Siinäpä vasta kysymys..
Olen nuori mies ja minulla on yksi parisuhde takanani. Tyttöystäväni erittäin rikkinäinen ihminen.. Hän oli kaunis, erittäin ystävällinen ja mukava persoonaltaan, mutta hänellä oli pimeä puolensakkin. Hän oli anorektinen ja itsetuhoinen. Häntä ei välttämättä heti erottanut anorektikoksi, koska hän oli lyhyt. Eromme kuitenkin aiheutui hänen itsemurha yrityksestään jonka jälkeen hän katkaisi välit minuun.
Olen vuoden ajan yrittänyt päästä siitä ylitse. Olen yrittänyt lähestyä muutamaa ikäistäni tai vuotta nuorempaa, mutta minulla ei ole vain itselläni sytyttänyt millään..
Nyt kuitenkin kun juttelin erään tytön kanssa kahvilalla.. Hän kertoi omista vaikeuksista. Hän sanoi olevansa masentunut ja käyttäytynyt itsetuhoisesti... yrittänyt itse itsemurhaa ja hänellä on tuore arpi nilkassaan..
Kuten minun kiinnostukseni entiseen tyttöystävääni kasvoi ja samalla suojelun halunikin lisääntyi, kun kuulin hänen anoreksiastaan, jotenkin minusta tuntuu että minä olen ihastunut tähän tyttöön vain koska hän on rikki... Tiedän että haluan auttaa ihmisiä ja pyrin lääkärin ammattiin. Minussa on se puoli että haluan auttaa..
Silti ongelmani on että minä itse rikon itseäni heidän kanssaan.. mutta silti olen pystynyt edellisen tyttöystäväni jälkeen olemaan vain heidän kanssaan jotka ovat jollain tavalla rikkinäisiä.. Onko kenellekkään tuttu tilanne? Tunnettteko ketään samanlaista tai onko itsllenne tuttua?
Olen nuori mies ja minulla on yksi parisuhde takanani. Tyttöystäväni erittäin rikkinäinen ihminen.. Hän oli kaunis, erittäin ystävällinen ja mukava persoonaltaan, mutta hänellä oli pimeä puolensakkin. Hän oli anorektinen ja itsetuhoinen. Häntä ei välttämättä heti erottanut anorektikoksi, koska hän oli lyhyt. Eromme kuitenkin aiheutui hänen itsemurha yrityksestään jonka jälkeen hän katkaisi välit minuun.
Olen vuoden ajan yrittänyt päästä siitä ylitse. Olen yrittänyt lähestyä muutamaa ikäistäni tai vuotta nuorempaa, mutta minulla ei ole vain itselläni sytyttänyt millään..
Nyt kuitenkin kun juttelin erään tytön kanssa kahvilalla.. Hän kertoi omista vaikeuksista. Hän sanoi olevansa masentunut ja käyttäytynyt itsetuhoisesti... yrittänyt itse itsemurhaa ja hänellä on tuore arpi nilkassaan..
Kuten minun kiinnostukseni entiseen tyttöystävääni kasvoi ja samalla suojelun halunikin lisääntyi, kun kuulin hänen anoreksiastaan, jotenkin minusta tuntuu että minä olen ihastunut tähän tyttöön vain koska hän on rikki... Tiedän että haluan auttaa ihmisiä ja pyrin lääkärin ammattiin. Minussa on se puoli että haluan auttaa..
Silti ongelmani on että minä itse rikon itseäni heidän kanssaan.. mutta silti olen pystynyt edellisen tyttöystäväni jälkeen olemaan vain heidän kanssaan jotka ovat jollain tavalla rikkinäisiä.. Onko kenellekkään tuttu tilanne? Tunnettteko ketään samanlaista tai onko itsllenne tuttua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse haluaisin kumppanikseni ihmisen, joka on ollut elämässään jollakin tavalla rikki. Sellaisilla ihmisillä on usein kaunis sielu.
Rikkinäisyydestä on mahdollisuus eheytyä kunhan saa apua ja saa hyviä ihmisiä ympärilleen.
Nuorena ei ehkä kannata hajottaa itseään suhteessa, mutta ystävänä vierellä voi olla ja tukea. Auttaa tervehtymään.
Itsemurhayritys on yhdyssana.
So?
Aloittajalle haluan sanoa että on aivan ymmärrettävää ihmiseltä jolla on halu parantaa ja auttaa ihmisiä. Kunhan vain muistat että vaikka sinusta valmistuisi mitenkin hyvä lääkäri ja olisit vaikka miten suojeleva ja hyvä persoonaltasi niin muista että et voi parantaa kaikkia.
Myöskin että älä riko itseäsi liikaa. Mutta toivon että sinunkin ihastumis standartisi voisi pelastaa jonkun hengen vielä joskus.
Ei sinussa mikään mene rikki auttaessasi muita, vaan saat siitä rakkautta. Eri asia on jos ihminen naamioituu rikkonaisuuteen satuttaakseen toista esim. pettämällä koska on vain niin sekaisin tai rikki.
Tietysti sinulla voi olla huono itsetunto jos kelpuutat juttukaveriksi vain syrjäytyneitä ja pelkäät uhkana muita ehdokkaita.
Sama täällä. Pulassa olevat neidot viehättää jostain kummallisesta syystä.
Tulee halu auttaa/pelastaa, jonkinlainen ritarikompleksi kai...
Tympeä homma sinällään. En missään nimessä haluaisi omien tunteideni pohjautuvan moiseen. Eikös tällöin ole riski että "tykkääminen" katoaa ongelmien myötä?
Mielestäni omaan terveen itsetunnon mutta onhan sekin tietty mahdollista että vahvat itsenäiset naiset jollain alitajunnan tasolla tuntuvat liian hyviltä minulle. Tiedä häntä.
Luonteeltani olen myös hyvin avulias ihminen, välillä jopa omien voimieni yli.
Kandee myös ymmärtää, että koviakokeneen ja kohtalokkaan naisen välillä on ero.