On vaikea aloittaa ja kertoa sinulle kaikki, kaikki miltä tuntuu.
Kirjani ei kaikkea edes voi pukea sanoiksi ja kirjoittaa sivuillesi.
Olen saamaton ja kohtelen itseäni kaltoin..jymähdin paikoilleni kun yhä odotan "häntä".
Sydämmeni muistuttaa koko ajan hänen olemassaolostaan.
Haluaisin elämämme takaisin..hänen ja minun ja kaikki mitä siihen kuului..Hyvine ja huonoine päivineen ja hetkineen. Huonoja voisi olla vähemmän..
Kirjani eihän niitä huonoja toki edes montaa ollut kai nekin kuuluu tähän ihmisten elämään.
Kyyneleet sivusi nyt kastaa..
Kaikkia asioita ei voi muuttaa tiedän sen.
Kuitenkin hän oli minun ja minä hänen niin oli tarkoitus.
En pysty edes kuvittelemaan toista rinnalle..hänen tilalleen.
Ja sen lupasimme myös toisillemme ..molemmat aikoinaan.
Kirjani... sinun tyhjät sivusi voisivat täyttyä kaikesta mitä saisin sanotuksi ja näistä valtavista tunteiden paljouksista.
Patistan itseäni ulos ja liikkeelle kävelen ulkona kuin sumussa..tuskin aina tiedän minne menen..
Jalkani haluaisivat kulkea sitä yhtä tietä joka veisi hänen luokseen.
Nyt en voi muuta kuin paeta omia tunteitani.. osan voin paikata tekemällä muuta.
Töissä on helpompaa, kotona taas niin vaikeaa.
Kirjani.
Joka aamu herään ja tiedän päivän olevan lähes samankaltainen... ei tule viestiä ei soi puhelin.
Paknen iltaisin chatti huoneisiin mutta ei se poista tuskaa, ahdistusta eikä ikävää.
Sanotaan että Toivossa on hyvä elää ..niin nyt toivoisin ja tahtoisin oikean elämän takaisin sen yhteisen.
Kirjani emmekö ole sinunkin mielestäsi olleet erossa jo tarpeeksi.. tiedämme molemmat mitä on olla yksin kaivata toista.
Mutta tietääkö hän..tunteeko samoin?
Kirjani.. voi kun pystyisitkin auttamaan.
Sinä tiedät kuinka kaipaan häntä. Vie viestini hänelle. Kirjani... Toivoisin kuinka haluaisin hänen ottavan yhden askalen minua kohti..ojentavan kätensä...
Tarttuisin siihen epäröimättä.
Minä itse en voi sitä tehdä. Ei se ole ylpeyttä mutta..hän tietää sen.
Niin jos jonkin merkin saisi..voisin vielä jopa kerran tehdä sen. Tälläinen on ihminen.
Kirjani.. sivuillesi olen kirjoittanut ja nyt tiedät ainakin osan ajatuksistani ja tunteistani jotka mylläävät sisälläni..
Kirjani .. eikö nyt olisi hänen vuoro?
Kirjani ei kaikkea edes voi pukea sanoiksi ja kirjoittaa sivuillesi.
Olen saamaton ja kohtelen itseäni kaltoin..jymähdin paikoilleni kun yhä odotan "häntä".
Sydämmeni muistuttaa koko ajan hänen olemassaolostaan.
Haluaisin elämämme takaisin..hänen ja minun ja kaikki mitä siihen kuului..Hyvine ja huonoine päivineen ja hetkineen. Huonoja voisi olla vähemmän..
Kirjani eihän niitä huonoja toki edes montaa ollut kai nekin kuuluu tähän ihmisten elämään.
Kyyneleet sivusi nyt kastaa..
Kaikkia asioita ei voi muuttaa tiedän sen.
Kuitenkin hän oli minun ja minä hänen niin oli tarkoitus.
En pysty edes kuvittelemaan toista rinnalle..hänen tilalleen.
Ja sen lupasimme myös toisillemme ..molemmat aikoinaan.
Kirjani... sinun tyhjät sivusi voisivat täyttyä kaikesta mitä saisin sanotuksi ja näistä valtavista tunteiden paljouksista.
Patistan itseäni ulos ja liikkeelle kävelen ulkona kuin sumussa..tuskin aina tiedän minne menen..
Jalkani haluaisivat kulkea sitä yhtä tietä joka veisi hänen luokseen.
Nyt en voi muuta kuin paeta omia tunteitani.. osan voin paikata tekemällä muuta.
Töissä on helpompaa, kotona taas niin vaikeaa.
Kirjani.
Joka aamu herään ja tiedän päivän olevan lähes samankaltainen... ei tule viestiä ei soi puhelin.
Paknen iltaisin chatti huoneisiin mutta ei se poista tuskaa, ahdistusta eikä ikävää.
Sanotaan että Toivossa on hyvä elää ..niin nyt toivoisin ja tahtoisin oikean elämän takaisin sen yhteisen.
Kirjani emmekö ole sinunkin mielestäsi olleet erossa jo tarpeeksi.. tiedämme molemmat mitä on olla yksin kaivata toista.
Mutta tietääkö hän..tunteeko samoin?
Kirjani.. voi kun pystyisitkin auttamaan.
Sinä tiedät kuinka kaipaan häntä. Vie viestini hänelle. Kirjani... Toivoisin kuinka haluaisin hänen ottavan yhden askalen minua kohti..ojentavan kätensä...
Tarttuisin siihen epäröimättä.
Minä itse en voi sitä tehdä. Ei se ole ylpeyttä mutta..hän tietää sen.
Niin jos jonkin merkin saisi..voisin vielä jopa kerran tehdä sen. Tälläinen on ihminen.
Kirjani.. sivuillesi olen kirjoittanut ja nyt tiedät ainakin osan ajatuksistani ja tunteistani jotka mylläävät sisälläni..
Kirjani .. eikö nyt olisi hänen vuoro?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todella koskettava kirja,voimia sulle.Voit olla varma et elämäsi järjestyy vielä kunhan sen aika on. Minä lupaan sen,riittää vaan kun uskot niin.
Vieläkö sinulla on tallessa numeroni tai sähköposti-osoitteeni?
Odotan yhteydenottoasi. Tiedät, että minä en voi sitä tehdä.
Rakas kirjani..veit viestin hän kuuli sen nyt olen niin onnellinen.