Heprealaiskirje 11:1-19
1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
2 Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.
3 Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
4 Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.
5 Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.
6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
7 Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee.
8 Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.
9 Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä;
10 sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.
11 Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.
12 Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti.
13 Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.
14 Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata.
15 Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin;
16 mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.
17 Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut
18 ja jolle oli sanottu: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen",
19 sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.
;
1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
2 Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.
3 Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
4 Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.
5 Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.
6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
7 Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee.
8 Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.
9 Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä;
10 sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.
11 Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.
12 Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti.
13 Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.
14 Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata.
15 Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin;
16 mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.
17 Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut
18 ja jolle oli sanottu: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen",
19 sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.
;
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heprealaiskirje 11: 20-40
20 Uskon kautta antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunauksen, joka koski tulevaisiakin.
21 Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa päähän nojaten.
22 Uskon kautta muistutti Joosef loppunsa lähetessä Israelin lasten lähdöstä ja antoi määräyksen luistansa.
23 Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä.
24 Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä.
25 Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa,
26 katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.
27 Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.
28 Uskon kautta hän pani toimeen pääsiäisenvieton ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin.
29 Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikäänkuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.
30 Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit, sittenkuin niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää.
31 Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luoksensa.
32 Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista,
33 jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat,
34 sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.
35 On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen;
36 toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;
37 heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä-
38 he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle-;he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.
39 Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu;
40 sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.
;
Kautta kärsimysten voittoon:
http://www.youtube.com/watch?v=7rlFOPJeQNg
Kirkas aamu pian koittaa:
http://www.youtube.com/watch?v=utErIRSpvUI
Suomessa ja Skandinaviassa helluntailaisuus on saanut vaikutteita Luterilaisesta kirkosta. Eivät juurikaan eroa toisistaan.
Vaikka joitain näennäisiä vaikutteita voisi havaita, näiden kahden uskonsuunnan pelastusopin perustus on kuitenkin eri pohjalla. Helluntailaisuuden vaikutus luterilaisuuteen on ollut huono.
Noin vuosi sitten menin entiseen kotikirkkooni ja messu oli harras. Mutta yhtäkkiä pappi kehoittikin taputtamaan kuoron esitykselle. Siinä karisi pyhyydet. Lähtiessäni katsoin kirkon ovelta viimeisen kerran taakseni. Myöskään vapaidensuuntien laulut eivät kuulu kirkkoon, niissä on toinen sanoma. Kaikenlainen pinnallinen amerikkalainen helluntaitango syrjäyttää jo hartaat ja syvälliset virret.
Heprealaiskirje 11
1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
2 Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.
Luja luottamus siihen mitä toivotaan.
Eli tulee uskossa toivoa ja luottaa!
Ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Ojentautua siis uskonsa mukaan, ilman näkemistä ja en tiedä, teenkö vääryyttä Sanalle, jos lisään tähän, että myöskin ilman kokemista; silloin on kaikki USKON ja LUOTTAMUKSEN varassa!
Oli muuten ihana kuunnella noita vanhoja lauluja piiiiiitkästä aikaa ja kyllä ne niin kummasti aina tuolla jossain jupileeeeraaa. :)
Mutta en silti ole niitä ihmisiä, joiden mielestä vain noissa vanhoissa lauluissa on Pyhän Hengen voimaa, sillä uskon, että Jumala on sama Jumala vielä tänäänkin ja Hän on antanut monia hyviä ja paljon puhuvia lauluja nuoremmallekin sanoittajasukupolvelle.
Me vain tässäkin asiassa aina toisinaan eksymme luulemaan, että se jupileeeraaaaminenkin on aina Pyhästä Hengestä tulevaa, mutta kyllä se aika useinkin saattaa olla vain sitä oman sielullisuutemme kuohahdusta. :)
Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on mystiikkaa.
Kysymys on erilaisesta uskosta, kuin esim., uskonko, että Jumala on olemassa (uskon), tai uskonko, että kevät alkaa tänä vuonna ennen huhtikuun 17. päivää (en usko). Uskon, että koemme keväällä takatalven. Luulen ja lähes uskon näin. Mutta tämä usko ei minua pelasta ja voin olla väärässäkin.
Itseasiassa mikään usko ei meitä pelasta. Pelastus ei ole uskossa, vaan Jeesuksessa. Pelastun, jos Hän hyväksi näkee minut pelastaa. Jos Hän taas kääntää selkänsä, silloin vaikka kuinka uskoisin ja huutaisin Hänen puoleensa, en pelastuisi. Herran / Aaronin siunauksessa toivomme, että Jumala kääntäisi kasvonsa meidän puoleemme. Miksi? Koska on tilanteita, joissa koemme ja tiedämme Hänen kääntäneen meille selkänsä, kasvonsa meistä pois.
"Usko, jonka Jeesus vaikuttaa" ei perustu tuntemiimme tosiasioihin. Sellainen ei olisikaan mystistä uskoa, vaan tietoa. Usko voi perustua myöskin tietoon, tai aiempaan tietoon, mutta itse usko katsoo ainoastaan kyseistä hetkeä. Tällainen usko on kuin Jumalan mannaa Taivaasta: se laskeutuu hiutaleittain. En uskoisi ihmistä, joka väittäisi kaiken aikaa uskovansa. Ihminen, myös uskovainen, taiteilee kuin keinulaudalla, välillä lujasti uskoen, välillä syvällä epäuskossa. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä itse pelastuksemme kanssa.
Pelastuksemme perustuu ainoastaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön ja Hänen omasta Itsestään lahjoittamaansa Kristuksen vanhurskauteen. Hän otti päälleen meidän syntimme ja lahjoitti meille oman vanhurskautensa. Hän lahjoittaa ja vaikuttaa myös uskon, oman tahtonsa mukaan.
.