Mitkä ovat Raamatun mukaan ehdot pelastumiselle? Ovatko ne yksinkertaisesti usko Jeesukseen ja kaste? Eikö ihmisen teoilla ja elämäntavoilla ole asiaan mitään vaikutusta?
Onko tästä asiasta olemassa kaikille kristityille yhteinen käsitys?
Onko tästä asiasta olemassa kaikille kristityille yhteinen käsitys?
Vastaukset 11
Vanhimmat
" Eikö ihmisen teoilla ja elämäntavoilla ole asiaan mitään vaikutusta? "
Teot seuraavat perässä.Mutta, pelkillä teoilla ei PELASTU!
Evankeliumi Markuksen mukaan 16
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. 17. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,.. he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."
20. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.
Ensinnäkin; aito usko vaikuttaa ihmisessä Jumalan tahdon mukaista elämää ja tekoja.
Toisekseen; myös uskosta osaton voi elää ja toimia Jumalan tahtomalla tavalla.
Kolmanneksi on erittäin tärkeää ymmärtää, että sekä uskova että uskosta osaton tekevät elämänsä aikana myös runsasti Jumalan tahdon vastaisia tekoja ja valintoja.
Kristinuskon ydinsanoma on, että Jeesukseen Jumalan Poikana ja henkilökohtaisena Vapahtajanaan uskovaa ihmistä ei viimeisellä tuomiolla tuomita tekojensa mukaisesti kadotukseen, vaikka hän olisikin sen syntisyytensä vuoksi ansainnut. Tämän syyllisyyden Jeesus Kristus on omalla kuolemallaan jo sovittanut uskovan ihmisen puolesta.
Uskosta osaton ihminen taas tullaan tuomitsemaan tekojensa mukaan, sillä vaikka hän olisikin tehnyt Jumalan tahdon mukaisia tekoja, hänen syntisyyttään Jeesus ei ole saanut sovittaa.
Omilla teoillaan yksikään ihminen ei voi hyvittää tekemäänsä pahaa.
Vaikka uskova ihminen onkin syytön Jumalan edessä, se ei poista hänen vastuutaan teoistaan tämän elämän aikana.
Mitä enemmän uskova ihminen toimii tietoisesti Jumalan tahdon vastaisesti, sitä vaikeammin hän paaduttaa oman sydämensä ja Jumalan Pyhältä Hengeltä lahjaksi saamansa uskon. Ihminen, jonka sydän on paatunut, ei enää ymmärrä tarvitsevansa Jumalan anteeksiantoa, eikä näin ollen halua siihen Jeesuksessakaan uskoa.
Eli ei tarvitse välttämättä uskoa pelastuakseen, hyvät teot riittävät. Mutta: jos tulee tehtyä huonoja tekoja, sitten täytyy uskoa, jotta voi pelastua teoistaan huolimatta. Ymmärsinkö oikein?
En ymmärrä, miten päädyit tuohon tulkintaan, kun yritin kirjoittaa asian niin selkeästi kuin suinkin pystyn :). Voisitko lukea uudestaan viestini kolmannen, neljännen ja viidennen kappaleen, ja miettisitkö sitten toistamiseen kysymyksiäsi.
" Toisekseen; myös uskosta osaton voi elää ja toimia Jumalan tahtomalla tavalla."
EI VOI !
Jumala ei tahdo, että ihminen elää EROSSA HÄNESTÄ.
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 6
Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan?
9. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa?
Älkää eksykö.
Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
11. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson,
te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja
meidän Jumalamme Hengessä.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 16
13. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen.
14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
15. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
8. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
9. synnin, koska he eivät usko minuun;
10. vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
11. ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
" Kolmanneksi on erittäin tärkeää ymmärtää, että.. uskova ..tekevät elämänsä aikana myös runsasti Jumalan tahdon vastaisia tekoja ja valintoja."
Uskovasta ei tule SYNNITÖNTÄ, mutta hän ei myöskään ELÄ SYNNISSÄ.Tai jos elää, hän on langennut, mistä tulee tehdä parannus, jos haluaa elää uskovana, muuten hänestä tulee luopio.
"Uskosta osaton ihminen taas tullaan tuomitsemaan tekojensa mukaan, sillä vaikka hän olisikin tehnyt Jumalan tahdon mukaisia tekoja, hänen syntisyyttään Jeesus ei ole saanut sovittaa. "
Näin juuri.
Tekstistäsi saa varsin sekavan kuvan, vaikka oletkin oikeilla jäljillä.
" Toisekseen; myös uskosta osaton voi elää ja toimia Jumalan tahtomalla tavalla."
"EI VOI !
Jumala ei tahdo, että ihminen elää EROSSA HÄNESTÄ."
Luulen, ettet ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitin, kun kirjoitin, että uskosta osaton voi elää ja toimia Jumalan tahtomalla tavalla. On totta, että uskosta osaton ei omasta tahdostaan VALITSE tai HALUA toimia Jumalan tahtomalla tavalla, mutta Jumala voi silti vaikuttaa hänenkin toiminnassaan niin, että Jumalan tahto toteutuu. Tuolle ihmiselle itselleen se tietenkin on vain onnettomuudeksi, sillä kuten sanottua, vain usko pelastaa ihmisen - ei teot.
"Uskovasta ei tule SYNNITÖNTÄ, mutta hän ei myöskään ELÄ SYNNISSÄ. Tai jos elää, hän on langennut, mistä tulee tehdä parannus, jos haluaa elää uskovana, muuten hänestä tulee luopio."
Tätä minäkin tarkoitin.
"Tekstistäsi saa varsin sekavan kuvan, vaikka oletkin oikeilla jäljillä. "
Kiitos palautteesta. Näillä palstoilla seikkaillessa tuntuu kyllä useamminkin siltä, että myös lukijalla on vastuunsa siinä, minkä kuvan hän tekstejä lukemalla saa :).
Lukaisin vielä tekstisi läpi parikin kertaa. Ehkä lisäkysymykseni olikin hypoteettinen: jos siis olisi mahdollista, että ihminen eläisi täysin synnittä, hän pääsisi taivaaseen myös ilman uskoa Jeesukseen. Hänethän tuomittaisiin tekojensa perusteella - ja hänen tekonsa olisivat hyviä. Tällainen johtopäätös tuosta vieläkin nousee mieleen.
Tietysti, on aivan eri asia, mistä tällaisen ihmisen voisi löytää, joka ei ollenkaan tekisi pahoja tekoja. :-)
Mutta entä, jos tekee pahan teon ja hyvittää sen heti jo eläessään? Esim. varastaa, mutta sitten katuu ja maksaa varastamansa tavaran moninkertaisesti takaisin ja ottaa tapahtuneesta opikseen. Onko ihminen silti yhä syntinen ja varas, vaikka katuisi tekoaan ja pyrkisi sen hyvittämään?
"...sillä kuten sanottua, vain usko pelastaa ihmisen - ei teot."
Tämä on minun mielestäni outo asia. Minä uskon, joten pelastun. Vai onko mahdollista silti joutua kadotukseen? Olen tehnyt elämässäni aiemmin pahoja tekoja. Eräs tuttavani taas ei usko, mutta hän elää hyvin ja on lähimmäisilleen äärimmäisen avulias. Häneen voi aina luottaa. Joutuuko hän väistämättä kadotukseen?
Ahaa, okei, minä kun luulin sinun ensin ymmärtäneen niin, että me voisimme vain unohtaa Jeesuksen, ja luottaa hyviin tekoihimme :).
Taivaaseen pääsee tosiaan kahdella tavalla: joko 1) noudattamalla Jumalan tahtoa KAIKISSA asioissa PIENINTÄKIN piirtoa myöden KOKO ELÄMÄNSÄ ajan, tai sitten 2) tunnustamalla riittämättömyytensä ja kelvottomuutensa suhteessa Jumalan tahtoon, ja luottamalla syntisyytensä Jumalan Pojan ristinkuolemassa sovitetuksi.
Käytännössä kukaan meistä ei tietenkään pysty noudattamaan Jumalan tahtoa kaikessa, koska meissä on syntymästämme saakka ollut läsnä taipumus ja halu seurata mieluummin omaa tahtoamme, joka on altis kallistumaan mieluummin saatanan valheisiin, kuin Jumalan tahdon seuraamiseen.
Synnittömään elämään kykeni vain ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika. Hänessä ei syntiä ollut. Sen takia Jumala saattoi "siirtää" meille kuuluvan rangaistuksen Hänen kärsittäväkseen, että meidät voitaisisin uskomme kautta vanhurskauttaa, ts. katsoa Jumalalle kelpaaviksi syntisistä teoistamme huolimatta.
"entä, jos tekee pahan teon ja hyvittää sen heti jo eläessään? Esim. varastaa, mutta sitten katuu ja maksaa varastamansa tavaran moninkertaisesti takaisin ... onko ihminen silti yhä syntinen"
Tähän tavallaan viittasinkin, kun ensimmäisessä vastauksessani kirjoitin: "Vaikka uskova ihminen onkin syytön Jumalan edessä, se ei poista hänen vastuutaan teoistaan tämän elämän aikana.". Siis katumalla, hyvittämällä, ja maallisen rangaistuksensa kärsimällä ihminen selvittää toki tilinsä yhteiskunnan ja sen asettaman oikeusjärjestyksen, ns. "yleisen oikeustajun" edessä, mutta tämä ei kuitenkaan poista mihinkään sitä tosiasiaa, että tuo ihminen silti toimi Jumalan tahdon vastaisella tavalla. Niin ei olisi saanut tapahtua, eikä sitä muuta tapahtumattomaksi mikään, mitä tuo ihminen jatkossa tekee.
" Olen tehnyt elämässäni aiemmin pahoja tekoja. "
So What ? Jos olet tullut Jeesuksen luo ja pyytänyt ne anteeksi, saat anteeksi.
Ei kukaan meistä pelastu ilman Jumalan armoa ja Jeesuksen ristin uhria.Ei omilla töillä vaikka ne kuinka hyviä olisivat.
" Eräs tuttavani taas ei usko, mutta hän elää hyvin ja on lähimmäisilleen äärimmäisen avulias. Häneen voi aina luottaa. Joutuuko hän väistämättä kadotukseen? "
Kirje roomalaisille 10
1. Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
2. Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
3. sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan
koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
4. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
"Minä uskon, joten pelastun. Vai onko mahdollista silti joutua kadotukseen?"
Tuohon vastannee ytimekkäimmin lainaus suoraan Raamatusta, nimittäin roomalaiskirjeen 8. luvun 1. jae:
"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."
Todellakin, uskossa elävälle ihmiselle ei ole eikä tule kadotustuomiota. Tämä on Jumalan lupaus, eikä siinä erotella mitenkään sitä, minkälaisiin tekoihin kunkin ihmisen syntisyys hänet on houkutellut.
On kuitenkin syytä ymmärtää, että uskossa eläminen tarkoittaa vilpitöntä halua etsiä ja seurata Jumalan tahtoa - myös niissä asioissa, mitkä tuntuisivat itsestä paremmalta jollakin muulla tavalla tehtyinä. Käytännössä tämä tarkoittaa koko ihmisen loppuelämän ajan kestävää oppimista, yrittämistä ja erehtymistä tiellä Jeesuksen kaltaisuuteen.
Synnittömiä meistä tulee vasta maanpäällisen elämämme päättyessä, mutta meidän vaellustamme me voimme Jumalan avulla muuttaa jatkuvasti enemmän Jumalan tahdon mukaiseen suuntaan. Tähän kasvuun Jumala kutsuu mielestäni jokaista uskovaa, ja olisikin melkoista itsepetosta ajatella, että kunhan nyt tässä uskon, niin ihan sama miten sen jälkeen elän :).
"Eräs tuttavani taas ei usko, mutta hän elää hyvin ja on lähimmäisilleen äärimmäisen avulias. Häneen voi aina luottaa. Joutuuko hän väistämättä kadotukseen?"
Lainaan jälleen suoraan Raamatusta, Markuksen evankeliumin 16. luku, 16. jae:
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Kuten näet, tuossakaan ei lainkaan eritellä ei-uskovan ihmisen tekoja. Niillä ei yksinkertaisesti ole merkitystä. Ihminen säilyy syntisenä kuolemaansa saakka, eikä voi tuota "likaa" itsestään poistaa millään omilla teoillaan.
Varmuuden vuoksi sanon nyt kuitenkin, että sinulla, minulla tai kenelläkään ei ole oikeutta langettaa kadotustuomiota, eikä meillä ole oikeutta suhtautua kehenkään niinkuin he olisivat jo kadotettuja. Et siis voi sanoa ystävällesi, että hän joutuu kadotukseen, ellet samalla kerro hänelle siitä pelastuksesta, minkä Jumala on hänenkin vuokseen Pojassaan valmistanut.
Jumala yksin kykenee näkemään ihmisen sydämen todellisen tilan, eli sen, onko ihmisessä elävää uskoa vai ei.