Nykyinen hallitus ei ole kansan valitsema vaan Kataisen valitsema hallitus. Siellähän ovat nyt puolueita vailla periaatteita tai selkrankaa joiden suunta vaihtuu tuulen mukaan. Vasemmisto, rkp tai vihreät eivät ole siellä kansan valitsemina, mutta nehän menevät ehdoilla millä hyvänsä halitukseen unohtaen omat näkemykset ja periaatteet, jos niitä on ollutkaan. Onneksi pian on jälleen vaalit ja nyt tulee eräälle, ei äänestämälleni puolueelle selkeä voitto mitä Katainen ei enään pääse muokkaamaan. Tosin SDP:n tuleva puheenjohtaja Rinne taitaa jo halituksen pistää kontilleen.
Edustaako hallitus kansaa ?
Mielipijepankki..
1165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
hallitus sanoi joku rahamies
Milloin meillä on ollut vaalit joissa valitaan suoraan hallitus?
Kansa ei valitse järjestelmässämme hallituksia, vaan valinta on viime kädessä eduskunnan käsissä. Parempi tietysti olisi, jos meillä olisi selkeämmät blokit jo etukäteen niin, että kansa voisi tosiasillisesti valita hallituksen kuten Ruotsissa.
Pahin tuuliviiri puolue historian valossa on Kepu. Tässä puolueessa ovat samaan aikaan edustettuna politiikan äärilaidat. Sen näkee jo pelkästään siitä, että täysin eri mieltä lähes kaikista asioista olevat Paavo Väyrynen ja Olli Rehn ovat saman puolueen kärkiehdokkaita. Menneinä vuosina tämä sama toistui asetelmassa Esko Aho kontra Paavo Väyrynen ja sitä ennen Johannes Virolainen kontra Ahti Karjalainen hännystelijöineen. Näiden tahojen politiikka erosi kuin yö päivästä. Kepun ongelma on sen krooninen taipumus suosia laittomuuksia. Missä rötös siellä Kepu.
Persut ovat politiikassaan johdonmukaisia, mutta taso ei silmiä hivele. Kyse on tolvanoiden puolueesta ja Soinilla on täysi työ pitää laumaansa edes joten kuten aitauksen sisällä. Ei siinä paljon ehtisi ministerin hommia tehdä.
Oppositiossa ei siis ole hallitusta parempia vaihtoehtoja, vaan pelkästään huonompia. Tämä on suuri ongelma, kun hallituksellakaan ei ole mennyt ihan putkeen. Asiaa helpottaisi suuresti se, kun meille syntuisi kahden suuren puolueen markkinat ja niiden ympärille puolueblokit. Suuret puolueet olisivat Ruotsin mallin tapaan Kokoomus ja SDP. Jokainen on voinut nähdä, että Ruotsin systeemi on toiminut paljon paremmin kuin suomalainen monipuoluejärjestelmä.
En ole huomannut tuollaista tuuliviiri ilmiötä. Puolueen politiikka tehdään kuitenkin enemmistön mielen mukaan, eikä äärilaitojen. Demarit mainostivat itseään aikanaan , seinät leveät ja katto korkealla.
Olen muutaman viime vaalin alla käyttänyt eri vaalikoneita. Omat vastaukseni ovat olleet luonnollisesti samat. Kuitenkin kymmenen sakkiin on tullut edustaja joka puolueesta. Erikoista on ollut myös se, että eri vaalikoneilla olen saanut eri ehdokkaat. Kysymyksethän ovat olleet vähän erilaisia, mutta silti on kumma miten kymmenen joukkoon tulee ehdokas joka puolueesta.
Jos historiaa muistellaan, niin jokaisesta puolueesta on sodan jälkeen irtautunut joku joukko omaksi puolueeksi. Niin että ei missään puolueessa kovin yksimielisiä olla.
Päätelmääsi Ruotsin järjestelmän paremmuudesta en ymmärrä, historiamme ja taloutemme on ollut kovin erilainen. 2MS aikaan Ruotsi tienasi rahaa, Suomi menetti sekä maata, rahaa ja ihmisiä. Suomi ei ole saanut kurottua eroa kiinni. Eikä Ruotsilla ole ollut NL naapurinaan.
Suomen järjestelmä on toiminut hyvin. Ongelma tuli viime vaaleissa jossa vain Persut voittivat, mutta eivät kuitenkaan kyenneet yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa. Kun kaikki muut hävisivät syntyi nykyinen tilanne jolle ei historiastamme taida löytyä mitään samanlaista.
Haaveesi kahdesta blogista on utopiaa Suomessa. Vasemmiston kannatus on koko ajan laskenut ja nykyisten galluppien mukaan on vähän yli 20%. Miten vasemmisto voisi olla enää Suomessa toinen Blokki?
kepun politiikassa on useinkin ajettu kaksilla rattailla. Ymmärrän hyvin se, että jossain puolueessa on sisäinen oppositio jossain marginaalissa kuten on esim. vasemmistoliitossa nykyää. Kepun kohdalla tilanne on tyystin toinen. Sen oppositiovoimat ovat olleet aivan puolueen terävimmässä kärjessä. 90-luvun alkupuolella puolueen puheenjohtaja ja edellinen puheenjohtaja ajautuivat poliittiselle törmäyskurssille. Koko Kepun hajoaminen kahtia oli todella lähellä. Sitten Ahon eteen vuorostaan rakennettiin se tunnettu muuri, jonka vuoksi Ahon piti paeta vältameren tuolle puolen.
Vanhasen halllituskaudella oma puoluesihteeri edusti puolueen sisäistä opositiota ja arvosteli suoranaisesti hallituksen toimia. Väyrynen teki samaa Vanhasen ykköhallituksen aikana, mutta kakkosessa Vanhanen hiljensi Väyrysen ottamalla hänet hallitukseen. Asioiden suhteen Kepun takki kääntyy myös vinhaa vauhtia. Ydinvoimalahankkeet ja euromaiden tukiasiat ovat näistä tuoreita esimerkkejä.
Puolueiden yksimielisyydessä ja erimielisyydessä on siis sellaisia eroja, että monessa muussa puolueessa erimieliset ovat varsin marginaalista sakkia. Kepussa kahden linjan väkeä on aivan puolueen eliitissä. Nytkin komissaariksi kevannut Olli Rehn ja presidenttiehdokkaaksi valittu Paavo Väyrynen ovat lähes toistensa vastakohtia. SDP:ssä hajaannusta esiintyi 60-luvulla, kun Kekkonen pyrki tietoisesti hajottamaan SDP:tä ja vastustamaan tannerilaista enemmistöä ulkopoliittisella leimakirveellä.
Suomi sai hyvin kurottua Ruotsin etumatkaa sotien jälkeen kiinni. NL-suhde osoittatui meille taloudellisesti kannattavaksi. Suhdannevaihtelua kyettiin tasaamaan senkin avulla ja vienti itänaapuriin veti. Ruotsilla ei ollut tällaista etua. Vientiteollisuuden varassa ollut Suomi sai niihin aikohin vetoapua myös jatkuvasta D-vitamiin popsimisesta.
Suomen järjestelmä on toiminut erittäin huonosti, jos sitä katsotaan demokratian näkökulmasta. Järjestelmämme on johtanut puoluevaltaan kansanvallan sijasta. Tämän asian oivalsi aikoinaan jo veitsentarkasti Veikko Vennamo. Ruotsin systeemi on paljon kuluttajaystävällisempi, kun äänestäjät voivat äänestää samalla hallituskokoonpanosta ja hallitusohjelmasta. Meillä ostetaan sika säkissä ja hallitusvaihtoehdot ovat arvailujen varassa vaalituloksen selvittyäkin. Tämä johti 80-luvulla lopulla jopa tilanteeseen, missä eräiden puolueiden kesken Paavo Väyrysen johdolla sovittiin etukäteen hallituksesta sitä kansalle vaaleissa kertomatta ja yrittäen ohittaa silloisen perustulain vastaisesti presidentille kuuluva valta. Kyse oli todellä törkeästä kansanvallan anastuksesta ja osoitus puoluevallasta.
Kahden blogin järjestelmä ei ole mitään utopiaa Suomessa. Ruotsalainen yhteiskunta ei eroa suomalaisesta kovin paljon ja jos systeemi toimii Ruotissa, niin miksei myös meillä. Vasemmiston kannatus on laskutavasta kiinni. Minä lasken persut ilman muuta vasemmistopuolueeksi, mihin Soini on itsekin viitannut sanoessaan, että persut ovat työväenpuolue ilman sosialismia. Sitähän kaikki työväenpuolueet nykyisin ovat. Toimivassa kaksipuoluejärjestelmässä uudet tuulet tulevat puolueen sisältä käsin, kun ne meillä ovat tarkoittaneet kokonaan uuden puolueen eli persujen syntymistä. Jos vasemmistoblokkiin lasketaan SDP; vasemistoliitto, persut ja Ruotsin tapaan Vihreät, blokin kannatus on jo varsin korkea. Ruotsissa vasemmistoblokki on gallupien perusteella jopa nousemassa valtaan seuaravissa vaaleissa.
noita tollon jorinoita ?
Totta on, että kepussa on ollut suurempia linjaerimielisyyksiä. Ensin suhteessa NL:ään ja nyt EU:hun. Kepulaiset ovat kuitenkin aikaisemmin tiivistäneet rivit ulkopuolisia tekijöitä vastaan.
Pari viimeaikaista esimerkkiä näyttää siltä ettei tuo pidä enää paikkaansa. Kiviniemelle ei viime vaaleissa annettu täyttä tukea ja se kostautui.
Ruotsinjärjestelmä perustuu pitkiin listoihin, jotka ovat puolueiden tekemiä. Ruotsissa äänestetään vain puolueita, ei henkilöitä. Miten ihmeessä tämä voi olla demokraattisempi kuin Suomen järjestelmä jossa voi äänestää henkilöitä.
Ruotsissa siis puolue määrää edustajat, Suomessa puoleen linjaan vaalien jälkeen vaikuttaa keitä henkilöitä kansa on äänestänyt eduskuntaan. Ruotsin järjestelmä on puolueiden yksinoikeus, Suomessa kansalaiset voivat äänestää suoraan hyvänä pitämäänsä ehdokasta.
Blokkeihin voi lukea ketä vain. Käytännössä demareiden ja vasureiden yhdistyminen ei ole koskaan saanut kannatusta. Kokoomuksen ja kepun yhdistymisestä ei liene vakavissaan edes mietitty.
Jos blokkeja on vain kaksi silloinhan näiden puolueiden sisällä olisi eri kuppikuntia nykyiset pienpuolueen siirtyisivät vain vaaliliittoon keskenään.
teoriassa 50,1% äänestäjistä voisi tehdä mielensä mukaista politiikkaa vähemmistöstä 49,9% välittämättä päätökset kaikkien noudatettavaksi. Mielestäni tämä malli on selvästi epädemokraattisempi kuin monipuoluejärjestelmä. Äänikynnyksen voisi laittaa sellaiseksi, ettei kovin suurta pienryhmien määrää eduskunnassa olisi.
Kyllä Suomessakin puolue määrää edustajat. Kuka tahansa ei voi asettua puolueensa ehdokkaaksi vaaleissa eli määrä on lakiin perustuen rajallinen. Puolueet käyvät hallitusneuvottelut valitsemiensa edustajien kautta ja asettavat ministeriehdokkaat. Sen porukan ulkopuolelle jäänyt on rivikansanedustaja, jonka valta on hyvin rajallinen kuten tiedetään. Eroa ei Ruotsin pitkiin listoihin juuri käytännössä ole.
Äänestyksessä on aina tärkeämpää asia kuin henkilö. Puolue määrittää politiikkansa ja kun se pääsee hallitusvastuuseen, yksittäinen ministerikään ei lipeä hallitusohjelmasta. Kansanedustajille jotka asettuvat poikkiteloin puolueen linjaa kohtaan, käy kuten kahden Vasemmistoliiton edustajalle, jotka on erotettu ryhmästään. Parlamentaarisessa demokratiassa kansan vaikutusvalta näkyy asioiden kautta. Valtaan valitaan ne puolueet, joiden asialista miellittyy kansaliaisia eniten. Se on sama asia, kun käy kaupassa ostamassa einestä. Vaikka myyjät olisivat kuinka mukavia, tavaran laadun pitää ratkaista ostopäätökset. Ei kukaan halua ostaa hapanta maitoa mukavalta myyjältä. Kun puolueen asialista ja hallituskumppanit ovat tiedossa vaaleissa, se tarkoittaa äänestäjän kuluttajansuojan parempaa toteutumista. Tietää mitä äänellään ostaa.
Ruotsissa blokkisysteemi on toiminut aika hyvin. Ruotsidemokraatit ovat nykyisin ongelmaryhmä, kun kumpikaan blokki ei tee mielellään heidän kanssaan yhteistyötä.
Myös Suomen monipuoluejärjestelmässä on mahdollista, että enemmistöhallitus vähäiselläkin enemmistöllä voi tehdä mieleistään politiikkaa. Enemmistövalta perustuu juuri siihen ajatukseen. Perustavaa laatua olevissa asioissa on kuitenkin perustuslain suoja ja sen murentaminen vaatii suurempaa määräenemmistöä.
Blokkeihin ei voi lukea ketä vaan. Poliitikan sisältö ratkaisee. Demarit, vasurit ja persut saavat kannatuksensa niiltä, joiden tulotaso asettuu keskimääräistä alemmaksi. Nämä muodostavat pääosin tällä perusteella yhtenäisen ryhmän, joiden intressit ovat samansuuntaisia. Vihreät on ongelmallisempi tapaus, sillä sen kannattajissa on sekä hyvä- että huonotuloisia. Sama koskee Kepua, mutta Ruotsissa Kepu on kuihtunut pienpuolueeksi ja tilanne vastaakin siellä paremmin yhteiskunnallista todellisuutta. Meillä Kepu on läntisen maailman vertailussa poliittinen kummajainen, jonka soisi kuihtuvan pois.
Miksi kepun pitäisi kuihtua pois?
Miten demarien,vasureiden ja persujen aatemaailma on niin samanlainen, että ne voisi muodostaa yhteisen blogin?
Ajatuksillasi ei ole mitään realistista mahdollisuutta toteutua. Ehkä 50, 100 tai jotain vuoden kuluttua
Kepu on maalaisliiton perillinen ja edelleen vahvasti maatalouden edistämistä ja aluepolitiikkaa päällimmäisenä pitävä puolue. Missään muussa länsimaassa tällaista ei ole, koska se edustaa mennyttä maailmaa, sinne 50 - 100 vuoden taakse jäänyttä. Pienen maan kohdalla on lisäksi se erityisperuste, ettei voimia saisi missään suhteessa hajoittaa, koska se heikentää taloudellisen toimeliaisuuden edellytyksiä. Talouselämä ei noudata tässä kepupoliitikkojen toiveita vaan keskittyy hyvin voimakkaasti pääkaupunkiseudulle ja muihin aluekeskuksiin. Näin on kaikkialla kehittyneessä maailmassa.
Kepun pitäisi siis kuihtua pois, koska sen edustama maailma ei enää ole tästä ajasta. Ruotsissa näin on käynyt ja Centernin kannatus on noin 4 %. Kepu on yrittänyt kuihduttaa itseään aina välillä päästämällä liberaalit voimansa liikkeelle. Näin kävi erityisesti silloin, kun Matti Vanhanen valittiin puoluejohtoon ja Olli Rehnistä leivottiin komissaari. Kuetn on nähty tämä on johtanut puolueen jakomieliseen tilaan, kun Vanhasen ja Rehnin politiikan vastustaminen ilman, että heidän nimiään mainitaan, on aivan keskeistä perinteisessä osassa Kepua.
Vasemmistopulueiden ja persujen aatemaailma on samansuuntainen siinä, että ne ajavat pieni- ja keskituloisten ihmisten etuja. Kepussa on myös osin tällaista henkeä, jota parhaiten edusti aikoinaan Anneli Jäätteenmäki. Kannattajien yhteinen sosioekonominen asema on siis se yhdistävä tekijä.
Tämä on realismia Ruotsissa ja Suomi on yleensä aina seurannut Ruotsia pienellä viiveellä.
Rehellinen Uljas demari, joka aina puhuu totta ja jonka sanaan voi luottaa. Hän ei myöskään koskaan PETÄ omiaan, ei PETÄ kansalaisia vaan on aina sanojensa mittainen puoluejohtaja:
”Välillä tulee vähän epätoivoinen olo, että pitäisikö tässä ruveta tavaamaan, vai miten me saataisiin tämä asia selväksi Mari Kiviniemen kanssa, että SDP ei aja pakkoliitoksia. Toivon, että tämän keskustelun jälkeen en enää törmää siihen väitteeseen, että SDP ajaa pakkoliitoksia, kun se ei pidä paikkaansa."