..(jatkoa kirjoituksilleni tuossa:http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000004531626
ja tuossa:http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000004366433 )
Kolmekymmentäluvun Suomea elähdytti usko tulevaisuuteen. Oltiin selviydytty lama-ajasta ilman suuria yhteiskunnallisia mullistuksia. Työttömyyden nousu joka pahimpina lama-vuosina oli ollut peräti 80-100000 työtöntä oli taittunut. Valtio järjesti työttömyystöitä siitä pahimmin kärsineille alueille ja uusia teitä rakennettiin paljon näillä alueilla. Soppajonoja oli ollut, muuta työttömyysturvaa ei. Kuntien köyhäinapu oli ollut riittämätöntä. Usein nähtiin suoranaista nälkää. Mutta tuo kaikki oli ohitse ja Suomessa alettiin uskoa tulevaisuuteen. Ihmiset alkoivat saada töitä. Tehtaiden tilauskanta parani ja ulkomaankauppa elpyi vähitellen. Kulutuksen myötä (myös puolustusteollisuudella ja sen tilauksilla oli suuri merkitys) markkinat elpyivät. Vaikkakaan nykyajan mittapuun mukaista kulutusjuhlaa ei syntynyt voidaan katsoa siihen verrattavaksi saavutukseksi se, että välttämättömien elintarvikkeiden tuotanto ohitti kotimaisen kysynnän niin, että ensikerran itsenäisyyden aikana voitiin puhua ylituotannosta, jolloin tosin ensikertaa myös esitettiin ehdotus maanviljelijöille maksettavista tukipalkkioista näiden tuottaessa enemmän kuin olisi ollut kotimainen tarve. 20-30 lukujen vaihteen nälkävuodet olivat ohi.
Pahin oikeistolaisen diktatuurin uhka oli ohitettu Mäntsälän kapinan myötä. Vaikka kapinoitsijoita kohdeltiin käsittämättömän armeliaasti, suorastaan silkkihansikkain (verrattuna edelliseen v-18 kapinaan) ei heistä sittemmin ollut enää vaaraa yhteiskuntajärjestykselle. Lapuanliike lakkautettiin mutta sen myöhempi edustaja IKL sai edelleen toimia kunnes sisäministeri sai hallitukselta valtuudet lakkauttaa IKL, mutta Helsingin raastuvanoikeus kumosi sisäministeriön päätöksen. Sisäministeri (Kekkonen) jatkoi lakkautusyritystään IKL:ää vastaan, mutta 1939 yritys raukesi, kun ulkopolitiikassa suhde Neuvostoliittoon kiristyi.
Suojeluskunnista erotettiin pahimmat kapinaan yllyttäneet, vaikkakin useissa suojeluskuntapiireissä tyydyttiin pelkkään varoitusmenettelyyn. Lainsäädäntöteitse suojeluskunnat erotettiin päivänpolitiikasta ja niille jäi se tehtävä jota varten se oli luotu eli maanpuolustuksellinen toiminta koulutuksen keinoin. Näin toimimalla Suomen puolustuslaitos sai pätevää kaaderia n.100000 miestä ja heidän panoksensa oli kullanarvoinen vuosikymmenen viimeisinä kuukausina.
Puoluepolitiikka vakiintui. Sosiaalidemokraatit vasemmalla olivat vakiinnuttaneet asemansa ainoana työväestöä edustavana (kommunistit olivat edelleen toimintakiellossa) puolueena vaikkakin heidän sisällään oli vasemmistoradikalismiin pyrkivä siipi joka vähemmistönä ei saanut vaikutusvaltaa. Kansalaissotaa ei oltu unohdettu mutta siitä oltiin opittu. Aseellisin keinoin ei oltu voitu yhteiskuntaa muokata kansanvaltaiseksi demokratiaksi. Ainoaksi tieksi jäi parlamentaarinen vaikuttaminen. Siinä onnistuttiin hyvin ja vuosikymmenen lopun ja seuraavan vuosikymmenen vaikeiden aikojen koittaessa olivat myös työväestön rivit valmiina maanpuolustukseen.
30-luku oli hyvää aikaa suomalaiselle. Mutta nurkan takana uhkui vaara...
Jatkoa seuraa myöhemmin 1940-luvusta..
Tässä lyhyt näkemykseni ja kuvaukseni 30-luvusta. Keskustelua ja perusteltuja mielipiteitä siis kehiin taas. Mikä on tänne kirjoittavien ihmisten mielestä 30-luvun merkitys Suomelle ja Suomalaisille?
ja tuossa:http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000004366433 )
Kolmekymmentäluvun Suomea elähdytti usko tulevaisuuteen. Oltiin selviydytty lama-ajasta ilman suuria yhteiskunnallisia mullistuksia. Työttömyyden nousu joka pahimpina lama-vuosina oli ollut peräti 80-100000 työtöntä oli taittunut. Valtio järjesti työttömyystöitä siitä pahimmin kärsineille alueille ja uusia teitä rakennettiin paljon näillä alueilla. Soppajonoja oli ollut, muuta työttömyysturvaa ei. Kuntien köyhäinapu oli ollut riittämätöntä. Usein nähtiin suoranaista nälkää. Mutta tuo kaikki oli ohitse ja Suomessa alettiin uskoa tulevaisuuteen. Ihmiset alkoivat saada töitä. Tehtaiden tilauskanta parani ja ulkomaankauppa elpyi vähitellen. Kulutuksen myötä (myös puolustusteollisuudella ja sen tilauksilla oli suuri merkitys) markkinat elpyivät. Vaikkakaan nykyajan mittapuun mukaista kulutusjuhlaa ei syntynyt voidaan katsoa siihen verrattavaksi saavutukseksi se, että välttämättömien elintarvikkeiden tuotanto ohitti kotimaisen kysynnän niin, että ensikerran itsenäisyyden aikana voitiin puhua ylituotannosta, jolloin tosin ensikertaa myös esitettiin ehdotus maanviljelijöille maksettavista tukipalkkioista näiden tuottaessa enemmän kuin olisi ollut kotimainen tarve. 20-30 lukujen vaihteen nälkävuodet olivat ohi.
Pahin oikeistolaisen diktatuurin uhka oli ohitettu Mäntsälän kapinan myötä. Vaikka kapinoitsijoita kohdeltiin käsittämättömän armeliaasti, suorastaan silkkihansikkain (verrattuna edelliseen v-18 kapinaan) ei heistä sittemmin ollut enää vaaraa yhteiskuntajärjestykselle. Lapuanliike lakkautettiin mutta sen myöhempi edustaja IKL sai edelleen toimia kunnes sisäministeri sai hallitukselta valtuudet lakkauttaa IKL, mutta Helsingin raastuvanoikeus kumosi sisäministeriön päätöksen. Sisäministeri (Kekkonen) jatkoi lakkautusyritystään IKL:ää vastaan, mutta 1939 yritys raukesi, kun ulkopolitiikassa suhde Neuvostoliittoon kiristyi.
Suojeluskunnista erotettiin pahimmat kapinaan yllyttäneet, vaikkakin useissa suojeluskuntapiireissä tyydyttiin pelkkään varoitusmenettelyyn. Lainsäädäntöteitse suojeluskunnat erotettiin päivänpolitiikasta ja niille jäi se tehtävä jota varten se oli luotu eli maanpuolustuksellinen toiminta koulutuksen keinoin. Näin toimimalla Suomen puolustuslaitos sai pätevää kaaderia n.100000 miestä ja heidän panoksensa oli kullanarvoinen vuosikymmenen viimeisinä kuukausina.
Puoluepolitiikka vakiintui. Sosiaalidemokraatit vasemmalla olivat vakiinnuttaneet asemansa ainoana työväestöä edustavana (kommunistit olivat edelleen toimintakiellossa) puolueena vaikkakin heidän sisällään oli vasemmistoradikalismiin pyrkivä siipi joka vähemmistönä ei saanut vaikutusvaltaa. Kansalaissotaa ei oltu unohdettu mutta siitä oltiin opittu. Aseellisin keinoin ei oltu voitu yhteiskuntaa muokata kansanvaltaiseksi demokratiaksi. Ainoaksi tieksi jäi parlamentaarinen vaikuttaminen. Siinä onnistuttiin hyvin ja vuosikymmenen lopun ja seuraavan vuosikymmenen vaikeiden aikojen koittaessa olivat myös työväestön rivit valmiina maanpuolustukseen.
30-luku oli hyvää aikaa suomalaiselle. Mutta nurkan takana uhkui vaara...
Jatkoa seuraa myöhemmin 1940-luvusta..
Tässä lyhyt näkemykseni ja kuvaukseni 30-luvusta. Keskustelua ja perusteltuja mielipiteitä siis kehiin taas. Mikä on tänne kirjoittavien ihmisten mielestä 30-luvun merkitys Suomelle ja Suomalaisille?
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000004531626
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000004366433
... tämä. Erityisesti hyvä siksi, että siinä valaistaan vasta itsenäistyneen ja sisällissodasta selvinneen kansan tulevaisuudenuskoa, joka sitten valitettavasti päättyi "Viimeiseen kesään" 1939.
Erityisesti hyvä siksi, että tälläkin palstalla on vyörytetty 1920-30 -lukujen absoluuttista mustamaalaamista sävyyn fasismin vuosikymmenet. Ansiokasta on tuoda esille tuo demokratian onnahtelevakin toimivuus eli päätökset Lapuan liikkeen suhteen.
Se, että (ääri)vasemmiston oikeuksia karsittiin, ei tuossa maailman ajassa ollut ollenkaan vaikeasti ymmärrettävää. Russofiileihin vasemmistoänkyröihin ei tuolloin(kaan) ollut luottamista.
>Kansalaissotaa ei oltu unohdettu mutta siitä >oltiin opittu. Aseellisin keinoin ei oltu voitu >yhteiskuntaa muokata kansanvaltaiseksi >demokratiaksi. Ainoaksi tieksi jäi >parlamentaarinen vaikuttaminen.
Unohdat kertoa että v.1916 vaalivoiton seurauksena sosialistit saivat ehdottoman enemmistön eduskuntaan. He myös käyttivät lainsäädäntövaltaansa ja säätivät kunnalisvaalilain joka oli aivan edistyksellinen maailmassa. http://www.stat.fi/tk/he/vaalit/vaalit2000kun/historia.html Myös 8-tunnin työaikalakikin meni läpi muitten muttei maatyöläisten osalta. Tämä parlamentaalinen toiminta ei kuitenkaan suonut vaalivoittoa 1917 lokakuun eduskuntavaaleissa sosialisteille näiden jatkuvan ryyppäämisen/häiriköinnin ja venäläisten matruusien kanssa tapahtuneen ryöstelyn johdosta.
Menetetty enemmistöasema parlamentissa ja Venäjän aatetoverien vallankumouksellinen esimerkki kannusti sosialistit aseelliseen kapinaan, joka kuitenkin surkeasti hävittiin kansan enemmistön tuen puutteesta johtuen.
Kun kansa nousee kapinaan niin kansa voittaa aina! Vert. DDR!
Koskaan kapinan jälkeen sosialidemokraattien kannatus ei ole noussut eduskuntavaaleissa lähellekään 50% (oli v.1916) kuten muissa kehittyneissä länsimaissa. Kansan luotto sosialisteihin meni v.1918 kapinasta johtuen ikiajoiksi.
Kansalaisota/sisällisota on sota missä oman kansan väki sotii keskenään. Vuoden 1918 sodassa
kapinallisten yhteydet olivat Venäjälle alisteiset. Sota-asiain kansankomissaari Podvoiski lähetti 24.1 Pietarista sähkeen jossa käski riisua Suomen valkokaarti aseista ja tukea punakaartin tulevaa vallankumousta.
Vapausota on sota missä kansa häätää aseellisesti vieraanvallan edustajat ja heidän mukanaeläjänsä pois maasta. Jos vapausota hävitään, niin silloin lippu vaihtuu ja vieraanvallan lait astuvat voimaan.
http://tinyurl.com/6fvwo