Askel lähemmäs keinoelämää

Kemistit ovat onnistuneet ensimmäistä kertaa valmistamaan keinotekoisen solun, jonka soluelimet toimivat kuten luonnossa. Tutkijat valmistivat kemikaaleilla täyttettyjä "soluelinpalloja", jonka jälkeen he istuttivat nämä "pallot" vesipisaroiden sisään. Tämän jälkeen he rakensivat soluseinän vesipisaroiden ympärille synteettisistä polymeereistä. Fluoresenssi-ilmiön ansiosta tutkijat pystyivät seuraamaan tapahtuvia reaktioita.

" Using fluorescence, they were able to show that the planned cascade of reactions did in fact take place. This means that they are the first chemists to create a polymer cell with working organelles. Just like in the cells in our bodies, the chemicals are able to enter the cell plasma following the reaction in the organelles, to be processed elsewhere in the cell."

http://www.sciencedaily.com/releases/2014/01/140114091707.htm

Kyseessä ei kuitenkaan ole vielä keinoelämä, koska tuo solu ei kopioinut informaatiotaan tai jakautunut. Täytyy kuitenkin muistaa, että tässäkin on tärkeää eri osa-alueiden yhdistäminen. Vaikka tässä ei tuota informaation kopioitumista tapahtunut, niin se on onnistuttu tekemään synteettisellä RNA:lla, DNA:lla ja vielä yksinkertaisemmalla xenonukleiinihappo TNA:lla.

http://www.nature.com/news/enzymes-grow-artificial-dna-1.10487

Myös synteettinen solunjakautumista säätelevä järjestelmä on olemassa.

"Cell division is one of the most fundamental and evolutionarily conserved biological processes. Here, we report a synthetic system where we can control by design equal vs. unequal divisions. We synthesized a micro-scale inverse amphipathic droplet of which division is triggered by the increase of surface to volume ratio. Using this system, we succeeded in selectively inducing equal vs. unequal divisions of the droplet cells by adjusting the temperature or the viscosity of the solvent outside the droplet cell accordingly."

http://www.nature.com/srep/2013/131211/srep03475/full/srep03475.html

Näitä eri osa-alueita kun tulevaisuudessa osataan yhdistää, niin keinoelämä näkee päivänvalon. Keinosolun rakentaminen ei tietenkään kerro meille hirveästi siitä, että miten abiogeneesi tapahtui, mutta odotellaan siitä erikseen uutisia.

Synteettisen solunkin rakentajissa on oikeastaan kaksi koulukuntaa. Toiset pyrkivivät rakentamaan mahdollisimman yksinkertaisen elävän solun niistä rakennuspalikoista, joita alkumaapallolla todennäköisesti oli saatavilla ja toiset pyrkivät rakentamaan elävän solun käyttäen periaatteessa kaikkea mahdollista hyödykseen. Abiogeneesitutkimuksessa sitten lopullinen tavoite on pyrkiä mallintamaan koko tapahtumaketju alkumaapallon olosuhteissa.