Mitä Jumalaan uskomisessa muka menettää?

Ei se ole mikään hyötymis/menettämis kysymys, eikä elämä varmastikaan muutu huonommaksi ja synkemmäksi.
Se on vain ja ainoastaan sitä ettei usko taikaolentoihin. Mikä tässä on niin vaikea käsittää?

Enpä usko, että jumaliin uskomattomuus on kovinkaan monelle ateistille mikään voiton / menetyksen kysymys. Kun jotain ei vaan pidä uskottavana, niin se on ihan sama millaisia kultapäällysteisiä kaupunkeja lupaillaan tuonpuoleisessa odottelevan, tai miten oma normielämä muuttuu rajoitetummaksi. Extraordinary claims require extraordinary evidence.

Kyllä uskovaisuus kahlitsee. Se menee näin:

1. uskot että on olemassa jokin jumala vaikka sen puolesta ei ole yhtään tieteelliset kriteerit täyttävää todistetta.

2. Et välitä että vallitseva tieteellinen maailmankuva selittää maailman ilmiöt erittäin tarkasti. Kuvittelet että asioista oikeasti vastaa kuvitteellinen jumalasi.

3. Kohtaat uudet tilanteen tai ilmiön. Pyrit ymmärtämään asian suhteessa tuohon mielikuvitukselliseen taikauskoosi. Et pohdi asiaa järjellisesti vaan ajattelut asemasta uskot että mielikuvitusolentosi kyllä hoitaa asian "oikealla tavalla".


On täysn selvää, että usko rajoittaa objektiivista ajattelua. Se suomeksi sanottuna tekee ihmisen tyhmäksi. Mielestäni se on aika iso menetys.

Typerä kysymys. Ensinnäkään et kerro mitä jumalaa tarkoitat ja toiseksi ei sitä niin vaan aleta uskomaan mihinkään zeukseen tai thoriin.

Tarkoitin kristinuskon Jumalaa ja Jeesusta.

Vaihtokaupan hintana on normaali terve järki ja kyky ajatella kriittisesti sekä tehdä loogisia päätelmiä, aivan kuten uskovat ovat meille tuhannesti todistaneet.

Eikä sellainen vaihtokauppa kiinnosta.
Katsos kun tervejärkistä ei järjettömyys & pohjaton tyhmyys hirveästi houkuttele.

Kuten jo eräässä toisessa ketjussa sanoin:

Menetät mielenrauhan kun mietit jokaisella askelleellä teetkö syntiä ja joudut helvettin koska "kaikkivoipa iskä" seuraa jokaista liikettäsi.

Menettää ikävä kyllä kyvyn kasvattaa lapsia. Tunnen pari uskovaisperhettä enkä sen nujerretumpia lapsia ole nähnyt edes elokuvissa. Heillä ei ole harrastuksia, kavereita, ei edes omia ajatuksia.

"" Mitä Jumalaan uskomisessa muka menettää? ""

Riippuu täysin siitä mitä muita uskomuksia ja käsityksiä joutuu hyväksymään todeksi voidakseen oikeuttaa ja rationalisoida uskonsa jonkinlaisen jumaluuden olemassaoloon.

https://www.youtube.com/watch?v=EJwhqhqBtbo

Rahaa ja paljon. Lestadiolaisten ja katolilaisten tapauksissa kaikkein tärkeimmän asian.

rauhavapausilo

>>>Mitä Jumalaan uskomisessa muka menettää?

"mitä siinä ihminen menettää kun uskoo Jumalaan?"

Ei siinä varmaan mitään menetä, mutta kysymys kuuluu samaan sarjaan kuin usein kuultu huudahdus: "kannattais uskoa Jumalaan!"

Edelleenkään uskominen ei ole kannattavuuskysymys, eikä sitä voi arvioida menettämisenä ja saamisena, jos koko maailmankuvassa ei ole sijaa koko ilmiölle, ei pidä minkäänlaisia persoonallisia jumalia olevina.

Ja edelleen minua kiinnostaa se seikka, että ilmeisesti suurelle osalle uskovia koko konspeti on mahdoton ymmärtää. Ja he ajattelevat ateistin tavalla tai toisella kieltävän tai hylkäävän Jumalan (jonka olemassaolosta ateistill on siis sisäinen tieto, jonka hän vaientaa tms.)
Pohdin tätä hetken ja teen ehkä aiheeseen liittyen aloituksen.

Uskominen ei ole valinta. En voi ykskaks vaan päättää uskomaan johonkin, johon en usko.

Ei kai uskova mitään menetäkään mutta ei oo kiva varmaan kun muut katsovat kieroon. Mieti nyt esimerkiksi korkeassa ja päätösvaltaisessa asemassa olevaa ihmistä joka uskoo puhuvaan käärmeeseen. Ei kovin luotettava tyyppi vai mitä? Eli vähän sama se on meidan tavistenkin kesken. Voisiko sanoa että menetätte ainakin uskottavuutenne? :D