Vapaaehtoisesti laitokseen, onko virhe?

Oletko kuullut sellaisesta menetelmästä kuin "Tietoinen läsnäolo" ("Mindfulness" englanniksi)? Jos et, niin kannattaa tutustua.

Mulla se on auttanut pahaankin masennukseen, mutta sitä voidaan käyttää kaikenlaisten muidenkin oireiden, kuten ahdistuksen, unettomuuden ja sosiaalisen jännittämisen hoitoon.

Ko. hoitomuoto lasketaan kuuluvaksi kognitiiviseen terapiaan, ja sen kehittäjänä on ollut ainakin sellainen henkilö kuin Jon Kabat Zinn, joka on Massachusettsin yliopiston professoreita. Muutama muukin henkilö ollut mukana noiden menetelmien kehittäjänä. Kaikki Amerikan huippuyliopistojen proffia jne., tieteellisesti tutkittua juttua. Suomessakin tätä hoitomuotoa käytetään ihan virallisissa psykoterapioissa.

Eli kuitenkin esim. tuollainen kirja kuin "Mielekkäästi irti masennuksesta", kirjoittaneet Mark Williams, John Teasdale, Zindel Segal ja Jon Kabat Zinn. Ihan kirjakaupoista löytyy.

Itsessään ko. hoitomuoto perustuu esim. hengitysharjoituksiin ja omasta hengityksestä tietoisena olemiseen. Samoin voi olla tietoinen vaikka kaikista äänistä mitä kuulee tai omista kehontuntemuksista. Ja tietenkin ajatuksista. Harjoitukset on mukana tulevalla CD:llä tuossakin kirjassa.

Siinä on se juju, miten siis itse olen käsittänyt asian, että kun kirjan harjoitusten avulla tulee tietoiseksi hengityksestä, äänistä, kehontuntemuksista, tunteista ja lopuksi ajatuksistaan, niin kaikki tämä auttaa henkilöä elämässään suhtautumaan täysin uudella tavalla ajatuksiinsa ja tunteisiinsa, koska ajatuksethan ne huonon olon aiheuttaa, jos ne ottaa liian tosissaan. Suhde niihin muuttuu siis täysin toisenlaiseksi.

Mun mielestä tuo on aivan loistava systeemi masennuksesta ja ahdistuksesta eroon pääsemiseksi, koska omaa ajattelua ei tarvitse mitenkään muuttaa. Eikä tarvitse väitellä omia ajatuksiaan vastaan, vältellä ajatuksiaan tai opetella positiivista ajattelua. Näitä kaikki yritin monta vuotta, mutta tämä tietoisen läsnäolon- systeemi on tuonut kyllä loistavan avun.

Psykiatriseen hoitoon tai laitoshoitoon hakeutumiseen liittyy aina merkittäviä terveydellisiä riskejä. Riskit kasvavat sitä mukaan mitä huonommassa kunnossa on. Tahdonvastainen "lääkintä" tai mahdollinen sähköshokittaminen ovat tietysti terveyden kannalta kaikista suurimmat riskit. Henkisiä kolhuja ja traumoja voi saada sitten oikeastaan mistä vain, sillä ihmisoikeutesi kapenevat merkittävästi mikäli laitoshoitoon menet tai sinut laitetaan. Laitoshoidossa menemisiäsi, tekemisiäsi ja puheitasi voidaan kontrolloida ja menetät vapautesi. Koska lainsäädäntö ja psykiatrisen hoidon toimivalta ovat niin mahtavat, tulee hoitoon hakeutumista harkita tarkkaan.

Jos ongelmasi eivät ole vielä kuitenkaan niin suuria, että mitään akuuttia suunnittelisit itsellesi tekevän niin suosittelen lähtemään liikkeelle vaikka omalta terveyskeskukselta. Pyydä, että saisit jutella jollekin sosiaalityöntekijälle, hoitajalle tai ehkä psykologille. Vältä joutumista psykiatrin käsiin, sillä he nimen omaan diagnosoivat sinut (koska olet ahdistunut, saanet diagnoosin ahdistushäiriö tai vastaavan) saman tien. Sen jälkeen suositellaan aloittamaan SSRI-lääkitys ja, jos niitä alat niellä niin olet ansassa, josta et välttämättä koskaan enää nouse.

Pakkohoidon edellytykset ovat itsetuhoisuus, mistä en muuten itse mainitsisi ikinä psykiatrille vaikka olisinkin. Se voi johtaa vapaudenriiston ja pakkomyrkytykseen ilman, että sinulta kysytään mitään, miten voisit paremmin ja millaista apua ja tukea tarvitsisit tai toivoisit. Silloin mennään ja on aika laittaa kädet ristiin. Jos et ole pakkohoidossa lääkkeitä ei ole pakko syödä eikä ottaa edes vastaan. Ilmoita selkeästi, että tahdot lääkkeetöntä hoitoa ja älä haksahda siiheen myyntipuheeseen, jonka mukaan terapia yhdistettynä lääkkeisiin olisi paras ratkaisu. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tiedosta myös, että mielenterveydenhuolto ei tunnusta tai edes tiedosta käytössään olevien aineiden haitallisuutta ja riskejä, joten heidän kanssaan järkeily on turha toivo.

Ensiapuun voit myös soittaa puhelimitse esimerkiksi valtakunnalliseen kriisipuhelimeen ja jutella nimettömästi. Sieltä osaavat mahdollisesti myös neuvoa mitä vaihtoehtoja sinulla olisi terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella. Itse olen sitä mieltä, että mitä vähemmän mukaan ottaa mitään lääkärikoulutuksen saaneita, sitä parempi ilmapiiri ja toipumisen edellytyksen ovat. http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin

Voisit mennä yleiseen terveystarkastukseen ja tarkastuttaa kaikki veri- ym arvosi. Ehkä sinulla on jonkun vitamiinin puutos?

Voisit myös tarkistaa päivän rutiinisi.
Liikutko tarpeeksi, lepäätkö tarpeeksi, luetko liikaa pessimistisiä juttuja, ym. Lainaa kirjastosta kirja jossa neuvotaan miten saa nukutuksi, esim että illalla juo jotain teetä tai että ei katso myöhäisdekkareita tms. Unihan on tärkeetä. Käy luontaiskaupassa ja osta jotain rentouttavaa teetä. Rentoutuskasettikin saattaisi auttaa. Niitä voi lainata kirjastosta ilmaiseksi.

Voisit tilata itsellesi myös Positiivarit kirjeen, tulee joka aamu jotain myönteistä luettavaa aamulla.

Kaikilla ihmisillä on vaikeita kausia, jotain on nähtävästi sattunut.

Ja voit aina mennä juttelemaan jonkun kanssa.

Voisit liittyä myös johonkin laulukuoroon, mieliala nousee.
Tai liity johonkin yhdistykseen, esimerkiksi luonnonsuojeluyhdistykseen, kävele luonnossa ym