Näin pakkasten tullen tämäkin asia on ajankohtainen. Kuka tietää oliko yhdessäkään toisen maailmansodanaikaisessa hävittäjässä tai pommarissa lämmitettyä kabiinia lentäjille? Ainakin kuvista päätellen lentäjillä näytti olevan paksut lentoturkit, joka kertoisi siitä ettei lämmitystä ollut.
Hävittäjien lämmitysjärjestelmä
8+9
9178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
aina mahdollisuus ottaa kamina ja pilkkeitä mukaan.
Kyllähän noissa liki kaikissa oli erillinen lämmitysjärjestelmä, "pakkasen tullen" eli tarpeeksi korkealle lennettäessä oli kylmää lentokoneessa vaikka alhaalla maantasossa olisi ikuinen helle tyyliin Uusi Guinea.
Moottori(e)n tuottama lämpö helppo ottaa talteen ja johtaa ohjaamoon ym miehistötilaan, vehkeissä missä moottorit siivissä yleinen tapa johtaa moottorin jäähdytysilmakanavasta tavaraa ohjaamoon. Moottori jos nokalla niin vielä helpompaa, monessa koneessa jossa voimanlähde nokalla, tuppasi olemaan aina epämiellyttävän kuuma ja ongelma oli enemmänkin miten siten hohkaavaa lämpöä saatiin laskettua siedettävälle tasolle.
Jossain konetyypeissä myös miehistöllä sähkölämmitteinen lentoasu joka kytkettiin koneen sähköjärjestelmään.
Nuo paksut lentoturkit talvikeleillä sinänsä tarpeen vaikka lämmitys olisi toiminutkin hyvin, laskuvarjohyppy jostain kahdeksasta kilsasta/pakkolasku lumiseen talvimaisemaan ei varmaan ole kiva kokemus kevyessä kesätakissa.
Talvisin korpikentillä lämmitettiin koneet myös kamiinoilla.
Aamuyöstä alettiin, moottoriöljyt kuumennettiin kattilassa kamiinan päällä ja moottori peitettiin huuvalla johon puhallettiin kuumaa puhalluslampuilla.
Käynnistin toimi vauhtipyörällä johon veivattiin miehissä kierroksia.
Kylmyys ei estänyt toimintaa vaan huono näkyvyys.
Moottoriöljyn viskositeettiä pyrittiin myös parantamaan lisäämällä öljyyn petroolia.
Ikkunoile oli melkoisen tehokas puhallus huurtumisen ja jäätymisen vuoksi.
Kiitoksia hyvistä vastauksista..
Joppe Karhunen kirjoittaa että Moranen lentäjillä oli korkeita ilmanaloja varten happipullot josta happea sai suuhun letkua pitkin. Tapana oli laittaa letkun päähän tupakan imuke niin se oli kivempi pitää suussa. Monelta pilotilta lähti hampaista paikat kun pullosta tuleva happi oli kylmänoloista.
Hans Wind kertoi, että saksalaisten ranskalaisilta varastamaa hyvää konjakkia oli letkulla kanisterista taistelun tiimellyksessä mukava imaista 8 000 metrissä ja syöksyä ampumaa koko punalaivue alas.
Hyvin lisäkysymys: Miten estettiin toisen maailmansodan aikana siipien jäätyminen? Se ongelmahan pudottaa koneita vielä tänäpäivänäkin.