Gravity

Katsoin tuossa eilen iltana elokuvan Gravity, ja voi että mikä pettymys. Olin kuullut niin paljon kehuja sukulaisilta kuin myös arvosteluista että uskoin katsovani mestariteosta. Pettymys oli kuitenkin lähes alkumetreiltä valtava.

Elokuva alkaa välittömästi avaruudesta eikä minkäänlaista takatarinaa hahmoista taikka ns. flashbackeistä ollut tietoakaan. "Kameramies" ei juurikaan kiinnittänyt huomiota muihin henkilöihin kuin päänäyttelijään, Sandra Bullockiin. Alussa pääsi ihmettelemään kuinka todelliseksi elokuvan ympäristö oli tehty sekä kuinka painottomuus tuntui niin oikealta.

Kävi kuitenkin hyvin nopeasti selväksi ettei Sandra yksinkertaisesti voisi olla astronautti. Aivan järjetön panikointi sekä kyvyttömyys tehdä minkäänlaisia itsenäisiä päätöksiä. Lähes kokoajan George Clooney oli neuvomassa mitä piti tehdä ja vaikka kuinka käski rauhoittumaan niin Sandra vain jatkoi tiuhaan hengittelyä haaskaten kallista happea joka oli lähes loppu. Luulisi nyt ainakin käsikirjoittajien tajuavan että tuossa kohtaa voisi Sandra edes yrittää rauhoittua. Esimerkiksi syväänhengittämällä tai vaikka silmänsä sulkemalla.

Lisäksi kun happi oli jossain 1 prosentissa niin yllättäen tuo happi kuitenkin pystyi pitämään Sandran hengissä kymmenisen minuuttia, vaikka aiemmin tuo happi tuntui valuvan harakoille 1% minuuttivauhtia. Hämmästyttävää kuinka kauan tuo happi tuolla puvussa pystyy pitämään hengissä. Itse uskoisin että korkeintaan kahdesta kolmeen minuuttiin, ottaen huomioon että Sandra joutui käyttämään lihaksia melkolailla yrittäessään kavuta luukkua kohti(en oikein ymmärtänyt miksei hän vain ponnistanut ja näin oikonut tuota väliä paljon nopeammin, ehkä avaruuspuvut eivät ole kovin notkeita polven kohdalta, mutta olisi nyt jotenkin voinut heittäyttää itsensä lähemmäs nopeammin).

Ainiin, George Clooney heitättää tuossa taktisen itsemurhan jotta Sandra jäisi henkiin. Ilmeisesti jokin oli vetämässä Georgea alaspäin maata kohti(en oikein tajua miksi), eikö hänen ollessa lähempänä maata, hänen kierrosaikansa ole muutama millisekunti lyhyempi, näinollen hänen kroppansa kyllä aavistuksen menisi Sandraa edellä mutta en usko tuon efektin olevan noin voimakas mitä elokuva antoi uskoa. George Clooney ei myöskään ollut uskottava hahmo lainkaan. Kovan tason astronautti jolla paljon enemmän kokemusta tuntuu ottavan kaiken liian kevyesti. Hän vain laittaa jotain country musiikkia soimaan ennen kuin ajelehtii pois Sandran luota ja heittää vielä vitsiäkin.

Eikö kukaan muuten miettinyt että George olisi voinut kenties vaikka luopua vaikka selkärepusta ja heittäessään tämän alaspäin myös ponnistaisi samalla voimalla ylös. Käyttäen siis hyväksi PAINOTTOMUUTTA. Miksi elokuvan paljon kokeneempi astronautti ajelehtisi pois vain muina miehinä. Hahmojen välinen keskustelu oli myös kuin jonkun 7 vuotiaan käsikirjoittamaa. Miksi ihmeessä George alkaa heittämään iskurepliikkejä varman kuoleman lähestyessä. Eikö mitään jäähyväisiä kenties sukulaisille tai muuta symbolismia tai kenties muistoja menneisyydestä?

Ja mikä ihmeen Harvardin ylioppinut tuo Sandra muka on olevinaan. Hän on ollut reilun puolen tunnin ajan selviytymiskamppailussa ja hän on jo antamassa periksi ja lopettaakin hapentulon ja ajattelee että tää on nyt tässä. Noinko helpolla noin oppinut luovuttaa kun ei asiat mene niinkuin pitäisi? Jatkuvan valvonnan alainen pikkulapsi joka vielä vie kaiken uskottavuuden kohdassa jossa hän yrittää kommunikoida jonkun aasialaisen kanssa. Miksi aasialainen ei lyö luuria korvaan vaan jatkaa älämölöään? Miksi Sandra ei vaihda kanavaa vaan luovuttaa etsinnän ja jostain päähänpistosta viettää aikansa koirien kanssa ulvoen. Voi helvetti mitä paskaa!