Parannustako tekisin- mistä muka?

Mistä mielestään synnittömien ja täydellisten pitäisi tehdä parannusta alkaneen vuoden alusta lähtien?

Saarna koske parannusta ja jos ongelma on se, että mistä, niin synnistä.
Raamattu määrittää synnin, se on Jumalan tahdon lain rikkomista.
ts. sitä, että pidetään omaa päämäärää parempana elämässä, kuin Jumalan tahtoa.
Se on synti ja siksi omapäämärinen tekeminen rikkoo ihmisyyttä ja Jumalaa vastaan, joka on luonut tämän luomakunnan ja luvannut ihmiselle kohtuullisen elämän.

Eli ihminen rikkoessaan Jumalaa vastaan, rikkoo sopimusrikkomuksella luomakunnan lain ja siitä on se parannus tehtävä.

Kun on näin laki olemassa ja se rikotaan, siitä on tuomiovelvollinen. Ilman mitään sopimusta, joutuu velalliseksi ja se lähimmäine, jolle Jumala lupasi sen kohtuullisen elämän, mittauttaa vaateensa sinulta. Jos et ole tehnyt, niin "maksat".

ts. parannus on sopimussuhde Jumalaan, eli Luojaan ja tämän uuden sopimussuhteen mukaan, niin sitten matkataan Jumalan tahdon mukaan.
Sen tahdon päämäärä on rakkaus.

Miksi täällä sitten on vain kaikkea pahaa esillä? Kaikki ovat viestien perusteella eksyttäjiä, rahaa huijaavia huijareita. Yhtäkään Jumalan sanan julistajaa ei hyväksytä mutta samat sanat jokaiselle mani, mani, eksyttäjä, huijari.
Mitä tehtävää Herralle enää jääkään kun me olemme jo tuominneet kaikki?
Mielestäni on niin : "Että kyllä Herra kanansa kynii".
Vajavaisia olemme kaikki ja sellaisiksi jäämme, olimmepa kuinka hellareita tahansa.

Synti on se, mikä erottaa meidät Jumalasta. Kenellä mikäkin. Se ei välttämättä tarkoita että olisi ollenkaan "huono ihminen", vaan kaikkein kultaisin ihminenkin voi elää synnissä, jos hänen kultaisuutensa omasta mielestään riittää tekemään hänet kelvolliseksi astumaan kerran Jumalan eteen. Jumala on Pyhä, ja Hänen eteensä pääsee vain pyhitetty. Meidät pyhittää ainoastaan Kristuksen sovintoveri.

Parannus on alkukielen mukaan uudelleen ajattelemista. Se ei siis ole itsesäälissä ja omassa kurjuudessa vellomista, vaan sitä, että sydämestään kääntyy Jumalan puoleen, ja on samaa mieltä Jumalan kanssa. Minä siis parannuksen tehdessäni myönnän, että olen ajatellut tai tehnyt väärin, ja tahdon nyt ajatella ja tehdä niinkuin on totta. Jumalan Sana on Totuus.

Parannus ei ole itsensä parantelua, sillä vaikka meillä on tahtoa, useimmissa tapauksissa se voima kuitenkin puuttuu. Siksi on mielenuudistukseen Jumala viisaudessaan kätkenyt voiman. Kun me tulemme parannuksen paikalle, tulee voima siitä Sanasta, jonka mukaan me ojentaudumme. Veri, Sana ja Pyhä Henki tekee sen, mihin meistä ei ole. Ja niin me muutumme sen kuvan kaltaisuuteen jota katselemme.

Kiitos nim. Katse Kristukseen. Ihanaa luettavaa tekstisi. Herra siunatkoon sinua.

Kenelle se parannuksen tekeminen kuuluisi?

Juuri minulle.

>>>Parannustako tekisin- mistä muka?