miksi annettiin väärää tietoa?

teokraattista sodankäyntiä. valehtelevat, että antaisivat paremman vaikutelman

Tässä jehovan todistajien totuus, ilman teokraattista sodankäyntiä:


2 Miten kohdella erotettuja. Jumalan sana käskee kristittyjä olemaan seurustelematta seurakunnasta erotetun kanssa: ”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa. – – Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” (1. Kor. 5:11, 13.) Myös Matteuksen 18:17:ään kirjoitetut Jeesuksen sanat liittyvät tähän: ”Olkoon hän [erotettu] sinulle niin kuin kansakuntien ihminen ja kuin veronkantaja.” Jeesuksen kuulijat tiesivät hyvin, että silloiset juutalaiset eivät seurustelleet tuttavallisesti pakanoiden kanssa ja että he halveksivat ja karttoivat veronkantajia. Jeesus siis neuvoi seuraajiaan olemaan seurustelematta erotettujen kanssa. (Ks. Vartiotorni 15.11.1981 s. 18–20.)



4 Entä erotetun kanssa puhuminen? Vaikka Raamattu ei käsittelekään jokaista mahdollista tilannetta, 2. Johanneksen kirjeen 10. jae auttaa meitä saamaan Jehovan näkemyksen asiasta: ”Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä.” Vartiotornissa 15.11.1981 sivulla 25 sanottiin tästä: ”Pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?”


6 Samaan huonekuntaan kuuluvat. Merkitseekö tämä sitä, että kristittyjen, jotka elävät erotetun perheenjäsenen kanssa samassa taloudessa, on vältettävä puhumista, syömistä ja päivittäistä kanssakäymistä hänen kanssaan? Vartiotornissa 15.4.1991 sivun 22 alaviitteessä sanotaan: ”Jos kristityssä huonekunnassa on erotettu sukulainen, hän on silti mukana huonekunnan normaaleissa jokapäiväisissä töissä ja toimissa.” Näin ollen perheenjäsenten päätettäväksi jää, missä määrin erotettu voisi olla mukana yhteisillä aterioilla ja muissa perheen toimissa. Toisaalta he eivät halua antaa veljille seurakunnassa sellaista vaikutelmaa, että kaikki on samoin kuin ennen erottamista.

7 Vartiotornin 15.11.1981 sivulla 28 sanotaan kuitenkin erotetusta tai eronneesta näin: ”Entiset hengelliset siteet on täysin katkaistu. Tämä koskee sukulaisiakin, myös välittömään perhepiiriin kuuluvia. – – Se merkitsee muutoksia siihen hengelliseen yhteenkuuluvuuteen, joka on saattanut vallita kodissa. Esimerkiksi kun aviomies on erotettu, hänen vaimonsa ja lapsensa eivät tunne miellyttäväksi tilannetta, jos hän johtaa perhetutkistelua Raamatusta tai Raamatun lukemista ja pitää rukousta. Jos hän haluaa esittää rukouksen esimerkiksi aterialla, niin hänellä on oikeus tehdä siten omassa kodissaan. Mutta he voivat esittää ääneti oman rukouksensa Jumalalle. (Sananl. 28:9; Ps. 119:145, 146) Entä jos kodissa oleva erotettu haluaa olla läsnä, kun perhe lukee yhdessä Raamattua tai pitää raamatuntutkistelua? Toiset voivat antaa hänen olla läsnä kuuntelemassa, jos hän ei yritä opettaa heitä tai esittää uskonnollisia ajatuksiaan.”


9 Huonekuntaan kuulumattomat sukulaiset. Vartiotornissa 15.4.1988 sivulla 28 sanotaan: ”Tilanne on erilainen, jos erotettu tai eronnut sukulainen asuu poissa kotoa välittömän perhepiirin ulkopuolella. Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin” sopusoinnussa sen Jumalan käskyn kanssa, jonka mukaan ’on lakattava olemasta jokaisen sellaisen seurassa’, joka harjoittaa syntiä katumatta (1. Kor. 5:11). Uskollisten kristittyjen on pyrittävä välttämään tarpeetonta kanssakäymistä tällaisen sukulaisen kanssa ja rajoitettava jopa liiketoimet minimiin. (Ks. myös Vartiotorni 15.11.1981 s. 29, 30.)

10 Vartiotornissa kiinnitetään huomio vielä erääseen mahdolliseen tilanteeseen: ”Entä jos lähiomainen, esimerkiksi poika tai isä tai äiti, joka ei asu samassa kodissa, erotetaan ja hän sitten haluaa muuttaa takaisin sinne? Perhe voisi ratkaista, mitä se tekee, olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi erotettu isä tai äiti saattaa olla sairas eikä enää kykene huolehtimaan itsestään taloudellisesti tai ruumiillisesti. Kristityillä lapsilla on raamatullinen ja moraalinen velvoitus auttaa. (1. Tim. 5:8) – – Se mitä tällaisessa tilanteessa tehdään, saattaa riippua eri seikoista, esimerkiksi isän tai äidin todellisista tarpeista, hänen asenteestaan ja siitä, miten huolestunut perheenpää on huonekuntansa hengellisestä hyvinvoinnista.” (Vartiotorni 15.11.1981 s. 28, 29.)