Seksi stop SSRI-lääkkeillä!

Mutta SSRI-lääkkeet yleensä vähentävät kiinnostusta seksiin orgasmien saamisen vaikeuden lisäksi, joten ongelma ei ole suuri.

Lisäksi jos henkilö on kärsinyt pakonomaisesta kiinnostuksesta seksiin,

niin lääkkeet ovat vain helpotus.

Mutta media tyrkyttää nykyään seksiä joka tuutista, joten kaikki olettavat että heidän pitäisi olla koko ajan kiinnostuneita seksistä.

Jos lääke muuten vaikuttaa positiivisesti niin tuo seksi-puoli on mielestäni ihan toisarvoinen, sitä paitsi kun noita lääkkeitä käyttää pidempään, niin orgasmien saaminen yleensä helpottuu, mutta sen nuo lääkkeet kyllä aiheuttavat, että seksi ei pyöri koko ajan mielessä.

Kannattaa käyttää lääkettä, jos ilman sitä ahdistus valtaa mielen.

Se ahdistus on paljon, paljon pahempi asia kuin jokin seksi-asia, koko seksi on ihan yliarvostettu juttu.

Sen sijaan voimakas ahdistus lamaannuttaa koko ihmisen ja haittaa voimakkaasti koko elämää, voi olla ettei pysty keskittymään opiskeluun tai työntekoon tai ei pysty edes hoitamaan jokapäiväisiä asioitaan.

Tietysti voi käyttää bentsoja ja/tai Lyricaa ahdistuksen lieventämiseen, ne eivät vaikuta seksi-puoleen.

Nuorgamin Jounilla on apulaisia, jos ongelmaa esiintyy. Samoin poron pinta sisältää E-vitamiinia.

SSRI lääkkeillä saadaan masennuksen konkreettinen hoito korvattua pillereillä. Sitä vaan ei tajuta, että näillä napeilla elämänlaatu menee ja monella on eläke ja elämä zombina edessä.

Haittavaikutuksia tryptofaanista ei ollut raportoitu ennen kuin japanilaisyritys Showa Denko alkoi valmistaa tuotetta muuntogeenisillä bakteereilla ja markkinoida sitä Yhdysvalloissa, jossa viranomaiset raportoivat vuonna 1989 muuntogeenitekniikalla tuotetun L-tryptofaanin tappaneen 37 ihmistä, vammauttaneen pysyvästi 1500 ja kaikkiaan noin 5000 ihmisen sairastuneen Eosinophilia Myalgia -syndroomana (EMS) tunnettuun tautiin. Tapauksen selvittely jätettiin kesken valmistajayrityksen tuhottua jatkotutkimusten kannalta keskeisen todistusaineiston eli muuntogeeniset bakteerikantansa.

juuhvvjyhkjth kirjoitti:

SSRI lääkkeillä saadaan masennuksen konkreettinen hoito korvattua pillereillä. Sitä vaan ei tajuta, että näillä napeilla elämänlaatu menee ja monella on eläke ja elämä zombina edessä.

Kyllä monilla SSRI-lääkkeillä on moniin ihmisiin ihan selkeitä positiivisiakin vaikutuksia,

näistä haittapuolista vain meuhkataa julkisuudessa ihan älyttömästi.

Ja kannattaa muistaa että masennukseen liittyy usein voimakas ahdistuneisuus ja tuskaisuus ja nämä lääkkeet usein selvästi helpottavat olotilaa. Koko masennus on vähän huono käsite kun ihmiset luulevat että kyse on jostain alakuloisuudesta, vaikka kyse on täysin eri asiasta kokonaan.

Samoin niillä joilla on ollut paniikkihäiriö, niin lääkkeet voivat olla merkittävän hyödyllisiä. Samoin esim. anoreksiaan voivat auttaa oleellisesti.

Nimenomaan työkyvyn ylläpitämiseksi nämä lääkkeet ovat hyödyllisiä,
stressinsietokyky ja sosiaaliset kyvyt yleensä paranevat lääkkeiden myötä.

Ei pidä sekoittaa SSRI-lääkkeitä esim. neurolepteihin, jotka voivat tehdä ihmisestä ns. zombien.

SSRI-lääkkeiden käytön aloitusvaiheessa mieliala voi jopa vähäksi aikaa mennä huonompaan suuntaan, mutta pidemmän ajan kuluessa mieliala yleensä selvästi paranee.

Ahdistuneisuutta voi toki hoitaa myös esim. tehokkaalla mutta kalliilla Lyricalla tai sitten bentsoilla, mutta joillekin tulee tosi vahva bentsokoukku ja sekään ei ole hyvä juttu.

Tosin monet käyttävät näitä eri lääkkeitä yhdistelminä, jolloin teho on varmaan kaikkein suurin.

Jos oma aivokemia ei vain ole kohdallaan, niin ei sitä kyllä hetkessä missään terapiassakaan korjata, toki terapiasta voi olla hyötyä, mutta taustalla voi olla usein ihan geneettisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat aivokemiaan.

Liikunta on aina hyvä lääke, sitä ei pidä unohtaa. OIkein rasittava fyysinen ponnistelu tuottaa paljon endorfiineja ja ne tuottavat hyvää oloa.

Masennus on sanana huono kuvaamaan ihmisen olotilaa, kyse on usein enemmän voimakkaasta ahdistuneisuudesta, tuskaisuudesta ja lamaantumisesta. Normaalilla alakulolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen varsinaise depression kanssa.

Burnout on taas ihan oma juttunsa, siihen tosin usein liittyy depressio.

Näitä kaikkia psyykkisiä ongelmia on ollut iät ja ajat, niistä on vain käytetty eri aikoina erilaisia ilmaisuja.

Mielisairaalat ovat olleet pullollaan historiassa ihmisiä, jotka ovat kärsineet "melankoliasta", jolla silloin tarkoitettiin samaa kuin nykyisin puhuttaisiin vakavasta depressiosta. Silloin vain ei ollut tehokkaita lääkkeitä, nyt sama ihminen voi käydä töissä ja hoitaa kauppa-asiat tehokkaiden lääkkeiden ansiosta.

Yksi konkreettinen mittari on itsemurhat, ne ovat selvästi vähentyneet Suomessa viime vuosina. Kyllä tehokas lääkehoito on merkittävin selittävä tekijä tässä.

Paljon huolestuttavampaa on se, että jotkut yritttävät itse lääkitä itseään joko alkoholin suurkulutuksella tai sitten huumeiden käytöllä. Olotila voi niilläkin helpottua väliaikaisesti mutta pidemmällä aikavälillä on paljon fiksumpaa käyttää lääkkeitä. Lähipiiristäni löytyy ihminen, jolla oli vakava alkoholiriippuvuus vuosikymmeniä, vihdoin hän sai Sepram-reseptin, lääke aiheutti sen, että häneltä meni kiinnostus alkoholiin kokonaan, on ollut nyt täysin raittiina n. 4 vuotta, aiemmin oli vaikeuksia olla raittiina kolmea päivää peräkkäin.