Onko tähän lisättävää?

Kirjoitus on n.s. puolitotuus - toisin sanoen sen tarkoitus on tukea niitä jotka ovat eronneet / erotetut Adventtikirkosta ja siksi sen voisi sanoa olevan "puolueellinen" yhden osapuolen kirjoitus. En usko että adventistit voisivat yhtyä kaikkeen mitä kirjoitus ottaa esiin yhtä vähän kuin uskon että kirjoittaja itse uskoo Jumalaan - no, ehkä jonkinlaiseen "jumala-light ".

"kkinnostaa tietää":le

On lisättävää se, että kaikista uskonnoista löytyy uskontojen uhreja.: Vl:

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/vanhoillislestadiolaisuus/85-vanhoillislestadiolaisuus

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/vanhoillislestadiolaisuus

Uskontojen uhreja on kaikkissa seurakunnissa ja vielä muuallakin:
Senvuoksi kannattaa pitää mielessä tämä, että joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta lihaan tulleeksi Jumalan Pojaksi ja meidän Vapahtajaksemme, on antikristuksen henkeä. Sellaisista Raamattu varoittaa!

Ei siis näistä kristinuskon seurakunnista, jotka tunnustavat Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja omaksi Vapahtajakseen.

Eihän tämä huonoin lukemani kuvaus adventtiukirkosta ollut - vaikka se olisi tietenkin paljon parempi, jos pyrkimyksenä olisi ollut adventtikirkkoa neutraalisti esittävä kuvaus. Esimerkkejä asioista, joista olen vahvimmin eri mieltä. Kirjoitus esittää, että pääkonferenssilla on suurin piirtein jumalan asema. Tuo on kyllä aika paksua. Kirkon keskustoimisto on suhteellisen kesy leijona, jolla ei ole hampaita sekaantua paikallisesta työstä vastuuta kantavien unionien toimintaan. Neuvoa antava rooli määrittelisi keskustoimiston työn paremmin.

Toiseksi krijoittajalla on selvästi joku ongelma EGWn kanssa. Adventisteilla ei ongelmaa ole. Niin kirkon käytännössä kuin opin määritelmässä Raamattu on ainoa opin ja elämän auktoriteetti. Kirkon periferiassa voi varmaankin löytää pienenä vähemmistönä jonkun, johon tekstin kuvaus EGWn tärkeydestä sopii. Kirkkoa yleisesti se ei kuvaa.

Riittäköön tällä kertaa tämä.

Uhreja tuottavat kaikki aatteet, jotka ihmiset ottavat vakavasti. Uskonnot, mukaanluettuna luterilaisuus, kuuluvat näihin. Vai väittääkö joku, ettei ison kirkon piirissä ole ketään, joka ei työn tai uskon takia olisi onnistunut tekemään lastensa elämää vaikeaksi? Yhtälailla uhreja tuottavat kaikki poliittiset, filosofiset tai elämäntavalliset aatteet, joihin jotkut vanhemmat sitoutuvat ymmärtämättä tarjota lapsilleen heidän tarvitsemaansa rakkautta ja vapautta itse valita elämänsä suunta... oli esimerkkeinä voi yhtä lailla olla kommunismi, kapitalismi, luonnonsuojelu tai vaikka nudismi. Tällöin kyseessä eivät tietenkään ole uskonnon uhrit vaan ko. aatteen uhrit. On tietenkin myös lapsia, jotka ovat vanhempien työn tai harrastuksen uhreja. Kuvitelma siitä, että vain uskonnot tuottavat uhreja on huuhaata, vaikka oikean uskon pitäisi tietenkin olla ihmisten luontaista uhrientuottamiskykyä pienentävä tekijä.

Kai (tällä kertaa kirjautumatta)