En osaa kellekään asiasta puhua enkä itsekkään tahdo sitä uskoa että sairastaisin anoreksiaa? Mutta sellainen epäilys on. Ja siihen päälle vielä masennus...
Olen nuori äiti. Ja paino sekä mielenterveys heittelee suuresti.
Raskauden aikani oli yhtä surua ja murehtimista. Yksinäisyyden tunne oli jatkuvaa ja kokoajan vain ajattelin että "pakko jaksaa lapseni takia" monesti ajattelin itsemurhaa..koska ongelmat vain seurasivat minua. Kunnes ollessani7kk raskaudessa tajusin että suurin ongelmani oli tulevan esikois lapseni isä. Hänestä erottuani ja yksin asuessani huomasin ongelmieni katoavan.
En enään itkenyt joka yö pahaa oloani.
Söin taas terveellisesti.
Pystyin lopettamaan tupakoinnin loppu raskauden ajaksi.
En huolehtinut asioistani yksin
vaan puhuin asiani ystävilleni.
Itsetuntoni ja luottamukseni taas koheni.
Aloin pikkuhiljaa olemaan taas oma itseni.
Lapsen syntymän jälkeen 6kk
En anna lapsen isän nähdä lastaan koska ei osaa kantaa vastuuta eikä näytä mitään kiinnostusta omaa lastaan kohtaan. Eikä kunnioita minun kasvatustani millään tavalla. Hänestä olen "paska äitinä". Hen piinaa elämääni vaikka en ole ollut häneen yhteydessä lapsen syntymän jälkeen.
Näitä asioita häneltä kuuntelin yli vuoden verran parisuhteessamme.
Olin milloin ihana, kaunis ja seksikäs. Kunnes riidan tultua olin kaikkea muuta..paska tuleva teini huora äiti,ruma ja läski(läski koska olin raskaana)
Nuo sanat vain jäivät kaikumaan päähän. En enään pysty luottamaan miehien sanoihin jos joku mies puolinen sanoo minua kaniiksi.
En pysty ottamaan häntä tosissaan..
Olen ollut parisuhteessa monen kanssa raskauden jälkeen mutta kaikki suhteet vain kariutuvat siihen kun miehien sanoihin luota.
Näiden lapseni "isän" sanoihin liittyen olen raskauden jälkeen alkanut laihtua koska masennuksen myötä on tullut ruokahaluttomuus..
Anoreksia? ensin se oli vain että en kerennyt syömään kun oli niin kiire lapsen kanssa. (Näin sen itselleni olen uskotellut.)
Söin kerran päivässä..sitten joka toinen päivä..kerran viikossa..
Ja jos jotain pystyi syömään niin se oli suklaata monta levyä päivässä.
Kaikki muu mitä söi niin tekekee vatsani kipeäksi ja närästys..
Ulkoilen lapseni kanssa säännöllisesti 4h päivässä käyn ulkona rattaiden kanssa. Kävelen monta kilometriä. Ja jos matkalla alkaa heikottaa niin pysähdyn johonkin kahville. Olen huomannut että juon 6-11kuppia kahvia päivässä. Ja poltan 1askin tupakkaa.
Syön 1-3levyä suklaata ja yritän syödä edes 2leipää päivässä. Mutta se ei vaan onnistu..
Olen miettinyt syytä syömättömyyteen. Kunnes tajusin että asia liittyy ex.äni sanoihin ja tekoihin miksi "haluan laihtua."
En tietoisesti tahdo laihtua..mutta niin vain käy.
Ennen raskautta painoin 56kg 166cm
Ja raskaus kiloja sain 10kg
Raskauden jälkeen(synnytys) paino oli 57kg.paino on tippui 2kk 50kg ja silloin ymmärsin pitää painon samana. Kunnes taas huomatessani painon nousun alkoi taas laihtuminen..nykyinen paino 45kg
Ja olen nuori äiti n.6kk lapselleni..yksinhuoltajaäiti jolla masennus ja mahdollinen anoreksia?
Onko näin? Apua tarvitsen??????!
Olen nuori äiti. Ja paino sekä mielenterveys heittelee suuresti.
Raskauden aikani oli yhtä surua ja murehtimista. Yksinäisyyden tunne oli jatkuvaa ja kokoajan vain ajattelin että "pakko jaksaa lapseni takia" monesti ajattelin itsemurhaa..koska ongelmat vain seurasivat minua. Kunnes ollessani7kk raskaudessa tajusin että suurin ongelmani oli tulevan esikois lapseni isä. Hänestä erottuani ja yksin asuessani huomasin ongelmieni katoavan.
En enään itkenyt joka yö pahaa oloani.
Söin taas terveellisesti.
Pystyin lopettamaan tupakoinnin loppu raskauden ajaksi.
En huolehtinut asioistani yksin
vaan puhuin asiani ystävilleni.
Itsetuntoni ja luottamukseni taas koheni.
Aloin pikkuhiljaa olemaan taas oma itseni.
Lapsen syntymän jälkeen 6kk
En anna lapsen isän nähdä lastaan koska ei osaa kantaa vastuuta eikä näytä mitään kiinnostusta omaa lastaan kohtaan. Eikä kunnioita minun kasvatustani millään tavalla. Hänestä olen "paska äitinä". Hen piinaa elämääni vaikka en ole ollut häneen yhteydessä lapsen syntymän jälkeen.
Näitä asioita häneltä kuuntelin yli vuoden verran parisuhteessamme.
Olin milloin ihana, kaunis ja seksikäs. Kunnes riidan tultua olin kaikkea muuta..paska tuleva teini huora äiti,ruma ja läski(läski koska olin raskaana)
Nuo sanat vain jäivät kaikumaan päähän. En enään pysty luottamaan miehien sanoihin jos joku mies puolinen sanoo minua kaniiksi.
En pysty ottamaan häntä tosissaan..
Olen ollut parisuhteessa monen kanssa raskauden jälkeen mutta kaikki suhteet vain kariutuvat siihen kun miehien sanoihin luota.
Näiden lapseni "isän" sanoihin liittyen olen raskauden jälkeen alkanut laihtua koska masennuksen myötä on tullut ruokahaluttomuus..
Anoreksia? ensin se oli vain että en kerennyt syömään kun oli niin kiire lapsen kanssa. (Näin sen itselleni olen uskotellut.)
Söin kerran päivässä..sitten joka toinen päivä..kerran viikossa..
Ja jos jotain pystyi syömään niin se oli suklaata monta levyä päivässä.
Kaikki muu mitä söi niin tekekee vatsani kipeäksi ja närästys..
Ulkoilen lapseni kanssa säännöllisesti 4h päivässä käyn ulkona rattaiden kanssa. Kävelen monta kilometriä. Ja jos matkalla alkaa heikottaa niin pysähdyn johonkin kahville. Olen huomannut että juon 6-11kuppia kahvia päivässä. Ja poltan 1askin tupakkaa.
Syön 1-3levyä suklaata ja yritän syödä edes 2leipää päivässä. Mutta se ei vaan onnistu..
Olen miettinyt syytä syömättömyyteen. Kunnes tajusin että asia liittyy ex.äni sanoihin ja tekoihin miksi "haluan laihtua."
En tietoisesti tahdo laihtua..mutta niin vain käy.
Ennen raskautta painoin 56kg 166cm
Ja raskaus kiloja sain 10kg
Raskauden jälkeen(synnytys) paino oli 57kg.paino on tippui 2kk 50kg ja silloin ymmärsin pitää painon samana. Kunnes taas huomatessani painon nousun alkoi taas laihtuminen..nykyinen paino 45kg
Ja olen nuori äiti n.6kk lapselleni..yksinhuoltajaäiti jolla masennus ja mahdollinen anoreksia?
Onko näin? Apua tarvitsen??????!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puhu hyvä ihminen neuvolassa!
Se on sun velvollisuutesi lasta kohtaan jos itsestäsi et välitäkään
Voi olla anoreksiaa, voi olla raskauden jälkeinen masennus joka voi olla tosi tosi pahakin. Ota nyt ja puhu terkalle seuraavan kerran kun menette neuvolaan!
Lasta sinulta ei viedä jos sitä pelkäät! Saat apua ja tukea selvitä eteenpäin.
Olen itse työssäni nähnyt samankaltaista ja tiedän mistä puhun.
Monessa paikassa ei tarvitse varmaan odottaa mitään neuvolan kutsuaikaa, vaan voi mennä vuoronumerolla. Lapsen kanssa usein tulee vähän yksinäiseksi. Kaupungeissa voi olla erilaista menoa lasten vanhemmille, esimerkiksi ns. avoimia päiväkoteja.
Lapsen myötä tulee niin suuri vastuu. Tulee mieleen että syömishäiriö on vähän kuin kompensaatio isompien ongelmien käsittelyyn. Mutta jos uppoutuu syömishäiriöön, niin siinä on sitten masennuskierrekin valmis. Vähän sama kuin alkoholismissa, masentunut juo viinaa ja viina aiheuttaa masennusta.
Mutta tosiaan kannataa ottaa reippaasti yhteyttä terveydenhoitoon, koko järjestelmähän on rakennettu tukea varten. On hyvin oli sanottu että Suomessa on liian kova pakko pärjätä itse -mentaliteetti. Kaikihan me tarvitsemme toisia, ei oo pakko pärjätä yksin. Lapsen kanssa vastuu on vielä tuplana, joten kyllä siihen tukea tarvitsee toisilta.