Luin tuossa tuon Tapanin aloituksen samasta aiheesta viime vuoden lopulta ja ajattelin vähän jäsentää aiheesta ajatuksiani. Kyllä minäkin olen tullut siihen lopputulokseen, että puhdas ateisti on eräänlaista uskomista - ei uskota siihen mahdollisuuteen että Jumala ehkä kuitenkin voisi olla olemassa. Tässä mielessä agnostismi ja nimenomaan negatiivinen agnostismi ovat rehellisimmät maailmankatsomukset; "maailmassa ei näy todistusaineistoa Jumalan toiminnasta, mutta se ei poissulje mahdollisuutta että Jumala kuitenkin voisi olla olemassa - en silti usko ennenkuin näen todistusaineistoa".
Se on todellakin totta, että minkään uskonnon pyhät kirjoitukset eivät ole minkään arvoisia todisteita Jumalan olemassaolosta, melkein päin vastoin. Ihmisten sepittämiä tarinoita selittämään tuntematonta. Koska missään tarinassa ei ole muuta sisältöä kuin mitä kirjoitushetkellä ihmiset ymmärsivät maailman olemuksesta, ei siinä ole mitään perustetta yliluonnollisiin tapahtumiin tai keskusteluihin Jumalan kanssa. TOISAALTA, teksteistä löytyy syvällinen puoli, jossa ihminen tutkii omaa merkitystään ja korostaa hyviä arvoja. Hassua että uskovaiset usein väittävät noiden arvojen alkuperän olevan pyhissä kirjoituksissa, mutta kyllä asia on niin että evoluutio on nuo käsitteet meihin ohjelmoinut, kuten on käynyt monelle eläimellekin (esim. simpanssi ei hyväksy epäoikeudenmukaisuutta palkitsemisessa).
Tapanikin mainitsi tuon kirjailija/tiedemies Kari Enqvistin, joka on julkiateisti. Olen hänen kirjojaan paljon lukenut sekä muutamia löytyy omasta kirjahyllystäkin. Mielestäni Enqvist ei ole kaksinen kirjailija ja hänen kirjansa eivät ole kovinkaan viihdyttäviä, ennemminkin raskaita ja vaikeaselkoisia. Toista maata on julki-agnostikko partasuu Valtaoja - siinä on fiksu ja rehellinen ihminen, joka pystyy keskustelemaan asiallisesti myös Jumalasta ja uskonnoista.
Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että "mikäli Jumala on olemassa, hän ei ole itsestään mitään merkkiä tänne jättänyt eikä ole maapallon/ihmiskunnan/eläinkunnan kohtaloihin koskaan millään tavalla puuttunut". Mutta toisaalta, merkki voi olla tuo Voltairen toteamus; koska tämä kaikki on olemassa, on oltava jokin korkeampi voima joka sen on saanut aikaan. Tämänkin voi ateistisesti suuntautunut kumota pelkästään toteamalla, että "tämä nyt vaan on olemassa eikä ole mitään näyttöä että sen alkuunpanemiseen tai lopettamiseen tarvittaisiin yliluonnollista oliota".
Jos joku uskovainen väittää, että Jumala on hänenkin elämäänsä monta kertaa vaikuttanut ja auttanut, niin en voi kun ihmetellä moista suorastaan irvokasta väitettä. Juu, Jumallalla on varmaan aikaa ja tarvetta auttaa uskovaista löytämään autonavaimet, mutta vastasyntynyttä vauvaaa hänellä ei ollut aikaa pelastaa kun isä raiskasi sen hengiltä. Hävetkää te uskovaiset jotka väitätte voivanne todistaa jotain Jumalan puuttumista johonkin asiaan. Sellaista ei vaan ole tapahtunut eikä tapahdu. Kyse on siitä, että ihminen haluaa uskoa johonkin, joten hän alkaa todella uskoa siihen. Tätä varten maailmassa on niin paljon uskontoja - ja niilläkin näyttää olevan omanlaisensa evoluutio / meemi.
Mutta kyllä minäkin haluaisin, että tällä elämällä olisi jotain merkitystä ja että minusta jotain jäisi jäljelle kun maallinen taivallukseni päättyy. Minulla ei ole mitään sitä vastaan että Jumala olisi olemassa ja että hänellä olisi hyvät syyt toimia niin kuin on nyt toiminut. Melkein jopa kallistun tähän suuntaan, mutta väitän silti olevani agnostikko.
Muuten, kyllä minusta jotain jää jäljelle; maailmankaikkeus on kokonainen ja valmis. Kaikki mitä olen ollut ja tehnyt löytyy kyllä sieltä, kun menee oikeista koordinaateista etsimään oikealla ajanhetkellä. Lisäksi luon fenotyypin lapselleni ja läheisilleni, joiden elämään vaikutan.
Se on todellakin totta, että minkään uskonnon pyhät kirjoitukset eivät ole minkään arvoisia todisteita Jumalan olemassaolosta, melkein päin vastoin. Ihmisten sepittämiä tarinoita selittämään tuntematonta. Koska missään tarinassa ei ole muuta sisältöä kuin mitä kirjoitushetkellä ihmiset ymmärsivät maailman olemuksesta, ei siinä ole mitään perustetta yliluonnollisiin tapahtumiin tai keskusteluihin Jumalan kanssa. TOISAALTA, teksteistä löytyy syvällinen puoli, jossa ihminen tutkii omaa merkitystään ja korostaa hyviä arvoja. Hassua että uskovaiset usein väittävät noiden arvojen alkuperän olevan pyhissä kirjoituksissa, mutta kyllä asia on niin että evoluutio on nuo käsitteet meihin ohjelmoinut, kuten on käynyt monelle eläimellekin (esim. simpanssi ei hyväksy epäoikeudenmukaisuutta palkitsemisessa).
Tapanikin mainitsi tuon kirjailija/tiedemies Kari Enqvistin, joka on julkiateisti. Olen hänen kirjojaan paljon lukenut sekä muutamia löytyy omasta kirjahyllystäkin. Mielestäni Enqvist ei ole kaksinen kirjailija ja hänen kirjansa eivät ole kovinkaan viihdyttäviä, ennemminkin raskaita ja vaikeaselkoisia. Toista maata on julki-agnostikko partasuu Valtaoja - siinä on fiksu ja rehellinen ihminen, joka pystyy keskustelemaan asiallisesti myös Jumalasta ja uskonnoista.
Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että "mikäli Jumala on olemassa, hän ei ole itsestään mitään merkkiä tänne jättänyt eikä ole maapallon/ihmiskunnan/eläinkunnan kohtaloihin koskaan millään tavalla puuttunut". Mutta toisaalta, merkki voi olla tuo Voltairen toteamus; koska tämä kaikki on olemassa, on oltava jokin korkeampi voima joka sen on saanut aikaan. Tämänkin voi ateistisesti suuntautunut kumota pelkästään toteamalla, että "tämä nyt vaan on olemassa eikä ole mitään näyttöä että sen alkuunpanemiseen tai lopettamiseen tarvittaisiin yliluonnollista oliota".
Jos joku uskovainen väittää, että Jumala on hänenkin elämäänsä monta kertaa vaikuttanut ja auttanut, niin en voi kun ihmetellä moista suorastaan irvokasta väitettä. Juu, Jumallalla on varmaan aikaa ja tarvetta auttaa uskovaista löytämään autonavaimet, mutta vastasyntynyttä vauvaaa hänellä ei ollut aikaa pelastaa kun isä raiskasi sen hengiltä. Hävetkää te uskovaiset jotka väitätte voivanne todistaa jotain Jumalan puuttumista johonkin asiaan. Sellaista ei vaan ole tapahtunut eikä tapahdu. Kyse on siitä, että ihminen haluaa uskoa johonkin, joten hän alkaa todella uskoa siihen. Tätä varten maailmassa on niin paljon uskontoja - ja niilläkin näyttää olevan omanlaisensa evoluutio / meemi.
Mutta kyllä minäkin haluaisin, että tällä elämällä olisi jotain merkitystä ja että minusta jotain jäisi jäljelle kun maallinen taivallukseni päättyy. Minulla ei ole mitään sitä vastaan että Jumala olisi olemassa ja että hänellä olisi hyvät syyt toimia niin kuin on nyt toiminut. Melkein jopa kallistun tähän suuntaan, mutta väitän silti olevani agnostikko.
Muuten, kyllä minusta jotain jää jäljelle; maailmankaikkeus on kokonainen ja valmis. Kaikki mitä olen ollut ja tehnyt löytyy kyllä sieltä, kun menee oikeista koordinaateista etsimään oikealla ajanhetkellä. Lisäksi luon fenotyypin lapselleni ja läheisilleni, joiden elämään vaikutan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen itse myös sitä mieltä että uskonnot ovat suurimmaksi osaksi ihmisten itsensä keksimää hömppää joita käytetään vallankäytön välineinä.
Siksi olen omalta kohdaltani yksinkertaistanut oman uskoni minimiin:
1: On yksi Jumala
2: On kuolemanjälkeinen elämä
Tämän pidemmälle en näe tarpeelliseksi uskoa. Näihinkään kahteen kohtaan ei faktaa löydy joten uskoa ne vaan ovat.
Pohdit ihan asiallisesti. Kun saa todistuksen Mormonin kirjasta, niin se on kallio, jolle jäsenyys kirkkoon rakentuu ja joka on ominaista aktiivisille jäsenille. Kaikilla tuota todistusta ei ole. Minä liittyin kirkkoon vähän yli kolmekyppisenä ja sain varmuuden ennen liittymistäni. Se ei ollut mitään yliluonnollista vaan selkeää oivallusta. Lapsella, joka liittyy 8 vuoden iässä, tuo todistus ei ole niin perusteltu kuin se aikuisena liittyneellä voi olla.
Sinulla ei ole tainnut olla koskaan sellaista todistusta kuin esim. minulla. Tänään on pappeuskokouksessa aiheena Uchtdorfin puhe lokakuun yleiskonferenssissa aiheesta "Tulkaa, littykää joukkoomme". Siinä hän käsitteli myös eron syitä. - Tule keskustelemaan!
Edelleen on mielenkiintoinen mekanismi että saat 'todistuksen' eittämättä epätodesta asiasta kuten Mormonin kirja.
Kannattaisiko pohtia mikä osa todistuksensaantiketjua ei toimi?
Ei virheellisiä todistuksia kannata tehtailla.
Jätit pois negatiivisen ateismin. Sen mukaan mitään näyttöä Jumalasta ei ole, mutta se ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että Jumala (Jumalia) voisi olla olemassa. Minusta se on rehellisin vaihtoehto.