin lopettamisesta. 5milligrammasta tiputin 2,5 milligrammaan ja sitä olen syönyt 2 viikkoa. Nyt on kolmas ilta menossa ilman koko hemmetin neuroleptiä ja yllättävän hyvin olen saanut unta. 2 tunnin sisällä uni kyllä tulee ja noin 8 tuntia yhteen pötköön nukun. En ole huomannut mitään erityisiä vierotusoireita paitsi, jonkinlaisia "sähköiskuja" tuntuu päänahassa , mutta ei ole mitenkään häiritseviä. Mietin vaan että missä vaiheessa ne vierotusoireet ovat pahimmillaan tässä olantsapiinissä, kun kyseessä on kumminkin pitkävaikutteinen lääke niin varmaan aineen poistumisessakin menee vähän aikaa?

Kannattaa ostaa puhdasta kalaöljyä eli E-EPAa ja ottaa sitä 2000 mg/vrk. Sen pitää olla nimenomaan E-EPAa, ei mitään yhdistelmää tai Möllerin kalanmaksaöljyä. E-EPAn kanssa tulee myös pieni annos D-vitamiinia, jota pitäisi päivittäin aikuisen saada ehdottomasti 100 mikrogrammaa! Tuo tarpeeksi suuri annos kalaöljyä D-vitan kanssa auttaa aivoja toimimaan normaalisti, palauttaa toimintaa vähitellen ja edesauttaa muutoinkin elintoimintoja. Kaikista sen eduista saa lisäinfoa googlettamalla. E-EPAa kannattaisi jokaisen "pakkolääkityksessä" olevan nauttia ohella haittavaikutuksia pienentämään. Myös magnesiumilla, karnosiinilla, berberiini kromilla, ubikinonilla, B-vitamiineilla ja tarpeeksi suurella C-vitamiinianoksella (500-1000 mg/vrk) on elimistölle suurta plussaa.

Joo aloitin tuon E-EPA:n syönnin ja tuntuu että tuo pitää aika hyvin päätä koossa. Olen syönyt sitä noin reilun viikon 2 kapselia päivässä yhteensä 1300mg. Kyllä pahimmat ahdistukset ja masennukset on pysynyt poissa kun lopetin tuon masennuslääkkeen ja neuroleptit melkein samaan aikaan. Aika hintavia nuo kalaöljyt on, mutta ovat hintansa arvoisia. Kyllä suosittelen jokaisen ostamaan näitä, jos on aikeissa lopettaa psyykelääkkeet ja vaikka miksei niiden ohelle, niin kuin edellinen käyttäjä tänne kommentoi! :)

Oikeana vinkkinä neuroleptien lopettamiseen voin kertoa sen verran, että esimerkiksi Seroquel (ketiapiini) väsyttää hyvin vähäisilläkin annoksilla (esim. 25) todella paljon. Se väsytys johtuu siitä, että ketiapiini vaikuttaa todella voimakkaasti histamiini H1-reseptoreihin. Korkeammilla tasoilla se alkaa vaikuttaa serotoniini- ym reseptoreihin. Tämä on tavallaan selitetty täällä: http://thelastpsychiatrist.com/2007/07/the_most_important_article_on.html

Eli esimerkiksi jos lopettaa Seroquelia tai Zyprexaa, niin voi usein mennä todella alhaiselle tasolle niiden kanssa ja samalla saada niiden väsyttävä/sedatoiva vaikutus. Psykoottisia ongelmia tulee usein sitten, kun henkilö ei ole nukkunut pitkään aikaan. Eli esimerkiksi ketiapiini 25 mg tai vähemmän voi hyvin käyttää unilääkkeenä, se sedatoi samalla tavalla kuin vanhemmat anti-histamiinit kuten diphenhydramiini.

On lopettanut. On tullut pahoinvointia mitä kummallisimmilla tavoilla.

Seroquel pahensi mun unettomuutta ja muista hyvistä sedatiiveistä lähti teho.

Suosittelen ekana Mirtatzapiiniä 7,5mg tai Doxalia pienellä annoksella 6,25mg(1/4 25mg).

Oon kanssa itte ollut pian kaksi kuukautta ilman neuroleptiä vaivaan nimeltä F23.2 Äkillinen skitsofreenistyyppinen psykoottinen häiriö. Tämän tosiaan epäilen lauenneen päälle pahentuneista univaikeuksista, joka johtui Seroquel lääkityksestä(pahensi unettomuutta), mutta on siinä muutakin.

Zyprexa on myrkky. Karseat univaikeudet tuli tuosta keltasesta ällöttävästä aivojenkutistuslääkkeestä ja hermomyrkystä, kun sen lopetti. Onko ihme? Se on dirty drug pahimmasta päästä koska veivaa vaikka minkä välittäjäaineiden kanssa. Siihen tuli riippuvuus, vaikka olotila lääkkeellä oli surkea. Mieli oli turra, mutta kehossa levottomuustila aika ajoin.Lopetus vuoden jälkeen oli helvetti. Tunne-elämältä olin lääkkeellä turra ja aloitekyky katosi samalla kun muu elämänhalu. Ja ihmisyys ja seksihalut. Lääkkeen jälkeen olen nukkunut huonosti.

Se kuka sanoo että tämä lääke hoitaa tai parantaa ihmisiä, on joko puoskari tai lääketehdaspropagandan edustaja. tai umpiääliö hoitaja, joka lampaana uskoo tähän sontaan mitä psykiatria esittää tietävänsä aivojen biologisesta toiminnasta ja lääkkeiden toimivuudesta. Miten lääke joka sotkee aivojen luontaista toimintaa parantaa ketään. Kenenkään aivoja ei "tasapainota" tämmöinen myrkky jonka toimintatapaa tai pitkäaikaiskäytön iskejä ei ymmärretä. Se epätasapaino ilmenee lopetuksessa, joko psykoosina tai karmeina univaikeuksina ja riippuvuutena. Nämä antipsykootit tuhoaa luonnollisen unen. zyprexa on lääke joka sotkee hormoneja, aiheuttaa vakavia terveysriskejä ja diabetesta ja huonontaa terveyttä. Lihottaa, sotkee aineenvaihdunnan ja aiheuttaa apatiaa ja väsymystä. Kehon terveys ja mieli ovat yhteydessä. Miten hitossa itsensä kyllästäminen keholle haitallisilla neurotoksiineilla auttaa ketään?

No, jatkakaa toki itsenne myrkyttämistä jos lääkkeen turruttavasta vaikutuksesta tykkäätte. Ne ketkä vastentahtoisesti tätä syö, otan osaa.

Minä lopetin zyprexan eikä minulle tullut oireita lopettamisesta. Sen sijaan olen koukussa siihen koska juuri noiden välittäjä aineiden takia. On helppo elää kuin pilleri tekee olotiloja joita on tottunut saamaan jostain muusta näiden välittäjä aineiden takia. Harmillista on että tämä helppous saada välittäjä aineet toimimaan on uskonnollinen iso ryhmitetty asia suomessa josta tulee todella huono kierto ja tyrkytys suomen yhteiskunnassa ja vielä kovalla pakkasella tämä masentaa vielä enemmän. Tälläisen syklin kiertokuluun eivät sovi lääkkeet. Massoittuma pahentaa asiaa pienimmissäkin yksilöissä.

Miten toi zyprexa 5mg olisi parasta lopettaa?

Välittömästi jätin 2vk syönnin jälkeen. Seinään.

Elkää vaan ikinä syökö zyprexaa , aivan hirvittävä lääke.. elämä menee ihan sumeaksi jo pienellä annoksella.

Mulle alotettiin noin kuukausi sitten SALAA (en jostain syystä huomannut pillerien muuttuneen kun luulin että on eri vahvuisia seronilejä puoliteltu) zyprexa 7.5mg kun olin osastolla. Sitten huomasin että jotain on vialla kun näin kaiken keltaisena ja olo oli todella kummallinen ja pelkäsin ihmisten tulevan tappavaan minut. Näin ja kuulin harhoja ja luulin kuolevani. Ennen ei ollut muuta kuin vain paniikkikohtauksia, voimakasta ahdistusta ja pieniä harhoja sekä masennusta. Sitten kerrottiin, että "juu alotettiin muuten yks lääke"... Ja olen sanonut että en halua neuroleptejä, koska olen tooodella yliherkkä lääkkeille. Silti on väkisin tuputettu ketipinoria, risperidonia ja nyt zyprexaa, joista olen mennyt ihan sekaisin. Kaverit ja perhe ei ymmärrä ollenkaan ja lääkäri tuntuu olevan minua vastaan. Nyt lopetin salaa zyprexan syömisen, koska en halua syödä neuroleptejä ja painoa oli tullut kolmessa viikossa n: 8kg. Olo oli kolme päivää loistava, mutta nyt alkaa hieman olemaan kummallinen olo. Alusta alkaen hikoilen ihan kamalasti, oksettaa enkä halua syödä paljon. Paino tippunut nyt kolmessa päivässä 2kg. Mä en enää koskaan laita suuhuni yhtäkään neuroleptiä ja oon vahva enkä luovuta!! Oon siis 14-vuotias ja mua on pahoinpidelty monta vuotta aikuisten toimesta ja kaikkea muuta kamalaa. Nyt aletaan väittämään että mulla olis 2-suuntainen, koska haluan auttaa ihmisiä ja ostelen köyhille joululahjoja, autan kaikkia parhaani mukaan ja säästän rahaa sairaille lapsille. Alkaa menemään hermo! Mun mieltä on manipuloitu niin paljon et sen takia on huono olo ja harhoja mut skitsofreniaa tai 2-suuntaista mulla ei ole. Oon erityisherkkä joten tunnen kaiken eri tavalla kuin muut, se saa mut toimimaan muiden onnellisuuden puolesta. Sanokoot kaikki mua hulluks tai sairaudentunnottomaks ihan rauhassa, mä oon ihminen enkä vaan kasa diagnooseja.

Yhdenkään lääkkeen tuoteselosteessa ei kerrota miten siitä tulee vieroittautua. Onko tämä edes laillista?

Freudilaisen mielisairaalan lekurit tuskin erottavat auringonpistosta psykkoosista.

Työntäkää zyprexat

perseeseenne !♡♡♡♡♡♡

Olen syönyt Zybrexaa 7 vuotta. Aluksi meni 20mg päivässä. Valitin psykiatrille aina jatkuvasta väsymyksestä ja lääkettä tiputtiin ensin 15mg ja sitten 10mg, sen jälkeen ei kuulemma voinut enää tiputtaa vaan kuulemma minun täytyisi syödä 10mg koko loppu elämäni. 20 -> 10 tiputuksen aikana ei mitään ongelmia. Jätin tässä vaiheessa koko psykiatrian polin käynnit pois kokonaan ja en oon nähnyt psykiatria nyt 4:n vuoteen. Yritin syksyllä vieroittautumista, tiputin 10->5mg tämä oli liian nopeaa joten palasin 10mg. Nyt olen päättänyt yrittää uudestaan ja kaksi yötä on mennyt annoksella 7,5mg eka yö meni parin tunnin unilla, mutta jo toisena yönä nukuin 10 tuntia :O

Ei vielä viekkareita, mutta energisyys on lisääntynyt jo tässä ajassa. Kuinka nopeasti kannattaa tiputtaa seuraavan kerran? olen miettynyt tiputtamista 5mg:n, mutta koska sen teen niin en tiedä.
prosentteina tiputukset ovat olleet -25% -> -33% -> -25% ja nyt seuraavana olisi -33%.
Lääke on myös mahdollisesti nostanut kolestroliarvojani ja sokeriarvoni ovat koholla, joten pelkään diabeteksen mahdollisuutta. Nyt on viimeinen aika lopettaa ja sen pitää onnistua kerralla.

Mulla ei tullut mitään oireita pudotuksesta 5 mg > 2,5 mg. Päivittäinen zombieolo jatkui ja sain luvan palata aiemmin käytössä olleeseem mirtazapiiniin, mutta se ei toimi enää.
Olantsapiinin jätöstä nyt reilu viikko ja pinna on helvetin kireä. Työpäivä menee ok, kun pää leikkaa paremmin, mutta en kestä mitään vastoinkäymisiä ja kotona meinaa pinna.

Mulla meni olantsapiini 15 mg. Vähennys 10 mg ei aiheuttanut mitään lopetusoireita. Vähenny 5 mg ei myöskään aiheuttanut mitään merkittäviä lopetusoireita. Siksi luulinkin että olantsapiinista pääsisi helpolla eroon.

Mutta sen jälkeen ongelmat alkoi. Vähensin 5 mg:stä nollaan. Tuli pahoinvointia ja parin viikon jälkeen alkoi tuntua, että vaikka nukuin normaalisti (heräsin aamulla 7-8 aikoihin normiunien jälkeen), tuntui kuin olisi jatkuva väsymys ja univelka. Nostin annoksen 1,25 mg ei auttanut, söin jonkun aikaa 2,5 mg (pari viikkoa) jonka jälkeen olin henkisesti ihan väsynyt enkä meinannut jaksaa liikuttaa kroppaa. Aivot tuntui vaan haluavan levätä mutteivät pystyneet, joten lopulta luovutin viime yönä ja palasin 5 mg.

Kummallista että ekat tiputukset meni niin kivuttomasti, mutta sitten tosta vikasta 5 mg:stä ei meinaa päästä millään irti. Oon nyt yhteensä kuukauden yrittänyt olla alle 5 mg ja koko aika energiatasot tosi matalalla. Luulin että tulisi energisemmäksi kun lopetan lääkkeen, koska 5 mg:aa syödessä olin väsynyt mutta jotenkin eri tavalla väsynyt kuin nyt. 2,5 mg ei toiminut mulla ni seuraavaksi kai kokeilen, jos pärjäisin 3,75 mg:llä.

Hei, olen syönyt vuodesta 2000 zyprexa 5 mg. Vuonna 2020 aloin vähennellä itsekseni. Kokeilin että olin ilman lääkettä, ja kun tuntui nappasin yhden. Tämä ei ollut hyvä vaihtoehto. Sain kummallisen "mesengeri tautikojtauksen, jossa huone pyöri, minua oksetti ja tosi huono olo. Säilähdin ekalla kerralla ja tilasin ambulanssin. Makuutettiin vaan terveyskeskuksessa. Kaverini kertoi että tuollainen tauti on.
Sitten aloin puolittaa zyprexaa ja söin kauan näin vuoden puoli vuotta, en muista 🙂 ja sitten vuosi jaoin neljänneksi on, jne. Nykyään 1/4 enää, mutta tämä onkin vaikea.
Olin maaliskuusta syyskuuhun ilman. Sitten alkoi tuntua että läheiset ovatkin aika itsekkäitä ja käyttävät minua vain hyväksi.
Tyttäreni apuun riensin enkä saanut edes ruokaa. Kun tulin kotiin mieheni ei tullut hakemaan asemalta. Mutta seuraavana päivänä tukki heti vängällä luokseni, kun olin juuri saanut siivottua kämpän ja erääntyneet lasku maksut ja olisin halunnut levätä yksin hengähtää hetken, meillä on kesämökki, jossa hän enemmän aikaa tekee töitä
Sitten tuntui että vihasi häntä, koska niin itsekäs, joudun tyydyttää hänen tarpeitaan kaikella lailla. Nuorena sanoin etten rakasta häntä mutta tarvitsen häntä. Minulla oli turvaton rakkaudeton nuoruus, äitini oli jo jotenkin sairas henkisesti ym. Kova rakkaudeton, ilkekin, tuotiin ottamaan toiset huomioon. Kuitenkin tuntuu että minun rahojani tunteita ei kukaan ajattele. Muttei se kait oikeaa olekkaan. ja ajoin pois, olin siinä mielentilassa, en pystynyt kohtaamaan ja meinasin myöhästyy hierojaltakin.
Sitten ajattelin että ehkä mun täytyy ottaa lääkettä ja otin kahtena iltana. Menin uimahalliin uin km. Sen jälkeen nukuin, söin, nukuin venyttelin, nukuin aamuun ja aamulla olin tosi väsynyt ja huono olo. Nyt mieheni tulossa, mutta olen valmis kohtaamaan hänet. Vaikee tietää mikä johtuu lääkkeestä, mikä luonteesta... olen yksin asian kanssa. Nyt vasta löysin katsoo puhelimesta, että toisetkin yrittää samaa... kiitos, kiitos, kiitos

Psykiatri nosti vasten tahtoani aikanaan Zyprexan 20 mg:aan. Olen tosi herkkä lääkkeille ja alunalkujaankin sairaalaan päädyin masennuslääkevieroitusoireiden vuoksi. oloni osastolla vain paheni ja paheni ja lähdin kunnossa missä tutut ei meinanneet tuntea minua enää. Sain piinavan akatisian pahenemisen joka annoksen jälkeen. En tiennyt miten päin olisin että saisin unilääkkeen että pystyisin nukkumaan tuon olon kanssa minkä Zyprexa aikaansai. Jouduin tuskissani odottelemaan käytävässä lääkettä koska sen sai vain tiettyyn aikaan. Olo oli tuskainen kun oli niin levottomat jalat ja olo. Koska oloni meni kokoajan huonompaan suuntaan psykiatri nosti annoksen 20 mg:een. Vastoin tahtoani. Yksi syy oloni huononemisessa näin jälkikäteen oli psykiatrien summittainen lääkkeiden "roiskinta" päällekäin ja peräjälkeen kun kävin läpi vieroitusoireita ja olin herkkä lääkkeille. He pahensi tilannetta. Sekä sen sivuuttaminen kuinka järkyttynyt kaikesta sattuneesta olon. Minulle syötettiin toisten vaikutusta voimistavia lääkkeitä ja en ollut yhtään oma itseni mutta kaikkea tulkittiin vain mielenterveyden kautta. Jos en olisi tajunnut lääkkeitä laukaisijaksi pahalle ololleni ja ajanut niitä alas olisin varmaan kuollut.

Ainoa hyvä puoli lääkkeestä oli uni mutta se oli psykiatrian myrkyillä kaukana palauttavasta. Se oli kuin kooma. Olo oli utuinen, painostavan raskas aamuisin. Ei koskaan kunnolla herännyt vaan oli lääkkeen painostavan raskaassa sumussa pitkälle päivään. Kun tokenemista tapahtui sai uuden psykiatrian lamauslääkkeen ja haitat. Jokainen pilleri rääkkäsi kehoani. Pelkäsin iltalääkkeenottoa.

En koskaan pystynyt syömään masennuslääkkeitäkään tai mitään muitakan psyykenläkkeitä isolla annoksella ilman että ne aiheutti merkittäviä haittoja. Voimakkaan antipsykootti Zyprexan haitat oli vielä omassa mittaluokassaan ja kyseinen lääke on hirvein lääke mitä olen kokeillut. Olin kuin sisältä kuollut kyseisessä lääkkeessä, epänormaalin levoton mutta lamattu olo, erkaantunut itsestään, seksuaalipuoli kuoli täysin(eikä ole tullut takaisin), kognitiivisia ongelmia mitkä ratkesi kyseisen pillerin alasajon jälkeen. Paha ummetus, aivosumu, huimausta, lihasspasmeja kaulalla. Olo oli karsea joka päivä pillerillä. Täysin en koskaan palautunut tuosta ylilääkinnästä mutta paljon oloni kohentui ja kognitio parani irti lääkkeistä päästäessä.

Kyseinen pilleri oli pahanolon pilleri. Mikään mikä tuhoaa terveyttä ja metaboliaa ei ole hyväksi mielenterveydelle. Terveyden tukeminen elintavoilla niin että keho saa optimaalisia rakennuspalikoita sen sijaan tukee myös mielenterveyttä.

Olen myös lukenut kuinka Zyprexa kutistaa aivoja, voi puhkaista diabeteksen,lihottaa. En olisi kyennyt mihinkään yhtään haastavampaan kyseistä lääkettä syödessä ja olo oli kuin ÄO olisi tippunut 30 pinnaa. Lääkkeiksi en tiedä haluanko edes kyseistä huumausainetta kutsua. En enää koskaan elämässäni suostu koskemaan antipsykootteihin ja valitsisin kuolemankin osastohoidon sijaan ennemmin.

Olin epätoivoisessa tilanteessa ja yritin sylkeä lääkkeet pois. En uskaltanut enää edes pitää puoliani hoidossa tai jutella lääkärille kun olin niin ahdistunut kokemastani hoidosta. Minua pakkoinjektoitiin kun jäin kiinni siitä etten tuota pskaa syönyt ja koen psykiatrian väkivallaksi ja tulen aina puhumaan psykiatriaa vastaan. Pakkolääkintä mainitsemiani haittoja aiheuttavilla pillereillä on rikos ihmisyyttä vastaan.

Vieroitus oli täyttä helvettiä. Lopetin seinään koska en enää kestänyt yhdenkään pillerin aiheuttamaa sumua ja levottomuutta raajoissa. Tärisin, menetin uneni, kroppa ja hermosto ihan sekaisin, sain paniikkeja. Hermostoparkani kuinka psykiatria rääkkäsi sitä. Kokemuksesta henkisesti toipuminen otti vielä enemmän aikaa ja trauman purkaminen.

Näin muidenkin kohdalla epäinhimillistä kohtelua kun he kieltäytyivät lääkkeistä ja kuinka heitä uhkailtiin. Jokaisella pitäisi olla oikeus kieltäytyä psykiatrian mönjistä jos haluavat jos se tekee heille pahan olon.

Tunsin oloni kidutetuksi psykiatrisella hoidolla osastolla. Alunperin oireet miksi osastolle päädyin oli lääkkeestä peräisin.

Lakkasin uskomasta psykiatriaan tuon jälkeen. Minun aivoissani ja kehon kemioissa ei ole vikaa, psykiatria sen sijaan vikoja aiheutti. Tunne-elämää ei tarvi pillereillä turruttaa tai lääkitä voidakseen paremmin.