Yksin ja mahdollisesti sairas?

Olipa surullinen viesti. En osaa muuta sanoa kuin että viestisi kosketti enemmän kuin mikään mitä olen lukenut täältä pitkään aikaan. Toivottavasti jaksat. Elämäsi on aivan yhtä arvokas kuin kenen tahansa muun.

sos-kriisikeskus vastaa:

Hei,

Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

Itsemurhayrityksen jälkeen keskustelutukea kannattaa hakea heti.
SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille selviytymisen tueksi ja uuden itsemurhayrityksen ehkäisemiseksi.
Keskustelut ovat maksuttomia. Ajan varaaminen LINITY-asiakasvastaanotolle puhelimitse: 0800 98 030 (ma–pe klo 9–17)
Lisätietoja: www.mielenterveysseura.fi/linity

t. sos-kriisikeskus / pekka

Ei mitenkään voi hahmottaa, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Sinun elämäsi on ihan yhtä tärkeä ja arvokas kuin kenen tahansa tänne syntyneen. Ymmärrän että et tätäkään voi käsittää niin kuin itse koen kristittynä, että jokainen olemme tällä ainutlaatuisia, tarkoin suunniteltuja ja meillä on myös iankaikkinen takoitus.
Ja jos joudut sairastamaan yksin, ilman näkyvien tukea, niin olemmehan täällä tällä palstalla. Olemme sinun ystäviäsi. Voit kirjoittaa meille ja me vastaamme, olemme tukenasi.
Loppujen lopuksi jokainen elää ja taistelee itsenäisesti. Vaikka ihmisä pyörii ympärillä niin eivät he pääse toisen sielun syövereihini. On vakavasti sairaita, joita surettaa juuri se, että läheiset jäävät suremaan ja sairatuminen on heille suuri sokki. Sinulla ei sitten tällaista murhetta ole.
Moni kokee tärkeäksi, että voi jakaa ajatuksiaan ja tuntojaan jonkun kanssa kun sairaus yllättää ja sinulla on se mahdollisuus kirjoittamalla. Toivottavasti saat jotain ajankulua tänä aikana. Ainakin itseäni koskettaa tilanteesi. Jos sairastun tai kuolen, ei minuakaan täällä kovin kauaa muistella, mutta itselleni elämä on tällä hetkellä tärkeää. Ja jos sitten ei kukaan sure ja muistele, niin ei enää meitä kosketa.
Toivotaan että pääset helpoimmilla hoidoilla ja huoli poistuu ja pääset jälleen normaaliarkeesi.

Minkä ikäinen olet suunnilleen?

Kokeile etsiä "samassa tilanteessa" olevia. Ei kannata odottaa, että ulkopuoliset hyväksyisivät tuollaisen tilanteen.

Mutta mistä löytää ihmisiä samassa tilanteessa kun ei sitä umpimähkää lähe ulos ja kysy toisilta tai baarista kun siellä on iloista porukkaa yleensä.

Hei Aloittaja

Viestisi koski minun sisimpääni. En lue useinkaan keskustelupalstoja ja vielä harvemmin vastaan - en tiedä miksi.

Olen todella pahoillani siitä, mitä kerroit terveydentilastasi.Tiedän ehkä jotain niistä tunteista ja jopa mahdollisesta epätoivosta, joka saattaa vallata mielialan aika ajoin. Olen nimittäin itsekin sairastanut syövän ja olin aika yksin ja monesti epätoivoinen. Tästä on jo muutamia vuosia.

Elämä ja elossa oleminen on kuitenkin niin hieno asia, että sen rinnalla ystävien puuttuminen tai heidän vähäisyytensä ei ole niin vakava juttu.
Tuolloin sairauteni aikana minulle aukenivat luonto ja sen ihmeellisyys aivan uudella tavalla. Opin tuolloin myös sen, että elämä on tässä ja nyt ja ollakseni onnellinen en tavoittele enää kuuta taivaalta, vaan siihen riittävät arkipäivän monet tavalliset asiat, jotka sinänsä jo ovat onnea. Rukoilin - ja ruokoilen - myös paljon ja koin/koen saavani apua ja rauhaa.
itpa le

Jos/kun joudut leikkaukseen ja/tai muihin hoitoihin, niin niiden mentyä ohi mieliala ja elämä näyttäytyvät paljon paremmilta kuin tällä hetkellä. Tuo odottaminen oli omasta mielesstäni henkisesti kaikkein uuvuttavinta.

Paljon voimia sinulle ja Jumalan siunausta

Sitten vielä kehtaavat kiusata edunvalvonnalla ja valvotussa laitoksessa asumisella, jossa oot jossain saatanan tuntitupakoilla. Mulla ainakin raivo nousee tossa tilanteessa, ei auta vaikka mitkä puhejudot oot aikoinaan käynyt opiskelemassa.

Kuules, mitäs jos ottasit itsellesi pienen koiran. Saat elävän olennon kaveriksi ja sen ulkoiluttaminsesta säännöllistä liikuntaa. Ja mikä parasta, kun ihmisellä on pieni koira kaikki koiraihmiset ovat kavereita keskenään. Voit siis jutella niitä näitä ja saada sieltä myös elämänikuisia ystäviä. Siis pieni koira ei mitään isoa pelottavaa ja paljon enegiaa vaativaa. Parempaa ystävää et voisi saadakaa.

Ja siis muutenkin. Pitää vaan alkaa puhumaan ihan kaikille. Sairaus on p- juttu mutta siitäkin voi selvitä. Kaikkea hyvää sulle! Elämässä on paljon kaikkea kiinnostavaa ihmisten lisäksi. Eäimet, luonto, kaikki.