Kyllä tämä asia täytyy ottaa tosissaan. Suomen ruotsinkielisille kielen marginalisoituminen on suuri ahdistuksen aihe. Siitä huolimatta ei pakkoruotsi ole mikään järkevä ratkaisu.
Toisaalta voi heidän helpotuksekseen sanoa, että ruotsin kieli ei todellakaan ole Suomessa mikään kovin vanha ilmentymä. Vasta 1200-luvulla täysin suomenkieliset omaksuivat jossain määrin senaikuisen ruotsinkielen, joka oikeastaan oli alasaksan ja tanskan risteytys.
Voisi sanoa että kielenvaihto suomeen on ainoastaan siirtyminen alkuperäiseen asetelmaan.
Suomen ruotsinkielisethän ovat, kuten on todettu, suurimmaksi osaksi jälkeläisiä täysin suomenkielisille kansalaisille.
Vaikkakin voin ymmärtää ruotsinkielisten ahdistuksen ja tuskan en voi hyväksyä tätä tekohengitystä, mitä pakko- ja virkamiesruotsi ovat. Kielen täytyy kyetä elämään omin voiminensa.
Omat isovahhempani vaihtoivat suomenkieleen jo melkein sata vuotta sitten. Täten saan olla vahvan identiteetin omaava suomalainen, eikä minun tarvitse turhaan kyräillä kielikysymysten suhteen. Kiitän tästä isoisiäni!
Toisaalta voi heidän helpotuksekseen sanoa, että ruotsin kieli ei todellakaan ole Suomessa mikään kovin vanha ilmentymä. Vasta 1200-luvulla täysin suomenkieliset omaksuivat jossain määrin senaikuisen ruotsinkielen, joka oikeastaan oli alasaksan ja tanskan risteytys.
Voisi sanoa että kielenvaihto suomeen on ainoastaan siirtyminen alkuperäiseen asetelmaan.
Suomen ruotsinkielisethän ovat, kuten on todettu, suurimmaksi osaksi jälkeläisiä täysin suomenkielisille kansalaisille.
Vaikkakin voin ymmärtää ruotsinkielisten ahdistuksen ja tuskan en voi hyväksyä tätä tekohengitystä, mitä pakko- ja virkamiesruotsi ovat. Kielen täytyy kyetä elämään omin voiminensa.
Omat isovahhempani vaihtoivat suomenkieleen jo melkein sata vuotta sitten. Täten saan olla vahvan identiteetin omaava suomalainen, eikä minun tarvitse turhaan kyräillä kielikysymysten suhteen. Kiitän tästä isoisiäni!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Samoin, omat isoisovanhempani ovat vaihtaneet suomeen ja sukunimenikin on samalla vaihtunut täysin suomenkieliseksi. Kiitos heille, että olen myöskin täysin suomenkielinen. Kaunis äidinkieleni
Minun isänisäni oli suru, joten sukunimeni oli ruotsinkielinen. Vaihdoin nimeni suomenkieliseksi ja siihen loppui kansallinen identiteettikriisini.
On todella vapauttavaa olla pelkästään suomenkielinen suomenkielisessä Suomessa.
Meidän suvussa on aina puhuttu suomea. Välillä on naimakauppana tullut yksittäisiä ruotsinkielisiä (jopa ummikoita) ja muitakin mukaan, mutta aina kieleksi on päätynyt suomi.
Oma kokemus osoittaa, että suomi on Suomen kieli.
Ruosut ruotsalaistuvat muutaman sukupolven jälkeen, eikä siinä ole mitään vikaa.
Samoin surujen suomalaistumisessa ei ole mitään vikaa, vaan se on luonnollinen kehitys.
Hyvät kirjoittajat hatun noston paikka,näin puhuvat omanarvontuntoiset
ihmiset,joiden maailmankuva ei perustu toisten alistamiseen vaan
tosiasioden tunnustamiseen.
Kaikkien suomenruotsalaisten olisi erittäin suotavaa tunnustaa tosiasiat. Mitä pikemmin, sen parempi.
suomenruotsalaiset ovat jonkinlaisia syvä-joki impivaaralaisia, jotka ovat jämähtäneet omaan pieneen nurkkakuntaisuuteensa ... eivät pysty integroitumaan globaaliin Eu Suomeen !
Aitosuomalainen.. kirjoitti :"suomenruotsalaiset ovat jonkinlaisia syvä-joki impivaaralaisia, jotka ovat jämähtäneet omaan pieneen nurkkakuntaisuuteensa ... eivät pysty integroitumaan globaaliin Eu Suomeen !"
Osa heistä kyllä pystyy integroitumaan, enkä kovin suuressa määrin kantaisi huolta siitäkään ryhmästä, joka ilmeisesti ei sen paremmin halua kuin pystykään tekemään näin. Elää ja antaa muidenkin elää, siinä on ihan hyvä motto. Mutta sitä, että osa ruotsinkielisistämme katsoo asiakseen puuttua siihen, mitä vieraita kieliä (ruotsi on meille suomenkielisille vieras kieli) meidän suomenkielisten pitäisi opiskella ja mitä ei, en katso hyvällä silmällä. Ruotsinkielisille pitäisi riittää se, että he niillä alueilla, jotka ovat aidosti kaksikielisiä, saisivat kunnolliset omakieliset palvelut. Heidän ei kannattaisi yrittää ruotsittaa koko Suomea. Se ei nimittäin tule onnistumaan, ja tuollainen pyrkimys ruokkii vain vihamielisiä tunteita puolin ja toisin.
Miten Kaitera jaksat jaaritella tuota tarinasi vuodesta toiseen etkä pysty kehittymään ajatuksissasi yhtään. Vielä jaksat kertoa, että osa ruotsinkielisistä vaatii pakkoruotsia mutta et millään jaksa kertoa, että osa suomenkielisistä ja kaikenlisäksi määräävä osa on vaatinut ja ilmeisesti vaatii pakkoruotsia. Asenteestasi paistaa läpi tietty puolueellinen suhtautuminen, jossa ei ole kysymys kielipolitiikasta vaikka kielipolitiikkaan väität puheenvuoroissasi keskittyvän.