Mitä mieltä porukka on eutanasiasta?
Oikein vai väärin?
Millaisissa tapauksissa voisit hyväksyä? Vai onko se aina väärin?
Oikein vai väärin?
Millaisissa tapauksissa voisit hyväksyä? Vai onko se aina väärin?
Eutanasia
Katri
6722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos kohdehenkilö itse toivoo sitä niin silloin asia on selvä - oli sitten syöpää tai ei, jos vaikka sinä toivoisit sitä niin se pitäisi suorittaa.
Jos kohdehenkilö olisi "vihannes" niin silloin sukulaisten suostumuksella tai sitten asiasta tehdään julkinen ilmoitus, että henkilö aiotaan eutanasioida ja että jos jollakulla olisi jotain sitä vastaan (poislukien uskonnolliset hihhulit ja muut fundamentalistit) niin asiasta tulisi ilmoittaa viimeistään XX.XX.XX päivään mennessä.
Aina väärin. Älä tapa - älä murhaa.
huudahduksestasi.
Huom. joku raamatunlause ei kelpaa perusteluksi. Sitä paitsi raamattukin on täynnä jumalten siunaamia murhia.
Raamatussa on paljon enemmän käskyjä tappaa kuin käskyjä olla tappamatta. Oikeastaan tuon käskyn pitäisi selvyyden vuoksi kuulua: Älä tapa paitsi silloin kun sinun tulee tappaa.
Raamattu ei mielestäni ole oikea ohjenuora enää, ainakaan kirjaimellisesti käytettynä, pohdittaessa lääketieteen kehityksen tuomia kysymyksiä.
Nykylääketiede kykenee pitämään "kuoleen" jollakin määrityksellä elossa. Rajanveto elävän ja kuolleen välillä on jokseenkin kadonnut. Eli tässä kohden hakisin määritykstä "elossa" pidetylle menehtyneelle.
En osaa itsekään ottaa kantaa ns. kuolemantuottamiselle dementian, syövän tms. kohdalla. Tässä kohden voin ainoastaan mainita elvyttämiskiellon laajentamista. Jolla tarkoitan, että ei olisi ainoastaan, että esim. auto-onnettomuuden jälkeen ei saa potilasta elvyttää vaan vaihtoehtona olisi elossapitämisen raja. Jos potilas ei ilman hengityskoneita yms.yms. pysty elämään ja laiteiden irroittaminen jo potilaan itsensä määrittämä. Mutta tämä ehkä avaa taas uuden kysymyksen lääketieteelle, minkä mittainen on palauttava ajanjakso eli milloin nähdään paluun mahdollisuus.
Dementian ja syövän yms. osalta olen seurannut itse vierestä kun syöpäpotilas "odotti" kuolemaansa. En osaa tuonkaan ajan jälkeen sanoa mikä olisi ollut oikein. Mielestäni tässä asiassa mennään etiikan pohdinnan puolelle vahvasti.
Leikitään ajatuksella, että eutanasia olisi sallittua. Kuka päätöksen tekee, potilas, lääkäri vai lähimmäinen? Päätöksen tekijä, toimiiko hän utilitaristisesti, eli hakee hyvää monelle ja pahaa mahdollisimman harvalle, vai egoistisesti, omaa hyvää tavoitellen? Jos lähimmäinen on kyseessä on tuolloin liian usein egoistisesta toiminnasta, ei itse halua nähdä lähimmäistään sairaana tai tämä on "rasite" omalle elämälle. Lääkärin kohdalla voidaan puhua velvollisuudesta sairaalaa, lääketieteen kehitystä ja sitten potilaan lähimmäisiä kohtaan?
Mietitään sitä.
Voin hyväksyä kun
1. Elämästä on tullut yksilölle sietämätön piina ja on erittäin todennäköistä että se ei siitä enää paremmaksi tule muuttumaan.
2. Yksilö on tehnyt täysissä järjissään ollessaan testamentin jonka mukaan hänen elämäänsä ei tule pitkittää mikäli hän päätyy fyysiseen tai henkiseen tilaan jossa häneen ei saa enää minkäänlaista kontaktia (ns. vihannestila tai dementia).
Yleensäkään en ymmärrä miksi määrä olisi aina tärkeämpää kuin LAATU. Miksi ihmisen pitäisi elää väkisin helvetin kauan? Miksi ihmisiä pitää olla mahdollisimman paljon? Yritämmekö peitellä elämän tyhjyyttä ja tarkoituksettomuutta tällä määrähakuisuudellamme???