Nykypäivän karismaattisessa retoriikassa se kaikki puetaan liian usein sellaisen uhkaavan väitteen alle, joka väittää, että ilman tätä tietoa, tällaista ilmestystä, tätä kokemusta tai osallistumista tähän ”lopun aikojen iso valo”-seminaariin, olet auttamatta ulkona kaikesta siitä mitä Jumala tahtoo tehdä näinä päivinä.
Uusia kirjoja painetaan ja tapahtumia pidetään – aiheita löytyy joka makuun: ”Näin Jeesus söisi”, ”Neljä askelta kirkkauden tasolta toiselle”, ”Hengellisen sodankäynnin salatut aseet”, ”Liturgisten värien vaikutus ihmisen psyykkiseen tasapainoon”, ”Näin luot herätyksen”, ”Menestyksen avaimet” jne. (Kaikki edellä mainitut muuten ihan oikeassa elämässä pidettyjä tapahtumia).
Mitä mielikuvituksellisimpia teemoja, jotka valitettavasti vain täyttävät monien kristittyjen elämän täysin.
Kuitenkin monet ovat käytännön ja myös hengellisen elämänsä kanssa jatkuvassa solmussa – tarkoitusta tai suuntaa elämälle ei tahdo löytyä viikkoa pidemmäksi aikaa ilman jotain mielikuvitusta ravisuttavaa ”uutta”. Tietämättömänä Jumalan kokonaissuunnitelmasta ja ilmoituksesta (Raamatusta), moni haahuilee villisti irrallisten osien keskellä. Lopulta ihmetellen mitä tästä kaikesta pitäisi oikein syntyä.
Äläkä ymmärrä minua väärin. En puhu ulkopuolisena vaan itse mukana olleena, kokeneena ja monia asioita nähneenä.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/501/palasiksi_hajonnut_kristus
Uusia kirjoja painetaan ja tapahtumia pidetään – aiheita löytyy joka makuun: ”Näin Jeesus söisi”, ”Neljä askelta kirkkauden tasolta toiselle”, ”Hengellisen sodankäynnin salatut aseet”, ”Liturgisten värien vaikutus ihmisen psyykkiseen tasapainoon”, ”Näin luot herätyksen”, ”Menestyksen avaimet” jne. (Kaikki edellä mainitut muuten ihan oikeassa elämässä pidettyjä tapahtumia).
Mitä mielikuvituksellisimpia teemoja, jotka valitettavasti vain täyttävät monien kristittyjen elämän täysin.
Kuitenkin monet ovat käytännön ja myös hengellisen elämänsä kanssa jatkuvassa solmussa – tarkoitusta tai suuntaa elämälle ei tahdo löytyä viikkoa pidemmäksi aikaa ilman jotain mielikuvitusta ravisuttavaa ”uutta”. Tietämättömänä Jumalan kokonaissuunnitelmasta ja ilmoituksesta (Raamatusta), moni haahuilee villisti irrallisten osien keskellä. Lopulta ihmetellen mitä tästä kaikesta pitäisi oikein syntyä.
Äläkä ymmärrä minua väärin. En puhu ulkopuolisena vaan itse mukana olleena, kokeneena ja monia asioita nähneenä.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/501/palasiksi_hajonnut_kristus
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muistan hyvin erään tuttavapariskunnan, joka soitti minulle, jos oikein muistan, vuoden 2004 aikana. He olivat olleet ahkerasti mukana kaikessa siinä mitä kokivat Pyhän Hengen tehneen seurakunnassaan jo vuodesta 1996 alkaen. Voimavaikutukset olivat väkevät ja kokous toisensa jälkeen he löysivät itsensä makaamasta jälkikokouksissa lattialta.
Kului lähes kahdeksan vuotta ja sama tilanne toistui lähes joka kokouksessa. Monet iloitsivat kuinka Herra kosketti heitä niin väkevästi.
Puhelimen päässä oli nyt kuitenkin itkuinen henkilö: ”Olemme vaimoni kanssa maanneet nyt Pyhän Hengen voiman alla lähes kahdeksan vuotta. Mutta mikään ei ole muuttunut. Ihmissuhteet ovat yhtä sekaisin kuin ennen, koti on kaaoksessa, lapset kaukana Herrasta, ilo ja nauru, jota kokouksessa on koettu ei koskaan ole saavuttanut kotia, hengellinen palvelutyö on jäänyt vain etäiseksi lupaukseksi. Eihän tämän tällaista pitänyt olla. Mitään konkreettista ei ole jäänyt käteen. Mikä tämän kaiken päämäärä on?”
Palasesta oli tullut pääasia...
Eikä ole ainoa tuollainen yhteydenotto.
Kristillisyyden toisella laidalla on taas henkilö, jolle paikallisesta seurakunnasta on tullut ”golf-seuran” jäsenyyden korvike. Jäsenyys on ollut helppo hankkia kasteella käynnin kautta ja osallistumalla kuoron toimintaan. Ja vuodet ovat vierineet – koskaan sen enempää ajattelematta Kristuksen seurakunnan ja oman elämän todellista merkitystä tässä ajassa ja tulevassa. Kristillisyys onkin muodostunut hänelle apatian ja tylsyyden lähteeksi. Eikä hänellä ole aavistustakaan siitä mikä on hänen elämänsä todellinen tarkoitus ja kutsumus.
Molemmilla laidoilla kasvu todelliseen Kristuksen kaltaisuuteen ja elämän tarkoitukseen katoaa. Ollaan tekemisissä vain kristillisyyden ”osien” kanssa.
jatkuu