Uskon katoaminen lienee usein usean syyn summa. Uskonnollisuus alkaa murentua, kun uskova huomaa yhä useampia ongelmia omassa uskossaan. Ristiriitojen kasvaessa usko alkaa murtua, eikä mieli enään pysty pitämään vanhoja uskomuksia vaan alkaa muuttua. Uskon voidaan ajatella koostuvan paloista, joiden murtuminen johtaa lopulta uskon katoamiseen.
Uskon osia voivat olla
a) Raamattu
b) Loogiset argumentit
c) Rukoilu
d) Luominen (Universumi ja elämä)
e) Muut kristityt
f) Henkilökohtainen suhde Jumalaan sekä
g) Moraali
Seuraavaksi voimme miettiä, miksi nämä uskon palaset alkavat murentua
a) Rukoilu
Ihminen voi rukoilla Jumalalta apua päivittäisissä asioissa ja ongelmissa tai suurempiakin asioita. Usein Jumala ei kuitenkaan vastaa tai voi vastata vasta paljon myöhemmin jos lainkaan. Jumala ei myöskään vastaa sellaisiin rukouksiin, jotka eivät voisi tapahtua muutenkin. Lapsi voi rukoilla joululahjaksi robottia ja voi saada sellaisen, mutta supervoimia lapsia ei saa vaikka miten rukoilisi.
Tämä laittaa miettimään, miksi Jumala vastaa vain sellaisiin rukouksiin, jotka voisivat toteutua myös ilman rukousta. Jossain kohtaa uskova alkaa ymmärtämään, että rukoilu ei oikeasti vaikuta, vaikka niin väitetään. Opitusta tavasta johtuen uskova voi vielä jatkaa tätä tapaansa, vaikka tietää jo sisimmässään, ettei rukoilu vaikuta maalliseen elämään. Tässä kohtaa yksi uskon kulmakivistä on murtunut ja uskova on yhden askeleen lähempänä ateismia.
b) Moraali
Kristillisen opetetun opin (Raamatun tarkastelu todistaa mielestäni muuta) mukaan Jumala eli Yahwe on kaikkihyvä ja haluaa ihmisille vain hyvää, minkä lisäksi toivoo ihmisten tekevän hyviä tekoja. Moraalin voidaan nähdä myös tulevan Jumalalta eli ilman Jumalaa ei ole hyvää tai pahaa. Raamattua puolestaan voidaan pitää Jumalan moraalisena ohjekirjana. Raamattu sisältää mm. kultaisen säännön, jonka mukaan meidän tulee kohdella toisia niinkuin me toivoisimme itseämme kohdeltavan. Raamattu sisältää myös muita hyviä moraaliohjeita, kuten älä varasta, älä tapa jne.
Raamattu ei kuitenkaan anna vastauksia kaikkiin moraalisiin ongelmiin, kuten miten toimia tyttöjen kanssa tai miten kohdella naapurin koiraa tms. eli asioihin, jotka voivat olla ajankohtaisia eri aikoina elämässä. Uskovasta voi kuitenkin tuntua, että Raamattu antaa hyvän ja laajan moraalisen pohjan toimia elämässä, varsinkin jos muut ihmiset eivät ole kyseenalaistaneet näitä ajatuksia.
Moraalikysymykset ovat kuitenkin monimutkaisia ja niistä tulee vielä monimutkaisempia, kun omia moraalivalintoja on perusteltava muille ryhmän ulkopuolisille ihmisille eli esimerkiksi ateisteille, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan kristittyjen moraaliohjeita ja –valintoja.
Moni ateisti lähestyy kristtyjen moraalia ns. Euthyfronin dilemman kautta eli
1) Päättävätkö jumalat, mikä on hyvää, koska se on hyvää, vai
2) Onko hyvää siksi että jumalat päättävät niin?
Tämä kysymys on iso ongelma kristittyjen moraalikäsitysten näkökulmasta, koska jos ensiksi mainittu mielipide on oikein, se osoittaa, että hyvä on riippumaton jumalista. Jos jälkimmäinen pitäisi paikkansa niin tällöin Jumala voisi käskeä, mitä tahansa ja se olisi hyvää. Tällöin Jumala voi määrätä raiskauksen, murhan ja pedofilian olevan hyviä ja toivottavia asioita ja ne olisivat hyviä asioita. Moraali ei näin ollen tule Jumalalta vaan Jumalan ulkopuolelta.
Yllättäen olen kohdannut palstalla useampia teisteja, joiden mukaan kaikki Jumalan määrämä on hyvää, vaikka kyseessä olisi ihmisten kivittäminen tai pikkulasten tappaminen. Miten he tämän itselleen perustelevat sitä en tiedä tai ymmärrä. Suurin osa kristityistä ei kuitenkaan hyväksy ihmisten kivitystä, vaikka Raamatussa Yahwe tällaisia määräyksiä antaakin.
Itselleni tämä ongelma on täydellisen ylitsepäämätön. Minä en koskaan voisi pitää hyvänä muiden ihmisten kivittämistä tai lasten surmaamista karhujen avulla. Miten te kristittyinä tämän itsellenne perustelette on teidän asianne, enkä kysy miksi toimitte, kuten toimitte, se ei ole tämän kirjoituksen tarkoitus.
Kehoittaisin teitä sen sijaan kysymään itseltänne seuraavaa eli teettekö asioita, koska ajattelette tekojenne olevan hyviä vai siksi, että haluatte päästä taivaaseen? Entä miten Jumalanne haluaisi teidän toimivan? Teidän on myös kysyttävä, että oletteko valmiita tekemään hyviä tekoja silloinkin, kun joutuisitte helvettiin?
....
Tämä on pitkä aloitus eli jatkan myöhemmin muista kohdista
Uskon osia voivat olla
a) Raamattu
b) Loogiset argumentit
c) Rukoilu
d) Luominen (Universumi ja elämä)
e) Muut kristityt
f) Henkilökohtainen suhde Jumalaan sekä
g) Moraali
Seuraavaksi voimme miettiä, miksi nämä uskon palaset alkavat murentua
a) Rukoilu
Ihminen voi rukoilla Jumalalta apua päivittäisissä asioissa ja ongelmissa tai suurempiakin asioita. Usein Jumala ei kuitenkaan vastaa tai voi vastata vasta paljon myöhemmin jos lainkaan. Jumala ei myöskään vastaa sellaisiin rukouksiin, jotka eivät voisi tapahtua muutenkin. Lapsi voi rukoilla joululahjaksi robottia ja voi saada sellaisen, mutta supervoimia lapsia ei saa vaikka miten rukoilisi.
Tämä laittaa miettimään, miksi Jumala vastaa vain sellaisiin rukouksiin, jotka voisivat toteutua myös ilman rukousta. Jossain kohtaa uskova alkaa ymmärtämään, että rukoilu ei oikeasti vaikuta, vaikka niin väitetään. Opitusta tavasta johtuen uskova voi vielä jatkaa tätä tapaansa, vaikka tietää jo sisimmässään, ettei rukoilu vaikuta maalliseen elämään. Tässä kohtaa yksi uskon kulmakivistä on murtunut ja uskova on yhden askeleen lähempänä ateismia.
b) Moraali
Kristillisen opetetun opin (Raamatun tarkastelu todistaa mielestäni muuta) mukaan Jumala eli Yahwe on kaikkihyvä ja haluaa ihmisille vain hyvää, minkä lisäksi toivoo ihmisten tekevän hyviä tekoja. Moraalin voidaan nähdä myös tulevan Jumalalta eli ilman Jumalaa ei ole hyvää tai pahaa. Raamattua puolestaan voidaan pitää Jumalan moraalisena ohjekirjana. Raamattu sisältää mm. kultaisen säännön, jonka mukaan meidän tulee kohdella toisia niinkuin me toivoisimme itseämme kohdeltavan. Raamattu sisältää myös muita hyviä moraaliohjeita, kuten älä varasta, älä tapa jne.
Raamattu ei kuitenkaan anna vastauksia kaikkiin moraalisiin ongelmiin, kuten miten toimia tyttöjen kanssa tai miten kohdella naapurin koiraa tms. eli asioihin, jotka voivat olla ajankohtaisia eri aikoina elämässä. Uskovasta voi kuitenkin tuntua, että Raamattu antaa hyvän ja laajan moraalisen pohjan toimia elämässä, varsinkin jos muut ihmiset eivät ole kyseenalaistaneet näitä ajatuksia.
Moraalikysymykset ovat kuitenkin monimutkaisia ja niistä tulee vielä monimutkaisempia, kun omia moraalivalintoja on perusteltava muille ryhmän ulkopuolisille ihmisille eli esimerkiksi ateisteille, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan kristittyjen moraaliohjeita ja –valintoja.
Moni ateisti lähestyy kristtyjen moraalia ns. Euthyfronin dilemman kautta eli
1) Päättävätkö jumalat, mikä on hyvää, koska se on hyvää, vai
2) Onko hyvää siksi että jumalat päättävät niin?
Tämä kysymys on iso ongelma kristittyjen moraalikäsitysten näkökulmasta, koska jos ensiksi mainittu mielipide on oikein, se osoittaa, että hyvä on riippumaton jumalista. Jos jälkimmäinen pitäisi paikkansa niin tällöin Jumala voisi käskeä, mitä tahansa ja se olisi hyvää. Tällöin Jumala voi määrätä raiskauksen, murhan ja pedofilian olevan hyviä ja toivottavia asioita ja ne olisivat hyviä asioita. Moraali ei näin ollen tule Jumalalta vaan Jumalan ulkopuolelta.
Yllättäen olen kohdannut palstalla useampia teisteja, joiden mukaan kaikki Jumalan määrämä on hyvää, vaikka kyseessä olisi ihmisten kivittäminen tai pikkulasten tappaminen. Miten he tämän itselleen perustelevat sitä en tiedä tai ymmärrä. Suurin osa kristityistä ei kuitenkaan hyväksy ihmisten kivitystä, vaikka Raamatussa Yahwe tällaisia määräyksiä antaakin.
Itselleni tämä ongelma on täydellisen ylitsepäämätön. Minä en koskaan voisi pitää hyvänä muiden ihmisten kivittämistä tai lasten surmaamista karhujen avulla. Miten te kristittyinä tämän itsellenne perustelette on teidän asianne, enkä kysy miksi toimitte, kuten toimitte, se ei ole tämän kirjoituksen tarkoitus.
Kehoittaisin teitä sen sijaan kysymään itseltänne seuraavaa eli teettekö asioita, koska ajattelette tekojenne olevan hyviä vai siksi, että haluatte päästä taivaaseen? Entä miten Jumalanne haluaisi teidän toimivan? Teidän on myös kysyttävä, että oletteko valmiita tekemään hyviä tekoja silloinkin, kun joutuisitte helvettiin?
....
Tämä on pitkä aloitus eli jatkan myöhemmin muista kohdista
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Itselleni tämä ongelma on täydellisen ylitsepäämätön. Minä en koskaan voisi pitää hyvänä muiden ihmisten kivittämistä tai lasten surmaamista karhujen avulla."
Et edes silloin, jos kuolemattomuus tarkoittaisi helvetillistä kärsimystä loppuelämäksi muille?
Tuollaisia tuomiota on mahdotonta pitää hyvänä oli tilanne, mikä tahansa. Optimaalisessa tilanteessa ne ovat pienempi paha. Tällöinkin liikutaan vain ja ainoastaan pahuuden eri muodoissa eli hyvyyttä ei noista käskyistä saa tiristettyä, vaikka mitenkä yrittäisi.
Ymmärrän toki, että aihe on vaikea uskoville ja nimenomaan siksi haluan tuoda asian esille. En ala tässä aloituksessa pyytämään teiltä selityksiä. Teidän tulee elää valintojenne kanssa.
Uskotko oikeasti, että ihmiset elävät ikuisesti ellei heitä erikseen murhata?
''Ristiriitojen kasvaessa usko alkaa murtua, eikä mieli enään pysty pitämään vanhoja uskomuksia vaan alkaa muuttua.''
Osa hoitaa ongelman denialismilla.
Mitä denialismi on suomen kielellä? Miksi ei voi kirjoittaa suomeksi, vaan pitää väkisin vääntää englannin kielestä jotain typeriä väännöksiä? Anteeksi vaan, mutta minua ärsyttää tuollainen.
Osa sivistyssanoista on suoria lainoja, eikä niille välttämättä ole hyviä suoria suomennoksia. Esimerkiksi kognitiivinen dissonanssi, joka liittyy läheisesti denialismiin ja uskonnollisiin puolustumekanismeihin.
Kognitiivinen dissonanssi = tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition kokemista... Teorian mukaan kognitiivinen dissonanssi syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään.
Esimerkiksi
Kognitio 1.
Ihminen pitää Jumalaa hyvänä
Kognitio 2.
Ihminen lukee Raamattua ja huomaa, että Jumala käski kivittämään ihmisiä
Seuraus kognitiivinen dissonanssi, koska kivittäminen on hyvyyden vastakohta. Ihminen reagoi ristiriitaan tavalla tai toisella. Osa alkaa kyseenalaistamaan Jumalan hvyyttä ja osa yrittää selittää, miksi kivittäminen ei ole pahaa. Osa yrittää kokonaan ohittaa kyseiset Raamatun kohdat esimerkiksi kieltämällä VT:n.
Denialismi puolestaan tarkoitaa, jonkin todeksi todistetun asian kieltämistä esimerkiksi Jumalan kivityskäskyjen kieltämistä vetoamalla siihen, että käskyt ovat VT:ssä. Asioiden kieltäminen voi olla myös arkisempaa eli käytännössä ihminen ei vain uskalla katsoa totuutta silmiin ja kieltää sen. Esimerkiksi alkoholisti voi kieltää alkoholisminsa.
Miksi sitten ei käytetä kieltämistä, vaan tuollaista englanninkielistä sanaa? Monet ns. sivistyssanat ovat olleet kauan käytössä, joten ne ovat jo ihmisille tuttuja, mutta uusia pukkaa koko ajan ja ne tulevat suoraan englannin kielestä.
Anteeksi, meni aiheen ohi, kunhan vaan mainitsin...
On väärin sanoa niitä sivistyssanoiksi, koska ne eivät periaatteessa niitä ole.
Ne eivät ole mitään sivistyksen mittareita, monet vain haluavat niitä käyttää tuodakseen esiin sen että ovat perehtyneet asioihin joissa niitä käytetään.
Lukeneisuus voidaan kuvitella sivistyneisyyden mittapuuksi, mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Lukea voi paljon, eikä silti se ole lukijaa sivistänyt, päin vastoin , hän on voinut oppia vaikka jotain sivistymätöntä.
On paljon sivistymättömiä ihmisiä lukeneiden joukossa jotka eivät vai osaa tai eivät ymmärtäneet lukemaansa. Käyttävät väärin syntyperäänsä, luullessaan että syntyperä takaa viisauden ja sivistyneisyyden.
Siksi kirjoitinkin ns. sivistyssanat...
Yleisesti ottaen olisi varmaankin parempi käyttää suomalaisia sanoja, mutta tällöin kirjoituksesta voi tietyissä tapauksissa jäädä uupumaan tiettyjä vivahteita ja sisältöjä, joihin kirjoittaja haluaa viitata.