Rukouspyyntö

Avioparien ei pidä erota. Arki on kaikille joskus vaikeaa, mutta olettehan luvanneet rakastaa toisianne sekä myötä- että vastamäessä.

En koe oikeaksi rukoilla puolestanne. Itse tiedät miksi asia on näin? Toivon kuitenkin, että ongelmanne selviävät ja päättyvät onnellisesti.

Herra sanoo: "Totuutta minä tahdon salatuinpaan saakka".

Viedään asiaasi Taivaallisen Isän eteen, että Hän auttaisi teitä elämässänne eteenpäin ja saisitte voimaa kulkea Hänen tahtonsa tietä.

Nämä eroasiat ovat siinä mielessä vaikeita, että niissä ei voi vain omilla päätöksillään ratkaista asiaa siten, kuin itse oikeaksi ja parhaaksi näkee.

Mutta uskova voi aina luottaa siihen, että Hän on kanssamme kaikessa, mitä sitten elämässämme tapahtuukin.

Me uskovatkaan emme säästy elämän tuskilta ja taisteluilta, mutta meillä on Hänen tukensa ja turvansa tuskissamme ja taisteluissamme.

Jatketaan rukoillen.

Oot niin sekasin ei helvetti.

Älä pelkää!

"Älä pelkää!
Hän vierelläs seisoo ja kannattaa.
Älä pelkää!
Ei pimeyden voimat sua valtaansa saa.
Älä pelkää!
Hänen armonsa lopu ei milloinkaan.
Älä pelkää!
Hän kanssasi on ja johdattaa."

http://www.youtube.com/watch?v=9DEYgcK73ZI

Jos yhteiselämä ei suju, on parempi erota kuin jatkaa riitaisaa yhteiselämistä. Tämä on paras ratkaisu molempien puolisoiden ja erityisesti lasten kannalta. Ja jos aloittaja kuuluu helluntaiseurakuntaan, ei ole pelkoa siitä, että seurakunta nuhtelisi tai erottaisi avioeron sattuessa.

En minä pelkää sitä, mitä ympäristön ihmiset sanoo, jos avioero tulee. Tarvitsen Jumalalta vain voimia ja viisautta juuri nyt, kun omat varastot tuntuvat tyhjiltä. Ero olisi valtava lisäsuru tässä elämässä. Fyysisesti pärjään kyllä, mutta henkisesti on äärettömän rankkaa. Sillä kumppanilla kun on oma tahto ja mieli, niin en voi yksipuolisesti asiaa selvittää puoleen, enkä toiseen.

Suosittelisin hakemaan apua parisuhteeseenne. Suomessa on hyviä ohjaajia tällä alueella, jota ulkopuolisina näkevät parisuhteeseenne liittyvät ongelmoittavat asiat.

Mutta, monasti toinen osapuoli ei innostu asiasta ja siksi ongelmat jatkuvat. Molemmilla tulee olla tahto selvittää ongelmia ja KASVAA niiden poistamiseen. Niin, eroaminen ei ole ratkaisu ongelmaanne, koska ongelmat /käyttäytyminen siirtyy seuraavaan suhteeseen ongelmoittaen senkin.

Laitanpa tähän rukouksen, joka tuli vastaan tuolta eräästä vanhasta ketjusta:

VIRVOITUSTA, ROHKAISUA JA LOHDUTUSTA TÄLLE PÄIVÄLLE.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10919054#comment-58594643

ISÄ -- ANNA MEILLE ANTEEKSI!

Me niin usein tuhoamme rakkauden,
jonka olet meille lahjoittanut, ollaksemme onnellisia.

Teemme toistemme elämästä murheellista,
lisäämme pahoinvointia ja kärsimystä,
loukkaavilla ja ajattelemattomilla sanoillamme,
vähätellen ja halveksien.

Kieroilemme ja käyttäydymme asiattomasti,
velomme toinen toistamme
ja näin etäännymme ja etäännytämme.
Kadottaen näin toimien väliltämme luottamuksen,
jonka Sinä olet antanut,
tehdäksesi elämästämme turvallisempaa.

Isä - usein on kysymys mitättömistä asioista,
joiden annamme rakentaa muureja välillemme.

Meitä saattaa harmittaa toisen ihmisen itsevarmuus,
tai hänen mukavuudenhalunsa saa meidät tolaltamme.

Karehdimme toisen tyytyväisyyttä elämäänsä
ja vertaillen kasvatamme eroavaisuuksiamme.

Annamme pahan tuulemme iskeä toista vasten kasvoja.

Sidomme arvostelullamme muita
ja vangitsemme omilla mielipiteillämme toisia.

Rankaisemme omahyväisyydessämme läheisiämme,
emmekä anna heille tilaa, ellei sitä ole meillä itsellämmekään.

Sinä olet kieltänyt meitä tuomitsemasta,
ja siitä huolimatta me joka päivä temme sitä,
-- arvostellen ja määritellen toinen toisiamme.

Kannamme kaunaa,
vaikka Sinä itse annoit meille esimerkin Golgatalla:
"..Anna heille anteeksi.
sillä he eivät tiedä, mitä tekevät."
Näin sanoit Sinä, kiusattu kiusaajistasi.

Isä - me tahdomme antaa anteeks!

Auta meitä, ettei se tapahtuisi vain näön vuoksi,
tai että omaa jalomielisyyttämme jätämme kostamatta,
tai osoittaaksemme omaa erinomaisuuttamme.

Vaan siten, että menemme sisimmässämme
vilpittömin mielin tuon toisen ihmisen rinnalle,
hänen syyllisyyteensä, astuen hänen "saappaisiinsa".

Tahdomme luopua omista oikeuksistamme
ja jättää epäluulomme ja omat väärät oletuksemme.

Auta meitä ottamaan käyttöömme
Sinun ystävällisyytesi ja rakkautesi,
ottamaan askeleen lähemmäksi kanssamatkaajiamme,
-- aseettomina
-- syyllistämättä
-- sormella osoittelematta.
Vain näin voimme sulattaa kaunan ja katkeruuden ympäriltämme.

Isä -- auta meitä jokaista omassa pienessä elinpiirissämme
luomaan rauhaa ja heijastamaan Sinun valtakuntaasi!

Isä -- anna meille anteeksi enemmmän,
kuin itse kykenemme anteeksi antamaan!

Kiitos siitä, että Sinä olet anteeksiantamuksemme voima ja lähde!