On syytä olla krittinen luuloja kohtaan eli sitä, että pidetään totena sellaista, joka ei ole totta. Uskonnollisen uskon on oltava totta, jotta se olisi uskoa eikä luuloa. Tämä kritiikki ei kohdistu kenenkään uskonnollisuutta kohtaan vaan uskomusten virheellisyyteen.
Yksilöinä ihmiset voivat olla täysin vilpittömiä siinä, mihin sanovat uskovansa, mutta vilpittömyys ei tee uskoksi luullusta totta. Uskominen Jumalaan on eri asia kuin uskoa oikein eli myös uskon kohteen tulisi olla muuta kuin luuloa. Uskominen vaikka sen kohde olisikin muuta kuin sitä, mitä Jumala on, on ihmiselle avuksi, jos se auttaa parempaan elämään eikä ole muille vahingollista. Jos uskoo Jumalaan, niin tuo uskominen on muuta kuin luuloa, jos Jumala on olemassa. Erikseen on taas kysymys siitä, uskooko juuri sellaiseen Jumalaan, joka on todella olemassa.
Uskonnollisen totuuden kriteerejä ei ole esitetty, mutta tuntuu selvältä, että totta on vain se, mitä on ilmoitettu ja oikein tulkittu. Kritiikki uskomattomuutta kohtaan on aiheellista, koska sille ei ole perusteita.
Suomessa toimi noin 150 erilaista uskontoa vuodelta 1996 olevien tietojen mukaan. Maapallolla on arvioitu suomalaisen arvio mukaan olevan noin 5000 kristillistä tavalla tai toisella toisistaan poikkeavaa uskomistapaa. Yhdysvaltalainen lähetystieteilijä David B. Barret on arvioinut, että maailmassa oli vuonna 1900 1850 kristillistä kirkkokuntaa. Sata vuotta myöhemmin (v. 2000) kirkkokuntia oli jo 33 800 (Uutislehti 100, 1.3.2000). Liekö tässä mukana eri suunnatkin kirkkojen sisällä? Lukumäärä tuntuu uskomattomalta, jos tarkoitetaan erillisiä kirkkoja.
Uskonnollisen totuuden kriteerien määrittely on todella tarpeen. On aiheellista ihmetellä, miksi niitä ei ole esitetty. Onko niin, että kukin noista tuhansista erilaisista kirkkokunnista käyttää heille sopivia kriteerejä muista mahdollisista kriteereistä välittämättä tai muita väheksyen? On johdonmukaista päätellä, että jokaisesta asiasta on vain yksi totuus. Niinpä Jumala on olemassa tai ei ole. Kristuksen evankeliumi on juuri sellainen, jonka Hän antoi. Totta ei voi olla, että tuhannet erilaiset kirkot olisivat kaikki oikeassa vain siksi, että niissä opetetaan Kristuksesta.
MAP-kirkko julistaa olevansa palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko. Kristus perusti kirkon ennen kuolemaansa:
Matt. 16
15 "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"
16 Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." [Matt. 14:33; Joh. 6:69, Joh. 11:27; Ap. t. 9:20; 1. Joh. 5:5]
17 Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. [Matt. 11:27; Gal. 1:15,16]
18 Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.
19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." [Jes. 22:22; Matt. 18:18; Joh. 20:23; Ilm. 3:7]
Kirkko rakennettiin sille "todistuksen kalliolle", joka Pietarilla oli: "Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa." Niin rakentuu palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkkokin. Jäsenille on ominaista, että heillä on todistus kirkon palautuksesta. Mormonin kirja on käsiin otettava todiste, josta voi saada varmuuden Pyhän Hengen kautta, kun tekee oman osansa.
Kun saa tuon varmuuden, se on vahvempi kuin mikään maallinen tai historiallinen todiste voi olla.
On olemassa kirja "Uskonnollisen totuuden kriteerit". Se on erään MAP-kirkon jäsenen kirjoittama siksi, että on valitettu, ettei ole esitetty uskonnollisen totuuden kriteerejä
.
Yksilöinä ihmiset voivat olla täysin vilpittömiä siinä, mihin sanovat uskovansa, mutta vilpittömyys ei tee uskoksi luullusta totta. Uskominen Jumalaan on eri asia kuin uskoa oikein eli myös uskon kohteen tulisi olla muuta kuin luuloa. Uskominen vaikka sen kohde olisikin muuta kuin sitä, mitä Jumala on, on ihmiselle avuksi, jos se auttaa parempaan elämään eikä ole muille vahingollista. Jos uskoo Jumalaan, niin tuo uskominen on muuta kuin luuloa, jos Jumala on olemassa. Erikseen on taas kysymys siitä, uskooko juuri sellaiseen Jumalaan, joka on todella olemassa.
Uskonnollisen totuuden kriteerejä ei ole esitetty, mutta tuntuu selvältä, että totta on vain se, mitä on ilmoitettu ja oikein tulkittu. Kritiikki uskomattomuutta kohtaan on aiheellista, koska sille ei ole perusteita.
Suomessa toimi noin 150 erilaista uskontoa vuodelta 1996 olevien tietojen mukaan. Maapallolla on arvioitu suomalaisen arvio mukaan olevan noin 5000 kristillistä tavalla tai toisella toisistaan poikkeavaa uskomistapaa. Yhdysvaltalainen lähetystieteilijä David B. Barret on arvioinut, että maailmassa oli vuonna 1900 1850 kristillistä kirkkokuntaa. Sata vuotta myöhemmin (v. 2000) kirkkokuntia oli jo 33 800 (Uutislehti 100, 1.3.2000). Liekö tässä mukana eri suunnatkin kirkkojen sisällä? Lukumäärä tuntuu uskomattomalta, jos tarkoitetaan erillisiä kirkkoja.
Uskonnollisen totuuden kriteerien määrittely on todella tarpeen. On aiheellista ihmetellä, miksi niitä ei ole esitetty. Onko niin, että kukin noista tuhansista erilaisista kirkkokunnista käyttää heille sopivia kriteerejä muista mahdollisista kriteereistä välittämättä tai muita väheksyen? On johdonmukaista päätellä, että jokaisesta asiasta on vain yksi totuus. Niinpä Jumala on olemassa tai ei ole. Kristuksen evankeliumi on juuri sellainen, jonka Hän antoi. Totta ei voi olla, että tuhannet erilaiset kirkot olisivat kaikki oikeassa vain siksi, että niissä opetetaan Kristuksesta.
MAP-kirkko julistaa olevansa palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko. Kristus perusti kirkon ennen kuolemaansa:
Matt. 16
15 "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"
16 Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." [Matt. 14:33; Joh. 6:69, Joh. 11:27; Ap. t. 9:20; 1. Joh. 5:5]
17 Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. [Matt. 11:27; Gal. 1:15,16]
18 Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.
19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." [Jes. 22:22; Matt. 18:18; Joh. 20:23; Ilm. 3:7]
Kirkko rakennettiin sille "todistuksen kalliolle", joka Pietarilla oli: "Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa." Niin rakentuu palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkkokin. Jäsenille on ominaista, että heillä on todistus kirkon palautuksesta. Mormonin kirja on käsiin otettava todiste, josta voi saada varmuuden Pyhän Hengen kautta, kun tekee oman osansa.
Kun saa tuon varmuuden, se on vahvempi kuin mikään maallinen tai historiallinen todiste voi olla.
On olemassa kirja "Uskonnollisen totuuden kriteerit". Se on erään MAP-kirkon jäsenen kirjoittama siksi, että on valitettu, ettei ole esitetty uskonnollisen totuuden kriteerejä
.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Koko Mormonin kirja, mormonismi, Smith, luopumukset, palautukset, korotukset, ikuiset avioliitot ja sinun höpinäsi ovat pelkkää perusteetonta roskaa!
Ei mitään näyttöä yhtään mistään. Roskaa osaa sinun lisäksesi puhua miljoonat muutkin.
Olen ensimmäisestä virkkeestä täysin samaa mieltä. "On syytä olla krittinen luuloja kohtaan eli sitä, että pidetään totena sellaista, joka ei ole totta."
Tämän kriittisyyteni vuoksi erosin mormoneista.
"Yksilöinä ihmiset voivat olla täysin vilpittömiä siinä, mihin sanovat uskovansa, mutta vilpittömyys ei tee uskoksi luullusta totta."
Tuossa lauseessa kirjoitat itsestäsi. Juuri noin sinulle on käynyt.
Ja sitä aitoa "ilmoitustakin" on niin monenlaista. Jim Jonesin Kansan temppeliläisillä, Daavidin oksan ja Westboro Baptist Churchin hörhöilläkin on ollut "elävä profeetta" ja "jatkuva ilmoitus". He ovat "tienneet" uskonsa olevan totta, aivan kuten sinäkin. On todella ylimielistä ja lapsellista väittää pokkana uskonnollisista asioista, että "minä tiedän totuuden". Pahimmillaan se on hengenvaarallista.
"Mormonin kirja on käsiin otettava todiste, josta voi saada varmuuden Pyhän Hengen kautta, kun tekee oman osansa.
Kun saa tuon varmuuden, se on vahvempi kuin mikään maallinen tai historiallinen todiste voi olla."
On käsittämätöntä että aikuinen ihminen ei ymmärrä ettei oma vakaumus, vaikka kuinka syvä ja itselle hyvän tunteen tuova, ole minkään totuuden tae. Miljoonat ja miljoonat ihmiset ovat yhtä vakuuttuneita toisenlaisista uskomuksista.
Uskonnoissa ihmiset uskovat, eivät tiedä. Monissa uskonnoissa voidaan omiakin oppeja ja historiaa tutkia kriittisesti, mormonismissa ei, joten ehkä muurin aukkoja pitää tilkitä juuri noin. Tyyliin leikitään kaikki minun säännöilläni jolloin minunkaan ei tarvitse epäillä ja minä voitan...?
"On olemassa kirja "Uskonnollisen totuuden kriteerit". Se on erään MAP-kirkon jäsenen kirjoittama siksi, että on valitettu, ettei ole esitetty uskonnollisen totuuden kriteerejä"
Oma tekeleesihän se on. Miksi kirjoitat itsestäsi kolmannessa persoonassa? Kirjasi on varsin puuduttavaa luettavaa. Ei "tapanismeja" jaksa lukea kokonaisen kirjan vertaa, vaikka parhaimmillaan juttusi ovat mielenkiintoinen matka aivopesun ja itsesuggestion maailmaan.
"Uskonnollisen totuuden kriteerien määrittely on todella tarpeen. On aiheellista ihmetellä, miksi niitä ei ole esitetty"
siksi koska uskonnot ovat niin täysin erilaisia, että näin ei voi tehdä, eikä edes ole mitään yhtä totuutta kovinkaan monista asioista. Kuka ratkaisee edes sen onko olemassa jumala , jumalia tai ei ollenkaan jumalia ?
Monella uskonnolla ei ole mitään jumalaa eikä mitään käsitystä tuonpuoleisesta , ei kiinnostusta eikä oppia saati että uskoisivat että ihmiset ihmismäisinä jatkaisivat elämää loputtomiin jossain tuonpuoleisessa tultuaan ensin tuomituiksi milloin minkäkin kriteerin mukaan. Siitäkin ollaan eri mieltä mitä saa eläessään syödä ja juoda, pitääkö levätä jonain päivinä, saako tappaa ja millä ehdoin saako, pitääkö ympärileikata vai ei. Mikä näissä ja sadoissa muissa asioissa on "totuus"?
Eri uskonnot ovat syntyneet eri aikoina, erilaisissa oloissa, erilaissa paikoissa ja se näkyy niissä, se onko mikään uskomus tai tapa muuta kuin ihmisen aivojen ja olosuhteiden tuote on uskon asia. Ei uskonnoilla ole yhteisiä näkemyksiä tai pyrkimyksiä, edes niillä jotka kuuluvat samaan jatkumoon: juutalaisuus, kristinusko, islam. Tai mitenkä yhdistää islamin ja hindulaisuuden uskomukset yhdeksi "totuudeksi" , ei mitenkään .
Mitä tulee mormonismiin, monijumalainen uskonto ei voi olla osa Lähi-idän monoteistista ketjua, se voi seistä omin jaloin jos pystyy, mutta sillä ei ole yhdistävää totuutta Raamatun uskontojen kanssa.
Ehkä Tapsan kolmannessa persoonassa innoitettu kirjallinen tuotos voisi olla hyödyllinen?
Niitä voisi viedä autolastillisen Quantanamoon kidutusvälineiksi häijyimmille Talibaneille.
Ties vaikka kääntyisivät mormoneiksi... ;-)
heitä katolisiksi?
Miksi haluaisin?
En minä ole mikään hihhuli kulttivärväri kuten mormonit.
Alkakoot vaikka wiccoiksi minun puolestani. :-)
selvä.
Tässä hieman uskonnollista totuutta historiallisesti: http://www.christianitytoday.com/ch/1996/issue51/51h011.html
Joko olet löytänyt sen ensimmäisen oikean todisteen Mormonin kirjan tarinoiden tueksi?
Ennen sitä mormonismi on samassa kategoriassa Muumilaakson tarinoiden kanssa.
"In Christian history, the doctrine of Christ’s divinity—a doctrine essential and unique to Christianity—was formally affirmed for the first time." Oikein, siellä Jeesuksen jumaluus vahvistettiin -ensimmäistä kertaa yhtenä oppina. Siihen asti kristityt, myös ensimmäiset, olivat väitelleet siitä ja esittäneet eri kantoja.
Tällaista löysin Ashin kirjoituksesta:
Objektiivisuuden ja asiayhteyksien ymmärrys on tarpeen, jotta voisi ymmärtää MAP-kirkon historiallisia asioita. Esimerkiksi ei-MAP brittiläinen historioitsija Edward Hallet Carr kirjoitti: ”Kun luemme historiaa, meidän ensimmäinen huolenaiheemme ei saisi olla ne tosiasiat, joita kirjoituksessa kohtaamme, vaan historioitsija, joka sen kirjoitti.” Kuten jo aiemmin esitin, kaikki ihmiset ovat puolueellisia ja lähestyvät aihetta tietyin ennakkoasentein (kuten huomaamme M.E.L:n tekevän).
.
Yleensä kriitikot esittävät MAP-kirkon historiasta outoja näkökulmia, jotka saattavat kyseenalaistaa MAP-kirkon palautusväitteet. Jotkut kriitikot väittävät tai vihjaavat, että toisin kuin MAP-kirkon tiedemiehet, jotka ovat puolueellisia ja kannattavat Mormonin kirjaa, he (kriitikot) vain yksinkertaisesti etsivät historiallisia totuuksia ja esittävät ne. Näyttää siltä, että tällaiset kriitikot luulevat olevansa puolueettomia ja vapaat ennakkoluuloista kirjoittaessaan oman näkemystään MAP-kirkon historiasta; ja siksi heidän versionsa olisi muka tarkempi kuin MAP -tulkinnat. MAP -tutkijoita syytetään siitä, että he tulkitsevat todisteet niin, että ne sopivat heidän jo muodostamiinsa johtopäätöksiin kirkon totuudesta.
DR. David Hackett Fisher, ei-mormoni historian professori Brandeis Universitystä, huomauttaa: " On harhaluulo, että historioitsijat voivat työskennellä ilman minkäänlaisia asenteita, hypoteeseja, ideoita, oletuksia tai yleisiä ennakko-oletuksia.” ”Jokainen historiallinen hetki”, kirjoittaa ei-MAP historioitsija Steven Best, ” toimii erityisenä linssinä tai optisena valona, jonka teoreetikko sallii valaista ihmiskunnan todellisuutta. Jokainen näkökulma sekä mahdollistaa että saa aikaan vahvasti fokusoidun tutkimuksen ja rajaa sekä estää näkemästä muita näkökulmia.” Eli kun joku kirjoittaa historiaa, hän lähestyy aihettaan tietystä näkökulmasta.
MAP-kirkolla ei ole mitään 'historiallisia asioita' ennen Smithiä.
On täysin mahdotonta että moisesta tarinapadasta ei olla löydetty yhtään mitään mikäli Mormonin kirjassa olisi edes hitunen totta.
Tosiasiat on tunnustettava ja lopetettava täysin turhanpäiväinen selittely.
Mormonin kirja ei ole totta eikä Smith ollut profeetta.
Ei ole 'puolueellista' vaatia todisteita puheidenne vakuudeksi.
Mutta kun niitä todisteita ei edelleenkään kuulu eikä näy, ovat puheenne palturia.
Olette pelkkiä huijareita jotka yrittävät ryöstää hyväuskoisia ihmisiä itsekeksityn uskonnon varjolla.
Carr kertoo kyllä myös faktoista joita pitää olla jos tutkii tarinaa jonka joku väittää tapahtuneen reaalimaailmassa. Ei muinaishistoriaa enää lähi-idässäkään tutkita niin, että pitää ensin katsoa onko jonkun tellin kaivaja ollut pappi tai saarnaaja . Jos sen sijaan on kyseessä joku nykyajan konflikti, tutkijan ja jonkun osapuolen intressit saattavat olla enemmän tai vähemmän yhteneväiset.
"On harhaluulo, että historioitsijat voivat työskennellä ilman minkäänlaisia asenteita, hypoteeseja, ideoita, oletuksia tai yleisiä ennakko-oletuksia.” Totta ja opetetaan jokaiselle joka aloittaa historian opiskelun, mutta myös se että oma näkökulma tai oletus ei voi mennä löydösten ja faktojen edelle. Jos omille oletuksille joista käsin on lähtenyt jotain asiaa tutkimaan, ei löydy tukea, omaa kantaa joutuu muuttamaan, koska apologiaa ei tieteessä ole, vaan vain joissakin uskonnoissa ja maallisissa lukkoon lyödyissä ideologioissa.
"Yleensä kriitikot esittävät MAP-kirkon historiasta outoja näkökulmia, jotka saattavat kyseenalaistaa MAP-kirkon palautusväitteet" Mitähän tuolla tarkoitat, jos niitä ihmeitä joilla moni uskonto kertoo alkaneensa, tarinoita joissa löytyy levyjä, kirjoitetaan kivitauluja jumalan sanelun mukaan, tai enkeli tuo kokonaisen kirjan taivaasta valmiina ja vain sanelee sen ihmiselle, niin ei näitä kertomuksia mikään tieteenala tutki faktoina.
Jos sitä, onko mormonismilla mitään yhteistä varhaisen Jeesusliikkeen tai jo syntyneen kristinuskon kanssa, niin sitä voidaan tutkia tai mitä vaikutteita Smith teoksineen on saanut oman aikansa uskonnollisista liikkeistä ja henkisestä ympäristöstä, sitä voidaan tutkia ja tutkitaan. Tutkittaessa ei saa olla mormoni-tai muutakaan näkökulmaa mikäli se tarkoittaa että ennalta tietää mitä pitää löytyä tai mikä pitää tulkita pois tai jättää tutkimatta.
Amerikoiden historiaa ei tutkita niin että löytyykö sieltä laamanneja ja nefiläisiä tai onko Amerikassa asunut laiskoja jättiläisiä, vaan kuten muutakin historiaa. Kerros kerrokselta, kohde kohteelta, monitieteellisesti. Sitten löytyy mitä löytyy, mutta mikään tähänastinen löytö ei viittaa sen paremmin jättiläisiin kuin Lähi-itään tai miljoonien osallistujien sotiin, ei historiallisena kuin esihistoriallisena aikana. Kaikesta ihmisyhteisöjen toiminnasta kuitenkin jää jokin jälki joka on nykymetodein havaittavissa .
Mikä ero on todella ja uskonnollisesti todella?
Mormonin kirjassa kerrotulle tarinalle ei ole löydetty yhtään historiallista todistetta, Siinä kuvattu kulttuuri ei ole historiallisesti totta, toisin kuin esimerkiksi Egyptin tai antiikin Kreikan kulttuurit, joista löytyy jatkuvasti konkreettisia tutkittavissa olevia todisteita, kuten esineistöä.
Voiko Mormonin kirja olla uskonnollisesti totta vaikka siinä kuvatut tapahtumat eivät ole historiallisesti totta? Onko Mormonin kirja samassa mielessä totta kuin Väinö Linnan Tuntematon sotilas, joka perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin ja havaintoihin? Vai onko Mormonin kirja samalla tavalla totta, kuin on totta Gulliverin retket, Jonathan Swiftin kirjoittama satiiri merimiehen haaksirikosta kummallisiin maihin?
Molemmat kirjat ovat "taiteen totta" ja kertovat meille ihmisestä ja maailmasta. Tässäkään mielessä Mormonin kirja ei ole totta. Mormonin kirja kertoo Joseph Smithin raamatun ja 1800-luvun Amerikassa vallinneiden uskomusten ryydittämän tarinan kansasta, joka joutuu Amerikan mantereelle ja kokee siellä monenlaisia seikkailuja.
Mormonin kirja vain ei täytä taiteelle asetettavia vaatimuksia eikä ole edes kirjallisuudeksi tarkoitettu, joten siinä mielessä se ei valitettavasti ole edes "taiteen totta".
Mikä siis on se uskonnollinen totuus? Miten määrittelisit Mormonin kirjan uskonnollisen totuuden kriteerit? Miten ne poikkeavat historiallisen totuuden ja "taiteen ttuuden" kriteereistä, joita kumpiakaan MK ei täytä.
Ainoa totuus mormonismissa on se, että se on valhetta. Smith oli kovan luokan huijari, "conman" vailla vertaa. Tietysti hänen "uskontonsa" on täyttä huijausta.
"... jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. 34 Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu."
Siinäpä saarnamies Jeesuksen sanoja Matteuksen mukaan. Miettikääpä mormonit millainen mies Smith oli ja miettikää millainen tuli hänen "uskonnostaan".
Ainoa totuus mormonismissa on se että se on RAHASTUSTA itsekeksityn uskonnon varjolla.
Älkää langetko tähän!
Ei ole häpeä myöntää tulleensa kusetetuksi. Pikemminkin osoittaa nöyryyttä ja suoraselkäisyyttä. Mikäli Tapani1 sekä muut hörhöt myöntäisivät julkisesti sen, minkä ovat sisimmässään jo tajunneet; mormonismin valheellisuuden. Saisitte takuulla kaikkien kunnioituksen. Teille ei henk. koht. vinoilla, ainoastaan sille typerälle kusetukselle irvaillaan. Teitä on kirjaimellisesti ryöstetty. Ettekös te kymmenykset maksa? Lopettakaa hyvät ihmiset se itsepetos mikäli teillä mormoneilla vielä on itsekunnioitusta jäljellä.
On syytä olla krittinen luuloja kohtaan eli sitä, että pidetään totena sellaista, joka ei ole totta. Uskonnollisen uskon on oltava totta, jotta se olisi uskoa eikä luuloa. Tämä kritiikki ei kohdistu kenenkään uskonnollisuutta kohtaan vaan uskomusten virheellisyyteen.
Kun tällaista tekstiä kirjoitat.........
Oletko myös sinä, Tapani1, ollut kriittinen Mormonin Kirjan sisällön todenperäisyyteen?
Oletko sinä lukenut Mormonin kirjaa? - Jos olet, niin voisitko esittää, mikä sinusta ei täytä kriittisyyden vaatimuksia?
Olen ollut kriittinen Mormonin kirjan sisällön suhteen ja todennut, että se täyttää ne vaatimukset, jotka kritiikki kohtuudella vaatii. Sen ei ole täydellinen ja virheetön, mutta on se virheettömämpi kuin Raamattu. Virheet ovat ihmisistä peräisin. On epäkriittistä vaatia täydellisyyttä sellaisesta, jossa ihminen on mukana.
Ei täytä mitään vaatimuksia koska se on historiallisesti epätosi!
Siksi koko mormonismi on valhetta.
Sinä et ole ollut lainkaan kriittinen kun väität päivänselvää valetta todeksi.
Olet siis ihan oikeasti sekaisin, miespolo :-(
Mormonin kirja on olevinaan aito historiallinen aikakirja suuren sivilisaation vaiheista miljoonine ihmisineen ja suurine kaupunkineen.
Tästä kaikesta ei sitten ole löydetty yhtään mitään! Tämä on aivan mahdotonta mikäli Mormonin kirjassa olisi edes hitunen totta. Vaan kun ei ole.
Historialliset aikakirjat tutkitaan historian tutkimuksen keinoin, ei 'hengellisesti'! Mormonin kirja floppaa täysin - sillä ei ole mitään tekemistä oikean reaalihistorian kanssa.
Miten kukaan täysijärkinen voi väittää vakavalla naamalla tällaisen kirjan olevan totta tai virheetön?!?!
Tapani, olet hullu. Mene hoitoon.
Tapani1, kriittisyyden täytyy olla 100 prosenttista. Tämä on ainoa tapa saada selville totuus. Totuus siitä onko mormonit oikeassa vai väärässä. Mainitsit kriittisyyden kohtuullisessa määrin joka taas osaltaan romuttaa koko konseptin.
Suosittelen sinun vetäytymistä näiltä palstoilta. Miksi edes pyörit täällä? Onko verenpaineesi ole koholla jatkuvasta ahdistuksesta? Tekeydyt täällä narriksi.
Miten helvetissä raamattu ja mk olisi virheellisiä jos ne ovat jumalan/enkelin/profeetan minkä lie sanoja? MK on ainakin 100% valhetta koska sen kirjan sisällön tapahtumille ja teksteille ei ole esittää mitään tutkimustulosta eikä koskaan tulekaan.
On se todella kumma tämä enkeli Moroni kun kiikutti Smithille kultalevyittäin täyttä potaskaa!
Kyllä todellakin ihmetellä täytyy!!
sittenkin täyttä asiaa?
Ei kiikuttanut.
Siinä tapauksessa museot olisivat täynnä kaikenlaista nefiläisten sälää.
Vaan ei ole.
Näin sanoin: "Olen ollut kriittinen Mormonin kirjan sisällön suhteen ja todennut, että se täyttää ne vaatimukset, jotka kritiikki kohtuudella vaatii." - Kas kun ihmiskäsien kautta kulkenut ei aina ole täydellistä. Et taida aina ymmärtää sanottua.
Mitä ihmeen vaatimuksia Mormonin kirjan täysi mielikuvitustarina muka täyttää?
Siinä ei ole yhtään mitään oikeasti totta.
Mitä ovat asettamasi vaatimukset jotka katsot kritiikin kohtuudella vaativan?
Missä asioissa se on virheettömämpi kuin Raamattu?
Jos oma kirjanne on kouriintuntuva todistus, mitä virheellinen Raamattu ei ilmeisesti ole, jos ja kun siis on tarvittu Raamattua parempi versio niin miksi uskontonne lainkaan vetoaa Raamattuun, kirjaan joka tarvitsee lisäykseksi myös uuden jumalan ja miksi oma kirjanne Raamattuun vedotessaan tekee virheitä kuvitellessaan tosiksi Raamattuun lainatut tarinat ja myytit? Teihin menevät täydestä ja tosina jättiläiset, luomistarina Aatameineen, Babelin torni ym ettekä ymmärrä että Raamattuun on koko ajan tullut vaikutteita israelilaisia /juutalaisia ympäröivistä kulttuureista sitä mukaan kuin he joutuivat kosketuksiin uusien kulttuurien kanssa.
Muinaiset israelilaiset todella aluksi uskoivat tosiksi niin Baalin kuin Kemoksen ja myös palvoivat kaikkia alueensa jumalia, heillä ei ollut käsitystä laista eikä aavistustakaan messiaasta, siihen tarvittiin oppi-ja tulkintatraditio joka syntyi vasta toisen temppelin aikaan. Mormonin kirjan tekijä keksi olemattomille ihmisryhmille historian, näille sitten saarnataan muinaisina aikoina oppeja joita ei ollut vielä syntynyt ja kirjassa uskotaan todeksi lähi-idän sadut sekä Israelin historiasta tapahtumat jotka eivät ole olleet tosia. Mikähän tässä ylittää Raamatun jonka kieltäkin Smith yrittää lainata mutta päätyy naurettavuuksiin, Raamatun hepreahan muuttui sen 800 vuoden aikana kun Raamattuun päätyneitä tekstejä kirjoitettiin eikä se missään vaiheessa ollut " ja katso"-huudahdusten täyttämä hilpeä hölötys - Jaakon raamattukäännös oli.
Mormonin kirja on käännös. Siinä on jälkiä sen alkukielestä ja monia heprealaisuuksia. Välisanat korvasivat vanhassa hepreassa välimerkit. Siinä on myös monia kiasmeja, jotka huomattiin vasta myöhemmin. On mahdotonta, että Joseph Smith olisi laatinut ne.
Taas täysin perusteeton huuhaa-väite Tapanin pohjattomasta pupputuubasta.
Kyllä Raamatun käännöskieltä voi matkia kuka hyvänsä, sehän on aina jonkun käännettävän kielen jonkun tietyn ajan tekstiä, Smith matki Jaakkoa, ei moni-ilmeistä alkukieltä missään sen vaiheessa.
"Mormonin kirja on käännös" todista väitteesi.
Jeffin kiasmiasia on käsitelty täällä jo miljoonia kertoaja. Smithin aikalaiset (mm. Spaulding, Strang) käyttivät kiasmeja, jotka eivät ole mikään heprealaisuuden osoitus.
Tuskin Joseph Smith oli tietoinen kiasmien olemassaolosta kääntämiensä levyjen tekstissä.
Höh? Kiasmit ovat kautta kirjoitetun historian olleet tyylikeino, jopa Kiinassa asti. Ne eivät ole erityisesti heprealainen tapa, vaikka Jeff niin valehteleekin ja rakentaa koko olettamuksensa sen valheellisen väitteen varaan! Smith on Raamattunsa ja muuta heprealaista kirjallisuutta lukenut vaikka kiasmeja toki löytyy esim. Shakespearelta ja Smithin ajan amerikkalaisilta kirjailijoiltakin; mm. Ethan Smithiltä, Spauldingilta kuin James Strangiltakin. Kyllä kiasmeja voi käyttä, vaikka ei tiedäkään niitä nimitettävän kiasmeiksi. Kalevalalaisessa runonlaulannassa on käytetty nelipolvista trokeeta jo ennen kuin on tiedetty niitä sillä nimellä nimitettävän. Nenada on käyttänyt adjektiiveja jo ennen kuin on moista sanaa kuullutkaan ja ennen kuin on alkanut poistaa niitä hymistelypalstaltaan...
On täyttä pelleilyä väittää kiasmeja todisteiksi. Jopa niitä Smithin kirjoituksista löytänyt Wells (mormoni) kehotti laittamaan jäitä hattuun.
M.E.L. onko sinulla antaa yhteystietojasi? Keskustelisin mieluusti kanssasi mormonismin epäkohdista tämän palstan ulkopuolella. Kerron myöhemmin kuka olen.
Miksei.
Anna sähköpostiosoitteesi.
Jos käytät skype chattia niin lisäileppä [email protected]
Ok, katsellaan illemmalla.
postiisi on pingattu.