ongelmana omassa liitossaan?
Onko olemassakaan paria joka olisi saanut toimivan seksielämän haluttomuuden jälkeen?
Vai pitääkö aina vaihtaa kumppania?
Onko olemassakaan paria joka olisi saanut toimivan seksielämän haluttomuuden jälkeen?
Vai pitääkö aina vaihtaa kumppania?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ex-mieheni muuttui heti kun menimme naimisiin: seksiä oli korkeintaan kerran kuussa, eli noin kuusi kertaa ennen kuin tulin raskaaksi. Siitä seuraavan kerran herra suvaitsi kiinnostua kun olin lopettanut imettämisen. Tulin heti raskaaksi. Se olikin meidän viimeinen kertamme...
Yritin jaksaa viiden vuoden ajan. Kävimme perheneuvolassakin. Hän ei halunnut edes olla samassa huoneessa kanssani, ei selvittää mistä oli kyse, mutta ei myöskään erota. Erosimme lopulta minun vaatimuksestani, en kestänyt enää ilman läheistä ihmissuhdetta. Nyt hän on katkera minulle, kun jätin hänet. Hän kertoo kaikkialla, että ei kelvannut minulle mies joka ei juo eikä lyö, kun halusin vain juosta muiden miesten perässä.
Eli en jaksa omien kokemusteni perusteella uskoa. Kaikki keinot tuli kokeiltua: aloitteen teko, aloitteen odottelu, yhteisen ajan järjestäminen, vaihtelun järjestäminen, hemmottelu, ulkonäön kohennus, uudet kauniit vuodevaatteet, iloinen mieli, ei nalkutusta, ei painostusta, seksikkäät hepenet, eroottiset filmit ja kirjat, itku, painostus, erolla tai pettämisellä uhkaaminen, omiin harrastuksiin ja ystäviin keskittyminen... turhaan.
kokeilematta se, mistä apua olisi löytynyt, nimittäin lääkärissä käynti ja testosteroni tason mittaus.Alhainen taso nimittäin aiheuttaa haluttomuutta,joka on siis lääkkeillä hoidettavissa. tv entinen haluton.
Mies ei halunnut puhua koko asiasta. Hän ei halunnut tehdä asialle mitään. Lopulta hän masturboi kuvien kanssa, mutta lerpahti jos tulin lähellekin. Aika selvää kieltä siitä, että nimenomaan minuun se halu ei kohdistunut. Kun hän ei halunnut vaikuttaa 'pihtarilta', lopetti jossain vaiheessa tyystin henkilökohtaisesta hygieniastaan huolehtimisen ja oikeasti haisi. Sitten menivät omatkin haluni, lopullisesti, enkä enää ehdotellut mitään. Eipä jäänyt ikävä eikä vanha suola janottamaan :(
Hei,
Tiedän mistä puhut enkä voi nyt heti omalla kokemuksella sanoa, että asiat paranevat (toivoa on), mutta uskon siihen, että jos ihmisten välillä riittää rakkautta (uskoa ja toivoa) asiat voivat muuttua. Ikävä kyllä harvemmin ihmiset nykyään jaksaa uskoa ja rakastaa toisiaan. Tyypillisempää on säntäillä uusiin suhteisiin, mikä joissain tapauksissa varmasti onkin ainoa ja oikea ratkaisu. Halusin sanoa sinulle, että tämän palstan perusteella ei kannattane tehdä kovin kauaskantoisia johtopäätöksiä, koska näitä lukevat yleensä vain saman ongelman kanssa painivat... Tsemppiä sinulle!
Jollei avoin puhuminen auta on aika tarttua luuriin ja soittaa sinne terveyskeskukseen, sieltä löytyy apua. Asia otettiin vakavasti ainakin omalla paikkakunnalla. Mies sai apua ja henk.koht. lääkärin. TK ohjaa myös tarvittaessa eteenpäin (terapiat ym.). Testosteronimittaukset ym. fyysiset syyt on suljettava pois ennen kuin siirrytään pääkoppaan. Rohkeasti apua etsimään!