Mikä ihminen on?

Uskonnollista totuutta etsittäessä olennainen perusolettamus on Jumalan olemassaolo. Jos olettaa, ettei Jumalaa ole, ei ole mieltä etsiä Hänen ilmoituksiaankaan. Tuolle olettamukselle ei ole päteviä perusteita, sillä ihminen ei voi sanoa mitään varmaa sellaisesta, joka on tämän havaintomaailmamme ulkopuolella. Jos taas olettaa, että Hän voi olla olemassa, etsimisestä tulee mielekästä. Jumalan olemassaolon kieltäminen on perusteetonta. Tietämättömyyden myöntäminen on perusteltua ja aiheellista.

Usko on lahja, jonka tietämätön voi saada. Onko meillä perusteita uskoa tai haluta uskoa, että Jumala on? Entä mitä on oikeutettua uskoa?

Minusta ihminen itsessään on jotain, joka oikeuttaa meidät etsimään ja tutkimaan, mutta aluksi on huomattava omien mahdollisuuksiensa rajat. Tietokykymme rajat on myönnettävä. Kaikki mitä ihminen voi omin keinoin saada tietää, kuuluu tähän maailmaan. Tämän myöntäminen merkitsee, että tulee etsiä ilmoitusta, joka ylittää omat rajamme tietää. Tämän myöntäminen antaa tilaa uskolle.
Uskon kehittämistä kuvataan osuvasti Mormonin kirjassa:

Alma 32
26 Nyt, kuten sanoin uskosta — että se ei ollut täydellistä tietoa — aivan samoin on minun sanojeni laita. Te ette voi aluksi tietää niiden olevan täydellisen varmasti totta, sen enempää kuin usko on täydellistä tietoa.
27 Mutta katso, jos te heräätte ja herätätte kykynne, jopa niin että kokeilette sanojani, ja osoitatte vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani.
28 Nyt, vertaamme sanaa siemeneen. Nyt, jos te annatte sijaa, niin että sydämeenne voidaan kylvää siemen, katso, jos se on oikea siemen eli hyvä siemen, jos te ette epäuskollanne heitä sitä pois, niin että vastustatte Herran Henkeä, katso, se alkaa paisua teidän rinnassanne; ja kun te tunnette nämä paisumisen liikkeet, te alatte sanoa itseksenne: Tämän täytyy olla hyvä siemen, eli sanan täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana.
29 Nyt, katso, eikö tämä lisäisi teidän uskoanne? Minä sanon teille: Kyllä; mutta se ei ole kasvanut täydelliseksi tiedoksi.
30 Mutta katso, kun siemen paisuu ja itää ja alkaa kasvaa, silloin teidän on sanottava, että siemen on hyvä, sillä katso, se paisuu ja itää ja alkaa kasvaa. Ja nyt, katso, eikö tämä vahvista teidän uskoanne? Kyllä, se vahvistaa teidän uskoanne, sillä te sanotte: Minä tiedän, että tämä on hyvä siemen, sillä katso, se itää ja alkaa kasvaa.
31 Ja nyt, katso, oletteko varmoja, että tämä on hyvä siemen? Minä sanon teille: Kyllä; sillä jokainen siemen tuottaa oman a lajinsa mukaan.
32 Sen tähden, jos siemen kasvaa, se on hyvä, mutta jos se ei kasva, katso, se ei ole hyvä; sen tähden se heitetään pois.
33 Ja nyt, katso, koska te olette kokeilleet ja kylväneet siemenen ja se paisuu ja itää ja alkaa kasvaa, teidän täytyy tietää, että siemen on hyvä.
34 Ja nyt, katso, onko teidän tietonne täydellistä? Kyllä, teidän tietonne on täydellistä siinä asiassa, ja teidän uskonne on uinuvaa; ja tämä koska te tiedätte, sillä te tiedätte, että sana on paisuttanut teidän sieluanne, ja te tiedätte myös, että se on itänyt, että ymmärryksenne alkaa valaistua ja että mielenne alkaa avartua.

Kun meillä ensin on uskoa, tulee seuraavaksi eteen kysymys, mihin meidän tulee uskoa. Meidän tulee saada uskomme harkintaan perustuvaan tasapainoon älymme ja omantuntomme kanssa. Pyhien kirjoitusten oppaassa on annettu tosi kirkon tunnusmerkkejä. Niillä tarkoitetaan kirkon oppeja ja saavutuksia, jotka osoittavat, että kirkko on Jumalan hyväksymä ja että Herra on perustanut sen, jotta hänen lapsensa voivat saada hänen siunaustensa täyteyden. Näitä tosi kirkon tunnusmerkkejä ovat seuraavat:

Oikea tieto jumaluudesta.
Siitä millainen Jumala on, on mainittu seuraavia kohtia:
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, 1. Moos. 1:26–27. Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, 2. Moos. 33:11. Isällä ja Pojalla on liha- ja luuruumis, OL 130:22–23. Isä ja Poika ilmestyivät Joseph Smithille, JS-H 15- 20.
Näistä kohdista selviää, että Isä ja Poika ovat kaksi erillistä olentoa. Myös Pyhä Henki on erillinen muutenkin kuin persoonana. Tämä selviää esim. kuvauksessa Jeesuksen kasteesta:
Luuk. 3:22 
ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt."
Jumalan tuntemisen tärkeydestä mainitaan:
Ikuinen elämä on sitä, että ihmiset tuntevat Isän Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, Joh. 17:3. Isällä ja Pojalla on liha- ja luuruumis, OL 130:22–23. Isä ja Poika ilmestyivät Joseph Smithille, JS-H 15–20. Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, UK 1.