Oon koulutkseltani mielenterveyshoitaja, mutta pitkän aikaa hoitanut ihmisiä joilla on jokin fyysinen, vakava sairaus.
Ne mun potilaat, entiset eikä nykyinen, ei toivoneet koskaan minulta mitään. He toivoivat että lääkäri voisi auttaa.
Mutta minä tiesin että ms-tauti ei parane..onnettomuudessa halvaantunut ei koskaan kävele...jne.
Mitä hellarit? Mitä teillä olisi ollut sanottavaa ent. nykyisille asiakkailleni?
Sen sijaan että voisin sanoa ammattiylpeästi auttaneeni ihmisiä niin totuus on että voin sanoa että olen itse niin pahasti järkyttynyt tästä kärsimyksen määrästä mitä maailmassa on.
Olen masentunut, en voi auttaa yhtään. Voin ainoastaan helpottaa arjen sujumista fyysistä työtä tekemällä.
Ja esm.ms-tauti ei kysy kenelle se tulee. Se voi aivan hyvin tulla mulle. Minä olen sairastunut pelkoon, ja se rajoittaa jo elämääni.
Olen sen vuoksi päättänyt vaihtaa alaa. En voi hyvin, vaikka tietenkään en anna pelkojeni näkyä työssäni.
Olen surullinen asiakkaitteni puolesta ja kyllästynyt olemaan surullinen.
Raamatun ja hellareitten ohje"itke itkevien kanssa"on koitunut minulle kiroukseksi.
Sydämeni itkee kun näen ihmisen joka ei koskaan kävele vaikka hän kuinka sitä toivoisi.
Kuka vaan pystyy korvaamaan minut. Kuka vaan osaa käydä kaupassa. Sitä työni on ollut, vailla sen syvempää merkitystä asiakkailleni.
Aion ensi syksynä hakea kouluun jossa voisin unohtaa kaikki sairaudet.
Miksi hellarien jumala sallii kärsimyksen?
Ne mun potilaat, entiset eikä nykyinen, ei toivoneet koskaan minulta mitään. He toivoivat että lääkäri voisi auttaa.
Mutta minä tiesin että ms-tauti ei parane..onnettomuudessa halvaantunut ei koskaan kävele...jne.
Mitä hellarit? Mitä teillä olisi ollut sanottavaa ent. nykyisille asiakkailleni?
Sen sijaan että voisin sanoa ammattiylpeästi auttaneeni ihmisiä niin totuus on että voin sanoa että olen itse niin pahasti järkyttynyt tästä kärsimyksen määrästä mitä maailmassa on.
Olen masentunut, en voi auttaa yhtään. Voin ainoastaan helpottaa arjen sujumista fyysistä työtä tekemällä.
Ja esm.ms-tauti ei kysy kenelle se tulee. Se voi aivan hyvin tulla mulle. Minä olen sairastunut pelkoon, ja se rajoittaa jo elämääni.
Olen sen vuoksi päättänyt vaihtaa alaa. En voi hyvin, vaikka tietenkään en anna pelkojeni näkyä työssäni.
Olen surullinen asiakkaitteni puolesta ja kyllästynyt olemaan surullinen.
Raamatun ja hellareitten ohje"itke itkevien kanssa"on koitunut minulle kiroukseksi.
Sydämeni itkee kun näen ihmisen joka ei koskaan kävele vaikka hän kuinka sitä toivoisi.
Kuka vaan pystyy korvaamaan minut. Kuka vaan osaa käydä kaupassa. Sitä työni on ollut, vailla sen syvempää merkitystä asiakkailleni.
Aion ensi syksynä hakea kouluun jossa voisin unohtaa kaikki sairaudet.
Miksi hellarien jumala sallii kärsimyksen?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Soveltunet paremmin fyysisistä sirauksista kärsivien potilaiden hoitajaksi, kuin mielenterveyshoitajaksi. Hae apua itsellesi.
Minä olen valmistumisen jälkeen auttanut vain fyysisistä sairauksista kärsiviä. Minun olisi pitänyt hakea nimenomaan henkisistä ongelmista kärsivien pariin.
Heillä on toivoa, mutta nämä minun asiakkaani on tilanteessa jossa ei ole toivoa.
Sen tajuaminen on ollut järkytys. Tiedä mikä sinun tai minun tilanne tulevaisuudessa on.
Olet oikeassa, ajatukseni kulkevat liian synkkiä polkuja. Taidan todella itse tarvita apua. Mutta mikä on hoitaja joka itse käy terapiassa?
Mutta kuka tahansa voi sairastua. Ja puhun nimenomaan fyysisistä sairauksista sillä niistä kärsiviä olen urani aikana kohdannut.
Nyt on niin syvä burn out, että alan vaihto on ainut vastuullinen ratkaisu.
Mutta mikä on hengellinen sanoma tässä kaikessa? Mitä Jeesus sanoisi kuolemansairaalle?
Varmasti jotain mitä minä en keksinyt sanoa.
Jos ei lääketiede osaa auttaa, ei osaa mikään muukaan. Se fakta pitää vaan hyväksyä.
SS: "Mutta mikä on hoitaja joka itse käy terapiassa?"
Ihminen!
Burn outista voi ajan saatossa tokeentua ja sen jälkeen elämä ja työ näyttää huomattavasti paremmalta. Toki jos alanvaihdos tuntuu ainoalta ratkaisulta, se tulee tehdä, mutta ei nyt ainakaan ihan loppuun ajettuna kannata heti uutta hommaa aloittaa. Jos kahmii kaikki maailman huolet itselleen, palaa varmasti loppuun joka kerta!
Jeesus voisi vastata: "Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi!" :)
Mutta me emme ole Jeesuksia. Mikäli huoli on ihmisen iankaikkisuudesta ajattelisin asiaa siitä näkökulmasta. Jumala sallii meille sairaudet, menetykset ja pysähtymiset, että me huomaisimme, ettemme voi luottaa terveyteemme, omaisiimme tai ajallisten asioiden pysyvyyteen - vain Häneen.
Tuo on NIIN totta. Siinä yksi syy miksi haluaisin vaihtaa alaa, minusta ei ole juuri apua.
Asiakkainani on ollut ihmisiä jotka toivoivat lääkäriltä apua ja eivät sitä saaneet.
Kun vain ajattelenkin sitä kärsimyksen määrää...itkettää.
Eräskin nuori perheenäiti sai lääkäriltä buranaa ja sitten selvisi että aivokasvain.
Minun järkytykseni hänen tilanteestaan on vain puolet siitä mitä hän itse koki. Eikä sitäkään.
Eikö uskovaisilla ole mitään sanottavaa?
Ei kukaan tule puhumaan niistä Jeesuksen ihmeteoista?
Sulla, jan-hus oli sellainen vastaus että laittoi miettimään. Puhut niin ihanasti.
Ajattelin kuvataidekouluun mennä, ja erikoistua vaikka sisustus-suunnittelijaksi.
En usko että se olisi kovin rankkaa vaan tykkäisin siitä.
Tosin olen aika vanha jo,. Käyn kurkkaamassa profiilissas sun tiedot. Hej på dig.
Älä nyt sentään etukäteen ala sairastumistasi pelkäämään. Tutustu vaikkapa netissä tietoon pH:n vaikutuksista elimistöön ja sairauksiin/paranemiseen.
PH..siis Pyhä Henki. Ei kai siitä haittaakaan ole...;)
ei PH:n vaan happo- ja emästasapainon vaikutuksiin ravinnon ym avulla.
Sinun kannattaisi tutustua Joni Eareckson Data kirjoihin ja elämään. Nuori amerikkalainen erittäin liikunnallisesti aktiivinen 17-vuotias tyttö joutuu sukeltaessaan onnettomuuteen ja neliraajahalvaantuu. Kuitenkin tästä aukeaa nuorelle naiselle elämänlaajuinen tehtävä ja kutsumus.
Ihminen lankesi syntiin paratiisissa ja sen mukana tuli kaikki sairaus ja kärsimys. Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan ei olisi kuulunut tämä ajallinen elämä kärsimyksineen ja lopulla kuolema.
Jumala ilmestyy joskus niin että tapahtuu suorannainen ihmeparantuminen, mutta sen hän tekee vain vahvistaakseen sanansa, että hän on olemassa. Syntyyhän joku jo invalidina ja vammaisena ei siihen ei voi syntyvä vaikuttaa.
On kuitenkin ihmisiä, että he ovat fyysisesti hyvinkin sairaita ja vammaisia, mutta kokevat elävänsä rikasta ja mielekästä elämää ja heitä jopa loukkaa, jos joku ehdottaa että eikö voisi toivoa ja rukoilla parantumista. Itsekkin varmasti tiedät, että on voi olla fyysisesti täysin terve, asiat kunnossa, ammatti, perhe, ym. muuta mutta asianomainen on toivoton ja ei näe mitään mieltä ja tarkoitusta elämälleen.
Olen pitkänlinjan hellari, mutta viimeinen asia on että alan puhumaan vammaiselle tai fyyisesti sairaalle jostain ihmeparantumisesta. Kuitenkin Jumala voi antaa sairaalle ja masentuneelle voiman ja inspiraation elää omassa tilanteessaan jopa mielekäst elämää.
Olet ollut juuri se Jumalan käsi näille henkilöille: kuuntelemalla, käymällä kaupassa, ja osallistumalla heidän elämäänsä. Kyllähän itku on välistä paikallaan, mutta myös nauru, huomori meidän jokaisen elämässä: ei siinä ole sen kummempaa.
Muista että olet tehnyt sen minkä olet ammattitaidollasi ja ihmisenä voinut noissa tilanteissa. Muuta sinulta ei ole vaadittukaan. Ei sinua ole asetettu Jumalan paikalle ja tekemään superihmeitä noiden ihmisten elämässä.
Jos koet, että nykyinen työ on sinulle liian raskasta ja olet tehnyt siinä osasi, niin mikään ei estä sinua kokeilemaan jotain muuta.
Toivon elämääsi Jumalan siunausta.
Hei hellari.Kirjoitan ylös tuon nimen ja kysyn kirjastosta asiaa seuraavaksi kun olen siellä! Sinulla oli ihana vastaus. Jäin miettimään sitä.
Oikeastaan minun pitäisi olla kiitollinen. Työaikani on krt viikko h päiviä. Pääsen aika helpolla.
Asiakkaani(nykyisin emme puhu enää potilaista)on noin nelikymppinen mies. Hän juo paljon..on antanut palautetta siitä kun emme hae hänelle kaljaa sieltä kaupasta...
Olen kiinnittänyt huomiota myös sellaiseen asiaan että hän nauraa paljon. Jostain se tulee, on kait jotenkin peruspositiivinen ihminen. Ja tuo seikka auttaa mua jaksamaan.
Invalidiliitto tekee myös paljon hyvää työtä, oikeastaan siitä mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Siellä on paljon vammautuneita, jotka ovat osanneet ottaa avun (joka todella auttaa)vastaan.
Potilaani vammatui 35-vuotiaana moottoripyöräonnettomuudessa.
Olen lukenut että ne jotka ovat syntymästään saakka vammatuneita ovat onnellisempia ja sopeutuneet tilaansa paremmin kuin ne jotka ovat menettäneet liikuntakyvyn kesken elämän.
Täytyy tosiaan lukea nuo sinun suosittelemasi kirjat, jos sieltä ei välittyisi yhtä synkkä kuva kuin jostain koulukirjoista.
Viestisi oli ihanan empaattinen ja rohkaiseva. Kiitos, hellari, sinulle.
ps. num.loch ei ollut päällä...siis piti kirj. että 3 krt vko 3 h kerrallaan.
Toivottavasti löydät noita Jonin kirjoja jostain, Joni on jo reilusti keski-ikäinen nainen, ja se hänen ensimmäinen elämänkerta, kirjoitettu jo muistaakseni 70-luvulla on vielä saatavissa monissa kirjastoissa. Myös kaukolainauksella voi varmaan saada.
Jonista löytyy tietoa myös Googlettamalla hänen nimellään, kuvia on myös.
Muistaakseni tuon kirjan nimi on vain Joni ja on käännetty monille kieleille.
Kyseisen henkilön nimi on:
Joni Eareckson Tada
Häneltä on kai suomenkielellä ilmestynyt useampikin kirja, mutta itselläni on 3 hänen kirjaansa:
Päivänhartauskirja: Timantteja tomussa
Kustantaja Päivä Oy 1994
Taivas TODELLINEN KOTISI
Kustantaja Kuva ja Sana 1996
Häivähdys IKUISUUTTA
Kustantaja SLEY-KIRJAT2000
Tässä kirjassa on mukana myöskin hänen maalauksiaan.
Kärsimyksen olemassaoloon on kolma vaihtoehtoa:
1. Jumala ei osaa poistaa kärsimystä maailmasta.
2. Jumala ei halua poistaa kärsimystä maailmasta.
3. Jumala ei ole olemassa.
Hyvä ateisti. Ainakaan Raamattua ei voida pitää Jumalan sanana, sillä siellä sanotaan että Jeesus on sama eilen, tänään ja iänkaikkisesti, ja tämä Jeesus Raamatussa paransi sairaat.
Ja minulla on riittänyt näitä potilaita/asiakkaita.
Minulla todettiin v sitten sairaus josta lääkärit sanoivat"ei parane". Sen puolesta rukoilin hell.srk:ssa ja se parani. Sen jälkeen sanottiin että 4% paranee siitä.
Olin rukoillut jumalaa että "jos raamattu on totta niin paranna minut."
Minulle se parantuminen oli rukousvastaus.
Mutta hoitajana olen nähnyt hirveästi kaikkia sairauksia ja sairaita ja en usko että jos sairaalaan joku uskis tulisi rukoilemaan, niin eihän heidän jumalansa mitään tekisi.
Mutta raamattu on totta sikäli että se on olemassa. Olkoonkin että sen jutut ovat paikkansapitämättömiä.
Perkele...laitan nyt sen num.lochin päälle ...siis 20 vuotta sitten todettiin sairaus joka parani. Sen sanottiin johtavan maksasyöpään mutta se parani kokonaan pois.
4 % paranee siitä. VAIN.
4% on suuri luku.
Murto-osa siitä mitä lottovoittajien osuus on. Silti lähes joka viikko joku voittaa 7-oikein.
Tämä "rukous paransi" on juuri tätä toiveajattelua.
"Otin illalla Buranan ja rukoilin. Aamulla olo oli parempi. Rukous auttoi".
Veikkaan kakkosta.
Joo, mutta raamattu on totta siinä mielessä että se on olemassa. Olkoonkin että jeesus ei paranna joten sen jutut on paikkansapitämättömiä.
Ei se itsekseen ole tullut, en usko näin.
Ja kakkonen on oikein eikä kolmonen.
Tottakai Raamattu on olemassa. Niin on myös Muumipeikko ja pyrstötähti-kirja.
En ole väittänytkään ettäkö raamatussa olisi kaikki paikkansapitäviä asioita.
En ole väittänytkään että väitit niin :)
Rinnastat raamatun muumikirjoihin. Minusta sen vois rinnastaa johonkin jossa kerrotaan jonkun hirmumurhaajan pervon elämänkertaan. Tosin on siellä jotain hyvääkin.
Mä mielellään siteeraan niitä raamatunkohtia jotka on hyviä tai puhuttelevia. Kuten "rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi."
Se on puhutteleva kohta, ehkä ei kuitenkaan niin hyvä.
Mitä sinä olet siitä mieltä?
Toki voit siteerata Raamatun hyviä kohtia.
Hitler oli kuulemma eläinrakas ja vei äitienpäivänä kukkia äidilleen.
En nyt kuitenkaan viitsisi sen takia siteerata Mein Kampf-kirjaa, kun haluan puhua moraalista ja hyvästä tahdosta.
"Mä mielellään siteeraan niitä raamatunkohtia jotka on hyviä tai puhuttelevia. Kuten "rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi."
Miksi juuri Raamattua?
Brahmalaisuus: Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa.
Buddhalaisuus: Älä satuta toisia tavoilla, joita et itsekään halua kokea.
Hindulaisuus: Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.
Taolaisuus: Pidä naapurisi hyötyä kuin omana hyötynäsi ja hänen menetyksiään kuin omina menetyksinäsi.
Zarathustralaisuus: Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi.
Kultainen sääntö on huomattavasti vanhempi kuin Raamattu.
Entä jos masokisti noudattaa tätä sääntöä?
Jaa, if you put it that way.
Raamatulla on kuitenkin toisenlainen maine niiden miljoonien joukossa jotka sitä ovat päättäneet siteerata kuin Hitlerin Mein Kampf-kirjalla.
Tai tietenkin riippuu siitä missä piireissä liikutaan. Ateistit eivät yleensä ottaen näe siinä mitään hyvää vain ne kohdat joissa puhutaan pervoiluista ja väkivallan teoista.
Se on ongelmallinen juttu.
Mutta sinä ateistina et voi tietää onko jumalaa olemassa vai ei. Olet samassa veneessä uskisten kanssa siinä mielessä että sinäkin vain uskot.
Ohoh..tuota en tiennytkään.
Kysyit"entä jos masoksisti noudattaa tätä sääntöä?" Varmaan toivosi että toinen olisi sadomasoksti ja nauttisi leikistä... gash...
Minusta parempi olisi sääntö että tee toiselle se mitä hän itse toivoo itselleen tehtävän.
Liian moni käyttää ns.kultaista sääntöä silloin kun kyse on evankelioimisesta.
* Kaikki kolme kirjaa on pelkää sanahelinää, ja johtaa harhaan ja Jumala kielteisyyteen, ja se on PAHA !
En voikaan tietää, mutta todistustaakka onkin sillä joka väittää että jotakin on, eikä sillä, joka ei siihen usko.
Sinäkään et voi tietää onko muumilaakso todellinen paikka, tai onko tonttuja oikeasti olemassa. Voit ainoastaan uskoa, koska mitään ei voi todistaa ei-olevaksi.
Hoitoalalla työskentelevien ja sille aikovien tulee ymmärtää säilyttää tietynlainen henkinen etäisyys potilaisiin ja sairauksiin, muutoin hoitajalla menee omat hermot.
Hoitoalalla tullaan näkemään monenlaisia sairauksia ja kauhuja, jotka järkyttävät, ellei opettele tietynlaista mielentyyneyttä niihin nähden. Hoitajat näkevät työssään kymmeniä, jopa satoja kuolemia, jokainen potilas, sairaus ja kuolema herättää myötätunnon, näihin tulee kuitenkin asennoitua "viileästi" ja pätevästi. Hoitaja ei voi alkaa itkemään potilaan sängyn vierellä, jo siitäkin syystä, ettei potilas menettäisi luottamustaan tunteensa hallitsemattomaan hoitajaan. Potilas on sairaalan potilas, henkilökohtaiset tunteet häntä kohtaan tulee pitää aisoissa. Jos hoitaja alkaisi pitämään potilasta kädestä kiinni ja itkemään hänen sairauttaan, potilas uskoisi jo hetkensä koittaneen ja hallitsematon käytös lietsoisi myös potilaan pelkotiloja! Muutoin on kaikenlainen huomaavaisuus ja lämpö potilasta kohtaan aina paikallaan.
Tyyneyttä voi opetella, mutta jos on niin herkkä, että veren, märkivien haavojen, kuoleman, sekavien potilaiden, äkkinäisten ja dramaattisten tapahtumien, myös suunnattoman itsekkyyden näkeminen tuntuu itsellä liian vaikealta, niin eihän silloin kannata lähteä nimenomaan sairaala- alalle. Onhan muutakin hoitoalaa.
Tästä etäisyydestä puhuttiin kouluaikoinani 90-luvulla sanalla distanssi, ja olen sen pyrkinyt pitämään sillä että en kerro itsestäni potilailleni/asiakkailleni ja myöskin että olen pyrkinyt olemaan järkyttymättä kun on ollut järkyttäviä asioita käsillä.
Tyttäreni aikoo hoitoalalle. Olen koettanut sanoa että se on rankka ala, mutta eihän sellainen 15-vuotias teini kuuntele kuin omia tunteitaan. Hän näkee jonain ihanteena sen että joku haluaa toisia auttaa. Kuten hoitajat.
Tälle palstalle on joskus kirjoittanut rekkakuski jolla on ollut sanottavana se että älkää missään nimessä ryhtykö rekkakuskeiksi. :D
Hän ei ole sitä kestänyt vaan on sortuntut alkoholiin.
Minä aina olen vähän naureskellut hänelle.
Mutta juuri äsken, n.15 min.sitten avasin kaljan.
Tarjoan ihmisille diapamia ja joillekin jopa morffiinia että kestävät kipunsa.
Minä kärsin niiden puolesta siinä määrin että otan itse alkoholia kun on vapaata, ja ajattelen niitä ihmiskohtaloita pyrkien unohtamaan.
Tämä avaukseni oli hätähuuto, sillä nimmari"elämä ja kuolema"on oikeassa. En ole tarpeeksi kova.
Itse asiassa käytökseni(kun kerran juon)ei kieli ammattimaisuudesta vaan päinvastoin.
Pelkojani en näytä työssäni, kukaan ei arvaa...mutta minä itse tiedän että kaikki ei ole kuten pitäisi.
Pyrinkin kuvataidekouluun, ja pyrin pääsemään tästä tilastani irti, ja olemaan raittiimpi/positiivisempi.
Jatkuu: olen tarjonnut morffiinia ja diapamia...enää en tietenkään olen ollut jo vuoden erään invalidin henk.koht.avustaja. Hän myös lääkitsee itseään alkoholilla. Hän ei tiedä minun alkoholiongelmastani.
Distanssi, you know. Hän on asiakkaani ei ystäväni.
Toinen kalja..ja voin jo vähän vapaammin sanoa että rakastan häntä kuitenkin.
Tai ainakin pidän hänestä ja olen surullinen siitä onnettomuudesta johon hän joutui...kun hänen unelmansa kuolivat.
Mutta en voi auttaa ... ehkä hetkiseksi vain helpotan hänen oloaan.
Ei se riitä minulle työn sisällöksi.
Jatko. Apua...! Teen työtä 3 krt viikossa ja kerrallaan 3 tuntia enkä sitä edes kestä.
Se johtuu työhistoriastani joka ei jätä rauhaan. Siksi kirjoitin että annan ihmiselle morffiinia. Siitä kun on vuosia kun viimeksi niin tein.
Mutta silloin yritin vaan kestää ja puskin eteenpäin ajatellen että kyllä pärjään. Ajatukseni oli potilaissa.
Luulin että niin kuuluu olla mutta ehkä tein virheen. Olisi ehkä pitänyt pysähtyä miettimään jo silloin.
Kerta nyt ajattelen asioista kuin ne olisivat juuri äsken tapahtuneet. Ne on jääneet käsittelemättä.
Vastoin ammattietiikkaani sanon nyt kuitenkin tämän: työnohjaus on monissa laitoksissa puutteellista.
PS...vielä tämä viimeinen viesti...ehkä hoitaja joka ei järkyty lisää potilaan tuskaa niin että saisi hänet huolestumaan asioista.
Mutta moinen lähentelee jo psykopaattisuutta ja sekö potilasta auttaisi? Järkyttävistä asioista kuuluu järkyttyä, mutta hoitoalalla tulee tehdä työ järkyttymisestä huolimatta.
Voidaan puhua rutiineista ja tottumisesta.
Voidaan puhua myös paatumisesta.
* Oletko oikeasti aloittanut juomisen, vai oleko koskaan ollutkaan raitis aikuis iässäsi ? Nyt ymmärrän paremmin ailahtelevaa mielenlaatuasi !
Nyt just aloitin. Ei vaan rakas mohis, viimeiset 10 vuotta olen ottanut vähän liikaa. No ei.. PALJON liikaa.
7 vuotta olen palstalle kirjoittanut. Sinä olet ollut sefuna jo sitä ennen.
En oikein keksi muuta keinoa päästä työasioista eroon.
Ja nyt huomaan että mun pitäis varmaan lopetella tätä.
Pitäsikö alkaa käymään seurakunnassa ehkä.
Itselleni tuli aikoinaan alkoholiongelma myös näistä syistä. Töiden jälkeen itkin kapakan kaljalasin ääressä jotain kuollutta potilasta, "Helmi Vilhelmiinaa", jota olin hoivannut monta vuotta. Kun Helmi oli yöllä kuollut, se olin minä, joka lähdin saattamaan häntä kellarin kylmähuoneeseen. Itkin koko matkan Helmin sänkyä viedessä.
"Oon koulutkseltani mielenterveyshoitaja".
Joo, kyllä v armasti! Uskotaan!!!
Niin, mutta fyysistä työtä teen.
Olen ollut sairaaloissa ym.nyt toimin henk.koht.avustajana ja teen fyysistä työtä. Käyn kaupassa ja kylvetän ja olen muutoin apuna, mutta siihen soveltuisi kuka vaan, vaikka ilman koulutusta.
Aloituksen otsikko on "Miten hellarit vois auttaa?"
Ei mitenkään. Miksi ihmeessä hellareiden pitäisi auttaa sinua kun täällä epäilet kaikkea ja häiriköit minkä kerkeät.
Sitä paitsi ei kai Raamatussa sanota että hellarit auttaa. Jumala vastaa rukouspyyntöihin, vaikkakaan ei aina niin kuin itse pyydämme. Vastaus voi olla kyllä, ei tai odota.
Minä EN häiriköi. Mulla taitaa olla vain vähän liian haastavia kysymyksiä. Helluntaioppi ei kestä realismia.
Olet, ystävä, aivan oikeassa. Niinhän "kaiku vastaa, kuin sille huudetaan" -muutenkin.
Itsekin olen toiminut psykiatriassa jo vuosikymmeniä ja nähnyt, voisin sanoa, enemmän, paljon enemmän, kuin tämä henkilökohtainen avustaja.
Hänen niin sanottua burn-outtiaan emme voi täällä autella, eikä siihen ole syytäkään. Monen monta kertaa on monenlaista apua hänelle täälläkin tarjottu. Aloittajan suhtautumisen olemme monet jo nähneet, pilkkaa, ivaa, herjaamista jne.
Hänen alanvaihtonsa on varmaan hyvä asia, monessakin mielessä.
Suosittelen itse asiassa, etteivät palstalaiset ss:n aloituksiin ja viesteihin sen enempää edes kommentoi. Sillä on sama vaikutus, kuin veden kantamisella kaivoon, yhtä tyhjän kanssa. Itse asiassa se on jopa vahingollista, hengellisessä mielessä nimittäin.
Surullista että aloittajan kaltaisia on eksynyt mielenterveysalan töihin. Näissä hommissa täytyy olla riittävän terve, että pystyy auttamaan lähimmäisiään. Aloittajasta on minulle tullut jo kauan sitten käsitys, että hän on joko tavattoman hyvä trollaamaan (mitä hän tietysti suurelta osaltaan onkin) tai sitten hän on yksinkertainen, ja tyhmä.
Sellaisen käsityksen saa nopeasti hänen onnettomia tekstejään lukaistessa.
Tämä foorumi ei siis ole hänen "terapiapalstansa", jossa hän saa heitellä milloin mitäkin. Todella ikävää, että hänen kaltaisensa toopet antavat ikävän kuvan vieläpä koko mielenterveysalasta. Valitettavasti tänä päivänä seula on harvempi, kuin menneinä vuosina ja alalle pääsee kaikenlaista alalle sopimatonta materiaalia.
Uskova, uudestisyntynyt, voi olla ja onkin siunaukseksi jokaisella työyhteisölle, ammattikunnasta riippumatta. Aloittajan kaltainen sekoilija antaa todella epävakaan ja epäterveen kuvan. Hän on tänä päivän ateisti, huomenna agnostikko, ylihuomenna taas kristitty jne.
Tällaiset aloitukset pitäisi ylläpidon toimesta laittaa saman tien pois.
Von Bulke. Loukkaantuisin jos en tietäisi että sinä olet yhtä julma kuin minulle olet- KAIKILLE jotka eivät jaa sinun helvettiuskoasi.
Jota sinä jälleen jaat. Sinulla ei ole antaa toivoa-vain tuomitoita-helvettiusko.
Minä olen monet kerrat sanonut että teen fyysistä työtä, en toimi mielenterv.hoitajana vaan toimin fyysisesti sairaiden parissa ja teen työtä jossa ei tarvita edes mitään koulutusta.
Sinä taas olet tuonut omaa ammattitutkintoasi ja kokemustasi alalla esiin. Samalla näyttäen itsestäsi piirteen joka on psykopaattisuus.
Sinulta puuttuu myötätunto-empatia.olet psykopaatti.
Ammatissasi mt-hoitajana sinulle on tärkeintä vain oma status ja palkkapussi-ei potilaat-kuten minulle.
Uskon saaneeni enemmän aikaan alalla kuin sinä. Tunteeton helvetti-uskovainen!
ps. JOS sinulle joku potilas merkkaa jotain niin missä viipyy viesti jossa et ajattele vain omaa paremmuuttasi?????????????????????????????????
* Kyllä kestää, se perustuu Raamattuun ! Sun kyssärit ei ole ollenkaan haastavia, vaan tahdottomia ajatuksia joihin ei ole suoraa vastausta kenelläkään, koska kukaan ei voi vastata kysmykseen, " Miksi kaikki ei parane", vaikka kuinka rukoillaan ?
Kyllä me hellarit ihan tavallisia ihmisiä ollaan. Olemme kaikki yksilöitä. Vielä sanon sinulle, että on erittäin järkevää jättää työ, jota ei jaksa tehdä ennen suurta burn outtia.
Ja uusi alasi on täysin erilaista ja varmaan tavallaan jopa terapiaa.
"Miten hellarit vois auttaa?"
Aika vähän voi ihminen auttaa konkreettisesti tällaisessa tilanteessa, missä Sinä olet, ainakaan näin netin välityksellä.
Vain Jumala voi ja tien Hänen luokseen Sinä tiedät, joten siinäkään et tarvitse meidän hellareiden apua.
Toki voimme esirukouksin olla tukemassa Sinua, mutta ratkaisut ja avun hakemiset joudut tekemään joko itse tai joku läheisesi.
Jos itse olisin läheisesi, ensimmäisenä lähtisin ohjaamaan Sinua hakemaan apua tähän alkoholin käyttöösi:
Sillä sehän ei ole apu, eikä minkäänlainen ratkaisu jaksamiseesi, vaan juuri päin vastoin.
Se on yksi suurimpia kuormittajiasi, jonka avulla
ainoastaan siirrät pahaa oloasi, joka sitten ja
kuormittaa entistäkin enemmän, tuoden mukana
ja lisänä vielä ns. moraalisen krapulan ja häpeän
tunteet ja siksi sen pois karsiminen ihan ensimmäisenä
ja sitten KAIKEN muun uudelleenarviointi raittiilta
pohjalta!
Laitanpa tuolla edellä keskustelemamme Joni Eareckson Tada:n tekstiä tähän, eli huomiselle päivälle oleva Päivän sana.
Selityksiä
Jesaja 46
4. Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan. -33/-38
Warren Wiersbe sanoi kerran:
"Mikään ei ole vaikeampaa, kuin parantaa sydäntä, jonka ovat rikkoneet tarkoituksettomilta näyttävät kokemukset. Mutta Jumalan ihmiset eivät elä selityksistä,
he elävät Jumalan lupauksista."
Raamattuunkaan perustuva luettelo siitä, "miksi ja minkä vuoksi" kärsimys on tarpeen, ei ole aina avuksi silloin, kun ihmiseen sattuu.
Mutta Jumalan lupaukset antavat avun.
Vaikka Jumalan lupaukset eivät sisälläkään vakioselityksiä, eivätkä anna yksityiskohtaista kuvausta Jumalan suunnitelmista, ne kiinnittävät huomiomme hyvän ja rakastavan Herramme, rakastavaan luontoon.
Esimerkiksi tämä Jesajan 46 kirjan jae 4.
Iän ja kihdinkin koukistamalle ihmiselle Jumalan vastaus on selkeä ja voimallinen: Minä olen sama, minä sinua kannan.
Jumala tahtoo meidän ymmärtävän, että Hän yksin on avun ja toivon lähde.
Jumala ei ole meille selityksen velkaa. Hän osoitti kyllin selvästi ristillä, että Hänen rakkautensa riittää kantamaan jokaisen kaikki tarpeet.
Lue uudelleen päivän jae. Yhdessä lyhyessä jakeessa Jumala lupaa, että Hän nostaa, kantaa ja pelastaa sinut.
Miten? Ainakin kuusi kertaa Jumala käyttää itseensä viittavaa persoonapronominia.
Hänen lupauksensa on siis allekirjoitettu, sinetöity ja annettu sen pohjalta, mitä hän on.
Hän on uskollinen
Hän rakastaa
Hän pelastaa sinut
ja Hän kantaa sinua.
Niin Hän on luvannut.
Rukous:
Herra, en selviä elämästä sen takia, että Sinä levität eteeni tuskallisten kokemusteni taustalla olevan suunnitelmasi.
Mutta en elä selvitysten varassa. Elän lupauksistasi.
Avaa ne minulle tänään ja auta minua turvaamaan Sinun rakkauteesi ja uskollisuuteesi. Siinä on kyllin.
Sarisusanna et todellakaan sovi hoitoalalle ollenkaan. Menet liiaksi mukaan asikkaitten murheisiin, et osaa suhtautua tryöhösi ollenkaan ammatillisesti.
Hoitotyössä tarvitaan paitsi empatiaa, myös viileää rauhallisuutta ja lujaa ammatillista otetta,paineensietokykyä, kylmää rauhallisuutta ja harkintaa yms luonteenpiirteitä ja taitoja.
Muuten ei työssä jaksa.Mitä tapahtuisi esim päivystyspolilla, jos esim. kolaripotilaiden kohdalla lääkärit ja hoitajat alkaisivat itkeä ja surkutella säälitellen , nopean toiminnan sijaan??!!
Hae apua, sekä hakeudu uudelleen koulutettavaksi.
Eikä noin ailahteleva ihminen sovi edes hoitotyöhön ihmisten pariin.Siis oikeesti. Jo kouluttamisvaiheessa tiputettaisiin pois.