Olen 24-vuotias yksinäinen nainen joka ei ole viellä koskaan seurustellut miehen kanssa. Varmaan osa syynä on se,että minä olen yksinäinen ja minulla on tylsä elämä. Minulla ei ole ollenkaan kavereita joiden kanssa voisin viettää aikaa ja mennä paikkoihin.
Olen kyllä yrittänyt tutustua ihmisiin mutta sosiaaliset tilanteet ovat minulle vaikeita yleensä kuuntelen vain muitten keskustelua enkä uskalla sanoa omia mielipiteitä uusien ihmisten seurassa vaan pidän ne omana tietonani.
Myös sellaiset tilanteet on vaikeita jos on paljon ihmisiä ympärillä tykkään mieluummin keskustella ihmisten kanssa kahden kesken.
Minua kuitenkin hiukan ahdistavat paikat missä on paljon ihmisiä esim baarit missä on humalaisia ihmisiä niissä en tykkää käydä mieluummin vietän aikaa kotona.
Minua usein harmittaa,se että minulla ei ole miestä tai kavereita jotka haluaisivat viettää kanssani aikaa ja lähteä jonnekkin muualle,kun baariin.
Haluaisin tehdä myös monia asioita elämässäni mutta en saa mitään aikaiseksi koska minua masentaa tämä tilanne ja ahdstaa se,että olen vuodesta toiseen yksin enkä ystävysty toisten ihmisten kanssa.
Elämäni on tälläistä päivästä toiseen: käyn töissä (naisvaltainen ala) nukun ja katson elokuvia ,kuuntelen musiikkia ja pyörin netissä yksin.
Tälläistä on elämä aina töitten jälkeen.
Olen kokeillut nettideittailua siellä on suurimmaksi tullut asiattomia viestejä seksi ehdotuksia suoraan.
Myös treffeillä miehet ovat lopettaneet yhteydenpidon,kun ovat saaneet tiettää,että minulla ei ole ystäviä.
Välillä jopa tässä tilanteessa tulee epätoivoinen olo.
Olen kyllä yrittänyt tutustua ihmisiin mutta sosiaaliset tilanteet ovat minulle vaikeita yleensä kuuntelen vain muitten keskustelua enkä uskalla sanoa omia mielipiteitä uusien ihmisten seurassa vaan pidän ne omana tietonani.
Myös sellaiset tilanteet on vaikeita jos on paljon ihmisiä ympärillä tykkään mieluummin keskustella ihmisten kanssa kahden kesken.
Minua kuitenkin hiukan ahdistavat paikat missä on paljon ihmisiä esim baarit missä on humalaisia ihmisiä niissä en tykkää käydä mieluummin vietän aikaa kotona.
Minua usein harmittaa,se että minulla ei ole miestä tai kavereita jotka haluaisivat viettää kanssani aikaa ja lähteä jonnekkin muualle,kun baariin.
Haluaisin tehdä myös monia asioita elämässäni mutta en saa mitään aikaiseksi koska minua masentaa tämä tilanne ja ahdstaa se,että olen vuodesta toiseen yksin enkä ystävysty toisten ihmisten kanssa.
Elämäni on tälläistä päivästä toiseen: käyn töissä (naisvaltainen ala) nukun ja katson elokuvia ,kuuntelen musiikkia ja pyörin netissä yksin.
Tälläistä on elämä aina töitten jälkeen.
Olen kokeillut nettideittailua siellä on suurimmaksi tullut asiattomia viestejä seksi ehdotuksia suoraan.
Myös treffeillä miehet ovat lopettaneet yhteydenpidon,kun ovat saaneet tiettää,että minulla ei ole ystäviä.
Välillä jopa tässä tilanteessa tulee epätoivoinen olo.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Onko sinulla oikea naamankuva itsestäsi deittiprofiilissa?
Monet miehet eivät halua seurustella ruman naisen kanssa mutta epätoivoisimmat ja myös pervoimmat tapaukset haluavat seksiä minkänäköisen naisen kanssa tahansa.
Netistä sitä seuraa löytyy. Kahlaa vaan niitä deittisivustoja läpi, niin sieltä kyllä löytyy porukkaa. Jos neiti on Turusta päin ja seinät kaatuu päälle, niin itse kaipaisin leffaseuraa lähiaikoina, tosin en nyt tässä tilanteessa ole naista vakavamielisesti etsimässä ja minulla on "tylsä" elämä omasta valinnastani, mutta jos jotain vaihtelua haluaa. Hurrr
Onkohan tämä oikea kirjoitus vai trolli?
Luulisi että saisit esim. netin kautta paljon vastausviestejä? Voithan kokeilla erilaisia nettipalstoja eli deittipalstoja tai kirjeenvaihto yms. palstoja.
Ootko itse vastannut miesten deitti-ilmoituksiin? Ootko valinnut sieltä ne kaikista parhaimmat? Eli todennäköisesti sutjakkaimmat pelimies-tyypit?
Vastaa niihin kenties vaatimattomampiin miesten profiileihin. Äläkä mainitse ettei ole ystäviä. Tapaaminen rauhallisessa kahvilassa jne.
"Olen 24-vuotias yksinäinen nainen joka ei ole viellä koskaan seurustellut miehen kanssa."
Älä murehdi. Ihan sitä samaa löytyy miespuoleltakin :)
"Varmaan osa syynä on se,että minä olen yksinäinen ja minulla on tylsä elämä."
Niin on minullakin aina ollut ja tulee aina olemaankin. Sen kanssa eletään tai ollaan elämättä :)
"Minulla ei ole ollenkaan kavereita joiden kanssa voisin viettää aikaa ja mennä paikkoihin."
Meille kaikille ei Kohtalon Koura jaa niitä parhaita kortteja.
"Olen kyllä yrittänyt tutustua ihmisiin mutta sosiaaliset tilanteet ovat minulle vaikeita yleensä kuuntelen vain muitten keskustelua enkä uskalla sanoa omia mielipiteitä uusien ihmisten seurassa vaan pidän ne omana tietonani."
Tiedän tunteen enemmän kuin hyvin. Vasta näin wanhemmalla iällä olen saanut enemmän sanaa irti.
"Myös sellaiset tilanteet on vaikeita jos on paljon ihmisiä ympärillä tykkään mieluummin keskustella ihmisten kanssa kahden kesken."
Sitä se on :)
"Minua kuitenkin hiukan ahdistavat paikat missä on paljon ihmisiä esim baarit missä on humalaisia ihmisiä niissä en tykkää käydä mieluummin vietän aikaa kotona."
Vellovaa paskaa ei todellakaan ole aina pakko sietää.
"Minua usein harmittaa,se että minulla ei ole miestä tai kavereita jotka haluaisivat viettää kanssani aikaa ja lähteä jonnekkin muualle,kun baariin."
Sinä olet ujo ja ujo kiltti mies ei uskalla ottaa yhteyttä. Olemme umpikujassa :(
"Haluaisin tehdä myös monia asioita elämässäni mutta en saa mitään aikaiseksi koska minua masentaa tämä tilanne ja ahdstaa se,että olen vuodesta toiseen yksin enkä ystävysty toisten ihmisten kanssa."
Voi pas.ka. Hmm...
"Elämäni on tälläistä päivästä toiseen: käyn töissä (naisvaltainen ala) nukun ja katson elokuvia ,kuuntelen musiikkia ja pyörin netissä yksin. Tälläistä on elämä aina töitten jälkeen."
Nyt pitäisi saada se Sattuman Sormi puuttumaan peliin...
"Olen kokeillut nettideittailua siellä on suurimmaksi tullut asiattomia viestejä seksi ehdotuksia suoraan."
Se vellova paska kohtelee naisia pelkkänä objektina, jota kohdellaan aivan miten sattuu eikä kunnioiteta ollenkaan. Vaan mitäs teet?
"Myös treffeillä miehet ovat lopettaneet yhteydenpidon,kun ovat saaneet tiettää,että minulla ei ole ystäviä."
Mitähän tähän sanoisi...
"Välillä jopa tässä tilanteessa tulee epätoivoinen olo. "
Enkä ihmettele. Pelko perseessä pyörii, että olenko vielä yli 30 vuotiaana pelkkä neiti. Rouvana olisi mukavampi olla, vai mitä? Kun nyt saisi sen kiltin ja ujon miehen herätettyä sieltä unesta ja aikanaan suorittamaan se kosinta.
Mikset hakeutuisi johonkin harrastusporukkaan jossa on enemmän kilttejä ja rauhallisia, ei äänekkäitä ihmisiä? Esim. kuvataide- tai käsityöharrastuksissa tällaista porukkaa on paljon.
Itse olen nainen ja luulen että oma hyvien naispuolisten kaverien vähäisyys johtuu juuri päinvastaisesta eli että kerron mielipiteeni liian suoraan. Minusta tuntuu että naisporukoissa on parempi myötäillä kuin väitellä tai sanoa asioita suoraan. Siksi on jännä ajatella että päinvastainen voisi olla yksinäisyyden syy. Koulussa ainakin ujoilla ja kilteillä tytöillä oli omat porukkansa mutta itse koin monesti olevani ulkopuolinen.
Että tulisit hyväksytyksi nausporukkaan, pitää omata mies, lapset, omakotitalo ja kesämökki, lisäksi pari autoa. Jos ihan nuoresta tytöstä on kyse riittää, että asuu poikaystävän kanssa. Elleivät nämä ehdot täyty, naisporukka pitää sinua luuserina ja kaakattaa kökköpuheitaan selkäsi takana. Voin taata, että naisesimiehet katsovat ammatillisestikin kieroon ikisinkkunaista.
Vaikkapa tältä palstalta. Mikäs sen mukavempaa kuin mies joka ymmärtää elämäntilanteesi, koska itse on samassa jamassa. Jos haluat täältä yhteydenottoja niin kerro missäpäin Suomea asut.
asun jyväskylässä.
No voi pahus, ollaan kyllä samalla paikkakunnalla, mutta ikäero tulee vastaan, olen sinua nimittäin 12 vuotta vanhempi. Miehestä minusta ei siten sinulle ole, ja jos sinua ei kiinnosta kuntosali, lenkkeily, tai enpä tiedä, toisinaan pleikkarilla pelaaminen, eipä taida kaveruuskaan onnistua.
Mutta eipä hätää, ystäviä ja miehen voi löytää tämän palstan ulkopuoleltakin. Itse olen tutustunut ihmisiin juurikin kuntosalilla, ja sen lisäksi kieltenopiskelun parissa. Voisit esimerkiksi kokeilla mennä lukemaan jotain sinulle uutta, vierasta, kieltä vaikkapa aikuislukioon, oman kokemukseni mukaan siellä on suunnilleen ikäisiäsi naisia, ja tehdään paritöitä, niin se voisi olla kohtuullisen toimiva tapa tutustua ihmisiin, joista löytää kavereita.
Kumppanin taas voit löytää joko nettideitteistä tai sitten mahdollisesti uusien kaverien tuttavapiiristä. Nettideittien ilmoitukseen kannattaa panostaa, naisenkin, vaikka niitä häiriöviestejä varmasti siltikin tulee, niin hyvin tehty ilmoitus saa puoleensa myös positiivista huomiota. Siitäkään ei mielestäni tarvitse pelästyä, että kumppani pelästyy yksinäisyyttäsi, kyse on lähinnä siitä, miten tämän asian tuo esille.
ole edes paha, kun molemmat puoliskot jo reilusti aikuisikään ehtineitä :) Itelläni on mieheni kanssa ikäeroa melkein 14 vuotta ja pitkään jo oltu yhdessä, eipä se ikä ole vielä esteeksi muodostunut vaan pientä ongelmaa on tullut luonne-erojen takia jne. mitkä ei ikään liity mitenkään.
Jos 30-40 vuotias mies hakis seuraa tolleen niin ei kukaan nainen vastais mitään sille. Se vaan on niin että miesten pitää vastata jos haluavat jotain tapahtuvan.
Varsin perusbiologiaa ystävä hyvä, perusbiologiaa.
Ei hätää. Kymmenen vuoden kuluttua on jo helpompi todeta että yksin mennään hamaan loppuun asti. Eikä se tunnu enää niin missään. Riittääpähän enemmän itselle!
"Nainen haluaa menestyvän miehen ja elättäjän jotta voi säästää palkkaansa ja rahaa."
Tähän on pakko sanoa, että kyllä minäkin työssäkäyvänä naisena haluaisin ensisijaisesti työssäkäyvän miehen. En minä mitään säästää halua, mutta tykkään asua väljästi, käydä elokuvissa, syödä ulkona ja ehkä joskus matkustellakin ja kyllähän se menoja rajoittaa, jos toisella ei ole koskaan varaa. Toisen kustannuksellakaan harva haluaa elellä, itse en ainakaan haluaisi, että mies joutuisi minun osuuteni tuollaisista menoista maksamaan. Mieluummin jättäisin menemättä.
Sitten jos itse olisi vähätuloisempi, toisen tuloilla ei olisi niin väliksi, mutta hyvin erilainen tulotaso aiheuttaa minusta kitkaa parisuhteessa. Jos siis olisin itse työttömänä, etsisin kyllä ensisijaisesti työtöntä miestäkin.
Tietenkin tilanteet muuttuvat, enkä minä kenestäkään eroaisi oman tai toisen työttömyyden takia, mutta alkuunhan se on valintakysymys.
terve. täällä olis 25-v. jätkä myös jkl:stä.
ei mullakaan kavereita montaa ole. jos sulla ei yhtään, niin voin olla sun eka?
pistä s-posti osoittees?
tule tänne vaan...
sinä tyttönen...
tule minulle tyttöystäväksi niin tulee tusina täyteen sinun vuorosi on joka 12toista yö oon komia namupala
Samaa tulee mietittyä että mistä arka ujo nainen löytää miehen. Ja kun ei ole ensimmäisenä haaveissa lapsen saaminen niin vielä hankalampaa löytäminen tuntuu olevan. Useat miehet kun tuntuvat lapsen/lapsia haluavan. Kovin pysähtyneeltä ja masentavalta elämä tuntuu kun ei meinaa hyvää työpaikkaakaan löytyä. Kovin b-luokkalaiseksi ja huonoksi sitä itsensä tuntee kun ei ole itsevarma ja sosiaalinen.
Tosi on , naisten kanssa pitää puhua eri tavalla
ja käyttäytyä naisellisesti.
Miesporukassa voi puhua suoraan ja olla ns.
oma itsensä, ei tarvitse näytellä pyhää lehmää.
Kyllä jokaisella kolahtaa , kun se oikea tulee
vastaan. Joillakin menee vain enemmän vuosia.
Mene turkkiin tai kreikkaan, niille kelpaa kaikki.
Itse olen 22 ja haeskelen vain ja ainoastaan yksinäisistä naisista seuraa.
Ei mistään löydä. Saa vaan seurata sivusta kun toiset laittaa jumppa ja perhevideoita nettiin.
Kirjoitus vaikuttaa provolta.
Siitä huolimatta kuten tästäkin ketjusta voimme helposti todeta, jos nainen kirjoittaa tällaisen aloituksen kiinnostuneita löytyy jo kommenteista, ja tässä ei ole edes yhteystietoja.
Jos taas vaikkapa minä kirjoitan vastaavan aloituksen, yhtään kiinnostunutta naista ei löydy mistään. Melkein samanlaisen aloituksen olen sitäpaitsi kirjoittanutkin joskus, mainituista seikoista 9 kohtaa 10:stä olivat sellaisia, joita olin johonkin ilmoitukseen sisällyttänyt.
Yksinäisyys ei ole kiva tunne. Tiedän koska olen ajoittain yksinäinen vaikka asun pari suhteessa
Kaikki vaan skypeen juttelee ja saatais porukkaa.
[email protected]