Monet ns. tosiuskovat sanovat kirkon olevan liian liberaali. Kirkkoa haukutaan portoksi ja ties miksi. Monet näistä solvaajista eivät näe sitä, että kirkko koittaa sentään pitää kristinuskolla jonkinlaista asemaa Suomessa. Jos kirkko lähtisi vanhoillisten tiukoille linjoille, heikkenisi kristinuskon asema koko maassa selkeästi.
Moni suomalainen pitää jo nyt kirkkoa liian konservatiivisena. Kirkko ei voi muuttaa mielipiteitään vielä kauemmas kansasta. Onhan jo nähty, miten kansa reagoi esim. Päivi Räsäseen.
Kodeissa ei enää puhuta uskosta tai Jeesuksesta. Nykyisellään moni kuitenkin kokee kirkon sen verran vapautuneeksi paikaksi, että voi käyttää heidän palvelujaan. Niinpä lapsia ja nuoria käy paljon kirkon leireillä ja kerhoissa. Siellä he ainakin kuulevat jotain krisinuskosta ja oppivat kenties rukoilemaan.
Älkää siis solvatko kirkkoa, joka koittaa toimia parhaansa mukaan ja kansaa lähellä näinä vaikeina aikoina. Kristinuskon säilyminen Suomessa on pitkälti luterilaisesta kirkosta kiinni. Ns. tosiuskovaisten joukko on pieni, tiivis ja sisäänpäin lämpenevä. Vai kuinka usein teette työtä kansan parissa saaden ihmiset kuulemaan Jumalaan Sanaa? Kuinka avoimesti osaatte kohdata ateistit, uskonnottomat, muslimit jne.?
Entä, jos luterilainen kirkko kaatuu ja vastuu evankeliumin levittämisestä jää yksin teille? Epäilen, että ette olisi valmiita siihen.
Moni suomalainen pitää jo nyt kirkkoa liian konservatiivisena. Kirkko ei voi muuttaa mielipiteitään vielä kauemmas kansasta. Onhan jo nähty, miten kansa reagoi esim. Päivi Räsäseen.
Kodeissa ei enää puhuta uskosta tai Jeesuksesta. Nykyisellään moni kuitenkin kokee kirkon sen verran vapautuneeksi paikaksi, että voi käyttää heidän palvelujaan. Niinpä lapsia ja nuoria käy paljon kirkon leireillä ja kerhoissa. Siellä he ainakin kuulevat jotain krisinuskosta ja oppivat kenties rukoilemaan.
Älkää siis solvatko kirkkoa, joka koittaa toimia parhaansa mukaan ja kansaa lähellä näinä vaikeina aikoina. Kristinuskon säilyminen Suomessa on pitkälti luterilaisesta kirkosta kiinni. Ns. tosiuskovaisten joukko on pieni, tiivis ja sisäänpäin lämpenevä. Vai kuinka usein teette työtä kansan parissa saaden ihmiset kuulemaan Jumalaan Sanaa? Kuinka avoimesti osaatte kohdata ateistit, uskonnottomat, muslimit jne.?
Entä, jos luterilainen kirkko kaatuu ja vastuu evankeliumin levittämisestä jää yksin teille? Epäilen, että ette olisi valmiita siihen.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Kirkko on pääosin konservatiivien ylläpitämä organisaatio, joka leikkii liberaalia vain, että kansan enemmistön rahoitus ei katkeaisi.
Kuvaavaa on, että kirkon lähetysjärjestöistäkin on 70% konservatiivien ylläpitämiä naispappi- ja homovastaisia. Lisäksi viime arkkipiispan vaaleissa sai äärikonservatiivinen Ruokanen lähes yhtä paljon ääniä kuin valittu Mäkinen.
Valta on siis konservatiiveille ja liberaalien tehtävä on rahoittaa konservatiivien homokammoiset lähetysleikit ja muut touhut.
Kirkko on siis kameleontti, joka esittää suvaitsevaista tulkaa-kaikki-kirkkoa, mutta on itseasiassa vallastaan kiinnipitävien konservatiivien hiekkalaatikko.
Kyllä kirkolla on töissä myös liberaaleja pappeja, jotka tekevät paljon työtä tehdäkseen kristinuskoa tutuksi ihmisille. On varmasti totta, että monet suuret päätökset tehdään konservatiivien ehdoilla. Moni liberaali pappi uskaltaa kuitenkin toimia niin, etteivät konservatiivien rajoittuneet mielipiteet läpäise heidän arkityötänsä. Heidän kauttaa kristinusko voi pysyä hengissä Suomessa - elleivät konservatiivit koita lakaista heitäkin maton alle.
Konservatiivit ovat varmasti tietoisia tästä kaikesta. He antavat liberaalipappien toimia "sisäänheittäjinä", mutta koittavat sitten esim. alfa-kursseilla saada ihmiset kannattamaan omia ajatuksiaan. He tietävät, etteivät he pystyisi yksin kannattelemaan kristinuskoa Suomessa. He tarvitsevat liberaaleja.
Seurakunnissa voidaan touhuta mitä halutaan. Esim riparin vetävä pappi voi olla vaikka v-lesta ja jutut sen mukaisia tai vastaavasti pidetään agnostikkoiltoja.
Riippuu ihan seurakunnan valtasuhteista.
>>>On varmasti totta, että monet suuret päätökset tehdään konservatiivien ehdoilla.
Välillä kyllä tuntuu, että konservatiivien ympärillä ollaan kovin varovaisia eikä heille uskalleta sanoa vastaan. Mitä konservatiivisempi olet, sitä "oikeammassa" olet. Näin se joskus menee kirkon piireissä.
Ota vastuu omasta elämästäsi!
Sinusta liberaalipapit ovat "KIVOJA", kun he eivät paheksu syntejäsi eivätkä ohjaa sinua pois helvetin tieltä.
Mutta kuinka sinä syytätkään liberaalipappeja jouduttuasi helvettiin! Ihan kuin synnin tekeminen ja väärä elämänpolku olisi ollut pappien syytä eikä OMAASI.
Etkö ymmärrä, että on olemassa lukuisia erilaisia käsityksiä siitä, mikä on syntiä. Sinun käsityksesi on monien mielestä aivan väärä. Samoin minun käsitykseni.
Katsotaan, miten teille käy, jos solvauksillanne ajatte ihmiset pois kirkoista ja kristinuskon piiristä.
Enkä syyttäisi toisia siitä, että jouduin Helvettiin. Ihan omaa syytä se olisi sitten. Entä, jos sinä joudut sinne? Ketä sinä syytät?
Luehan Raamatusta se totuus ja lopeta vikinät!
Sieltähän me kaikki sitä totuutta luemme. Kuitenkin päädymme erilaisiin mielipiteisiin.
"Jos kirkko lähtisi vanhoillisten tiukoille linjoille, heikkenisi kristinuskon asema koko maassa selkeästi."
Saanen huomauttaa, että Venäjällä Moskovan patriarkaatti on neuvostojärjestelmän romahduksen jälkeen lähtenyt juuri tuolle linjalle, mutta siitä huolimatta - tai sen ansiosta - ortodoksisuus on Venäjällä voimistunut suuresti varsinkin Putinin kaudella. Voidaan puhua suorastaan Venäjän ortodoksisen kirkon ja uskon ylösnousemuksesta. Venäjä ja länsimaat kulkevat päinvastaisiin suuntiin. Uusi Venäjä valitsee Kristuksen, jonka länsi on hylännyt. Moskova on päättänyt tulla jälleen Kolmanneksi Roomaksi. Pyhä Venäjä herää henkiin silmiemme edessä. Jokainen, joka muistaa kommunismin kirot ja uskonvainot, ei voi olla vaikuttumatta tästä ihmeestä.
Verrattuna Venäjään nykylänsimaat ovat Antikristuksen valtakuntaa. Ei ole sattuma, että Putinin Venäjää vihataan lännessä enemmän kuin Neuvostoliittoa aikoinaan. Arvomaailmojen ristiriita on sovittamaton. Putinismi on länsimaisen liberalismin antiteesi. Venäläinen ortodoksia on länsimaisen kirkollisen liberalismin antiteesi. Venäjä on kristikunnan viimeinen toivo. Tosin Venäjälläkin työ on vasta alussa. Aktiivista uskonelämää ei elvytetä noin vain kokonaisen ihmisiän kestäneen valtioateismin pimeän yön jälkeen. Vaikka uusia kirkkoja rakennetaan koko ajan kaikkialla Venäjänmaalla, bolševikkien vallankumouksen ja hirmuhallinnon jälkien korjaaminen vie vuosikymmeniä.
"Onhan jo nähty, miten kansa reagoi esim. Päivi Räsäseen."
Kyse ei ollut "kansasta", vaan joukosta toimittajia, joilla oli yhteinen agenda tai joita manipuloitiin tiettyjen tahojen toimesta. Ankara mediapeli onnistui sitten vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. Koko ministeri Räsäsen teilauskampanja oli ennalta suunniteltu operaatio. Räsänen on "väärine mielipiteineen" piikki tiettyjen piirien lihassa. Räsästä on pitkään katsottu suurennuslasilla ja etsitty veruketta hänen leimaamisekseen ihmisten silmissä. Rumaa ja alhaista.
Enpä ole koskaan aiemmin kuullut vastaavia mielipiteitä. Olipa hyvä, että toit ne esille.
Venäjällä ortodoksisuus on nousussa. Kristinuskohan toimii lähinnä silloin, kun kansalla menee huonosti. Ajatellaan vaikka Afrikkaa tai niitä Aasian maita, joissa nähdään nälkää, on sotia jne. Länsimaat eivät ole antikristuksen valtakuntaa, vaan ne ovat sekularisoitumassa. Uskonnoista ollaan luopumassa. Tämä kehitys on hiljalleen alkanut vaikuttaa myös esim. eteläisessä Afrikassa, kun koulutustaso on siellä noussut.
Päivi Räsänen taas on ihan itse omilla tölväyksillään aiheuttanut sen, ettei hänestä pidetä. Hän edustaa sellaista uskonlahkoa, joka on lähes kaikille suomalaisille täysin vieras, mutta hän luulee voivansa sekoittaa sen politiikkaan. Ei ole kyse mistään Väyrysen ajan mediapelistä, vaan siitä, etteivät suomalaiset ole kristittyjä eivätkä siksi halua, että ministeri sekoittaa oman uskontonsa politiikkaan.
Hyvä kirjoitus!
Venäjä on todellakin kulkemassa ihan eri suuntaan kuin länsimaat, mikä on minustakin hieno asia, mutta joka herättää närää länsimaissa, myös Suomessa:
Niinistö: Länsimaiden ja Venäjän välinen henkinen kuilu kasvamassa
"Presidentti Niinistö on huolissaan siitä, että Venäjällä torjutaan länsimaalaista liberaalia ajattelua."
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288635119145.html
Kunpa meidänkin presidenttimme ymmärtäisi, että koko "liberaali ajattelu" on ihan saatanasta. Putin sen on ymmärtänyt. Ehkäpä syynä kristitty tyttöystävä, mutta Putin on kuuluttanut viime aikoina hyvin näkyvästi kristillisten arvojen perään.
Suomi on länsimaa, jonka arvopohja on sekulaari. Venäjä on aivan erilainen. Meidän tulee olla ylpeitä pohjoismaisista tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden arvoista. Ne eivät sulje pois kristinuskoa, ainoastaan sen kaikkein vanhoillisimmat haarat ovat ristiriidassa pohjoismaalaisten arvojen kanssa.
Mitä tasa-arvoa sinä Suomessa näet? Entä missä se paljon puhuttu suvaitsevaisuus näkyy?
Suomessa ollaan nopeasti saatu naisille paljon oikeuksia, jotka kristittyjen valtakaudella olivat vain unelmia. Suvaitsevaisuutta riittää - paitsi kristittyjen parissa. Onneksi kristittyjä on enää vain vähän. Pian ei ehkä enää senkään vertaa!
Jeesus ei koskaan etsinyt mitään pikkuisen uskovaisia, vaan niitä jotka koko sydämestään haluavat lähteä Jumalaa Seuraamaan ja Jeesus ei myöskään koskaan tehnyt Jumalan sanan kanssa kompromissejä, että äänestetään mikä tänään on Jumalan tahto, joko Jumalaa lähtee seuraamaan taikka sitten ei lähde, ei siitä mitään väliversioita ole.
Suhtautuminen Räsäseen kertoo siitä kuinka pois poikennut tämä kansa jo on, kuinka jumalan sanasta on luovuttu ja lähdetty seuraamaan muita asioita ja jos joku vielä uskaltaa pitää kiinni Raamatun sanasta niin häntä vastaan hyökätään.
Juuri näin. Aamen.
"Suhtautuminen Räsäseen kertoo siitä kuinka pois poikennut tämä kansa jo on, kuinka jumalan sanasta on luovuttu ja lähdetty seuraamaan muita asioita ja jos joku vielä uskaltaa pitää kiinni Raamatun sanasta niin häntä vastaan hyökätään."
En minä ainakaan ole mistään sanasta luopunut, kun en ole koskaan kristitty ollutkaan. Kristittyjen on jo ymmärrettävä, ettei heidän uskontonsa kosketa kaikkia. Eivätkä juutalaisten säännöstöt ole meille merkityksellisiä. Olemme suomalaisia, emme Lähi-Idän asukkeja.
Ei Räsästä vastaan tarvitse hyökätä, hänen kanssaan ollaan vain eri mieltä. Muistakaa nyt, hyvät tosiuskovat, että teitä on varsin vähän eikä kaikkien tarvitse tanssia teidän pillinne mukaan.
"Jeesus ei koskaan etsinyt mitään pikkuisen uskovaisia, vaan niitä jotka koko sydämestään haluavat lähteä Jumalaa Seuraamaan..."
Eli hän etsi vain hartaita juutalaisia?
Kristinusko on maailman laajimmin levinnyt uskonto, ja sinun kaltaisiasi (ateisteja) on maailman väestöstä vain pari prosenttia, joten älähän isottele siellä!
Jeesus etsi niitä, jotka olivat valmiita jättämään välittömästi koko elämänsä ja lähtivät seuraamaan häntä. Sellaisia uskovaisia hän etsii edelleenkin.
Kristinusko ei ole sitä, että maksetaan kirkollisveroa ja käydään ehkä kerran vuodessa kirkossa (yleisimmin häissä tai hautajaisissa). Kristinusko ei myöskään tarkoita pelkkää sanaa ja sakramentteja, vaan kaikkea sitä mitä Jeesus teki. Myös riivaajien karkottamista ja parantamista, ja jopa myrskyjen laannuttamista.
Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa pystyvät tekemään perässä saman minkä hän (jopa laannuttamaan myrskyn), jos vain uskovat. Tänä päivänä valitettavan harvat ottavat Jeesuksen sanat vakavasti.
70% ihmisistä ei ole kristittyjä. Olette siis vähemmistö.
"Jeesus etsi niitä, jotka olivat valmiita jättämään välittömästi koko elämänsä ja lähtivät seuraamaan häntä. Sellaisia uskovaisia hän etsii edelleenkin."
Minulle kerrottiin joskus, että Jeesus kutsuu kaikkia. Se ei siis ollutkaan totta.
Kukaan ei ole vielä myrskyjä laannuttanut, eli onko Jeesus lopettanut etsinnän?
Minusta tuntuu, että sinä koitat korottaa itseäsi toisten yläpuolelle kuvittelemalla, että on olemassa joku Jeesus, joka on ottanut juuri sinut kaverikseen. Se on lapsellista. Entä, jos eläisit rohkeasti tätä elämääsi - se on ainoasi!
Lopeta kadehtiminen. Sama on tarjolla sinullekin.
Hyvä, aiheen ja sääntöjen mukainen, rakentava aloitus!
Onko todellakin länsimaisen (katol) kirkon perintö liberaalia? Onko liberaalia murhata ja kiduttaa toisinajattelijoita, syyttömiä ihmisiä, ja vainota esimerkiksi prostituoituja?
Monet sanovat että syyttömien vainoaminen/tappaminen ei ole liberaalia
KD kannattaa jumalanpilkkalakia koska se antaa heille vapaa kädet vainota kristittyjä
Ehkä suurin ero ns. konservatiiveihin ja liberaaleilla on näkemys siitä, millaisen seurakunnan tulisi olla?
Ymmärrän hyvin sen näkemyksen, että seurakuntaan otetaan vain kriteerit täyttävät uskovat. Näin muodostuu yhdenmukaisempi näkemys. Ne jotka eivät halua noudattaa yhteisön normeja, voidaan erottaa siitä pois. Luonnollisesti se tarkoittaa myös huomattavan vähäisempää jäsenmäärää. Se saattaa tarkoittaa myös että entistä enemmän on pieniä seurakuntia, sillä aina kun jostain näkemyksestä ei saada yksimielisyyttä, siitä irtoaa osa ja perustaa oman seurakuntansa.
Jos halutaan suuri seurakunta, jossa eri näkemyksille on tilaa, on vain opittava tekemään yhteistyössä asioita. Ellei siihen kyetä, on edessä hajaannus. Itse koen, että näin tulee käymään. Eripura lisääntyy ja valtataistelu käy yhä raaemmaksi.
Tässä on todellakin vaarana se, että ne ihmiset jotka kyllä uskovat Jumalaan, mutta eivät omaa ehdottomia näkemyksiä tai osallistu tuohon valtataisteluun, jäävät syrjään. Heille ei enää ole mitään seurakuntaan, mihin mennä. Tällöin mielestäni moni jopa luopuu uskostaan, kun ei saa muiden ihmisten edessä enää niin tehdä kuin tarkoin määrätyllä tavalla. Kun yhden saa pelastutettua, samaan aikaan sata muuta kääntyy Jumalasta poispäin. Joillekin se on hyvä asia, joillekin se on evankeliumin vastainen asia.
Höpsis. Vapaissa suunnissa ja jossain sisäänlämpiävässä herätysliikkeessä voi olla noin, että seurakuntaan kelpuutetaan vain "oikein uskovat", mutta kirkon konservatiivit ovat perinteisesti hyväksyneet ja hyväksyvät sen, että kirkkoon kuuluu monenlaista väkeä, vaikka he eivät kaikkia kristittyinä pidäkään.
Hinkuliberaalit ne ovat nykyään olleet niitä, jotka ovat halunneet työntää pois seurakunnasta ja kirkosta äärikonservatiivisen väen.
Liberaalien ja konservatiivien ero ei mene noin pinnallisissa asioissa, vaan ne ovat vain seurausta syvemmistä eroista.
Kristittyjen liberaalien ja konservatiivien ero on Raamatun tulkitsemisessa. Liberaalit tulkitsevat sitä ei-kirjaimellisesti, konservatiivit kirjaimellisesti. Siis noin yleensä ja periaatteessa. Käytännössä sekä liberaalit että konservatiivit tulkitsevat kirjaimellisesti ja ei-kirjaimellisesti, riippuu Raamatun kohdasta.
Ei-kristityillä liberaaleilla on omia tulkintojaan, jotka eivät ole kristinuskoa. Tavallisin ero kristinuskoon heillä on, että he eivät usko Jeesuksen jumaluuteen ja kolminaisuusoppiin.
”…seurakuntaan kelpuutetaan vain "oikein uskovat"…”
Kun tarkastelee asiaa luterilaisen kirkon herätysliikkeiden kautta, taitaa monessa seurakunnassa eli yhdisytksessä olla juuri tuollainen tilanne?
”….herätysliikkeitä ovat rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus.”
”Viidenneksi herätysliikkeeksi (tai viidesläisyydeksi) nimitetään Suomessa evankelioivaa herätyskristillisyyttä eli uuspietismiä.”
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/AE387123EFC7EFC3C22570700028CA8E?OpenDocument&lang=FI
On monia tapoja tulkita Raamattua. Konservatiivinen tulkita eroaa fundamentalistisesta tulkinnasta:
”Raamatun kirjaimellisesta totuudesta ja oman tunnustuksen mukaisista tulkinnoista pidetään mahdollisimman pitkälle kiinni. Raamatun sanamuodossa heijastuva historiallinen tausta tunnustetaan.”
”Fundamentalistisen raamatuntulkinnan mukaan jokainen Raamatun sana on Jumalan suoraan sanelemaa tekstiä. Tämän näkemyksen mukaan Raamattu on ehdottoman erehtymätön niin uskonnollisissa kuin tieteellisissäkin asioissa. Fundamentalismi ei hyväksy uutta raamatuntutkimusta eikä esimerkiksi luonnontieteiden edustamaa kehitysoppia. Esimerkiksi kertomus Nooan arkista on tapahtunut juuri niin kuin se Raamatussa kerrotaan ja luomispäivät olivat 24-tuntisia.”
Liberaalimpi tulkinta:
”Liberaalimpi pelastushistoriallinen raamatuntulkinta opettaa, että Raamatusta on punaisena lankana luettavissa Jumalan jokaista ihmistä koskeva pelastussuunnitelma. Raamattu kertoo Jumalan pelastustoiminnasta ihmiskunnan historiassa oman aikansa kielellä kirjoitettuna. Raamatussa voi olla virheitä, eikä yksityiskohdilla ole merkitystä.”
Tieteellinen tulkinta:
”Historiallis-kriittisen tulkinnan mukaan Raamattua pitää ymmärtää tiettyä aikana ja olosuhteisiin kirjoitettuna kokoelmana. Tämän näkemyksen mukaan Raamattua tulkitaan kuin mitä tahansa kirjaa. Historiallis-kriittinen tulkinta on kirkon uskosta ja näkemyksestä hyvin irrallinen.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raamatun_tulkinta
”Liberaaliteologia sai alkunsa 1700-luvun lopussa, ja levisi laajalle uusissa protestanttisissa tulkinnoissa ja vapaassa juutalaisuudessa. Vastaavia katolisen kirkon virtauksia on kutsuttu modernismiksi.”
”He halusivat siirtää kristinuskon polttopisteen Jeesuksen opetuksiin, pois Jeesusta ja uskoa koskevista monimutkaisista tulkinnoista ja Raamatun kriittinen lukeminen. Varsinaisena polttopisteenä oli löytää historiallinen Jeesus. Useista yrityksistä huolimatta historiallisen Jeesuksen löytäminen ohi Uuden testamentin tekstien on epäonnistunut…”
Liberaaliteologiaan kuuluu arvostus henkilökohtaista uskonnollista kokemusta enemmän kuin oppien tai kirjoitusten kirjaimellista tulkintaa ja haastaa kirkon arvovaltaa näissä asioissa. Siihen kuluu käsitys että uskonto koostuu vain yksilöistä joita yhdistävät kokemukset sekä instituutiot. Kirkko ei määrää opeista tai käytä valtaa.
Sitten eräs tärkeä piirre:
”Jumalasuhteet ja ymmärrys Jumalasta muuttuvat historian saatossa, ja siksi mitkään uskonnolliset totuudet eivät ole kiveen hakattuja, sillä kunkin ihmisen henkilökohtainen kokemus voi paljastaa jonkun uuden näkökannan Jumalasta.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liberaaliteologia
Mutta tämä kai alkaa olla vanhahtavaa eli ei ole kovin laajalle levinnyttä?
Sekoitat puurot ja vellit siinä mielessä, että avauksessa oli kyse kirkosta kokonaisuutena eikä joistakin ryhmistä sen sisällä, esim. herätysliikkeistä. Vielä vähemmän kirkon ulkopuolisista vapaista suunnista.
Kirkon vanhoillisista kristityistä puhuttiin koko kirkon kannalta eikä heidän ryhmiensä sisäisistä jutuista.
Osa herätysliikkeistä kyttää "oikeaa uskoa", ja tällaisia ovat lestadiolaisuus ja viidesläisyys. Osa ei kyttää, ja näitä ovat herännäisyys ja tietääkseni evankelisuus.
Rukoilevaisista en tiedä miten suhtautuvat, kun heitä on vain kourallinen.
Herätysliikkeiden lisäksi kirkossa on ties minkälaisia ryhmiä ja porukoita, konservatiivisia ja liberaaleja ja varmaan myös siltä väliltä.
Niinhän niitä on monenlaisia tapoja tulkita Raamattua. Osa niistä tavoista ei pitäydy kristinuskon sisällä, ja noista osa ei edes väitä tekevänsä niin.
Ristiriidat kirkon sisällä perustuvat aina viime kädessä juuri Raamatun tulkintaan, ja pahiten tukkanuottasilla keskenään ovat olleet kristityt liberaalit ja fundamentalistit. Ei-kristittyjä liberaaleja ei ole ehkä otettu yhtä vakavasti, elleivät ole ihan silmille hyppineet. Tai en minä tiedä, mutta tällainen käsitys minulla on.
Ehkä hahmotan tuon asian toisin. Kirkkoon kuuluu myös useita ryhmiä, joilla on ”oikea usko” ja jotka kokevat ettei sitä ole muilla kirkkoon kuuluvilla. He ovat hyvin aktiivisia toimijoita sekä päättäjiä useissa seurakunnissa eivätkä mikään kirkon ulkopuolella ole osa. Toki kirkkoon kuuluu myös konservatiivisempi joukko, joilla käsitykset eivät ole niin ehdottomia. Sitten on joukko liberaalimpaa suuntaa ja suurin osa ehkä jotain tuolta väliltä? Valtaa taitavat kuitenkin pitää eniten seurakunnissa konservatiivit?
Noista tulkinnoista vain yksi ei väitä tulkitsevansa sitä uskon tai uskonnon mukaan, eli se tieteellinen. Sellaista kuin ”ei kristitty liberaalikristitty” taida olla olemassakaan? Liberaali kun tarkoittaa vapaamielisyyttä:
”Vapaamielisyys on suvaitsevuutta, ennakkoluulottomuutta ja avarakatseisuutta. Vapaamielisyys voi olla esimerkiksi poliittista tai uskonnollista. ”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaamielisyys
Itse en esim. kannata talousliberalismia vaan sitä kannattaa mm. yleensä konservatiiviset poliitikot.
Avauksessahan puhuttiin yleensä kirkon vanhoillisista ja yleensä kirkon liberaaleista. Sen esiintuoma asia jää sivuun, jos ruvetaan vain syynäämään yksittäisiä ryhmiä. Kyse kun ei ollut siitä, mitä kirkko on sisältäpäin, vaan miltä se näyttää ulospäin ns. tavallisille ihmisille, jotka eivät kirkon sisäisistä jännitteistä tiedä. Monille se näyttää niin vapaalta, että he uskaltavat panna lapsensa sen kerhoihin ja leireille. Jos kirkko muuttuisi tiukan vanhoilliseksi, he eivät uskaltaisi.
Tietenkään sellaista kuin "ei kristitty liberaalikristitty" ei ole olemassa, niin kuin ei ole olemassa "ei ympyrää isoa ympyrääkään" :D
Kirkon keskusteluissa "konservatiivi" ja "liberaali" ovat käyttönimityksiä, eivät mitään virallisia termejä. Niitä käytetään, koska kaikki tietävät mitä niillä tarkoitetaan, eikä tarvitse joka kerta selittää, että niin ja niin uskoa tulkitseva ihminen.
Raamatun tulkintatapojahan on vaikka mitä muitakin kuin nuo, mitkä toit esille. Normaalien luokittelujen ulkopuolella ovat monien maailmankatsomusten omat raamatuntulkinnat, ja niiden takana on ryhmiä tai yksittäisiä ihmisiä.
Joitakin netin keskustelupalstoja kun lukee, niin siellä niitä erilaisia enemmän tai vähemmän Raamattuun perustuvia maailmankatsomuksia vilisee. On gnostilaisuutta, on luontouskovaisuutta, on new age -tyyppistä viritystä ja vaikka mitä. Monet ovat kehittäneet ikioman uskontonsa ja pohjaavat sen osittain Raamattuun ja osittain muualle. Harvat noista väittävät katsomustaan kristilliseksi, ja loukkaantuvat, jos heitä luulee kristityiksi.
Sitten on niitä, jotka väittävät itseään kristityiksi mutta eivät ole, koska ovat pudottaneet tulkinnastaan kristinuskon olennaisimman sisuksen pois. Kuori on jäljellä, mutta sisusta puuttuu.
”Kyse kun ei ollut siitä, mitä kirkko on sisältäpäin, vaan miltä se näyttää ulospäin ns. tavallisille ihmisille, jotka eivät kirkon sisäisistä jännitteistä tiedä.”
Niin, ilmeisesti kuitenkin kirkko näyttää ulospäin ristiriitaiselta? Reagoihan moni mm. Räsäsen kommentteihin eroamalla kirkosta juuri siksi, että heidän käsityksensä mukaan ne olivat kirkon mielipiteitä eikä vain yhden kansanedustajan näkemyksiä.
”Monille se näyttää niin vapaalta, että he uskaltavat panna lapsensa sen kerhoihin ja leireille. Jos kirkko muuttuisi tiukan vanhoilliseksi, he eivät uskaltaisi.”
Uskallan hieman korjata tuota niin, että edelleen on seurakuntia (eli eri paikkakunnilla toiminta näyttäytyy eri tavoin) joiden näkemyksen koetaan niin ahtaina, ettei lapsia laiteta kerhoihin ym. Onneksi on yhä enemmän niitä seurakuntia, joiden toimintaan luotetaan ja lapsia laitetaan mielellään kerhoihin jne.
Niin, tartut aina yksittäistapauksiin, mutta tarkoitus oli kai katsoa kirkkoa ja kansaa kokonaisuuksina. Suomalaisilla keskimäärin on ollut sellainen kuva kirkosta, että he ovat uskaltaneet päästää lapsensa sen toimintaan mukaan. Vapaiden suuntien ja joidenkin herätysliikkeiden toimintaan sen sijaan ei ole päästetty.
Olen nähnyt läheltä tapauksen, jossa lapsi ei saanut mitään uskonnollista kasvatusta kotonaan, mutta hänet pantiin seurakunnan lapsikerhoon, ja myöhemmin hän meni omasta aloitteestaan varhaisnuorten kerhoon. Sitten rippikouluun, jonka jälkeen hän meni isoskoulutukseen ja toimi isosena. Hän löysi kristinuskon kirkon toiminnan kautta ja on siitä kirkolle kiitollinen.
Tuosta syystä avaajan ajatuksessa on mielestäni järkeä. Jos kirkko on sellainen, että ihmiset kiertävät sen kaukaa, miten opitaan tuntemaan kristinuskoa? Toisaalta, jos kirkko vesittää sanomansa sisällöttömäksi, ihmiset jäävät sille välinpitämättömiksi.
Olen kyllä samaa mieltä aloittajan kanssa, että hyvä on kun voi tulla ilman että penätään ”uskontotuuksia” vanhemmilta tai niitä lapselle jyrkästi opetetaan. Eli juuri mielestäni sitä sallivampaa ja avarakatseisempaa sanomaa julistamalla näin tapahtuu. Koetin vain laajentaa näkemystäsi, että paikkakunnasta riippuen se ”yleis” näkemys syntyy.
No, omat lapseni saivat mennä aivan vapaasti eri seurakuntien pyhäkouluihin jne. He kävivät niin luterilaisessa kuin pelastusarmeijan että helluntailaisen kerhoja. Olin tuolloin itse ateisti ja lasten isä on edelleen ateisti. Vain tytär halusi lopulta rippikouluun ja liittyi kirkkoon. Hän tosin on avarakatseinen kristitty. Kaksi muuta lasta eivät innostuneet.
Joten ymmärrän hyvin, että tie löytyy kyllä monelle sellaiselle lapselle, jonka kotona uskonto on vierasta. Useammalla taitaa olla kuitenkin tilanne, että jonkinlaista uskoa vanhemmilla on, mutta siitä ei juuri keskustella. Eivätkä h ehalua laittaa lastaan mihinkään, missä usko näyttäytyy ahdistavana ja ahtaana.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014012517973720_uu.shtml
Naispapeista moni äänesti Haavistoa. Asiasta käytiin aikanan keskustelua kirkko kuulollapalstalla.
Niin, sellainen kirkkohan on KIVA, jossa ihmisen ei tarvitse kohdata omaa syntisyyttään, eikä kukaan puhu mitään Paholaisesta eikä helvetistä. Papit siunaavat synnit tai vähintäänkin pitävät suunsa kinni, eivätkä kehota parannuksen tekemiseen.
Sellaista kirkkoa vaivaa kuitenkin ns. uskonnollisuuden henki. Sillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta voima puuttuu. EIKÄ SE PELASTA KETÄÄN. Se tekee vain sitä, mitä Paholainen haluaa. Tarjoaa muutaman tunnin viikossa "sirkushuveja" kansalle, joka luulee pelastuvansa pelkästä kasteen armosta ja siitä, että käy istumassa ainakin joskus kirkon penkissä.
Aloittaja kysyi:
"Entä, jos luterilainen kirkko kaatuu ja vastuu evankeliumin levittämisestä jää yksin teille? Epäilen, että ette olisi valmiita siihen."
Minun kohdallani mikään ei muuttuisi. Evankeliumin levittäminen on alusta saakka ollut kristittyjen tehtävä ja teen siitä päivättäin oman vaatimattoman osuuteni. Kirkon tehtävä on lähinnä opettaa ja tukea seurakuntalaisia evankeliumin levittämisen työssä. Se on sitten eri asia, kuinka moni seurakuntalainen evankeliumia aktiivisesti levittää.
Tämän päivän ihmiset eivät ymmärrä, ettei Raamatun ja kirkon opetuksia ole tarkoitettu "omaksi iloksi", vaan levitettäväksi muille ihmisille. Paholainen tykkää kivoista ja VOIMATTOMISTA liberaalikirkoista ja inhoaa eniten maailmassa kirkkoja ja uskovia, jotka levittävät evankeliumia aktiivisesti eteenpäin.
Aluksi myönnän että oma kokemukseni värittää kannanottoani.
Miksi kirkon pitäisi näyttäytyä paikkana, jossa tulee aina paha olla? Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen tarjolla olisi vain synnin tuntoa, uhkailua ja syyttelyä? Sanoma armosta sanottaisiin vain toisella suupielellä ja kuiskaten. Ettei vain kukaan siihen alkaisi liikaa luottaa?
Miksi parannuksen tekoa täytyy saarnata niin, että kielletään, uhkaillaan ja taidetaan joskus laittaa vähän omiakin tulkintoja mukaan? Älä tee, älä ajattele… Siitä muodostuu nopeasti listoja, joiden tekemistä tai ajattelemista pitää koko ajan tarkkailla niin, ettei pelko hellitä hetkeksikään – etten minä vain nyt tee väärin? Eli onko uskovan elämän ja evankeliumin oltava KURJAA, ettei se olisi kivaa ja näin ollen syntiä?
Miksi parannusta ei voi tai saa tehdä kannustavasti? Myönteisessä mielessä. Innostetaan ja tuetaan toinen toistaan, kun pyritään kohti hyvää. Eikö se luo sitä rakkautta, mistä Jeesuskin kertoi?
No, en pidä ollenkaan sitä pahana, että joku haluaa viettää tuollaista synnintuntoista uskonelämää ja haluaa kuunnella em. saarnoja. Toivon kuitenkin ettei siihen pakotteitasi kaikkia, vaan olisi mahdollista myös käydä kuuntelemassa sitä iloista evankeliumiakin. Etenkin heille, jotka epäröivät ja ottavat vain pieniä askeleita. Ehkä heistä sitten osa haluaakin kuunnella tulta ja tulikiveä? He voisivat sitten siirtyä sinne suuntaan.
No eihän niin pidä ollakaan!
Se on ihan sama, istutaanko kirkon penkissä synkkinä synnin tunnossa kärventyen, tai hillutaanko "feel good" -messussa ekstaasissa kädet ylhäällä ja hoilataan "Hallelujah, Glory, Glory, Glory!" Samaa uskonnollisuuden henkeä molemmat.
Tie armoon kulkee aina pahan olon kautta. Ihmisen pitää ensin herätä huomaamaan oma syntisyytensä ja katua syntejään. Vasta sitten hän on valmis ottamaan armon vastaan. Mitään muuta tietä ei ole.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, jos synnintuntoa ruvetaan herättelemään liikaa saarnaamalla. Se ei ole oikea tapa. Ei Jeesuskaan tehnyt niin. Jeesus ei osoittanut sormella, vaan opetti vertauksin, jotka saivat ihmiset katsomaan omaan sisimpäänsä. Lisäksi Jeesus vapautti riivaajista ja paransi ne, jotka eivät olisi päässeet irti saatanan kynsistä Jumalan suojiin omin avuin. Niin tulisi tämän päivän kirkoissakin tehdä.
Kirkko on voimaton, jos se ei saa ihmisiä näkemään omaa sisäistä tilaansa. "Feel good" messut ovat suoraan saatanasta. Ja voin vain kuvitella kuinka s*atana nauraa, kun liberaalipapit kehottavat seurakuntalaisia kääntymään ongelmissaan "mielenterveyden" ammattilaisten puoleen. Toisin sanoen suoraan saatanan syliin! Psykiatria on ihan kuin liberaali "feel good" -kirkkokin. Se ei paranna ketään, koska VOIMA PUUTTUU.
Kun ei toimita Jeesuksen Kristuksen nimessä ja hänen esimerkkinsä opettamallaan tavalla, homma menee aina pieleen! Kukaan ei vapaudu riivaajista, kukaan ei parane, eikä kukaan lähde seuraamaan Jeesusta!
”Tie armoon kulkee aina pahan olon kautta.”
No, eikö tuo ole juuri niin kuin ilmaisin, saarnan tarkoitus on tehdä paha olo?
” Ihmisen pitää ensin herätä huomaamaan oma syntisyytensä ja katua syntejään. Vasta sitten hän on valmis ottamaan armon vastaan.”
Kuinka useasti tuo tarvitsee tehdä? Kerran viikossa vai kaksi kertaa viikossa esim. 70 vuoden ajan? Missä vaiheessa voi alkaa elää?
Niin, ihmisen sisäinen tila ymmärretään nykyään jo paljon paremmin. Eli siihen on löydettävissä myös konkreettisempaa apua kuin pelkkä synnintunto ja anteeksi anelu. Vai onko sinulla olettamus siitä, ettei kukaan enää nykyään tunne kylliksi syyllisyyttä, riittämättömyyttä ja katumusta?
Ei psykiatria mitään noitatiedettä ole, ei myöskään psykologia. Eivät ne sulje pois hengellistä osuutta, jos etsii sellaisen tahon. Noista riivaajista sanon vain sen verran, että niillä kaiken selittäminen on turmiollinen tie.
"No, eikö tuo ole juuri niin kuin ilmaisin, saarnan tarkoitus on tehdä paha olo?"
Ei, vaan avata silmät sille pahalle ololle, joka on olemassa jo ennen kuin seurakuntalainen astuu kirkkoon. Ei se paha olo kirkossa synny, vaan se on sisimmässä piinaamassa jatkuvasti, kunnes Jeesus vapauttaa ihmisen siitä. Se tapahtuu joko sanan ja sakramenttien, tai vaikeissa tapauksissa vapauttamisen/eksorkismin kautta.
Uskovakin joutuu tunnustamaan omaa syntisyyttään vähän väliä ja ottamaan armon vastaan yhä uudelleen ja uudelleen. Uskoon tultua toki harvemmin kuin ennen, mutta ei uskon lahjan saaminen ihmisestä synnitöntä tee. Vain Jeesus oli synnitön.
Mitä tulee puheisiisi liberaalikirkon ja mielenterveyspalvelujen kyvystä vapauttaa ihmisiä ja parantaa sairaita, niin et vaan ole vielä huomannut, mikä tässä maailmassa on Jumalasta ja mikä saatanasta. Silmäsi avautuvat, jos alat elää uskoasi todeksi. Niin ei selvästikään vielä ole. Uskostasi puuttuu VOIMA.
... Ja VOIMAA saat ennen muuta Raamattua lukemalla. Raamattua pitää lukea päivittäin ja tärkeintä on hallita evankeliumit mennen tullen. Lue niitä sillä silmällä, että kiinnität tarkasti huomiota siihen, mitä Jeesus teki ja sanoi, ja tutki jokaista kohtaa niin kauan, että varmasti ymmärrät mitä Jeesus niissä tarkoitti.
Esim. Sillä, kun Jeesus sanoi, että "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. (Matt. 19:23), Jeesus ei tarkoittanut pelkästään "rahakasta" henkilöä, vaan sellaista, jolla on kaikkea tarvitsemaansa yllin kyllin. Myös esim. maallista onnea. Vasta kun ihminen köyhtyy jostain "rikkaudestaan" (esim. menettää rakastamansa ihmisen), hän huomaa tarvitsevansa Jumalaa.
Olen kanssasi samoilla linjoilla, mutta en ajattele ihan noin jyrkästi.
Kristinuskon sanoma koostuu laista ja evankeliumista. Ne kuuluvat aina yhteen. Jos otetaan pelkästään laki tai pelkästään evankeliumi, ei se sanoma ole enää kristinuskoa.
Laki osoittaa ihmisen syntisyyden, ja evankeliumi osoittaa armon.
Laki sanoo: olet rikkonut Jumalan tahtoa vastaan. Evankeliumi sanoo: saat rikkomuksesi anteeksi, koska Kristus on sen puolestasi jo sovittanut.
Jos saarnataan pelkästään lakia, se on tuollaista kuin mummomuori kuvaili. Se on farisealaisuutta, jossa ihmisparka yrittää omilla teoillaan ja ansioillaan hankkia pelastuksen. Se johtaa joko epätoivoon, kun ei niitä vaatimuksia pysty millään täyttämään, tai sitten se johtaa muita tuomitsevaan omahyväisyyteen. Kristus ja hänen ansionsa loistavat poissaolollaan, ja keskiössä on itseään täynnä oleva ihminen, joko epätoivoissaan tai omahyväisenä.
Jos saarnataan vain armoa, ihmiset eivät tiedä, mihin he armoa tarvitsisivat. Jumalasta tulee pelkkä kiltti setä, joka silittää päätäsi, teit mitä hyvänsä tai olit millainen hyvänsä. Armo ymmärretään niin, että Jumala hyväksyy minut nahkoineni karvoineni. Jää ymmärtämättä se, että Jumala hyväksyy kyllä sinut vaan ei syntejäsi, ja syntisi ovat niin vakava rikkomus Jumalan tahtoa vastaan, että Jeesuksen piti kuolla niiden tähden ristillä, koska itse et pystyisi niitä mitenkään sovittamaan.
Taas keskiössä on ihminen itse, eikä Kristusta tarvita, kun ihminen kelpaa Jumalalle ilmankin.
Ihmisen mieli pinnallistuu ja elämä pinnallistuu, ja uskon syvyysulottuvuus jää tavoittamatta. Siellä syvällä on kristinuskon sisin, Rakkaus, joka ei ole tästä maailmasta. Rakkaus, joka sai Jumalan uhraamaan itsensä, sinun tähtesi.
"Laki osoittaa ihmisen syntisyyden, ja evankeliumi osoittaa armon.
Laki sanoo: olet rikkonut Jumalan tahtoa vastaan. Evankeliumi sanoo: saat rikkomuksesi anteeksi, koska Kristus on sen puolestasi jo sovittanut."
Juuri näin. Hyvin tärkeä pointti!
Lisään vielä nämä:
13 Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi. 14 Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa. 15 Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Room.4.html
"20 Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on."
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Room.3.html
”…on sisimmässä piinaamassa jatkuvasti, kunnes Jeesus vapauttaa ihmisen siitä.”
Niin, ihmettelen tuota ristiriitaa – Mihin Jeesus meidät vapautti? Mielestäni rakastamiseen – ei synnintunnossa rypemiseen. Ymmärrän kyllä että synnintuntoa tarvitaan ja ehkä sen herättelyäkin, mutta se on vasta alkuvaihe. Ihminen on heikko ja lankeaa ja siksi meidän tulee tukea toinen toistamme, jotta vahvistuisimme. Tukemista ei ole esim. se että ilkumme toisilleen kuinka huono uskova olet.
Epäilet kovasti uskoani. Elän uskoani todeksi enemmän arjessa kuin noudattamalla yleisiä normeja käydä tilaisuuksissa tai jumalanpalveluksissa. Kyllä, luen Raamattua hakerasti ja se on jopa keittiössä. En vain näemmä lue sitä niin kuin joidenkin mielestä pitäisi?
En edelleenkään ala seurustelemaan minkään henkimaailman kanssa. Meille on annettu järki ja ymmärrys että sitä käyttäisimme. Se pätee myös mielen eri sairauksiin sekä järkytyksiin. Emme paranna epilepsiaa manaamalla, joten emme käytä enää menetelmiä, joista tiedämme että ne eivät ole hyväksi.
”…ihmiset eivät tiedä, mihin he armoa tarvitsisivat.”
Miten on, tiedätkö sinä mihin sitä tarvitaan? Kysyn tämän siksi että olet niputtanut yhteen kaikki ihmiset. Eikö kukaan voi tietää mitään synnintunnosta? Mihin se on hävinnyt?
Minusta uskon välittäminen joko liberaaliksi tai konservatiiviksi on oikeastaan uskon halventamista. On vain uskoa, ja se mihin usko perustuu määrittää uskon aitouden.
Ei uskoa pidä pohtia maallisin tai poliittisin termein niinkuin nykyään valitettavasti tehdään.
Jep.
"9 Jos sinä suullasi tunnustat, että JEESUS ON HERRA, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. 10 Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen."
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Room.10.html
Liberaaliuskossa ja psykologiassa (~new agessa) on nykyään paljon sellaista piirrettä, että puhutaan uskosta Jumalaan, eikä Jeesuksen nimeä mainita lainkaan. Englanninkielisen Raamatun uudessa NIV-käännöksessäkin sana Jeesus esiintyy kolmisenkymmentä kertaa vähemmän kuin King James -Raamatussa. Mitenkähän lie laita omassa vuoden 1992 kirkkoraamatussamme?
254
Kun puhutaan konservatiiveista ja liberaaleista, ei siinä mielestäni puhuta konservatiivisesta tai liberaalista USKOSTA, vaan juuri siitä, mihin usko perustuu ja kohdistuu.
... On siis periaatteessa ihan yksi lysti, pitääkö ihminen itseään konservatiivina vaiko liberaalina. Tärkeintä on ymmärtää se, että Jeesus meidät tuli vapauttamaan ja voimme vapautua hänen nimessään tänäkin päivänä. S*atana vaan tekee yhä kiihkeämmin työtä niin liberaalikirkkojen kuin psykologian/new agenkin kautta piilottaakseen nimen, jonka kautta voimme vapautua ja parantua.
Minusta siinä nimenomaan määritellään toisen usko joko liberaaliksi tai konservatiiviseksi, aivan kuin toinen olisi nykyään toista hyväksyttävämpää.
Minusta uskon tulee aina perustua Jumalan sanaan, ei siihen mikä nyt olisi hyväksyttävämpää tai muodikkaampaa. Jumalan sana on ajatonta.
Tänään juuri oli kirkoissamme puhetta siitä, että "Jeesus herättää uskon."
Minusta on väärin meiltä ihmisiltä arvioida sitä, onko se Jeesuksen herättämä usko meissä liberaalia tai konservatiivista.
Niin niin, mutta emmekös me ole tässä samaa mieltä siitä, että USKOA ei voi sanoa konservatiiviseksi tai liberaaliksi, vaan nuo nimitykset tulevat siitä mikä on sen uskon perusta tai kohde.
Tässä voi nyt olla sekaannusta siitä, mitä tarkoitetaan "uskolla".
Teologit jakavat uskon kahteen osaan: usko, jolla uskotaan sekä usko, joka uskotaan.
Nimitykset konservatiivi ja liberaali koskevat jälkimmäistä osaa, uskoa, joka uskotaan.
Tuosta mieleeni tulee, että lutherin mukaan pelastus tulee Lutherin mukaan "Yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden" (sola fide, sola gratia, propter Christum). Pelastus tulee siis Uuden testamentin puolelta ja pelkästä uskosta, Mutta kuten tuolla ylempänä kirjoitit, uskon ja armon lisäksi myös Vanhan testamentin lailla on paikkansa.
Laki tarkoittaa käytännössä TEKOJA, eikä uskossa eläminen ole pelkkää uskoa, vaan myös tekoja. Ei Jeesus kehottanut ihmisiä opiskelemaan uskontoa ja sitten lepäämään laakereillaan, vaan tekemään samaa mitä hän itse teki (ajamaan pois riivaajia, parantamaan sairaita, opettamaan jne.).
Liberaaliuskossa on se ongelma, että se korostaa vain USKOA eikä tekoja, kun taas konservatiivien ongelma on täsmälleen päinvastainen: korostetaan hyvien TEKOJEN tärkeyttä uskon kustannuksella. Ja kuten jo tuolla ylempänä sanoin, molemmat ovat uskonnollisuuden henkeä (=Jumalisuuden ulkokuori, mutta VOIMA puuttuu). Aitoon uskoon kuuluvat niin usko kuin teotkin ja ne täydentävät toinen toistaan.
Siis:
USKO (liberaalius) TEOT ('fundamentalismi') => VOIMA (aito elävä usko)
"sillä Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan VOIMANA." (1 Kor. 4:20).
Ehkä puhuin hieman epäselvästi. Tarkoitan yleensä uskonasioita. Sitä että voiko niitä arvioida maallisin termein. Ihmisten käyttämillä termeillä kun voidaan niin helposti leimata, mitätöidä tai vaientaa se ääni, millä Jumala haluaa meitä puhutella.
Eikä tarkoitus ollut väitellä ajatuksiasi vastaan, vaan tuoda omia ajatuksia asiasta.
Niin, Raamatussa sanotaan, että usko ilman tekoja on kuollut. Se on samaa kuin jos sanottaisiin, että kuivunut, kuollut puu ei tee hedelmiä. Jumalan mielen mukaiset teot ovat uskon hedelmiä, seurausta uskosta.
Teot eivät ihmistä pelasta, vaan yksin usko pelastaa, mutta jos ihmisellä on usko, se vaikuttaa hänessä halun ja pyrkimyksen elää ja toimia Jumalan tahdon mukaan. Jos hänessä ei ole tuota halua ja pyrkimystä, hänen uskonsa ei ole elävää. Hedelmiä ei ole, koska puussa ei ole elämää.
Usko synnyttää ihmisessä rakkauden Jumalan lakia kohtaan. Ihminen ymmärtää Jumalan lain hyväksi ja haluaa noudattaa sitä mielellään. Hänessä on kuitenkin samalla syntinen ihmisluontonsa, joka ei halua noudattaa Jumalan lakia vaan omaa tahtoaan, ja tuon ristivedon välissä elämistä se kristityn elämä on. Oman tahdon tielle lankeillaan jatkuvasti, joka päivä, ja laki osoittaa nuo lankeamiset. Armon varassa joudutaan elämään.
Konservatiiveista ja liberaaleista sen verran, että kyllä minusta ainakin kirkon liberaalit korostavat tekoja, usein jopa siinä määrin, että uskolla ei ole niin väliä kunhan vain on tekoja. Heillä ne vaaditut teot vain ovat luonteeltaan toisenlaisia kuin konservatiiveilla. Heillä ne ovat esim. ihmisoikeuksien puolustamista, tasa-arvoasioiden ajamista ja sellaista.
Konservatiivien ja liberaalien ero on käytännössä usein siinä, mitä he tulkitsevat Jumalan lain ihmiseltä vaativan.
Oli konservatiivi tai liberaali, jos usko muuttuu teoilla autuuden ansaitsemiseksi, farisealaisuuteen on jouduttu.
Tuo, että pelkkä usko riittää eikä sen tarvitse synnyttää tekoja, ei minusta koske niinkään aktiivikristittyjä vaan ns. tavallisia ihmisiä, jotka saavat kirkon opetuksesta helposti sellaisen käsityksen.
Meidän on ilmeisesti vähän hankala tavoittaa toistemme ajatuksia.
Konservatiiveilla ja liberaaleilla on keskenään niin erilaiset uskontulkinnat, että heistä käytetään noita nimityksiä, jotta tiedettäisiin millaisesta tulkintatavasta on puhe. Minusta tuossa ei ole mitään pahaa, nuo erot kun ovat todellisuutta.
Jos joku käyttää noita nimityksiä leimaamiseen, mitätöimiseen tai Jumalan haluun vaientaa Jumalan ääni, niin se on hänen syntinsä. Melkein mitä tahansa voi käyttää pahantahtoisesti jos haluaa.
Tulkintasi siitä, että teot tulevat uskon kautta, vastaa omaa tulkintaani.
Siihen, millä tavalla tekojen korostaminen näkyy liberaalissa ja konservatiivisessa suuntauksessa, ei todellakaan voida vetää selviä rajoja. Tyydyn sanomaan, että korostettiinpa tekoja millä tavalla hyvänsä, kyse on aina uskonnollisuuden hengestä.
Olen samaa mieltä siitä, käsitys jonka mukaan "pelkkä usko riittää eikä sen tarvitse synnyttää tekoja" koskee minustakin lähinnä ns. tavallisia ihmisiä, ja kommenttisi saa minut miettimään, kuka tuosta harhaopista on oikein vastuussa? Kuka niin opettaa? Onko se koulu vaiko kirkko? Vai onko luterilaisen jumalanpalveluksen tapa niin passiivinen, että kulttuurimme on muokannut "yleisen käsityksen" sellaiseksi?
Tuo käsitys pitäisi ehdottomasti saada murrettua, koska uskon on tarkoitus tuottaa hedelmää, ja Paholainen pyrkii kirkossa nimenomaan siihen, ettei se tuottaisi hedelmää. Valitettavasti kaikkialla näkyy se, että liberaalipapit ovat kovin suosittuja, mutta kun joku tarjoaa aitoa asiaa, se herättää ihan kamalan vastustuksen.
Maailma ottaa vastaan esim. populaaripsykologian ja muu new age -hömppän itämaiset jutut avosylin, mutta kristinuskoa ei. Vaikka tämä kertookin kristinuskon voimasta, toivoisin todella ihmisten silmien avautuvan ja heidän näkevän, millaisessa eksytyksessä he elävät.
Sorry, paljon kirjoitusvirheitä. :(
Taitaa olla aika mennä nukkumaan.
Heh, olin näköjään kirjoittanut vahingossa, että "Jumalan haluun vaientaa Jumalan ääni". Piti tietysti olla että "haluun (tai pyrkimykseen) vaientaa Jumalan ääni".
Kristinuskoa kartetaan siksi, koska siinä on se "kamala" asia, Jeesuksen ristinkuolema meidän syntiemme sovitukseksi. Se ei ylpeälle nykyihmiselle sovi. Hän ajattelee, että "hyi, jokin barbaarinen teloitusko muka minut pelastaisi, enkä minä ole mikään säälittävä riepu, jonka väärät teot jonkun muun tarvitsisi sovittaa. Vastaan teoistani itse, ja ne teot, joista en pysty vastaamaan, selitän pois psykologialla, muiden ihmisten pahuudella ja olosuhteilla.
Minä olen hyvä, koska ihminen on tosiasiassa hyvä eikä tarvitse mitään lunastusta. Omaksun mielelläni sellaisen elämänkatsomuksen, joka sanoo, että minä olen hyvä ja voin kehittyä yhä paremmaksi. Sellainen elämänkatsomus hivelee ylpeyttäni eikä vetäise mattoa jalkojeni alta niin kuin tuo vastenmielinen sovitus-usko vetäisee. Kyllä minä kristinuskonkin hyväksyn, jos siitä jätetään pois tuo syntien sovitus. Silloin se ei ole uhka itsetunnolleni."
Ihminen ei uskalla katsoa omaa todellista raadollisuuttaan ja heikkouttaan silmästä silmään, vaan hän pakenee sitä. Hän ei uskalla, koska niin uskaltaa tehdä vain silloin, kun tuntee olevansa turvassa rakkauden kantamana. Silloin tietää, että raadollisuuteni ja heikkouteni ei minua tuomitse, koska siihen on olemassa armo ja anteeksiantamus. Armoon uskaltaa uskoa vasta, kun tuntee olevansa rakastettu.
Ne, jotka välttelevät sovitus-uskoa, haluavat "pientä armoa", sellaista miellyttävää, joka silittää päältä mutta jättää sisimmän koskematta. Sanoma Rakkaudesta ei ole yltänyt heidän sisimpäänsä asti. Siellä asuu syyllisyys ja pelko.
Mikä kirkon sanomassa on mennyt pieleen, kun siitä ei kuulu, että juuri sinut, kaikkein kehnoin ja suurin syntinen, on jo ostettu vapaaksi, älä pelkää?
"Vastaan teoistani itse, ja ne teot, joista en pysty vastaamaan, selitän pois psykologialla, muiden ihmisten pahuudella ja olosuhteilla."
Juuri näin. Ja jos ei pysty käsittelemään tekojaan ja siten vapautumaan ja luovuttamaan ahdistustaan ja pelkoaan Jumalalle, siirtää ne todennäköisesti jollekin toiselle. Levittää pahaa oloaan muihin ja tekee sillä tavalla vain lisää syntiä, mikä lisää pahaa oloa edelleen jne. ...
En tiedä, onko vika pelkästään kirkon sanomassa, vai onko kyse myös tämän päivän kulttuurista ja ihmisten alati lisääntyvästä egoismista. Nykyihminen kuvittelee ehkä olevansa niin valtavan fiksu, että oman kuvitelman fiksuudesta täytyy romahtaa täydellisesti, ennen kuin ollaan valmiita nöyrtymään ja huutamaan Jeesusta apuun. Tai sitten ollaan niin "rikkaita", ettei mitään huomata puuttuvan. Ihmiset pitäisi jotenkin saada hereille "Ruususen unesta", joka uhkaa heidän tulevaisuuttaan iäisyydessä.
Kumpa nyt vain ei menisi ja olisi liiankin varma siitä omasta uskostaan ihminen, se on tavallaan uskoa omaan uskon näkemykseensä, jonka sieltä Raamatusta itsekukin on niin tarkkaan lukenut ja selvästi ymmärtänyt sekä vakuuttautunut ja sen viitekehyksen opeista ja painotuksista ammentanut joita, on pääasiassa kuunnellut ja sitten päättänyt että näin se on.
Entä mitä pahaa tuossa sinun mielestäsi on? :)
Ei kai siinä mitään muuta loputon kiistely jatkuu 'ensimmäisistä' paikoista ja ainakin uskostaan varmimmat aina vain pöyhistyvät ja mitätöivät jokaisen näkemyksen joka ei vastaa sitä omaa, epävarmimmat jäävät armotta osattomiksi kun ei tiedä miten pitäsi uskoa että kelpais, jollekin kelpaa ja jollekin ei jne.
ja ne jotka eivät viitsi tai jaksa tapella oikeassaolemisesta heittäytyvät syrjään koko sotkusta ja uskovat ihan itsekseen vain mutta sekään ei kaikille kelpaa -> et usko oikeasti jos et toimi aktiiviisesti jossain piirissä/yhteisössä ja kuuntele sen Raamattunäkemyksiä jne.
Ja sitten on tietysti ne jotka eivät näistä kiistelyistä välitä vaan ajattelevat että se on ok .. Se paha on siinä että yläpuolelta mitätöidään toisen usko ja näkemys jossei se vastaa sitä omaa useinkin tyyliin-> 'minä näen että sinä olet vielä raakile.. tai et ole vielä sisäistänyt tai et ole vielä löytänyt..ymmärtänyt..kasvanut joten lue lisää Raamattuu niin huomaat.. opit ymmärtämään paremmin jne'..
Tuo on usein se kompastuskivi jota itsestään varma ei näe ja johon se yhteys 'ulkopuolella' oleviin eittämättä katkeaakin.
Jatkuva toisen uskon arviointi ja mittailu ei tuota mitään hyvää
tässäkin ketjussa vain *Faith* ymmärtää kaiketi omasta mielestään Raamattua mutta ilmeisesti mummomuori ei koska edellämainittu opastaa toiseksimainittua kuinka Raamattuu pitää lukea joka päivä ja niin paljon että alkaa ymmärtämään;)
Uskovaisia ovat kuitenkin molemmat mutta *Faith* mielestä mummomuori vain ei ymmärrä Raamattua, millä oikeutuksella *Faith* niin ollen mitätöi, ymmärtääkö itse paremmin..kaiketi mielestään on pidemmällä
---
Kylläi voi sanoa toiselle että ajattelen eri lailla siitä ja siitä mut ei niin, että sinun ajatuksesi on ilman muuta väärä ja minun on aina oikea.
USKO TEOT => VOIMA
Mummomuorin mielestä pelkkä usko riittää.
..........
Kyllä. olet sinä hyvä uskovainen paree kun moni muu, kelpaako? :) Äläkä vain nyt keksi että siita ei ole kyse, sillä tasan siitä on näissä ikuisissa kiistoissa kyse että kenenkä uskominen ja katsomusJeesukselle/Jumalalle kelpaa/riittää, kuka on ymmärtänyt Raamatun sanoman oikein ja kuka vaetaa oikein, jne
Itseriittoisimmat ja varmimmat pitävät eniten meteliä ja tahtoisivat omia ja hallita koko uskomisen hiekkalaatikkoa ja sitä miten siellä pitää toimia ja minkälainen usko ja tekeminen riittää! Lisäksi he tahtovat erotella oikeat uskovat vääristä puhumalla tapauskovista ja luulouskovista ja ties mistä - on se vain kumma ellei tuo kaikki ole ylpeyden sokeutta.- Tuommoinen asenne saa useimmat 'ulkopuoliset kiertämään tuon hyvispiirin' entistä visummin kauempaa ja kun on tuo asenne niin ihmellään vaan että miksei ne ihmiset laumoittain tule ja alkaa uskomaan niinkuin me käskemme ja ohjeistamme
Ja Mistä hitosta sinä tiedät toisten tekemiset?? kuka lienetkin..
Nimimerkki "kelmi" kysyi: "... millä oikeutuksella *Faith* ... "
Jeesuksen oikeutuksella ja hänen esimerkkinsä mukaisesti:
"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ETTE TUNNE KIRJOITUKSIA ettekä Jumalan VOIMAA." (Matt. 22:29).
Sanoin Mummomuorille tuolla ylempänä näin:
"... Ja VOIMAA saat ennen muuta Raamattua lukemalla. Raamattua pitää lukea päivittäin ja tärkeintä on hallita evankeliumit mennen tullen. Lue niitä sillä silmällä, että kiinnität tarkasti huomiota siihen, mitä Jeesus teki ja sanoi, ja tutki jokaista kohtaa niin kauan, että varmasti ymmärrät mitä Jeesus niissä tarkoitti."
Mummomuori ei ole ainut uskova, jota olen kehottanut lukemaan Raamattua päivittäin. Olen kehottanut lähes kaikkia uskovia ystäviäni tekemään niin. Raamatun päivittäinen lukeminen (1) pitää pahan loitolla, ja (2) Jeesuksen sanojen ja tekojen tuntemus on ensisijaisen tärkeää, jos uskova haluaa oppia elämään uskoaan todeksi (= yhdistämään uskonsa oikealla tavalla tekoihin).
Jeesus näytti seuraajilleen, miten opetetaan, miten pahat henget ajetaan pois, miten parannetaan sairaat, ja miten jopa herätetään kuollut tai tehdään "ihmetekoja". Tämä kaikki on dokumentoitu tarkasti evankeliumeihin. Ei Jeesus kehottanut seuraajiaan kuittaamaan tekemisiään olankohautuksella, vaan USKOMAAN ja TEKEMÄÄN saman perässä!
Jeesus kehotti seuraajiaan (1) julistamaan, (2) parantamaan sairaita, (3) herättämään kuolleita ja (4) ajamaan pahoja henkiä pois:
"ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." (Matt. 10:7-8).
"Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat." (Mark.16:17-20).
Tänä päivänä useimmat uskovat eivät ota edellä olevia Jeesuksen sanoja todesta, ja selitykset ovat monet. He eivät ymmärrä, että Matt. 10:7-8 on Jeesuksen perintö. Jeesus jätti maanpäällisen työnsä perinnöksi meille. Ei Jeesuksen perintö ollut se, että ihminen kastetaan lapsena, on koulussa uskonnon tunneilla, käy rippikoulun, vihitään avioliittoon, käy joskus kirkossa ja ehtoollisella, ja siunataan hautaan. Ei todellakaan!
Tottahan Jeesus sovitti ristillä syntimme, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meidän tarvitsisi noudattaa hänen esimerkkiään ja ohjeitaan! Saamme uskoon tultuamme erilaisia armolahjoja, jotka on tarkoitettu apuvälineiksi Jeesuksen työssä. Joku saa niitä enemmän, joku vähemmän - ja jotkut armolahjat kestävät läpi elämän, kun taas jotkut lakkaavat. Armolahjan voi saada välittömästi uskoon tulemisen jälkeen, tai joskus myöhemmin. Armolahjat annetaan niille, jotka niitä käyttävät. Jos annettua armolahjaa ei käytä, se saatetaan ottaa pois.
Armolahjatkin ovat siis osoitus siitä, että Jeesus tarkoitti mitä sanoi kehottaessaan seuraajiaan jatkamaan maanpäällistä työtään. Se joka saa julistamisen lahjan, julistakoon. Se joka saa pahojen henkien karkottamisen lahjan, ajakoon niitä pois. Ja se joka saa parantamisen lahjan, parantakoon sairaita ja herättäköön myös kuolleita, jos pystyy. Lahjat ilmenevät tässä järjestyksessä. Julistamisen lahja on tavallisin. Pahojen henkien karkottamisen armolahja on toiseksi tavallisin, ja se littyy yleensä enemmän tai vähemmän parantamisen armolahjaan. Kuolleista herättämisen armolahja on kaikkein harvinaisin. Lisäksi jotkut uskovat saavat kielillä puhumisen armohjan, jota käytetään esim. ajettaessa pois pahoja henkiä. Jos joku ei usko armolahjoihin, netistä löytyy tyhansia videoita, joissa karkotetaan riivaajia, parannetaan sairaita, ja taitaapa sieltä löytyä videoita kuolleista herättämisistäkin.
Ok. Jospa viimein kaikki ymmärtäisivät, mitä olen yrittänyt tässä ketjussa sanoa. Sanomani on yksinkertaistettuna se, ettei aito usko ole "liberaaliuskoa" eikä "konservatiiviuskoa", vaan oman uskon elämistä todeksi. Tommy Hellsteniä lainaten:
"Jotta voisi olla Jumalalle kuuliainen, pitää ensin kuulla Jumalan ääni. Ja jotta voisi kuulla Jumalan äänen, Jumalan pitää olla tuttu. Ja jotta Jumala kävisi tutuksi, pitää elää Hänen lähellään. Seurustella hänen kanssaan. Joka päivä, joka hetki, hakeutua Kristuksen lähelle. Kulkea hänen kanssaan sillä tiellä joka on oma polkumme, se jolle meidät on kutsuttu ja joka on kohtalomme. Kristuksen persoonaan pitää tutustua, häntä pitää tahtoa, häneen pitää solmia suhde."
(http://www.tuomasmessu.fi/sanottua-koettua/saarnoja/tommy-hellsten-13-10-2013/)
*Faith*
Mistä tiedät kellä on kaikkea tuota luettelemaasi ja kellä ei ole, kyllä noista on tietoinen ja noita on kuunnellut yksi sun toinen vaikka ei pidä messua kaikelle kansalle eikä siitä miten kuvittelee jonkun toisen epätietoinen mistään olevan ja väärässä tai yrittävän ja uskovan liian heppoisesti
Kuuntelen mm. minä mieluusti Hellsteniä mm. Tuo 'sillä tiellä joka on oma polkumme jne..' Oli hyvä.
Ymmärrä siis sinäkin jo että jonkun toisen 'oma polku' ei ole täsmälleen yksiyhteen 'sinun polkusi' kanssa. Siitä huolimatta tuon toisen polku ei ole huononpi kuin sinun
En usko että Helsteen kuitenkaan on tarkoittanut tuolla tekstillään sitä että olisi alettava vartioimaan muiden kulkemista niin, että minkälaiselta se heidän Jumalasuhteensa mun mielestä näyttää eli tutustuvatko, tahtovatko, solmivatko he mun mielestäni tarpeeksi lujan Jumalasuhteen ja sitä ja tätä, ovatko he tarpeeksi kuuliaisia ja muuta
Ei, se ei ole mun asia sitä kytätä ja arvioida ja ojennella toisia omiin käsityksiini tuossa suhteessa että koska he ovat mielestäni tarpeeksi uskoneet, tehneet jms.
Vaan oman vaelluksensahan tarkkailemiseksi tuo Helstenin tekstinpätkä on tarkoitettu.
Mutta meillä onkin eri pää ja mm. siksi me miellämme lukemamme tekstinkin omalla persoonallisella tavallamme, (usein ajatusmaailmaamme sopivalla tavalla, sekin vaikuttaa) -> sama teksti saattaa puhua jollekin toiselle jotain aivan muuta kuin se puhuu minulle.
Vielä..
Siis mistä sinä niin äkisti vedät sellaiset johtopäätökset että joku ei olekaan tarpeeksi koittanut tuota kaikkea hyvää seurata?
*Faith*
*Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ETTE TUNNE KIRJOITUKSIA ettekä Jumalan VOIMAA." (Matt. 22:29)*.
Siis kuka on mielestäsi nyt eksyksissä, kun sinä tuommoisen Raamatunkohdan tempaisit tänne.
Aivan selvästi sinä miellät jonkun olevan taas eksynyt. Siis tätä se just on mitä yritän selittää..
Sinä se tiedät Raamatunlauseiden merkitykset jmutta ne eivät ainakaan jotka ovat jostakin eri mieltä tai näkevät toisin.
Ensin kirjoitat "Jaa Ei jaksa vaan vängätä..." ja sitten lataat tänne läjän myrkkynuolia.
Nyt minä en ymmärrä. ;)
Kelmi toteuttaa sitä että älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon.
No Niin tein että kirjoitin vielä pari vastausta tuon viime kirjoitukseni jälkeen, siis tunnustan jos siinäkin oli jotain tunnustamisen väärtiä.(?)
Mutta sitä en ymmärrä miksi sanot kirjoittaamaani myrkkynuolien ampumisiksi kun kirjoitus ei sovi sinun pirtaasi? Millä tavalla sinun kanssasi *Faith* hyvä on kommunikoitava niin ettei sinua loukkaa vaikka olisi eri mieltä, voiko sulle kertoa erovan mielipiteen näistä uskon kiemuroista niin ettet kokisi tulevasi verisesti loukatuksi?
Voisitko ajatella että siihen on olemassa jokin syy että kaikki eivät näe asioita niin kuin sinä ne näet vai onko ne vain ihan oikeasti käsitettävä niinkuin sinä ne käsität tai muuten on laitettava suu suppuun kun on tekemisissä sinun kanssasi?
Ajatteletko koskaan sellaista että jospa sinunkin sanomisesi tuntuvat pahalle jostakusta tai ajatteletko niin että koska sinä puhut Jumalan sanaa mielestäsi aina.sitä oikeaa, niin sinulla on oikeus sanoa sanottavasi loukkaantui joku tai ei?
29.1.2014 16:49 Oli nimim. *Faith* :lle tarkoitettu
Ja en malta vielä ollä tässä sulta kysymättä että kuka ketjussa on sinun mielestäsi eksynyt.
Siksi kysyn toistamiseen koska tuon kyselyni alapuolelle olit kirjoitellut vain jotain myrkkynuolista-
Sinähän annoit ymmärtää että on eksytty ja sinä annat alati ymmärtää niinkin että sinä tiedät paremmin kuin moni muu uskomisen ja Raamatun asioista niin miksi sitten loukkaannut jos sen toteaa ja kirjoittelet myrkkynuolien ampumisesta?
Eli samat sanat: En oikein ymmärrä mitä sinä tahtoisit..
Heh, edellinenkään kirjoitukseni ei ollut sopivaa tekstiä jonkun mielestä, Ehkäpä juuri *Faith* :in?, on tämä somaa..
kelmi27.1.2014 17:45
No kuules kelmi, kun sinä tosiaan teet itse jatkuvasti sitä mistä muita moitit. Loukkaannuit Faithin kirjoituksista, mutta hän ei olisi saanut loukkaantua sinun kirjoituksistasi. Uskot tietäväsi itse paremmin, miten uskon asioista pitäisi ajatella, mutta toinen ei saisi uskoa tietävänsä paremmin.
Tulet omahyväisesti ojentamaan ja mestaroimaan muita, mutta he eivät saisi tehdä niin.
Niin jotta pata kattilaa siinä soimaa. :)
No kuules nyt kuules tuota noin, kyllä se niin vain menee että tosi uskovaisen täytyy saada aina olla oikeassa tai homma tyrehtyy siihen viimeistään jos toisella tavalla katsovalla on asiaan jotakin sanottavaa joka vähänkin poikkeaa oikeauskoisen näkemyksistä.
Tämän kokemukseni allekirjoittavat melko monet ns. tavis-ihmiset, siksi mieluimmin vain kuunnellaan hiljaa silloin kun oikeauskoinen alkaa selittämään miten pitäis uskoa ja kaikkea uskomiseen liittyvää, siten pääsee helpoiten, koska muita ajatuksia aiheesta ei saa olla - mut kun aina ei jaksa ja joku sana joskus lipsahtaa.
Kaiken tuon takia on niin todella vaikeaa saada mitään aitoa tasavertaista keskusteluyhteyttä tosiuskovaan, koska asetelman pitäis aina olla semmonen että se tosiuskova oikoo ja opastaa. Ja jos on vain hiljaa ja kuuntelee hän otaksuu että tuo toinen myöntää ja myöntyy kaikkeen, mitä hän sanoo eli oletettu 'kaatoallas' johon tosiuskova oikeat näkemyksä kaataa - Mutta niin sen kaiketi pitäiskin olla(?) ja ennenmuinoinhan se aika pitkälle noin menikin.
Siis Mitään poikkeavaa mielipidettä ei saa mistään esittää oikeauskoiselle, koska se on kuitenkin väärin(?) muutoin tuloo noottia, sitä minä tarkoiti/an sillä että pitää olla aina samaa mieltä tai sitten ainakin hiljaa.
Voipi olla että sitten vasta löytyy todellinen yhteys oikeauskoiseen jos omii hänen näkemyksensä uskonasioista,olenko oikessa vai väärässä tässä, kerro nyt?
Mutta tiedän kokemuksesta että, vaikka tätä asiaa kuinka paljon tahansa koittaisi selvittää oikeauskoiselle, ei hän sitä viestiä ymmärrä tai ainakaan tahdo ymmärtää..
Minua ei kiinnosta teidän oikea- tai vääräuskoisuutenne. Puhuin KÄYTÖKSESTÄSI. Siitä, että käyttäydyit itse juuri siten mistä muita moitit. Etkö osaa lukea?
Prof. Ruokasen saarna Tuomasmessussa Mikael Agricolan kirkossa ensimmäisenä adventtisunnuntaina 1.12.2013:
JEESUS EI OLE KONSERVATIIVI EIKÄ LIBERAALI - HÄN ON RADIKAALI!
Teksti täällä
http://www.ruokanen.com/
Jaa Ei jaksa vaan vängätä tapelkaahan, oikeassa olemisesta ja siitä mitä jeesus kulloinkin sanoi ja kuka sen oikein ymmärtää, niin saatte ehkä tupakkaa. Mutta mitä rakkauden asiaa se ajaa kiistellä noista loputtomiin - en ymmärrä!