Pakko ! Jouduin osatyökyvyttömyyseläkkeelle.

Aikoinaan kun työpaikalla kaikille työntekijöille järjestettiin kaikenlaisia terveyskartoituksia työkyvystä, niin meikäläinen teki kaikkensa, ettei olisi huomattu todellista terveydentilaa, sitä kuinka sairas olin ja miten huonosti enää pärjäsin fyysisesti.
Hammasta purren suomalaisella sisulla suoritin kaikki kohtuudella, ja aika hyvin pystyinkin esittämään tervettä. Seuraavana aamuna en pystynyt nousemaan sänkystä kuin vaivoin, mutta pakko oli yrittää päästä työpaikalle. Kun sinne asti pääsin niin työkaverit yrittivät pasittaa minut kotiin, kun näkivät tuskani, kun härin tuskin kykenin liikkuumaan jotenkuten.
Kaikki filmi sen vuoksi, kun tiesin, että taas on yt neuvottelut lähestymässä ja pelkäsin mahdollisia potkuja. Sairaana ja työkyvyttömänä vaan oli pakko yrittää käydä töissä.
Ei voinut olla töistä pois, ja kun työkyky meni väistämättä kokonaan, niin siinä sitä oltiin 56v. lopputili kourassa, ilman pitkiä sairauslomia. Ei mahdollisuuta eläkkeeseen tai eläkeputkeen , saati päästä työhön, kun ei sitä työkykyäkään ollut ja eihän tuon ikäistä tervettäkään ihmistä kukaan järkevä töihin ota. Minusta näki jo kauas että parasta ennen päivä oli auttamatta mennyt jo kauan sitten.
Tämä vuodatus oli siksi, että tiedän, että meitä minun kaltaisiani on suurin osa pitkäaikaistyöttömistä, joita jatkuvasti syyllistetään ja puhutaan aliarvoisesti ja haukutaan passiivisiksi.
Kyllä terveiden kelpaa keksiä heikkennyksiä ansioturvaan ja kiristää meidän ennestäänkin heikkojen asemaa, niinkuin meidän oman arvon tunnetta ei olisi jo muutenkin viety.

Yksi monista ja monien puolesta. Eli päinvastoin kuin yleinen mielipide on, että esitetään sairasta ja haetaan sairaslomia ja eläkkeitä perusteetta, niin asia on todellisuudessa juurikin päinvastainen.
Käsi sydämelle työssä käyvät, eikös se olekkin niin ettei sinne sairauslomalle tahdota millään jäädä.
Jos jokin pienen pieni osa syrjäytyneistä kansalaisista ei pärjää yhteiskunnassa ja tekee mitä tekee, niin ei saa yleistää. He olisivat tarvinneet apua ja aikaisessa vaiheessa nuoruuden kynnyksellä.

Se on juuri näin!

T: Vajaakuntoinen työnhakija

OLEN TYÖKYVYTÖN JA EN PYSTY HUOLEHTIMAAN ITSESTÄNIKÄÄN JA TARVITSEN PUOLISONI APAUA PÄIVITTÄIN. MUTTA SAIN HYLKÄÄVÄN PÄÄTÖKSEN. EN SILTI PYSTY TÖIHIN,

Tjaah, itse tein myöskin töitä sisulla ilman sairaslomia vuosia. Kiitosta ei tietenkään herunut saati muuta hyvää. Sitten sairastuin oikein sairaalakuntoon kun sisuskalut hajosi ja toista vuotta saikulla. Sen jälkeen näppärästi osatyökyvyttömyyseläkkeelle kun ottivat samaan paikkaan takaisin ja kaikki oli ok.
Puolivuotta siinä meni kun yt-vitsaus iski ja potkut tottakai. Että kiitos.
Nyt ollaan sitten huuli pyöreenä että mitens tässä näin kävi ja kuka ottaa paruntumattomasti sairaan 55 vuotiaan töihin? Niin ja mihin. Juuri tuo nöyryytys ja päähän potkinta kun olet yht äkkiä b- luokan ihminen. Ihan kun tuo sairaus ei riittäisi. Että anteeksi tämäkin höpötys.

Minulla on tallella alkuperäisiä lääkärin määrämiä sairaslomia, joita en ole tohtinut pitää, kun olen pelännyt sen vaikutuksia.

Joskus lääkäri meinasi laittaa minut pitkälle sairaslomalle pahan akillesjännetulehduksen vuoksi, hän sanoi, että aloitetaan kuukaudesta, minä siihen, että ei hvyänen aika ja sain puhuttua, että aloitetaan kahdella viikolla, hän pyysi uusinta käyntiä, ja kun menin niin valehtelin että se on parantunut. Jos olisin kertonut totuuden olisi hän pakottanut sairaslomalle, kuten aluksikin, koska ensin kieltäydyin kokonaan sairaslomasta. Hän sanoi, että miksi sitten tulet lääkäriin jollen usko miten hoidetaan ja että ne kestää kuukausia parantua ja ellen nyt aloita sairaslomaa niin turha myöhemmin on tulla lääkäriin valittamaan

Tein töitä kainalosauvoilla ja purin hammasta, mutta sairaslomalle en enää jäänyt. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin vaiva jatkuu edelleen ja on tullut liitännäis sairauksia , joista se lääkäri silloin varoittikin, eli jalka on madaltunut, on tullut myös voimakasta päkiä kipua, kipeä vaivaisenluu, lonkkä ja selkäsärkyä.

Mutta on tässä paljon muutakin nivelsairautta, en niistä nyt lähde kirjoittamaan, vaikka haittaavat oleellisesti jokapäiväistä elämääni.

Edäs fysiatri kehui minua kieltäytessäni taas kerran sairaslomasta, mutta eri
vaivasta. Hän kehui työmotivaatiotani ja minä vaan olin hiljaa. Mutta mieli teki sanoa, että juurikin siksi olen mennyt niin huonoon kuntoon kun en ole itseäni säästellyt.

Työn luonne kun on minulla sellainen, että jos en pysty töihin, niin asiakkaat lähtevät ja haluavat palvelunsa muualta, joka on suoraan suhteessa palkkatulooni. Ja myös se, että joudun ilmoittamaan lukemattomaan paikkaan jos jään sairaslomalle. Ja kun minulla ei ole sydäntä perua ja laittaa heitä muualle sairaslomani ajaksi. Ja kun tulen pitkältä sairaslomalta he ovat entisiä asiakkaita.

Se on kuin oravanpyörä

Sairasta elämää, kovin sairasta...

Oravanpyörässä olevana, ja sairaslomista kieltäytyneenä, en todellakaan ole itsestäni ylpeä, suorastaan inhoan itseäni ja minusta olisi velvollisuus jo itseään kohtaan sairastaa rauhassa.
Aina olen muita patistamassa sairaslomalle. Olen monesti luvannut itselleni, että enää en te sairaana töitä, mutta toimin kuten alkoholisti, että lupaus toisensa perään ei pidä.
Tuntuu oikeasti, että tämä on jonkinsortin sairaus, ei sitä voi muuten selittää.
Kunniaakaan en todellakaan sillä hae. Mutta toisia valitettavasti ajattelen liiankin kanssa oman terveytenikin kustannuksella.

Pää pitäisi varmaan kuvauttaa

Harmi! Kun pienen ihmisen ääni ei näy lehtien otsikoissa, eikä muualla mediassa.

Kuka puolustaa sairasta, joka väsyy tähän rumpaan, montako näistä on hiljentynyt ikiajoiksi.

Mediasta saamme lukea ahditusta herättäviä keskusteluja, miten" työttömiä" (USEIN VAJAA KUNTOISIA SAIRAITA) syylistetään. ESIM. miten passiivisia voidaan aktivoida niin ja näin jne...... KUN OIKEA PAIKKA HEILLE OLISI PÄÄSTÄ ANSAITSEMALLEEN ELÄKKEELLE.

NYT vain herrat saavat" antsaitsempiaan" suuria palkankorotuksia ja bonuksiaan.