Ilta- Sanomissa joku raskaana oleva äiti kirjoitti yleisönosastolle siitä, miten hän ei saa istumapaikkaa julkisessa kulkuvälineessä.
Tämä on juuri sitä suomalaista junttikäytöstä parhaimmillaan. Uskomatonta....
Itse olen törmännyt samaan liikkuessani raskaana olevan vaimon kanssa H:gin julkisissa. Kun astutaan sisään täyteen bussiin, kaikki kyllä huomasivat esim kesällä ison mahan ja sitten alkoi se hirveä pälyily ja henkien taistelu, kuka antaa periksi. No useinhan kukaan ei anna periksi, vaan ihmiset istuvat pokkana ja ovat kun eivät huomaisikaan. Hirveä syyllisyydentunto kuitenkin paistaa kasvoilta ja katsekontaktia vältetään kuin ruttoa. Tavallaan hauskaa/ säälittävää katsottavaa. Voihan tietysti paikkaa aina pyytää, mutta siitähän seuraa vain murinaa ja murhaavia katseita kun joudutaan seisomaan.
Ollessamme kesällä Lontoossa tilanne oli täysin toinen. Astuessamme esim täpötäyteen metroon, ponnahti poikkeuksetta ainakin yksi ihminen ylös ja tarjosi paikkaa. Jos menimme vain lyhyen matkan ja vaimoni ei välttämättä halunnut istua, kanssamatkustajat lähes pakottivat istumaan edes siksi aikaa. Muutenkin ihmisten kohteliaisuus oli aivan eri tasolla kuin Suomessa.
Koskahan meillä opitaan tällainen arkipäiväinen, luonnollinen kohteliaisuus ? Veikkaukseni on, että ei välttämättä koskaan. Sääli sinänsä, koska tämä meihin juurtunut jörö junttikulttuuri on kauheaa katsottavaa.....
Tämä on juuri sitä suomalaista junttikäytöstä parhaimmillaan. Uskomatonta....
Itse olen törmännyt samaan liikkuessani raskaana olevan vaimon kanssa H:gin julkisissa. Kun astutaan sisään täyteen bussiin, kaikki kyllä huomasivat esim kesällä ison mahan ja sitten alkoi se hirveä pälyily ja henkien taistelu, kuka antaa periksi. No useinhan kukaan ei anna periksi, vaan ihmiset istuvat pokkana ja ovat kun eivät huomaisikaan. Hirveä syyllisyydentunto kuitenkin paistaa kasvoilta ja katsekontaktia vältetään kuin ruttoa. Tavallaan hauskaa/ säälittävää katsottavaa. Voihan tietysti paikkaa aina pyytää, mutta siitähän seuraa vain murinaa ja murhaavia katseita kun joudutaan seisomaan.
Ollessamme kesällä Lontoossa tilanne oli täysin toinen. Astuessamme esim täpötäyteen metroon, ponnahti poikkeuksetta ainakin yksi ihminen ylös ja tarjosi paikkaa. Jos menimme vain lyhyen matkan ja vaimoni ei välttämättä halunnut istua, kanssamatkustajat lähes pakottivat istumaan edes siksi aikaa. Muutenkin ihmisten kohteliaisuus oli aivan eri tasolla kuin Suomessa.
Koskahan meillä opitaan tällainen arkipäiväinen, luonnollinen kohteliaisuus ? Veikkaukseni on, että ei välttämättä koskaan. Sääli sinänsä, koska tämä meihin juurtunut jörö junttikulttuuri on kauheaa katsottavaa.....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on vaan kateutta, ku joillakin on varaa lapseen... ;)
Vanha tarina eräältä toiselta mantereelta kertoo, kuinka tiellä tuli vastaan mies aasilla ratsastaen ja tämän vaimo käveli perässä tavaroita kantaen. Miehen tuttu kysäisi tältä, mihin ovat menossa. "Vaimoa ollaan sairaalaan viemässä", vastasi aasilla ratsastava.
New York on maailmalla tylyn kaupungin maineessa, mutta suomalaisen näkökulmasta se on kuitenkin lämmin ja empaattinen paikka. Täällä asuu joka helvetin kaupungissa ja kylässä samanlaisia tylyjä paskiaisia, jotka kehuvat huomaavaisuuttaan henkselit paukkuen silloin harvoin kun muulta egoilultaan joutavat.
Jahka minä perustan perheen, teen sen jossakin "kylmässä ja kolkossa" miljoonakaupungissa. Ei näin kusipäisessä maassa kehtaa lapsia kasvattaa.
puristaa? Itse 53 vuotiaana ja neljä lasta maaimalle käytöstapoineen evästäneenä syyttäisin lähinnä ns. vapaata kasvatusta, joka oli erittäin suosittua tietyissä piireissä ja heijasteet kyllä ovat seurauksina siitä trendistä tänäkin päivänä nähtävissä näidän uusavuttomien ollessa itse lapsenkasvatusvaiheessa. Kaiken alku ja juuri ovat esim. hyvien pöytätapojen omaksuminen jo lapsuudesta asti. Kyllä lapset omaksuvat ne nopeasti ja soveltavat sitten eri tilanteisiin muissakin käyttäytymisissään itsenäisesti. Kauhistuttaa tuollainen taspäistäminen esim. päivähoidoissa, kun lapset ovat kertoneet ruokailun aloittaessaan, että miksi ne toiset sitten saavat sotkea ruoalla ja maata lautasella.
Ehkäpä nämä nykyiset hiekkalaatikkoäidit ovatkin juuri itse niitä vapaan kasvatuksen uhreja läskeineen ja saamattomuuksineen, koska eihän heiltä voida edellyttää sellaista jo torpparin mökissä opittua taitoa kuin hyvä käytös. Ehkäpä neljän sukupolven jälkeen olemme päässeet käytöstapoinemme edes hieman lähemmäksi kohti entisiä tuhottuja arvojamme myös pedagogisella suunnalla? Onneksi sukupolvi näyttää olevan melko oppivaista ja nopsasti korjaavat toivottavasti vanhempiensa kasvatukselliset virheet. Sitä samaa on turha toivoa vaikkapa eduskunnalta tai vastaavien ministerien tahoilta, sillä hekin ovat kait aivopesun läpikäyneitä uhreja. Joten siitä vaan kyynärpäät avuksi jonoissa omia etuisuuksia ajettaessa.
...että jos suomalainen mies ei anna suomalaiselle naiselle paikkaa ruuhkabussissa, niin hän on sivistymätön juntti, sovinistisika, jne.
Mutta jos tummahipiäinen nappisilmä ei anna paikkaa, niin hän on ah niin ihanan raju ja itsevarma tosimies.
Mielikuvitus on hauska asia, kunhan osaa vain vetää rajan totuuden ja sen välille. En ole eläessäni törmännyt tuohon asenteeseen ennen, olet tainnut keksiä jotain ihan uutta (joka ei tosin paljoa luovuutta vaadi).