Ihmiskasvoinen julkisen sektorin psykiatria

Toteaisin vielä sen, että asiat ovat olleet varmaankin yllättäviä muutamalle henkilökunnan pahikselle. Ja sitten se, että on myös paljon lääkäreitä, jotka varovat tarkkaan tekemästä virheellistä diagnoosia ja myös he eivät käyttäisi valtaansa väärin.

Psykiatriaan pettyneet ovat harhaisia ihmisiä, he eivät näe asiaa niinkuin se todellisuudessa tapahtui vaan paljon negatiivisemmin vaikka olivat vain saaneet apua ongelmiinsa.

Kaikki ovat harhaisia, jotka eivät usko kaikkia psykiatrin esityksiä. Vaikka ovat saaneet apua ongelmiinsa eivät kuitenkaan havaitse, usko sitä!

Onpas outoa. Psykiatrilla taitaa riittää töitä?

Kyllä sitä huonoa kohtelua oikeasti on. Mielenterveyspotilaillehan on helppo sanoa mitä vain kun useimmat eivät kykene puolustamaan itseään. Ihminen on sairas, ja alistaminen ja vallankäyttö näyttää olevan sisäsyntyinen ominaisuus jota kyllä osa ei käytä. Ja muistakaa ettei ole kauan niistä ajoista kun mielenterveyspotilaita hoidettiin suihkuttmalla vettä heidän päälleen hirveällä paineella, ja jolloin ihmisiä jotka ajattelivat edes vähän valtavirrasta poikkeavasti laitettiin sairaalaan! Ne jotka eivät usko näihin väärinkäytöksiin on varmaan kohdeltu hyvin tai sitten he eivät edes itse ymmärrä tulleensa huonosti kohdelluksi.

En lue enkä kommentoi tätä palstaa juuri koskaan, mutta nyt tuohon tästä sivusta sellainen kommentti, että esimerkiksi kaikki jonka psykiatrit voisivat määritellä "harhaluuloisuudeksi" ihmisellä, ei ihan aina ole sitä. Esimerkiksi minä varmaan olisin monenkin psykiatrin mielestä harhaluuloinen, jos hakeutuisin sellaisten pakeille, kun en luota tietokoneajan yksityisyyden suojaan pätkääkään, mutta en menisi ensimmäisenkään psykiatrin luo ja sanoisi sellaiselle, että sori vaan, mutta mä en usko, että jos sä kirjaat mun jubailuja ylös, että ne jäisi yksityisasioiksi, koska todennäköisesti sellainen kirjailisi mulle jonkun epäluloisuushäiriön tai jonkun muun epäluottamuslauseen.

En usko, että vakavista mielenterveyden ongelmista kärsivien kannattaisi jättää hakematta psykologista tai psykiatrista apua itselleen, mutta jos ihminen on kohtuullisen terve eikä todellisuudentaju heitä, olen sitä mieltä, että ei kannata mennä ammattikallonkutistajan pakeille jos vaan yksikin kaveri löytyy, joka voi osoittaa empatiaa ilmaiseksi, koska useinkaan ammattipääkoppatyypeiltä ei yhteiskunnassa oikeaa empatiaa saa, vaan leiman otsaansa, monasti sinänsä terveetkin ihmiset. Tiedetään lukuisia tapauksia yhteiskunnassa ja niistä on tehty tutkivan journalismin loistavia dokumentaarisia ohjelmiakin, joissa ihmiset on avomielisesti psykologien ja psykiatrien ammattiosaamiseen ja ennen kaikkea yksityisyydensuojansa kunnioittamiseen luottamuksensa perustaen menneet juttelemaan vaikka psykiatrian alan ihmisille, ja ohhoh kun vuosia myöhemmin onkin paljastunut kummallisia diagnooseja, joista potilaalle ei edes ole kerrottu ja joista potilas itse ei edes ollut tietoinen... Mikä taas sitten voi aiheuttaa - eli virhediagnoosit- syrjintää ihniselle myös kaikessa muussakin terveysnhuollossa, jos menee valittamaan vaikka polvivaivasta. Etiikka ja moraalikin on yksilösidonnainen juttu.

Voitte päätellä ihan mitä päättelette tästä tekstistä, mutta kun sattuu olemaan niin, että nyky-yhteiskunnassa psykiatreilla lääketieteen edustajina on valta määritellä esimerkiksi köyhyyskin ja köyhyydestä johtuva stressi psykiatriseksi sairaudeksi ihmiselle ja latoa pöytäään diagnooseja, joilla taas joku tienaa, kun terveitäkin tutkitaan ja marginalisoidaan ja syrjäytetään, niin kansalaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Kukaan ei sanoisi vaikkapa kaduilla sekavia jorisevasta psykoottisesta skitsofreenikosta, etteikö sellainen ei olisi suljetun hoidon tarpeessa, koska sellaiset ovat jo ihan omankin turvallisuutensa vuoksi sitä, mutta että jos pääkoppamömmöjä suorastaan tyrkytetään siellä psykiatrian puolella terveillekin, jotka vaan valittaa vaikka stressiä, niin siinä liikutaan jo etiikan ja moraalin harmaalla alueella varmaan monessa tapauksessa. Kun siis tiedetään tapauksia sellaisiakin, joissa lääkäripsykiatrit ei myönnä esimerkiksi sairauslomaa tai puoltavia kuntoutustukipapereita pienituloiselle tai köyhälle stressaantuneelle tai masentuneelle, mutta sen sijaan olisivat laittamassa ilollla sairaaloihin megaluokan pääkoppatutkimuksiin ( jotka maksaisi kymmenen kertaa enemmän ainain yksilöille itselleen ja yhteiskunnalle) sinänsä tyystin terveitä, niin on jotakin sellaista, että täytyy olla rikollisen tason talousintressit mielenterveyshoitoa ja apua itselleen asianmukaisesti hakevista valistuneista kansalaisista hyötymisessä joillakin yhteiskunnassa varmaan aika useinkin.

Jos ihan suoraan sanon, ja nimettömänähän voin näin sanoa kun kerran nimetön palsta enkä vastaa kuin omasta tekstistäni, en oikeastaan edes ymmärrä, että mihin psykiatrien ammattikuntaa edes tarvitaan nykymodernissa yhteiskunnassa. Jos on kyse psykologisen auttamisen mielenterveystyöstä, ihan psykologien koulutus riittää minusta siihen eikä psykiatreja tarvita, ja lääkelistat ja lääkeiden vaikutukset taas voidaan aivan yhtä hyvin opettaa ja opetetaan yleislääkäreillekin - jos kyse on siitä että kuka saa määrätä pääkoppamömmöjä, niin määräähän niitä käsittääkseni ihan yleislääkäritkin - eikä siihenkään tarvita psykiatreja. Ja jos taas on kyse oikeasti pääkoppaan kajoamisen tarpeesta, niin psykiatrien ammattikuntahan sitä lobotomiaakin aikoinaan ajoi, mutta ihan taviskirurgit kyllä todellisuudessa hoitavat potilaat myös siltä osin.

Minulla ei juuri ole kokemuksia psykiatreista.

Me emme usko psykiatriaan. Me uskomme itseemme ja lähimmäiseemme.

Psykiatrian on myös aika uskoa ihmiseen ja lähimmäiseensä. Jos psykiatria uskoisi ihmiseen ja lähimmäiseensä, niin silloin se ei sairastuttaisi ihmisiä omilla mielivaltaisilla ja valheellisilla diagnooseillaan. Tosiasia on se, että psykiatria vie ihmisiltä uskon ja toivon paremmasta huomisesta, syyllistämällä ihmisiä omilla perättömillä uskomus-diagnooseillaan.

Homot on jo vapahdettu psykiatrian vallasta, eli "sairaan diagnoosin" vallasta. Myös kaikki muut kansalaiset on vapautettava yhtä lailla "sairaan diagnoosin" vallasta. Eli me vaadimme kaikille psykiatrisesti väärin perustein leimatuille yhtä lailla vapautusta ja tasa-arvoista asemaa homojen rinnalla. Kenties homoilla olisi kaikkein suurin syy alkaa ajamaan ja tukemaan myös muille psykiatrian piirissä "sairaasti leimatuille” tasa-arvoista asemaa heidän kanssaan ja rinnallaan.

Olen katsellut taas ihmisten kokemuksia psykiatriasta ja voi olla, että minä pääsin sentään aika helpolla. Mitä nyt kemiallinen kastraatio tuli ja en ole hulluna voinut hankkia parisuhdetta enkä edes kuvitellakaan lapsien hankkimisesta jonkun mukavan naisen kanssa ja töissä käyntiä ja sitten kunnon asunnon hankkimista. Nyt olen kohta 56 vuotias ja kaikki on mennyttä. Yksi turha elämä sairaassa koneistossa ja sairaan koneiston vuoksi.

Toisaalta on ilmaantunut jo vuosia asioita siihen malliin, että voisin sittenkin saada oikeutta, mutta koko keski-ikä meni aivan pilalle. Mutta korvaako se menetetyn rakkauden ja hyvän taloudellisen aseman sekä mahdollisen menetetyn isyyden. Sanoisin kuitenkin, että on niitä rehellsiäkin psykiatreja ja hoitajia ja sellaisia olen myös tavannut. Ja myös näyttää sille, että yksi rakkausuhde voi toteutua nyt vanhuuden kynnyksellä. En kirjoita kaikkea mitä on tapahtunut, sillä kaikkihan sen lukijoista arvaavat, että viranhaltijoiden julmuudesta on kyse ja ei tarvitse muuta sanoa. En ole vielä haudassa, vaikka joskus se kuolema olikin lähellä helvetillisen tuskan vuoksi, mikä diagnoosista aiheutui. Jotkut psykiatrit eivät muuta ansaitse kuin poliisipamppua.

Sanoisin, että suurin ongelma julkisella sektorilla on kiire ja liian vähäinen henkilökunta, mutta kyse on myös ideologiasta eli biologisen psykiatrian mukaan ihmistä hoidellaan pillereillä, eikä muulla ole väliä.

"Psykiatriaan pettyneet ovat harhaisia ihmisiä, he eivät näe asiaa niinkuin se todellisuudessa tapahtui vaan paljon negatiivisemmin vaikka olivat vain saaneet apua ongelmiinsa. "


kato valkotakkinen urpo siinä? tulisitpa joskus mua vastaan pimeellä kujalla...

Ei täällä pysty selvittämään anonyymin kirjoittelijan identiteettiä.

Nimimerkki ”vanhuudenkynnyksellä” kirjoitti juuri sen onnettomuuden todeksi, joka Suomessakin on varmasti ollut kymmenien tuhansien ihmisten kohtalo.

Kun jonkun ihmisen kilvoittelu oman elämänsä puolesta ammutaan alas mielivaltaisen ”diagnoosin” voimalla, niin silloin ihmiseltä lyödään henkisesti jalat alta, eikä hänelle anneta enää mitään mahdollisuuksia nousta takaisin siihen elämään ja kilvoitukseen, joka hänellä oli ennen mielivaltaista ja perusteetonta ”diagnoosia”. Psykiatrinen ”diagnoosi” on kuin joku ”paha”, joka ihmiseen istutetaan, eli näilläkin palstoilla on käynyt selkeästi julki, että nämä mielivaltaiset ja aiheettomat ”diagnoosit” estävät ihmisiä rakentamasta omaa elämäänsä sellaisena kuin se oikeasti on. Mikäli uusi vallanpitäjä ja lainsäätäjä Suomessa yhtä-äkkiä palauttaisikin homot entiseen asemaan, niin silloin homot olisivat jälleen ”sairaita rikollisia”. Jokainen voi kuvitella kuinka huonoon asemaan homot joutuisivat henkisesti ja yhteiskunnallisesti uudelleen ”diagnosoinnin” vuoksi.

On täysin väärin, että psykiatrisella ”diagnoosilla” ihmisiä julki häpäistään vielä tänäkin päivänä itsensä ja muiden silmissä ja saatetaan henkisesti epäilyksen alaiseksi. On hirvittävä rikos, että psykiatrisesti ”häpäistyjen” pitäisi joka sekunti lunastaa itselleen sitä paikkaa elämässä, joka heille kuuluu luonnostaan ihmisinä. Eli psykiatria rikkoo ihmisen luonnollista mieltä ja henkeä kohtaan asettaessaan sen kyseenalaiseksi, eli todellisuudessa psykiatria asettaa ihmisten koko elämän kyseenalaiseksi.

Me emme usko psykiatriaan. Me uskomme ihmiseen ja elämään.

""""""Mikäli uusi vallanpitäjä ja lainsäätäjä Suomessa yhtä-äkkiä palauttaisikin homot entiseen asemaan, niin silloin homot olisivat jälleen ”sairaita rikollisia”. Jokainen voi kuvitella kuinka huonoon asemaan homot joutuisivat henkisesti ja yhteiskunnallisesti uudelleen ”diagnosoinnin” vuoksi."""""""

Eli jos rumasti sanoisi, niin homoilla jäisi varmasti tasaveroinen avioliittolaki haaveeksi ja kirkkohäät pitämättä. Homojen oikeuksia on ajettu jokaisella yhteiskunnan osa-alueella kaikin mahdollisin tavoin. Eli eiköhän homojen olisi jo aika nostaa solidaarisesti myös muut psykiatrian sitomat ihmsryhmät ja yksilöt esiin ja vaati heille samoja oikeuksia, jotka heille itselleen on ihmisinä suotu.

Niin voisihan niitä mielenterveyspotilaidenkin asemaa parantaa kun homojakin ns. hyysätään. (Ei sillä ettäkö ei mun mielestä heillä olisi oikeuksia). Tuntuu että mielenterveyspotilaat on jotain kakkosluokan kansalaisia aivan kuin muutkin vähemmistöt kuten työttömät täällä Suomessa. Ihmiset on kyllä oikeasti ihan kauheita.

No niin. Kyllä julkisen sektorin psykiatriassa on paljon mädännäisyyttä, mutta itse asiaa kokeneena haluaisin vielä kerran sanoa, että emme voi tyrmätä koko julkisen sektorin psykiatriaa. Ja on paljon psykiatreja, jotka ovat viimeiseen asti laillisuuden kannalla ja vastaan mielivaltaa. Nyt olen myös kuullut, että esim. skitsofreniasta ollaan diagnoosina luopumassa ja tilalle tulee ajattelu, että ihminen reagoi täysin luonnollisesti elämän kolhuja vastaan esim. ääniä kuulemalla. Ja erityisesti haluaisin sanoa, että tämä uusi ajattelu on psykiatreista itsestä lähtevää ja kaikki kunnioitus siitä heille. Mutta ollessani sairaalassa oli tunnelma hyvin kireä ja annettiin ymmärtää, että hulluna olet menettänyt kaikki ihmisoikeutesi. Nyt olen suunnitellut kirjoittavani kirjan kaikesta kokemastani n. 60 vuotiaana. Tsemppiä kaikille ... teitä kuunnellaan sittenkin :)