Siinä se nähtiin!!

Ahaa mitä tästä voimme päätellä?

Hyvä teksti edellisessä linkissä:


"En usko, että vakavista mielenterveyden ongelmista kärsivien kannattaisi jättää hakematta psykologista tai psykiatrista apua itselleen, mutta jos ihminen on kohtuullisen terve eikä todellisuudentaju heitä, olen sitä mieltä, että ei kannata mennä ammattikallonkutistajan pakeille jos vaan yksikin kaveri löytyy, joka voi osoittaa empatiaa ilmaiseksi, koska useinkaan ammattipääkoppatyypeiltä ei yhteiskunnassa oikeaa empatiaa saa, vaan leiman otsaansa, monasti sinänsä terveetkin ihmiset. Tiedetään lukuisia tapauksia yhteiskunnassa ja niistä on tehty tutkivan journalismin loistavia dokumentaarisia ohjelmiakin, joissa ihmiset on avomielisesti psykologien ja psykiatrien ammattiosaamiseen ja ennen kaikkea yksityisyydensuojansa kunnioittamiseen luottamuksensa perustaen menneet juttelemaan vaikka psykiatrian alan ihmisille, ja ohhoh kun vuosia myöhemmin onkin paljastunut kummallisia diagnooseja, joista potilaalle ei edes ole kerrottu ja joista potilas itse ei edes ollut tietoinen... Mikä taas sitten voi aiheuttaa - eli virhediagnoosit- syrjintää ihniselle myös kaikessa muussakin terveysnhuollossa, jos menee valittamaan vaikka polvivaivasta. Etiikka ja moraalikin on yksilösidonnainen juttu.

Voitte päätellä ihan mitä päättelette tästä tekstistä, mutta kun sattuu olemaan niin, että nyky-yhteiskunnassa psykiatreilla lääketieteen edustajina on valta määritellä esimerkiksi köyhyyskin ja köyhyydestä johtuva stressi psykiatriseksi sairaudeksi ihmiselle ja latoa pöytäään diagnooseja, joilla taas joku tienaa, kun terveitäkin tutkitaan ja marginalisoidaan ja syrjäytetään, niin kansalaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Kukaan ei sanoisi vaikkapa kaduilla sekavia jorisevasta psykoottisesta skitsofreenikosta, etteikö sellainen ei olisi suljetun hoidon tarpeessa, koska sellaiset ovat jo ihan omankin turvallisuutensa vuoksi sitä, mutta että jos pääkoppamömmöjä suorastaan tyrkytetään siellä psykiatrian puolella terveillekin, jotka vaan valittaa vaikka stressiä, niin siinä liikutaan jo etiikan ja moraalin harmaalla alueella varmaan monessa tapauksessa. Kun siis tiedetään tapauksia sellaisiakin, joissa lääkäripsykiatrit ei myönnä esimerkiksi sairauslomaa tai puoltavia kuntoutustukipapereita pienituloiselle tai köyhälle stressaantuneelle tai masentuneelle, mutta sen sijaan olisivat laittamassa ilollla sairaaloihin megaluokan pääkoppatutkimuksiin ( jotka maksaisi kymmenen kertaa enemmän ainain yksilöille itselleen ja yhteiskunnalle) sinänsä tyystin terveitä, niin on jotakin sellaista, että täytyy olla rikollisen tason talousintressit mielenterveyshoitoa ja apua itselleen asianmukaisesti hakevista valistuneista kansalaisista hyötymisessä joillakin yhteiskunnassa varmaan aika useinkin."